tiistai 2. toukokuuta 2023

Vapun puutarhalöytöjä

Huhtikuun viimeiset mahdolliset puutarhapäivät menivät poskelleen kurjan sään takia mutta vappu tuli ainakin täällä käytettyä tarkasti aamusta iltaan pihalla. Aurinko paistoi melkein koko päivän, ei tuullut liikaa ja oli kohtuullisen lämmintä. Kerrassaan upea sää! Työlistallani oli mm. haahuilua, tutkimista, siistimistä, silppuamista ja löytöjen tekemistä. Kuvia tuli otettua suunnilleen puoli miljoonaa ja eilisilta menikin niitä läpikäydessä. Tarkoitus oli naputella illalla postaus päivän puuhista mutta olin siihen aivan liian väsynyt. Mikä onni oli saada möyriä puutarhassa niin perusteellisesti, että illalla oli täysin valmis kaatumaan sänkyyn samaan aikaan lasten kanssa! Tai ei ihan; muistin nimittäin lasten mentyä sänkyyn, että en vielä ollut siirtänyt tontin ulkopuolelta löytynyttä isokevättähtirypästä kukkapenkkiin. Niinpä vetäisin kumpparit jalkaan ja kipaisin vielä pikaisesti yhden siirto-operaation iltajumpaksi. Varatkaa kahvikuppi viereen, sillä vahingossa tuli tehtyä melko jättiläismäinen juttu. Mitäänhän ei siis voinut jättää seuraavalle kerralle, sillä asia olisi sitten jo vanhentunutta tietoa.
Luumutarhassa mysteerikurjenmiekka aloittelee kukintaa. Vastavaloon kuvattuna siihen tuli herkullinen sävy, oikeasti se on tummemman purppurainen.
Aloitin päivän nostamalla ulkovarastosta kasvit pihalle ja leikkaamalla pensaita. Siistin kahta purppuraheisiagervoa, koivuangervoja, tuijia ja loput syyshortensiat. Uskaltauduin myös ottamaan pari suojaverkkoa pois. Seuraavaksi kävin talventörröttäjien kimppuun. En viitsi yleensä silputtaa jokaista kortta sekatööreillä, vaan taitan kimpun ja murskaan sen käsin taittamalla n. 10cm:n pituisiksi pätkiksi. Leikkaamalla hommaan kuluisi monta päivää ja saisi aikaiseksi myös jännetupentulehduksen. Joskus kokeilin, saisiko korret silputtua hakettimella mutta meidän laitteella se ei oikein meinannut onnistua. Aika isoa silppua minun tyylilläni tulee mutta kyllä se siitä aikanaan häviää. Osan kovimmista perennanvarsista vien sellaisenaan puutarhakompostiin ilmastointikerroksiin risujen seassa käytettäväksi.
Syysleimujen kohta näyttää siltä, kuin niiden päälle olisi kaadettu kasa olkia. Kunhan puutarhakomposti sulaa, saa enimpiä törkyjä pikkuisen piilotettua.
Syysleimuja silputtaessani huomasin myyrän juhlineen talven aikana niidenkin kimpussa. Aika monta puskaa oli jyrsitty juurta myöten. Pari oli säästynyt ja oli jo hyvin kasvuun lähdössä. Kävin kaapimassa puutarhakompostista pari ämpärillistä multaa ja peitin sillä syötyjen puskien tyvet. Jospa juuresta lähtisi vielä versomaan uutta kasvua. Jos ei, pitää jakaa säästyneitä yksilöitä ja paikata tuhot niillä. Myyrän tihutyöt tulivat toisaalta tässä kohdassa hyvään saumaan, sillä viime kesänä jo katsoin, että leimut ovat levittäytyneet vähän turhan innokkaasti ja isoimmat pitäisi muutenkin jakaa. Nyt tuli ainakin lisää kasvutilaa punahatuille ja tarhavaleunikolle.
Myyräntöitä löytyi pensasmustikoiden ja 'Sinikka'-luumun ympäriltäkin.
Syysleimujen luota siirryin eteenpäin ja totesin, että myös siperiankurjenmiekkoja oli syöty pahasti. Eniten harmitti se, kun huomasin myyrien syöneen aikanaan siemenkirjeestä saadun sinisen kurjenmiekan kohdalle kunnon montun. En ole juurikaan päässyt ihastelemaan muita kuin keväisten kurjenmiekkojen kukintaa mutta juuri se sininen on kukkinut jo kahtena kesänä, vaikka onkin ollut vielä pieni taimi. Nyt sillä olisi ollut kokoa kunnon kukintaan ilman myyränkuvatusta. Kyseisellä ahmatilla on ollut kunnon ruokahalu, sillä ateriointi oli jatkunut pensasmustikoiden alueelle. Onneksi vain yhdestä mustikasta oli napsittu yhdestä alaoksasta kärkiä eikä edes luumupuun kuoreen ollut koskettu. Rönsyakankaalit olivat joutuneet sijaiskärsijöiksi eikä niistä löytynyt kovin montaa koskematonta kohtaa. Tänä vuonna ei sitten varmaan tarvitse repiä niitä mustikoiden juurelta vähemmäksi.
Lisää myyräntöitä. Mikähän ihme tässä kasvoi? Toivottavasti ei se pieni amerikanvuokko, jonka siirsin kivikkoon viime syksynä.
Vaikka peltomyyrä olikin tehnyt yhtä sun toista tuhoa viime talven aikana, sen tuhot eivät raivostuta niin paljoa kuin vesimyyrän tihutyöt. Vesimyyrä syö kasvit salaa alhaalta päin, jolloin ei paljoa toivoa ole. Pahimmillaan tuhot huomaa vasta kuukausien päästä ja ruokalistalla on erityisesti kalliita puita ja pensaita. Peltomyyrä on täällä ainakin keskittynyt perennoihin ja jättänyt puuvartiset rauhaan. Sen jäljiltä saattaa juuresta vielä nousta uutta versoa, ellei myyrä ole valtavaa kraatteria kasvin tyvelle kaivellut. Yllä olevan kuvan silpusta tuskin nousee enää mitään mutta tuskinpa pensasmustikoiden väleistä rönsyakankaalit ovat lopullisesti hävinneet.
Sammalleimujen kuin saksilla leikattu raja lähinnä huvitti. Näin pieni latvominen ei haittaa hirveästi.
Aurinkopenkin kevätkurjenmiekkaniitty laajenee, kun taaempana olevatkin alkavat kukkia. Vielä on vihreää piippoa tulossa lähempänä polkua.
Parin aikaisemman kevään vesimyyrätuhojen jäljiltä oli jäänyt yksi myyräalueelle ennen tuhoja siirretty kevätkurjenmiekka 'Alida' myyrältä huomaamatta. Löysin sen yllä olevan kuvan oikeasta ylänurkasta hieman eteenpäin ja tarkoitus oli myös saada se osumaan kuvaan. Homma oli helpommin sanottu kuin tehty aurinkolasit silmillä ja pieni sininen piste ei tallentunut kuvaan. Olin kuitenkin siitä superiloinen, sillä yhden kukan lisäksi nuppuja oli kaksi ja lisäksi vielä yksi minikokoinen lehtitupsukin. Sinnikäs 'Alida' saa levittäytyä rauhassa kun kerta näyttää viihtyvän ja pidän peukkuja, että ympärillä olevat pikkuampiaisyrtit ja pionit pitävät sen turvassa myyrän hampailta. Sillä aikaa kun minä tutkin myyrätuhoja ja silputin perennojen varsia, isäntä ahkeroi pation kimpussa. Hankimme viime kesänä painepesurin ja kyllä huomasi heti eron pelkällä kasteluletkulla tehtyyn pesemiseen verrattuna. Muutaman vuoden liat irtosivat tuossa tuokiossa ja patiosta tuli kuin uusi. Arvatkaa vaan, raskiko kävellä multaisilla kumppareilla pation poikki!
Ylhäällä vasemmalla puhdas patio, muissa kuvissa keskeneräistä jälkeä. Alavasemmalla yksi puhdistettu laatta likaisen pation keskellä. Ja Karon pallokin löytyi.
Pation puhdistuksen lisäksi isäntä oli apuna ripustamassa uuden linnunpöntön pienille tiaisille ja putsasi rännit. Nyt saa paremmin sadevettä talteen kun ei ole liiterin ränni täynnä puunlehtiä. Autotallin ränniin laitettiin taas palikka, mikä ohjaa osan katolle satavista vesistä tynnyriin. Aika hyvin lumien sulamisvesistäkin oli kertynyt tynnyrintäytettä; ilmeisesti rännissä oli ollut jäätä, minkä vuoksi vettä lorotti tasaiseen tahtiin suoraan tynnyriin. Nyt pääsee sitten sadevedetkin kerryttämään kasteluvettä kuivien kausien varalle. Toivon totisesti, että tänä kesänä vettä ei tarvitsisi kantaa ämpäreillä jorpakkoon, vaan joka ikinen pisara tarvittaisiin kasvimaan tai ruukkukasvien kasteluun.
Varjokujalle viime kesänä istutettu liuskalehtinen muratti oli talvehtinut oikein hyvin.
Päivänpesän Katjan antama pioni on iloisesti hengissä! Pitää vain kaivaa jossain vaiheessa tuo laukan siementaimi pois vierestä.
Pioneissa alkaa näkyä punaisia piippoja. Kaikki toistaiseksi nousseet ovat pulskistuneet sitten viime kesän, mikä on aina oikein hyvä juttu. Eniten eilisen pionintutkimisista ilahdutti Päivänpesän Katjalta viime kesänä saatu pionin siementaimi. Syksyllä siinä oli vain yksi pienenpieni lehti, nyt nousee kaksi terhakkaa piippoa. Kukkia en odota vielä muutamaan vuoteen mutta selvästi hengissä on aina parempi kuin juuri ja juuri elossa sinnittely. Isompi taimi on myös helpompi erottaa muiden kasvien seasta. Kaikkien aurinkopenkkiin istutettujen pionien, myös tuon pikkuruisen Katjan pionin, tärkein elämäntehtävä on kasvattaa niin laajat ja haisevat juuret, että vesimyyrien ei tee mieli edes vilkaista tänne päin saati sitten kaivaa tunneleitaan lähellekään puutarhaani. Tietysti toivon myös niiden kukkivan.
Idänsinililjat kukkivat, tosin etualan mätäs on äidiltäni tullut ja taustalla pisimmälle ehtinyt oma.
Koska kukkii? -haaste on omalta osaltani mennyt toistaiseksi pahasti pieleen. Kevätkaihonkukkien veikkasin kukkivan vappuna mutta nehän ovat olleet kukassa jo pitkään. Idänsinililjoja veikkasin näkeväni kukassa 8.5. mutta niidenkin osalta taitaa kukinta alkaa aiemmin. Toin äidiltäni ison paakun scilloja ja niistä osa oli jo kukassa. En kuitenkaan laske niitä haasteeseen, sillä enhän voinut arvauksia tehdessäni tietää tuovani äidiltä kukkivia yksilöitä ennen kuin omat ovat kukassa. Ensimmäiset omistani ovat kuitenkin jo nupullaan ja avautuvat varmasti heti seuraavana lämpimänä päivänä, joten tuskinpa niitä melkein viikkoa enää odotellaan. Pystykiurunkannukset saattavat osua peräti kohdilleen, sillä vielä ei näkynyt nupuissa väriä ja kukintaa veikkasin tämän viikon perjantaille. Jännittäviä hetkiä eletään!
Vaaleajouluruusu paljastui lumesta kukkivana. Tämä yksilö on kärhökaaripenkissä.
Jouluruusujen ilmestymistä olen odotellut melkeinpä malttamattomana. Vanhin yksilö tulikin esiin jo joitakin päiviä sitten mutta se ei ole vielä nostanut nuppujaan kunnolla esille. Yllä olevassa kuvassa on toiseksi vanhin yksilö, joka ilmestyi eilen lumesta sen näköisenä kuin olisi kukkinut jo pitkäänkin. Mietin, eikö 70-senttinen hanki yhtään painanut päällä vai oliko nuppujen joukkovoima työntänyt lumet pois tieltään. Viime syksynä istuttamani punakirjava jouluruusu ilmestyi pari päivää sitten hyvissä voimin mutta Sailalta pari vuotta sitten saadut jouluruusuvauvat pitivät sitkeästi lumiviitan harteillaan, vaikka joka päivä kävin niitä etsimässä. Isomman yksilön ympäriltä alkoi jo eilen aamulla paljastua palloesikoita ja myöhemmin päivällä huomasin myös ensimmäisten jouluruusun lehdenkärkien pilkistelevän lumen seasta. Uskalsin varovasti kaivella sohjoa pois niiden läheltä ja sieltähän löytyi peräti kaksi kukkanuppua!
Juhuu! Ihan selviä nuppuja ja niitähän voi tulla vielä lisääkin!
Nupullinen yksilö oli se, joka kasvatti viime kesänä ison kimpun uusia lehtiä mutta jäi muuten melko matalaksi. Koska en meinannut enää housuissani pysyä, säntäsin etsimään toista Saaripalstalta tullutta jouluruusua. Luntahan sielläkin oli mutta ei kai muutama sentti mikään este ole, kun pitää löytää jouluruusu. Otin hanskat pois, jotta tuntisin jouluruusun heti lumen seasta ja aloin varovasti kaivella. Löysin tarhaimikän ja tajusin kaivelevani väärältä puolen oksankarahkaa. Uusi yritys oikeassa paikassa. Ei löydy muuta kuin paljasta maata ja jokunen rikkaruoho. Pikkuinen paniikki alkoi jo nostaa päätään sen lisäksi, että sormia palelsi. Ei ole tullut hetkeen paljastettua puolta neliötä kukkapenkkiä lumesta paljailla sormilla. Siinä kun ihmettelin, mitä jouluruusulle on tapahtunut, tajusin kaivaneeni edelleen väärästä kohdasta. Vähän tarkemmin kun olisin tutkinut ennen hutkimista, olisin nähnyt lumesta pilkistävän yhden tummuneen jouluruusun lehden.
Olisihan se ollut ihme, jos se tuolta lumesta olisi löytynyt, kun ympyröityyn kohtaan sen istutin.
Myyränpentele oli käynyt täälläkin ja maistellut toista jouluruusun viimevuotisista lehdistä (palaset näkyvät oksan molemmin puolin). Ilmeisesti jouluruusu maistui pahalta, sillä toiseen lehteen ei ole koskettu ja tyveltä nousi peräti viisi punaista versonkärkeä. Jossain niistä voi piilotella nuppujakin mutta vähintään lehtiä sieltä on tulossa kunhan maa vain sulaa. Mikä helpotus, vaikkakin tunsin myös hetken aikaa itseni todella typeräksi. Unohtaa nyt näin tärkeän kasvin tarkka paikka! Toisaalta näkymät ovat varsin erilaiset, kun lunta on suon laidalla paikoitellen vielä 20cm ja vähimmilläänkin muutamia senttejä. Pääasia, että kumpikin jouluruusuaarteista on hengissä ja vähintään toisessa selvästi kukkanuppujakin.
'Kuntalan' juurella kukkii jo aika runsaasti kaikenlaista: on tähtisahramia 'Barr's Purple', kirjokevättähteä, posliinihyasinttia ja kevätkurjenmiekkaa 'Harmony'.
Kukkasipulien istuttaminen syksyllä ei ole mielipuuhaani, vaikka tiedän, että keväällä kiittäisin itseäni vaivannäöstä. Ensi syksyn ostoslistalle pitää kuitenkin ehdottomasti lisätä tähtisahrameita, sillä niistä on ollut tänä keväänä todella suuri ilo. Luumupuiden verkkojen suojissa kukkasipulit ovat hyvin turvassa rusakoiltakin. 'Kuntalan' juurella oleva kukkasipulikimara näkyy olohuoneen ikkunaan, joten haluan samaa myös 'Laatokan Helmen' juurelle. 'Laatokan Helmen' alle on istutettu isompikukkaista 'Pickwick'-krookusta mutta se ei ole lähtenyt runsastumaan yhtä innokkaasti kuin parin metrin päässä olevat 'Barr's Purplet'. En tiedä, ovatko kaikki tähtisahramit yhtä innokkaita mutta täällä päin on otettava sitä mitä on tarjolla. Ensi keväänä Helmen alla pitää olla yhtä kaunista kukintaa kuin 'Kuntalankin' juurella!
Kuka ihme on ollut syksyllä näin fiksu? Ihana yhdistelmä! Siispä lisää posliinihyasinttejakin ostoslistalle.
Toivottavasti ensi viikonloppuna sää suosii, sillä puutarhassa riittää tekemistä ja ihastelemista vaikka miten paljon. Iloista, puuhakasta ja toivottavasti myös lämmintä ja aurinkoista toukokuuta!

24 kommenttia:

  1. Syksyllä pitäisi ehdottomasti muistaa keväinen ilo kaikista varhaisista sipulikukista. Yritän taas muistuttaa itselleni, etten olisi syksyllä laiska. Kaunis yhdistelmä posliinihyasintteja ja krookuksia! Ja ihanalta näyttää Kuntalan juurella.
    Kiva, että lumi on sulanut sieltäkin ja olet päässyt moninaisiin kevättöihin ja tekemään iloisia löytöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä vaan tunnu syksyisin oikein jaksavan kylmässä, märässä ja pimeässä säässä mitään kukkasipuleita tunkea maahan. Keväällä on paljon enemmän energiaa. Ajattelin napata muutamasta tiheimmästä krookusmättäästä kukinnan jälkeen muutamia sipuleita ja levittää niitä vähän laajemmalle. Tähän aikaan vielä muistaa, missä mitäkin oli ja mihin tarvitaan lisää ja onpahan edes vähän edistetty ensi kevään kukkarunsautta.

      Poista
  2. No voi että, miten ihanaa - ja ihana sääkin selvästi oli! Tätä olikin erittäin mukava lukea kahvimukin kanssa, kiitos vain neuvosta :-)
    Ihana tosiaan tuo viimeinen kuva, kuin myös luumupuun alla ja kivipenkissä kaikki kurjenmiekat!
    Minäkin silppuan tosi suurpiirteisesti, käytän siihen pitkäteräisiä pensassaksia, ne ovat minusta kätevät, mutta ei minullakaan riitä kärsivällisyys kovin lyhyttä pätkää saksia edes niillä. Kyllä se korsikko jossain vaiheessa jää piiloon.. kai ;-)
    Jee, jouluruusun nupuille! Punaisia kukkia selvästi tulossa. Onneksi edes nämä selvisivät pitkästä postimatkasta hengissä ja ovat selvästi asettuneet viihtymään. Jouluruusuilla on tosi pontevat varret, niillä on varmaan voimaa työntää lunta pois. Ainakin tuolla vaaleajouluruusulla, ihan mieletön määrä kukkavarsia!
    Voi myyrät sentään. On niistä harmia. Toivottavasti ei ole menetyksiä. Aika söpöä kyllä ajatella pientä myyrää nakertamassa sammalleimuun suoraa reunaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Eilen oli tosiaan melkein täydellinen sää. Ei kyllä t-paidassa tarennut mutta ei minua haitannut pitää takkia ja pipoa päässä kun muuten ei ollut jäätävän kylmää. Tänään on ollut ihan kaamea keli.
      Äkkiä kasvien lehdet peittävät isommatkin törkykasat ja onpahan pieneliöille evästä ja rikkaruohoille vähän estettä.
      Niin minäkin arvelin, että kovin näyttävät nuput ja varret punaisilta ollakseen valkoisia. Nyt vain jännätään, minkä sävyinen puna sieltä paljastuu. Jouluruusut tuntuvat onneksi viihtyvän täällä hyvin ja nyt kun ainakin tuo toinen lähettämistäsi punaisista on päässyt kukinnan alkuun, niin varmaan sekin alkaa kukkia vuosi vuodelta komeammin.
      Muutama kasvi on varmasti myyrien jäljiltä mennyttä mutta toivottavasti edes osa nousee juuresta uudelleen. Kieltämättä kun noin asian muotoilit, niin onhan se aika vekkuli mielikuva. Tarkkaa työtä oli otus tehnyt, sen verran siististi oli vedetty latvat poikki.

      Poista
  3. Ihana kuulla pionin olevan hengissä. Tuo on sellainen pioni jonka kukintaa ei yllensä tarvitse odotella montaa vuotta, kasvaa kuin häkä. Sinulta hankittu juhannusruusu on täällä hengissä, kolme vahvan näköistä piippoa on kaivautumassa esiin. Kyllä voi olla iloinen yhdestä taimesta!
    Onpa ollut kovaa myyrien mellastusta puutarhassa. Toivottavasti vauriot jäävät pieniksi ja joitain juurenpalasia on jäänyt jatkamaan kasvua. Minäkään en tykkää istuttaa kukkasipuleita mutta keväällä sitä on iloinen kun jaksoi tehdä istuttamisen työn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pioni kukkii jo melko nuorena. Ei se juhannuspionikaan minusta mitenkään kovin montaa vuotta kukintaa pihtaa. Loistavaa, että sekin on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan ja nousee vahvana.
      Aika paljon myyrätuhoja tänne tosiaan tuli. Kivikkorinteestä ja aurinkopenkistä on sen verran pitkä matka kärhökaaripenkkiin ja paljon syötävää yhdelle myyrälle, joten tuholaisia on varmasti ollut ainakin kaksi. Paksun hangen suojissa oli hyvä mellastaa runsaiden kasviapajien ääressä. Muutama pahiten syöty ja paalujuurinen kasvi tuskin versoo uudelleen mutta syysleimut varmaan puskevat vielä versoja

      Poista
  4. No voihan myyrät. Onneksi näytät ottavan niiden tuhot hyvin rauhallisesti. Onpa vaaleassa jouluruusussasi paljon kukkia ja nuppuja. Varmasti iloinen asia löytää myös jouluruusuvauvat hengissä lumen alta. Sipulikukat näyttävät olevan jo täydessä kukintavauhdissa. Upeita kukkamättäitä löytyi myös edellisestä postauksestasi.
    Ihanaa alkanutta toukokuuta. Toivottavasti saamme kohta lämpöisempiä päiviä pihalla puuhasteluun?




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä noille tuhoille oikein mitään mahdakaan. Harmitti kyllä kun myyrä oli syönyt isoimpia tarhakylmänkukkia ja jos tuo yksi syöty on amerikanvuokko, niin sekin harmittaa kyllä. Muuten popsitut perennat olivat melko pitkälti sellaisia, joita minulla on riittävästi paikkaustaimiin. Ja onhan noita perennojen siementaimia tulossa vaikka millä mitalla lisää. Nyt on ainakin paikkoja niille.
      Jouluruusujen löytyminen virkeinä korvasi osan myyrätuhoista. Ihanaa toukokuuta! Eiköhän se lämpökin tule pian.

      Poista
  5. Myyrät kyllä ehtivät tehdä tuhojaan. Meillä on usein myyrätuhoja vähän, nyt kuitenkin taisi mennä yksi puu ja se harmittaa. Hienoa, että lunta on noin vähän. Minusta on vaikeaa lumen alta hahmottaa kunnolla kukkapenkkejä ja kasveja siellä. Toki ne kasvit, jotka ovat vanhoja jo, on helpompi hahmottaa, kun niitä on tutkaillut jo monen kevään ajan. Paljon olet päässyt jo tekemään puutarhahommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, jos puun teiltä söivät. Perennat ovat edullisia ja kasvavat nopeammin kuin puuvartiset, joten niiden menetys ei kirpaise ihan niin paljoa. Nyt on taas maa valkoisena, sillä yöllä oli satanut kymmenen senttiä lunta. Jospa ne päivän mittaan sulaisivat pois kun on kuitenkin lämmintä ja aurinko paistaa. Tuulikin on kyllä melkoisen navakka.

      Poista
  6. Sinulla on siellä todella paljon kaunista keväistä kukintaa olet ollut syksyllä ahkera . Minä olen myös huono syksyn sipulien istuttaja mutta yritän taas kunnostautua. Myyrä tuhoja on teillä ollut todella paljon ja se todella harmittaa . Meillä ei kuitenkaan ole nyt havaittavissa mitään tuhoja . Mutta kuten sanoit jos on se veijari mikä syö ne juuret niin vielä ei näy .Minä näin jopa omin silmin yhden myyrän mikä juoksi puutarhan puolelta aidan verkon lävitse ja pujahti yhteen multa kasaan . Aika näyttää mikä on tilanne . Toivottavasti päästään pian kuivemmille keleille ja hommiin käsiksi sillä vettä on nyt saatu riittävästi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime syksynä en istuttanut kuin pari pussia kukkasipuleita mutta onneksi nuo aikaisempien vuosien istutukset kukkivat. Sen vähän mitä istutan, yritän valita monivuotisia lajeja, jotta ei tarvitsisi joka syksy upottaa multiin satoja sipuleita.
      Onneksi oli tällä kertaa vain peltomyyrän tihutöitä. Vesimyyrä olisi ollut inhottavampi. Toivottavasti sen tuhoja ei löydy teiltäkään.
      Vettä ja lunta on saatu riittämiin tälle keväälle. Nyt olisi hyvä aika sään kuivahtaa ja lämmetä.

      Poista
  7. Tpuhukas vappu tosiaan 😄 itse vietin vapun lasten kanssa touhuten 😅 onneksi olin saanut jo viikonloppuna rauhassa mellastaa puutarhassa 🤭 sää ei viikonlopouna tieten ollut ihan yhtä hyvä, mutta ei toisaalta aivan kauheakaan 😊
    Paljon on siellä jo kasvussakin kaikkea vaikka osaa myyrä on verottanutkin 🙊 Minäkin muuten ajattelin hamstrata voimakkaasti tuoksuvia ja myyrien inhokki kasveja pihan laitamille 😄 josko ne painuisivat sitten jonnakin muualle möyrimään 🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin oikeasti aamusta iltaan puutarhassa. Lauantaina oli muuta enkä viitsinyt sunnuntain vesisateessa tehdä ulkona mitään, vaan käytin päivän pyykinpesuun sun muuhun, johon ei viitsi poutasäällä tuhlata aikaa.
      Aina sitä saa toivoa, että istuttamalla myyräriskialueille haisevia kasveja voisi kääntää niiden kuonot takaisin sinne mistä yrittivät. Eipä siitä haisevasta vyöhykkeestä haittaakaan ole, varsinkaan siinä tapauksessa, jos myyrille on mieluisampaa evästä omalla puolellaan.

      Poista
  8. Myyrät ovat ikäviä vieraita ja lumien alla saavat rauhassa tehdä talven aikana tuhojaan. Omalla pihalla ei ole viime vuosina myyrätuhoja näkynyt mutta vasta perustettu mökin metsäpuutarha on ollut oikea temmellyskenttä! Uskon kuitenkin, että rehevästä maasta on löytynyt matoja ja muita öttiäisiä ennemmin kuin kasvien juurten kimpussa olisivat olleet. Lopulliset tuhot selviävät myöhemmin. Sinililja ja posliinihyasinttikasvustot leviävät pikkuhiljaa, pian sinulla on kaunis sinivalkoinen matto! Ja pian taitaa olla myös jouluruusumatto, sillä niin hienosti ovat jouluruususi pärjänneet lumikinosten alla! Hassua, miten riemastummekaan joidenkin kasvien selviämisestä, samalla tavoin itsekin hypin ilosta, kun näin punajouluruusun kukkivan tänä keväänä ensimmäisen kerran ja kaikki pikkutaimet löytyivät hengissä. Eivät ymmärrä kaikki tätä ilon määrää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moisille piilottelijoille ei oikein mahda mitään. Toivottavasti mökillänne ei ole paljoa tuhoja eikä varsinkaan kasvien juuria ole syöty. Yllättävän hitaasti idänsinililjat ja posliinihyasintit ovat meillä levinneet. Mietin, onko niiden kukinta-aikaan sattunut niin kylmiä kelejä, ettei kukaan ole käynyt pölyttämässä kukkia. Toki lisääntyvät sivusipuleistakin mutta oikein runsas siementuotanto ei olisi pahitteeksi. Jouluruusut sentään tuntuvat viihtyvän täällä hyvin. Onneksi on puutarhablogit, niin on sielunkumppaneita näissä riemunkiljahduksissa.

      Poista
  9. Voi piip myyrät... Mulle oli ihan uusi tieto, että eivät pidä pionin juurakoiden hajusta. Onneksi olen istutellut niitä joka puolelle pihaa:)
    Ihania kukkalöytöjä teit puutarhastasi! Täällä oltiin suurinpiirtein samoissa vapputouhuissa kuin sielläkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä kai ole missään virallisesti julistettu mutta viime keväänä vesimyyrä ei ollut mennyt lähellekään pioneja. Puutarhapuuhat ovat parasta ajanvietettä aina kun sää sallii ja on vapaata :)

      Poista
  10. Voi noita myyrien tuhoja! Toivottavasti kaikkia juuria ei ole syöty ja lähtisivät vielä kasvuun. Posliinihyasinttien ja krookuksien yhdistelmä on aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin. Ja jos eivät lähde, niin sitten istutellaan uusia taimia. Välillä sitä hämmästelee itsekin, että kylläpä on joskus leikannut. Kukkasipuleista ei aina tiedä, mihin aikaan kukkivat verrattuna sekaan istutettuihin toisiin lajeihin, joten suunnitellut yhdistelmät eivät välttämättä onnistu.

      Poista
  11. Kyllä nuo talven jälkeiset löydöt elossa olevista taimista ovat vaan tärkeitä, vaikka näpit jäätyisivät hankea kaivellessa :). Sain tosiaan itsekin viimein posliinihyasintteja omaan pihaan ja mukavasti kevätkelissä istuttaen säästin vaivan syksyiseltä istutusrupeamalta vaikka tämän kevään pitkin maata retkottavatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ovat! Sormista viis kunhan kasvi on elossa! Sipulikukkien istuttaminen on paljon hauskempaa keväällä kuin syksyllä. Näkee heti työnsä tuloksen.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!