sunnuntai 27. marraskuuta 2022

6+1 kuvaa toukokuusta

Jatketaan haastelinjalla kun kerta vauhtiin päästiin. Päätin nimittäin tarttua tähän Kuusi kuvaa toukokuusta -haasteeseen, jonka Saaripalstan Saila on jatkojalostanut Tuplasti terapiaa -blogin kuusi kuvaa kesästä -haasteen pohjalta. Toukokuu totisesti hurahtaa aina ohi ihan silmänräpäyksessä. Voisi viettää hyvin koko päivän puutarhassa eikä siltikään välttämättä pysyisi hirmuista vauhtia maasta nousevien kasvien perässä saati sitten ehtisi raportoimaan jokaisesta kevään ihmeestä blogiin. Minusta tuntuu, että täällä IV-vyöhykkeellä vauhti on vielä hurjempaa kuin Etelä-Suomessa, sillä maa on usein vielä toukokuun alkupuolella roudassa ja silti kuun loppuun mennessä olemme kirineet Etelä-Suomen kanssa ainakin melkein samaan kasvuvaiheeseen. On se ihmeellistä! Kuvien valitseminen oli todella vaikeaa, joten tungin väliin yhden bonuskuvan.

Toukokuun alussa meillä on usein vielä paljonkin lunta, mutta sieltä ne kevättähtien nuput vaan sitkeästi puskevat läpi.
Kevätkurjenmiekat, kevättähdet ja krookukset ovat meillä ensimmäisiä kukkia. Ne puskevat itsensä esiin heti kun vain vähänkin alkaa päivä paistaa lumen läpi, jos maa ei ole kovin syvälle aivan umpijäässä. Aika usein meille sataa pysyvät lumet ennen kuin maa ehtii jäätyä kunnolla, joten routa jää vain ihan pintakerroksiin. Syvemmältä sula ja lämmin maa saattaa jopa ohentaa routaa talven mittaan altapäin, kun paksu hanki suojaa pakkasilta. Siitä on sipulikukkien hyvä ponkaista vauhdilla kasvuun keväällä ja sen ne totisesti tekevätkin. Ensimmäiset kevätkurjenmiekat aloittavat usein huhtikuun lopulla paikassa, josta lapioin kevään edistämisen innossani lunta pois, joten toukokuun alussa ne kukkivat jo komeasti.
Pörriäiset löytävät kevätkukat saman tien kun niitä alkaa aueta. Kevätkurjenmiekoista nautiskelee ilmeisesti joku maamehiläinen.
Vesimyyrä söi viime keväänä melkein kaikki hyasintit, joten nämä pari kukkivaa rypästä olivat kultaakin kalliimpia. Nyt ollaan jo toukokuun puolivälissä.
Laitetaan se bonuskuva tähän väliin. Toukokuussa tulppaanit aloittelevat. Kaikkien piti olla 'Persian Pearl' -tulppaania mutta kolme on selvästi eri sävyisiä ja myös korkeampia. Oikein söpöjä nekin.
Toukokuun puolivälissä esikot ja valkovuokot alkavat päästä kunnolla vauhtiin.
Vaikka päivisin olisikin jo välillä t-paitakelejä, yöt ovat toukokuussa vielä pääsääntöisesti hyvin viileitä. Se hidastaa juuri sopivasti vauhtia, joten monen kasvin kukinnasta pääsee nauttimaan todella pitkään. Eron huomaa selvästi kesäkuuhun, jolloin vaikkapa tulppaanien kukinta on päivissä ohi. Joka vuosi toivon, että toukokuun puolivälistä alkaen ei olisi enää pakkasöitä (-päivistä puhumattakaan), jotta voisin pitää mahdollisimman paljon taimia ja talvetettuja kasveja ulkona yötä päivää. Niitä nimittäin on! Yhtään taimikaaoskuvaa en saanut mahtumaan kuuden kauneimman kuvan joukkoon, mutta ehkä blogiani pidempään seuranneet ovat jo huomanneet, että minulta lähtee joka vuosi esikasvatusmopo käsistä viimeistään maaliskuussa. Siispä toukokuun lopussa olen täysin pulassa taimieni kanssa, jos sattuu tulemaan pitkä pakkasjakso ja purkit pitää raahata takaisin sisätiloihin turvaan kylmältä. Aina on vakaa aikomus vähentää taimimäärää seuraavana vuonna, mutta joka kevät huomaan löytäväni itseni taas kerran samanlaisen taimikaaoksen keskeltä ja pahimmillaan ongelma on juuri toukokuussa, kun taimet ovat isoja ja kaipaavat paljon tilaa, valoa ja lämpöä.
Lehtoimikät kukkivat melkein koko toukokuun ajan ja niistä löytää takuuvarmasti aina kimalaisia. 
31.5.-22 'Laatokan Helmi' kukki täysillä, kaksi muuta luumua alkavat aukoa ensimmäisiä kukkiaan.
Ah, ihana toukokuu! Vielä viisi pitkää kuukautta odoteltavana...

10 kommenttia:

  1. Ensimmäinen kuva on erinomainen esimerkki kevään voimasta. Sieltä sitä ponnistetaan lumen keskeltä. Lehtoimikkäkuvassa on samaa keväästä kertovaa tarinaa; kameran kanssa on polvistuttava alas, sillä kasvien runsaus näkyy parhaiten matalalla. On se vaan jännä, miten tällaisia toukokuun kuvia katsomalla pystyy helposti siirtämään itsensä tuohon aikaan. Lämpö, tuoksut ja hyönteisten pörinä on voimakkaasti läsnä.
    Viisi kuukautta tuntuu kovin pitkältä ajalta. Vaan kunhan joulukuu on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, onkin loppuaika pelkkää mäenlaskua kohti valoa, lämpöä ja vehreyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on aina yhtä ihanaa nähdä kasvien puskevan jo lumen seasta esiin nuppuineen. Poikkeuskevät, jolloin maa on tukevasti roudassa lumien sulettua, ei ole yhtään niin mukava, sillä silloin menee pitkään ennen kuin mustasta maasta alkaa tunkea vihreää näkyviin. Kevätkukkien kanssa saa tosiaan olla polvillaan tai jopa vatsallaan maassa, jotta saa kaikki pienet ihanuudet tallennettua edustavasti.
      Loka- ja marraskuu menevät minusta aina tavattoman hitaasti. Joulukuussa on sen verran muuta puuhaa jouluvalmistelujen kanssa, että aika sujahtaa ohi nopeammin ja tammikuussa jo alkaa huomata selvästi päivän pitenemisen. Sittenhän saa alkaa puuhailla ensimmäisiä kylvöjäkin, minkä seuraaminen saa ajan kulumaan siihen saakka, että pääsee kunnolla kevätpuuhiin.

      Poista
  2. Ah, ihanaa! Todella mukavaa, että sinäkin tartuit tähän aiheeseen. Teidän kasvuvauhti on kyllä aivan päätähuimaava. Meillä saattavat jotkut mainitsemistasi ensimmäisistä kukkia jo kuukautta aiemmin. On myös kiinnostavaa lukea niistä eroista, joita kukintajärjestyksessä on. Nimittäin joka kevät järjestään huomaan kasveja, jotka kukkivat täällä vasta viikkoja ensimmäisten jälkeen, ja joista kumminkin joissakin blogeissa raportoidaan ensimmäisten joukossa. Esimerkiksi kevättähdet, ne ovat täällä kaukana varhaisimmista.
    Sitä taimikaaosta tosiaan ei ehkä kuviin kaipaa, mutta se kyllä muistetaan... ja moni kanssatuskailija löytyy :-D
    Samaa mieltä Betweenin kanssa: enää kuukausi lusittava tätä synkkää ja pimeää elämää, sitten kunhan tammikuun vielä jaksaa (ja se tuntuukin pitkältä!) niin alkaa jo loppu häämöttää. Kevättä kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toukokuun kuvia oli ihana selailla. Saaristossa kukkakevät jakautuu pidemmälle ajalle kuin täällä. Meillä se aika menee lumien sulatteluun ja kevätkukat joutuvat kukkimaan kuin henkensä hädässä ehtiäkseen ennen kookkaampien perennojen kasvamista. Ehkä sen vuoksi kukintajärjestyskin on vähän toinen kuin teillä. Voihan se olla, että esim. kevättähdet kaipaavat enemmän lämpöä herätäkseen kuin vaikkapa talventähdet tai lumikellot, ja sen vuoksi kukkivat teillä paljon myöhemmin kuin täällä. Pitäisi kyllä joskus hankkia jompaa kumpaa ja verrata, miten ne sijoittuvat meidän kevätaikataulussa.
      Meillä vielä maaliskuunkin voisi laskea ennemminkin talveksi kuin kevääksi, mutta jotenkin se aika vain menee alkuvuodesta nopeammin kuin loka-marraskuussa. Ehkä valoisan ajan pidentyminen tekee sen. Ja se kylvösten ja taimien parissa puuhailu :D

      Poista
  3. Oi, tuon vikan kuvan tunnelma! <3 Voitaisiin puolestan siirtyä näihin tunnelmiin vaikka ihan heti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkivat puut luovat ihan satumaisen tunnelman. Ei haittaisi minuakaan hypätä suoraan toukokuun loppuun ja aluillaan olevaan kesään.

      Poista
  4. Kyllä on kevättunnelmat kohillaan! Pörriäisiä ja kukkarunsautta auringonpaisteella kuorrutettuna! Näitä vaan lisää pitkin talvea, niin eiköhän sitä jaksa odottaa uutta kasvukautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toukokuussa oli sentään enemmän pouta, kuin sadepäiviä, niin sai räpsittyä auringonpaisteisia kuvia. Voisi viettää vaikka joka päivä hetken kevätkuvien parissa, niin jaksaisi paremmin talven läpi.

      Poista
  5. Onko siihen vielä niin pitkä aika? no kyllä se sieltä tulee. Mukavia kuvia laitoit mukaan. Nyt kyllä vielä haluan levätä ja katsella vain kuvia tulevasta ja sinun kuvasi herättää heti ihania muistoja ja lämmön iholle .Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minun laskujeni mukaan on. Mutta alle puoli vuotta enää ja päivä päivältä vähemmän! Kiitos!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!