lauantai 29. lokakuuta 2022

Myrskyn alla

Melkein viikkoon en ole katsellut puutarhaa muualta kuin ikkunoista käsin ja kun eilen vilkaisin viikonlopun sääennusteita, piti päättää, lähteekö ulos sateessa vai navakassa tuulessa. Valitsin sadepäivän. En ole sokerista, joten kevyt tihkusade lämpimällä säällä ei haittaa, mutta kylmä sää yhdistettynä tuuleen pitää minut tiukasti neljän seinän sisällä. Ulos piti päästä, sillä en tiennyt, miten kävi kasveille alkuviikon pakkasissa ja oliko takapihalla pomppinut rusakko tehnyt tuhojaan kukkapenkeissä. Sen verran kävin sentään tiistaina kasvimaalla, että keräsin ruusukaalit ja loput purjot, sellerit sekä palsternakat pois pakkasesta. Niitä on viikon aikana laitettu ruuaksi tai silputtu pakastimeen.
Alppikärhö se vaan jaksaa vielä yllättää näinkin myöhään syksyllä.
Kasvimaalle mennessä huomio kiinnittyi heti ensimmäisenä maa-artisokkiin, joita pakkanen oli jo hiukan kurittanut. Osa lehdistä roikkui mustina mutta osa ei vielä ollut mokkonaankaan kylmästä. Koska oli luvattu tuulista säätä, päätin lyhentää kasvustoja reilusti, jotta ne eivät kaatuilisi ainakaan kovin pahasti. Lyhyemmät ja hennommat varret jätin leikkaamatta mutta kaikki paksut saivat typistyksen. Pisimmät leikkaamani varret olivat suunnilleen 2,3m pitkiä ja niistä jäi maahan suunnilleen 1,5 metrin tyngät. Niinpä maa-artisokan kasvustot huitelivat parhaimmillaan melkein neljän metrin korkeudessa. Aikamoinen voima pienillä mukuloilla, täytyy sanoa. Muutaman mukulan olen etureunasta pinnasta kaivanut ruuaksi mutta niiden koolla ei vielä juhlittu. Veikkaan, että keskemmällä kasvustoa ja syvemmällä on paljon suurempia mukuloita. Ja ehkä mukulat vielä kasvavat pikkuisen kokoa kun en varsia ihan lyhyiksi leikannut.
Leikatut maa-artisokan latvat pilkottavat vasemmalla sinisen tynnyrin takana. Sadevesiastiatkin on jo peitelty talveksi.
Sato on näistä lavoista kerätty, tosin ruusukaalin jätin vielä pystyyn, jos jokunen minipieni kerän alku kasvaisi edes peukalonpään kokoiseksi ennen talvea.
Jotakuta voisi hirvittää tyylini "siivota" kasvimaa talveksi. Puhdasta ja siistiä multapintaa ei juuri näy ja lavoihin on jätetty naattien jämiä ja pakkasen puremia tomaattikasvustoja.  Noudatan kasvimaalla samaa periaatetta kuin kukkapenkeissäkin, eli jätän madoille ja muille hajottajaeliöille talveksi ruokaa ja tekemistä. Olen silpunnut naatit karkeasti lapiolla ja sotkenut niitä osittain pintamaahan. Suurimman osan jätän kuitenkin silputtuina mullan pinnalle katteeksi ja saatan tuoda vielä syksyn lehtiä lisukkeeksi. Ruusukaalien irronneille lehdille en ole vielä tehnyt mitään. Kokonaiset lehdet ovat toistaiseksi maanpinnalla houkuttelemassa etanoita, jotka on helppo kerätä kaalinlehdiltä pois ja siten vähentää ensi kesän etanakantaa.
Tyhjennetyistä tomaatti- ja paprikaruukuista on tullut mukavasti biohiiltä lavoihin. Palaset hautautuvat syvemmälle, kun uutta multaa tai kompostia tulee päälle ja multaa möyhii.
Puna-ailakki kukkii vielä nätisti tontin laitamilla.
Kukkivat kasvit alkavat olla jo hyvin vähissä. Yllä olevan puna-ailakin veroista kukkapaljoutta ei ole enää missään kasvissa, jos komeamaksaruohoja ei lasketa mukaan. Muutamassa esikossa oli joitain kukkia ja parissa viimeisessä kärhössä oli kohtuullisesti säilyneitä yksittäisiä kukkia. Ruskalehtiä ei ollut juurikaan muissa kasveissa kuin purppuraheisiangervoissa. Nyt punnitaankin puutarhan syyskestävyys. Moni perenna pysyy vihreänä talven yli ja vielä useampi säilyy katsottavan näköisenä hyvin myöhään syksyyn saakka. Omassa puutarhassa ihastuttaa nyt suon ympäristö, jossa löytyy varsin paljon väriä vuodenaikaan nähden.
Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' loistaa majapenkin tähtenä. Taustalla näkyvä hopeanvihreä imikkä on kasvanut valtavasti kesän aikana.
Nukkapähkämöt tulivat majapenkkiin kompostimullan mukana. Kitkin osan pois mutta joitakin jätin kun eivät olleet tärkeämpien kasvien tielläkään. Pääasia, että edes joku muu kuin rikkaruoho peitti tyhjää multapintaa. Majapenkin muheva multa ja varjoisankostea kasvuympäristö ei ole paras paikka kuivassa ja paahteessa pärjäävälle nukkapähkämölle mutta eipä tuo ole näyttänyt vähän poikkeavasta ympäristöstä säikähtävänkään. Itse asiassa nukkapähkämön hopeanhohtoinen sävy yhdistettynä purppuraheisiangervoon on ollut niin paljon mieleeni, ettei vahinko ole haitannut lainkaan. Koska nukkapähkämöllä on sen verran taipumusta levittäytyä sekä juurillaan että siementen muodossa, olen alkanut katsella parin metrin päässä suon toisella puolella kasvavaa imikkää sillä silmällä, että siitä voisi ensi kesänä lohkoa jakopaloja pähkämöiden tilalle. Sekin kyllä leviää varmaan yhtä innokkaasti kuin pähkämö mutta olisi ainakin paremmin varjoisaan ja kosteaan ympäristöön sopiva kasvi.
Suon oikealla laidalla kuunliljat ovat jo ajat sitten luovuttaneet pelin mutta onneksi on muuta vihreää.
Kuluneena kesänä huomasin myös kyllästyneeni suon takana olevaan raparperiin. Se oli hetken aikaa hienon näköinen alkukesällä, kunnes tuli rankkasade ja tuuli, jotka repivät raparperin riekaleiksi. Se ei ole oikein tuntunut muutenkaan viihtyvän paikoillaan, joten ehkä sen on myös aika lähteä. Tilalle voisi laittaa pari niistä siemenestä kasvatetuista alppiruusuista. Ikivihreinä ne toisivat kauniin taustan suolle. Yksi siellä jo kasvaakin. Ikivihreistä puheenollen, vuosi sitten keväällä äidiltäni tullut tuijanrääpäle on viihtynyt erinomaisesti majapenkissä ja pörhistynyt oikein tuuheaksi. Tällä suunnalla puutarhaa on taustalla enimmäkseen lehtipuita, joten tuija tuo mukavasti väriä lehdettömään aikaan ja suuremmaksi kasvaessaan antaa suojaa muille kasveille.
Purppurapunalatvan siemenistä muodostuu hienot untuvapilvet muuten pakkasissa mustuneisiin varsiin.
Tuuli on alkanut iltaa kohti natisuttaa ikkunoita, joten purppurapunalatvan siemenet saattavat olla aamulla tuulen teillä. Silloin mustista varsista ei ole enää lainkaan iloa, joten ne voi käydä katkomassa lyhyemmiksi. Saksimista kaipaavat myös paleltuneet kelloköynnökset. Muutenpa taidan jättää kaikki perennat ja pystyssä pysyneet kesäkukat talventörröttäjiksi, sillä onhan tässä vielä vaikka mitä askaretta syksyn ajankuluksi. Verkotusurakkakin on melkein tehty, sillä sain viriteltyä viikolla ostamani jänisverkon paikoilleen luumutarhaan. Ehdin jo hetken aikaa olla tyytyväinen, kunnes huomasin 'Laatokan Helmen' ympärille jääneen puolentoista metrin aukkopaikan ja heti sen jälkeen tajusin, että hiekkalaatikon luona toinen 'Kuntala' on vielä aivan kokonaan verkottamatta. Olisin halunnut suojata myös kuutamohortensian ja mongolianvaahteran mutta milläs suojaat, kun varaston hyllyt ovat tyhjää täynnä. Alppikärhötkin jäivät verkottamatta 'Albina plenaa' ja 'Purple Dreamia' lukuunottamatta. Albinalle laitoin parin neliön palasen raudoitusverkkoa, jonka reikiä pienensin vetämällä pyykkinarua ristiin rastiin ja pujottelemalla paksuja oksia niiden väliin. 'Purple Dreamille' jäi vain pieniä raudoitusverkon palasia, jotka suojaavat edes kärhön alaosaa. Myöhemmin suojaan kärhöjen latvoja vanhoilla pitsiverhoilla. Ensi viikolla on kuitenkin tiedossa uusi reissu rautakauppaan tai taimistolle, mistä nyt sattuu enää sopivaa verkkoa löytymään, jotta saan edes luumupuille kunnon suojan.
Verkko-ostoksilta löytyi laukkoja puoleen hintaan. Napolinlaukat pääsivät aurinkopenkkiin, mustalaukat luumutarhaan.
Luumutarhasta löytyi loistokärhö 'Innocent Blushin' avautumassa ollut kukka, jota pakkanen ei ollut puraissut kovin pahasti.
Eikös silloin ole puutarhamaailma mallillaan, kun postauksen saa aloitettua ja päätettyä kärhönkuvalla?

16 kommenttia:

  1. ja vielä kahdella eri lajin kärhökuvalla! Minä valitsin tuulipäivän, ja tänään olisi tuonne +2 asteen tuuleen mentävä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa se! Ei saata löytyä seuraaviin postauksiin enää montaa kukkivaa kärhöä. Meillä on nollassa ja tuulee niin, että talo nitisee. Onneksi sain eilen aikaiseksi käydä ulkona. Nyt kyllä paistaisi aurinko...

      Poista
  2. Minäkin kokeilin tänä syksynä pitkästä aikaa puutarhatöitä sateella 🤭 se on oikeastaan aika leppoisaa kun ilma on leuto eikä tule kylmä, eikä varsinkaan liian kuuma 😄
    Kärhöt ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ohut tihkusade oikeastaan haittaa. Ei tullut kylmä ja kun ei kitkenyt tai muutenkaan pöyhinyt märkiä kasvustoja, niin hanskatkin pysyivät riittävän kuivina. Saattoi olla viimeiset kärhökuvat tältä syksyltä.

      Poista
  3. Upea saavutus tähän aikaan vuodesta aloittaa ja lopettaa postaus kukkivan kärhön kuvaan! Ihania värejä tuolla suoympäristössä minustakin. Vaihtelevia lehtimuotoja, ja heisiangervo erottuu nukkapähkämöalustasta aivan ihanasti. Tykkään myös pähkämön karvaisten lehtien tuottamasta vaihtelusta puskan lähes kiiltävien, ohuiden lehtien kanssa. Alppiruusut sinne taustalle on aivan kuningasidea.
    Jostain ihme syystä minulla ei vieläkään ole nukkapähkämöä. Tai luulen, että joskus ajat sitten hankin taimen, mutta se ei ollut elinvoimainen tai kuoli jostain muusta syystä. Siitä saan varmasti jakopalan joltakulta tutulta, pitää vain muistaa pyytää.
    No huhhuh, nelimetrisiä maa-artisokkia! Mitä ihmeen kasvuhormoneja teidän maaperässä piilee. Minulla kasvoivat kaksimetrisiksi, ja ne olivat mielestäni todellisia hujoppeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vain olekin! Kukkijat alkavat jo olla vähissä, joten jokainen pienikin kukkimisyritys on positiivinen yllätys. Pähkämö tosiaan tuo erilaista pintatekstuuria lehdillään tuohon. Toisaalta imikkäkään ei ole ihan sileälehtinen. Alppiruusuilla saisi ympäri vuoden komean taustan suolle verrattuna raparperiin, joka on korkea vain muutaman kuukauden ajan kesällä. Raparperi siis lähteköön!
      Onpa kummallista, jos olet saanut nukkapähkämön tapettua. Minusta tuntuu, että sitä ei hävitä mikään. Tänä kesänä tuli testattua kosteudensietokin.
      Maa-artisokille on puhuttu paljon p...aa, eivät ole muuta lannoitusta saaneet :-P Joka vuosi ne ovat lähennelleet kolmea metriä mutta tänä vuonna tekivät kyllä ennätyksen. Niiden rinnalla autotalli alkoi näyttää matalalle. Paksuimmat varretkin ovat tyveltä melkein ranteeni paksuisia. Luulen, että kesän kosteus oli artisokille erityisesti mieleen. Eivät vain ehtineet tänäkään vuonna aukaista yhtään kukkaa, vaikka lähellä jo oli. Viikko vielä ilman pakkasta ja avonaisia kukkia olisi saattanut olla useita.

      Poista
  4. Suorakompostointi on hyvä tapa, maa ja madot tykkäävät. Nukkapähkämö on ihmeellinen kasvi, minullakin se leviää siemenestä kuin häkä. Mutta ei kaikilla sillä olen laittanut tänä vuonna kymmeniä sen siementaimia eteenpäin kun niin monella viime talvi vei sen kokonaan. Ja vieläkin niitä siementaimia on riesaksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Silti aika moni siivoaa syksyisin tarkasti kaiken kasvijätteen pois niin kukkapenkeistä, kasvimaalta kuin nurmikoiltakin, vaikkei olisi edes mitään etana- tai kotilo-ongelmaa.
      Olisikohan sitten jäätalvi nukkapähkämön akilleen kantapää? Viime talvihan oli monin paikoin kasveille turmiollinen ja ilmeisesti juuri paksun jääpeitteen takia. Meillä sitä ongelmaa ei nyt ollut, joten nukkapähkämöt siementaimineen porskuttavat iloisesti.

      Poista
  5. Minäkin harrastan tuota samaa suorakompostointia. Ihan kätevää ja helpottaa työmäärää.
    Minullakin nukkapähkämö kasvaa ja leviää niin, että sitä on tasaisin ajoin kuristettavana kunnolla.
    Nyt on myrsky puhkunut siihen tahtiin, ettei minua huvittanut tehdä mitään pihatöitä - lenkkeily koiran kanssa metsässä tuntui sopivammalta. Onneksi syystyöt ovat nyt riittävän hyvässä vaiheessa, kaikki ihan pakollinen on tehty. Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suorakompostointi helpottaa työmäärää ja samalla vähentää kompostoriin tulevan kasvijätteen määrää. Komposti pursuaa yli jo muutenkin saati sitten jos sinne veisi vielä kaikki naatit ja perennojen varret.
      En ole minäkään tänään uskaltautunut ulos muuten kuin pakolliset menot. Hirmuisen kylmä puhuri kävi, vaikka auringonpaiste oli kyllä mieleeni. Sinulla on syystyöt oikein hyvällä mallilla, jos olet jo saanut pakolliset hommat tehtyä. Kiitos, samoin!

      Poista
  6. Minäkin kaivoin osan syksyn lehdistä kasveista vapaisiin kohtiin kukkapenkissä. Muutoin lehdet on kärrätty komposteihin muun puutarhajätteen ohella.
    Kärhö postauksen alussa ja lopussa. Mikä sen mukavampaa tähän aikaan vuodesta.❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maahan kaivamalla lehdet eivät ainakaan lähde tuulen mukaan tai ole lintujen viskeltävänä. Minä en jaksa enkä kyllä ehdikään nähdä sellaista vaivaa, joten kaikki jää niille sijoilleen.
      Kiva, että vielä sai edes jollain lailla edustavat kuvat kärhöistä eikä pakkanen ole vienyt kaikkia.

      Poista
  7. En pidä itsekään kiirettä siivota penkkejä kuolleista kasveista. Eloperäinen aines tekee maalle vaan hyvää. Onneksi jossain asioissa saa ihan hyödyn vuoksi olla laiska. Ihana tuo Innocent Blush.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvijätteet parantavat maatuessaan niin hiekka- kuin savimaatakin eikä siitä ole haittaa multavammallekaan kasvualustalle. Miksi siis suotta keräisi moista loistotavaraa pois? 'Innocent Blush' on todella nätti, vaikkakin vähän jo kärsineen näköinen näin myöhään syksyllä.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!