Taas sitä oppi jotain uutta

Punatulkkukoiras mustilanhortensiassa.

Monenmoista on taas viikkoon mahtunut. Alkukuun plussakeleistä siirryttiin hetkeksi aikaa pikkupakkasille (ja välillä vähän kovemmillekin), minkä ansiosta hanget kantoivat hetken aikaa erinomaisesti. Erään toisen blogin kommenteista luin jonkun kävelleen alppiruusujensa päällä. Minäkin tein saman mutta otin vielä kuvankin todistusaineistoksi. Hassusti kuva vain näyttää siltä kuin jalkani olisi jälkeenpäin photoshopattu hangelle. Käsi sydämellä kuitenkin vannon kävelleeni hangen päällä enkä suinkaan leijuneeni tai varsinkaan yhdistänyt kahta eri kuvaa huijaustarkoituksessa.

Tämä alppiruusu on melkein metrin korkuinen. Nyt siitä näkyy paljon enemmän, kun plussakeli on madaltanut hankea.

Nyt on ollut muutaman päivän taas sen verran tukevasti plussan puolella ja satanut vettäkin, että hanget ovat saaneet kunnolla kyytiä. Etupihan aitakin näkyy taas keittiön ikkunasta, joten sulamista on tapahtunut ainakin parikymmentä senttiä. Vielä on matkaa pälvipaikkoihin, mutta eipä niitä täällä yleensäkään vielä maaliskuun puolivälissä nähdä. Aamulla satoi räntää, joten keli ei kovin houkutteleva ole tänään ollut. Siispä laitetaan tähän väliin pari kuvaa aurinkoiselta (ja hyvin kylmältä) tiistaiaamulta. Karollakin oli tossut aamulenkillä, ettei töppösiä palelisi. Kävelyn jälkeen teimme pikaisen tarkistuskierroksen puutarhassa.

Takapihalla oli jänönen pomppinut. Tuossa kulmauksessa on myös kolme isoa pensashanhikkia. Ovat hautautuneet kokonaan lumeen.

Uusia ilveksen jälkiä ei ole nyt näkynyt, joten jänikset ovat palanneet takaisin maisemiin. Viime viikonloppuna isäntä huomasi illan hämärtyessä rusakon istuvan röyhkeästi takapihalla ja silloin tuli minulle kiire. En ole viime aikoina käynyt lapioimassa jänisverkkoja paremmin esiin ja hangen kantaessa pitkäkorvienkin on helpompi ottaa vauhtia ja hypätä korkeammankin verkon yli herkuttelemaan. Otin riskin enkä hakenut lapiota, vaan kävin penkomassa varaston kaapista muovipussinsuikaleista väkertämäni nauhat. Niillä on onnistuneesti peloteltu satoaikaan rastaita niin marjapensaista kuin luumupuistakin, joten mikseivät ne tehoaisi hetken aikaa jäniksiinkin. Vedin nauhaa niihin kohtiin, mistä jänöt saattaisivat päästä helpoiten verkon yli. Toistaiseksi puput ovatkin pysyneet poissa ja jos hanget madaltuvat tätä vauhtia, nauhat saa pian kerätä takaisin varastoon odottamaan seuraavaa pelottelutarvetta.

Karo esittelee uutta puutarhakoristusta.

Taimipöydillä ei ihmeempiä ole viime aikoina tapahtunut. Sen sijaan tuli opittua taas jotain uutta tuhoötiäisten maailmasta. Olen ainakin kertaalleen, ellen jo useamminkin, ihmetellyt täällä blogissa toissajouluisen amaryllis 'Harlequinin' ikuista lepotilaa. Niinpä päätin tällä viikolla viimein kipata sen ruukustaan ulos ja tutkia sipulin, juuriston ja sivusipulien tilanteen. Vielä ennen joulua sipuli oli oikein pullea ja napakan oloinen mutta mitä pidemmälle aika kului, sitä laihemmalta se alkoi tuntua. Lisäksi kutistuvien kylkien vierestä alkoi näkyä useampiakin sivusipuleita. Tuli mieleen, että emosipulilla on joku hätänä ja se yrittää puskea henkensä hädässä sivusipuleita jatkamaan sukua.

Kahden isomman sivusipulin lisäksi tyvelle oli ilmestynyt minikokoisia sipuleita useampia joka puolelle.

Eläviä juuria näytti olevan jonkun verran mutta heti multien karistelun jälkeen sipulin pohjassa näkyi selvä onkalo. Sampskutti sentään! Aloin kuoria varovasti kuivia päällikerroksia pois samalla käännellen sipulia. Kyljistä löytyi myös selviä syöntijälkiä ja samanlainen onkalo kuin sipulin pohjassakin. Viimeisen kuorikerroksen alta löytyi lopulta oikein hyvinsyönyt toukka, jonka tiputin kuvaamisen jälkeen kannelliseen pakasterasiaan odottamaan rangaistusta.

Toukan tumma peräpää näkyy vähän huonosti, vaikka käsittelin kuvaa kirkkaammaksi ja merkitsin otuksen nuolella.

Nyt näkyy vähän paremmin. Pituutta toukalla oli parisen senttiä, paksuutta reilu puoli senttiä.

Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmästä sain tiedon, että amaryllikselläni on herkutellut narsissikärpäsen toukka. Saa***in ahmatti! Ensimmäinen ohje oli hävittää koko sipuli, jos siellä vaikka on vielä munia, mutta kun kysyin, uskallanko ottaa yhtään sivusipulia talteen, käskettiin upottaa sipuli 46-asteiseen veteen puoleksi tunniksi. Sivusipuleilla ei ollut vielä omia juuria, joten poistin kahta isointa lukuunottamatta muut ja lykkäsin sählypalloa muistuttavan emosipulin sivusipuleineen umpsukkeluksiin. Vesi oli alkuun 47-asteista mutta ei ollut malttia odotella asteen jäähtymistä. Ei kai se niin tarkkaa ole...

Aikamoiset onkalot, vai mitä? Pohjan reikä meni melkein sipulin kärkeen saakka, kyljessä ammottava onkalo yhdistyi siihen.

Kylvetyksen jälkeen pidin amaryllistä monta päivää kuiviltaan rasiassa vain juuret kosteaan talouspaperiin kevyesti kääräistynä, jotta ylimääräinen kosteus pääsee kuivumaan sipulin sisältä. Tänään viimein ruukutin sen. Laitoin heti sipulin alle pikkuisen lecasoraa, jotta sipuli ei varmasti saisi liikaa kosteutta ja alkaisi mädäntyä. Toisaalta, onhan itse sipulissakin nyt kunnon tuuletusaukot... Jos emosipuli ei kykene enää lähtemään kasvuun, niin jospa se edes antaisi sivusipuleille sen verran voimaa, että saan niistä kasvateltua uuden sipulin. Jatkossa amaryllikset pysyvät kuitenkin turvallisesti sisätiloissa ympäri vuoden!

Kuoriessa paljastui, että 'Harlequin' oli kuin olikin herännyt lepotilastaan. Näinköhän kuitenkaan jaksaa enää lähteä kasvuun, kun tuo alkukin taittui touhun tuoksinassa?

Kerrankin kun noudatin hoito-ohjeita perusteellisesti ja sain amarylliksen sipulin kasvamaan kokoa, niin sitten tuli joku pirun kärpänen pilaamaan koko homman. Montakohan niitä on lennellyt narsissieni kimpussa? Kukkiiko keväällä yksikään narsissi? Ainakaan tuo amarylliksestä löytynyt toukka ei jatka sukuaan. Sen viskasin nimittäin lajinmäärityksen jälkeen leivinuuniin, jossa oli juuri silloin hiillos kuumimmillaan. Tuli varmasti nopea loppu sille otukselle. Jotta reikäinen amaryllis ja ällöttävä toukka eivät jäisi päällimmäisiksi mielikuviksi, laitetaan loppuun iloinen yllätys eteisestä. Kellarissa talvetetuista ruukkutulppaaneista löytyi tänään ensimmäinen kukka.

Pikkutulppaani 'Polychroma' pääsi aukaisemaan ensimmäisen nuppunsa ihan salaa.

Iloa viikonloppuusi!