maanantai 5. syyskuuta 2022

Kivien kampeamista ja mullan kuopimista

Vielä näkyi yksi amiraali syyssyrikällä, vaikka sää oli tuulinen ja kylmä. 
Eilen oli oikein mullantuoksuinen päivä ja puutarhan syysaskareet etenivät ainakin pienen askeleen valmiimmiksi. Toissapäivänä tihuutteli vettä pitkin päivää sen verran paljon, ettei huvittanut lähteä ulos, mutta kuitenkin sen verran vähän, että maa ei ollutkaan eilen ilokseni läpimärkää. Niinpä ei tarvinnut eilen varata kumihanskoja puutarhatöihin, vaan tavalliset puutarhahanskat riittivät pitämään sormet melko kuivina. Kylmän sään takia minulla oli vielä sormikkaat puutarhahanskojen alla, joten mitään pikkutarkkaa näpräämistä ei voinut tehdä. Aloitin päivän kukkasipulien istuttamisella, mikä vaati ensin pieniä raivaustöitä aurinkopenkissä. Ensi kesänä en aio enää marista ainakaan niin paljoa kukkimattomista kurjenmiekoista. Suurin osa kasveista kun on kaivettu ylös. Aurinkopenkkiin jäi vielä yksi keskikokoinen mätäs siperiankurjenmiekkaa, yksi lämpäre vanhaa melko luotettavasti kukkivaa saksankurjenmiekkaa sekä muutama tupsu 'Black Swan' -tarhakurjenmiekkaa. Olisin voinut poistaa kaikki "mustat joutsenet" mutta halusinpahan varuilta säästää muutaman. Tiedä, vaikka tulisinkin talven aikana katumapäälle.
Nyt mahtuu puistoatsalea 'Illusiakin' kasvamaan paremmin kun vierestä lähti kaksi isoa siperiankurjenmiekkaa. Tuo yksi saa jäädä, sillä ritarinkannus ei ole enää edustuskelpoinen.
Istutin 'Black Swaneilta' vapautuneeseen tilaan Päivänpesän Katjalta saamani (kuolan)pionin siementaimen. Aivan pionin vieressä on myös tänä vuonna siemenestä kasvatettu kaukasiantörmäkukka, jonka siirrän metrin sivummalle purppuraheisiangervon eteen ensi keväänä. Nyt siinä on nupullisia leijonankitoja, joita en halunnut vielä kaivaa pois. Aiempina vuosina leijonankidat ovat kestäneet hyvin pakkasta, joten niistä on iloa vielä pitkän aikaa. Koska en halunnut vielä leikata täyttä päätä kukkivia kosmoksiakaan pois, oli kukkasipulien kuoppaaminen melkoista kurottelujumppaa. Kaikki sain kuitenkin upoteltua kasvien väleihin ja nyt toivon, että vesimyyrät haistavat jo kaukaa epämiellyttävät tuoksut ja pysyvät mieluummin joutoalueen juolavehnien kimpussa. Löysin vahingossa narsisseille kuoppaa kaivaessani myös viime syksynä istutetun 'Waterlily' -myrkkyliljan sipulin. Se ei siis päätynytkään vesimyyrän kitaan, vaikka tunneli kulki aivan sen kyljestä ohi. Onneksi en itsekään osunut siihen lapiolla, vaan sipuli nousi nätisti multamättään keskellä ja päätyi saman tien takaisin maahan. Myös pari pientä laukan sipulia löytyi, joten ihan kaikki eivät tulleet syödyiksi.
Pikkuisen 'Black Swania' vielä jäi pionin seuraksi mutta enköhän kaiva nekin ensi keväänä pois. Mahtuu sitten hiekkalämpäreen keskellä kököttävä pionintaimi kunnolla kasvamaan.
Pari isointa 'Black Swania' istutin lumenkasausalueelle. Jos niillä ei ole tuossa tarpeeksi aurinkoa juurilleen, niin sitten ei ole missään!
Pienet kurjenmiekan alut päätin viskata kompostiin. Aika lähellä oli myös, että samaan kompostikuormaan olisivat päätyneet kivikkorinteen helminukkajäkkärät. Niin rumasti ovat jo alkaneet retkottaa rinteessä. Valkokukkaiset siperiankurjenmiekat lähtivät käsistä suunnilleen saman tien kun olin ilmoituksen nettiin niistä laittanut. Helminukkajäkkäröitä ei ole kukaan halunnut, joten pudotin niiden hinnan euroon/puolimetrinen juurakko. Siitäkin olen valmis tinkimään, jos joku vain haluaa nuo riesakseen. Kaunis kasvihan se olisi, mutta ei näemmä ole edukseen rinteessä ja tarvitsisi seurakseen jotain, joka osaa pitää puolensa tungettelevaa naapuria vastaan. Jos niitä ei viikon-parin sisään kukaan ilmoita haluavansa, ne lähtevät kompostin täytteeksi. Tänä kesänä minuun on näemmä iskenyt totaalikyllästyminen kurittomiin kasveihin, olipa kurittomuus retkahtelua, liiallista levittäytymistä tai kukkimattomuutta.
Kunpa vielä ei tulisi pakkasia, jotta kelloköynnöksen nuput saisivat rauhassa aueta. Vallattomasti levittäytyneet lonkerot ovat tehneet myös vallattomasti nuppuja.
Jos aurinkopenkissä on tapahtunut edistystä eilisen päivän aikana, niin on sitä tapahtunut takapihallakin. Koko uuden kukkapenkin alue on nyt kaivettu ja kiviäkin kammettu useamman hikipisaran mitalla. Nuotiopaikan puoleisesta kukkapenkin osasta on nurmet poistettu ja muutama kivenjärkäle löydetty. Hanhikkipenkin puolta suunnitellessani toivoin, että jostain löytyisi sopiva kivenjärkäle ylimmälle tasanteelle. Sellaista ei vain silloin löytynyt, joten tein pengerrykset ja istuttelin kasvit. Kuinka ollakaan, nyt löysin koivuangervojen edestä nurmen alta juuri täydellisen lohkareen, joka suostui vielä yhteistyöhönkin. Koostaan huolimatta se nousi siivosti maanpinnan tasalle, vieri kiltisti nurmikkoa pitkin suorinta reittiä uuden kotinsa viereen ja kellahti sitä varten kaivamaani matalaan kuoppaan ja sinnekin vielä kerrasta oikeaan asentoon. Voi kun kaikki kivet käyttäytyisivät yhtä hyvin! Ja kuten kiviä käännelleet kohtalotoverini varmasti tietävät, ei tuon kokoinen murikka koskaan ihan itse oikeaan paikkaan vieri, vaan kyllä sitä saa silti tuuppia niska limassa. Mutta kun on niitäkin kiviä, jotka vain tuntuvat jämähtävän joka kyljelleen, vaikka miten ähräisi, niin tuollainen kuperakanttinen ja melko tasapainoinen, helposti pyörivä kivi tuntui niiden rinnalla liikkuvan kuin itsekseen.
Rikkaruohokasat ovat kasvaneet, roskakasat onneksi eivät. Kiviä olisi voinut löytyä enemmänkin, mutta pääsi noillakin jo alkuun.
Sama toisesta suunnasta. Hanhikkien edessä näkyvä järkäle nousi tältä puolelta angervojen edestä nurmen rajasta.
Nuotiopaikalta alkaa jo hahmottua alueen rakenne. Pitää vielä asetella paremmin tuo pengerryksen ensimmäinen kivi, joka laitettiin tuohon jo viime vuonna. Sen alareuna ulkonee liikaa verrattuna muihin.
Keskitasanteen pengerrys jatkuu minusta luontevasti hanhikkien takana kulkevaan vanhaan penkereeseen.
Vaikka tässä projektissa ei olekaan tullut vastaan ihan niin paljoa kiviä mitä olisin toivonut, niin eipä ole suuria takaiskujakaan tullut. Pari maahan jäänyttä järkälettäkään eivät oikeastaan vaikuttaneet suunnitelmiin millään lailla ja nuotiopaikan puoleisen osan pengerrystä olen saanut tehtyä riittävän korkeaksi vähän aiottua pienemmilläkin kivillä. Pieni miinus tähänastisen projektin kulussa on ehkä ainoastaan nurmialueen puoleinen polun alkupää. Visuaalisesti olisi ollut parempi, jos polun alku olisi ollut edes puoli metriä pidempi ennen ensimmäistä porrasta. Toistaiseksi on kuitenkin tyydyttävä tähän ja ehkä tulevaisuudessa kukkapenkit laajenevat ja polku pitenee taloa kohti, jolloin porraskin tulee luontevampaan kohtaan. Seuraava isompi urakka projektissa taitaakin olla koivuangervojen siirto penkin yläosaan nurmikkoa rajaamaan. Sitä ennen täytynee kuitenkin tehdä pengerryksestä puuttuva metrin pätkä loppuun, jotta mullat eivät valu seuraavissa sateissa polulle.
Polun alkupää toiseen portaaseen asti on melkein valmis, vain muutamia täyttökiviä puuttuu ja hiekka kivien väleistä. Mistähän kaivan kivet polun loppuosaan?
Muutama päivä ja 'Laatokan Helmen' hedelmät ovat kypsiä. Vielä olivat pikkuisen kirpeitä.
Kärhökaaren kukkaloisto on suurimmaksi osaksi ohi. 'Jan Pawel II' jaksaa kuitenkin vielä kukkia.
Aurinkopenkin tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' kukkii oikein kauniisti.
Nyt pitäisi meilläkin olla pääosin poutaista säätä ja jopa aurinkoa. Vähän vilpoista tosin, ellei jopa jäätävää, mutta tärkeintä minulle on nyt se, ettei sada vettä. Vielä parempi, jos ei mene pakkaselle. Aurinko on kuitenkin se, mitä itse kaipaan eniten syksyllä. Kaunista viikkoa!

12 kommenttia:

  1. Reipasta ahkerointia sekä kukkapenkeissä että kivityömaalla! Polut etenevät vääjäämättä, mitähän ihmettä teet sitten, kun koko tontti on käyty läpi? 😅 No, eipä puutarhasta puuhat lopu. Tuntuu varmasti hyvältä saada projekti etenemään. Itse olen ollut tosi tyytyväinen, että sain nyt syksyllä uusien alueiden pohjia valmiiksi. Ei tarvitse jännittää, onko kevät märkä tai kylmä.
    Mutta on ollut tosiaan vähän turhan vilpoista. Aurinkoiset syyspäivät innostaisivat paljon enemmän tekemään syystöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, varmaan sitten pitää keksiä vanhojen istutusten tilalle jotain aivan uutta :D Vähintäänkin pitää jakaa liian tiheiksi käyneitä kasvustoja. Viileä sää sopii kivien pyörittelyyn mutta eipä juuri muuta voi kylmällä kelillä tehdä. Sinulla onkin hyvä tilanne kun on monta uutta istutusaluetta kasveja vaille valmiina. Voi sitten istutella sitä mukaa taimia kun niitä kertyy.
      Toivotaan, että saadaan vielä paljon aurinkoisia ja vähän lämpimämpiä syyspäiviä ennen talvea.

      Poista
  2. Vilpoista tosiaan on, ja mukava kuulla, ettei enää ole litimärkää! Saisi tulla pitkä, kuiva ja aurinkoinen syksy sinulle, minulle vähän enemmän sateita, kiitos, ja etelärannikolle vielä enemmän - mantereen-reissullani huomaan, että sateet ovat kulkeneet länsirannikolle ja etelärannikko jäänyt aivan ilman: sellä on rutikuivaa!
    Heh, mukava kuulla, että pihassasi on hyvinkäyttäytyviä kiviä, kun kasvit eivät välttämättä sitä ole! Vakavasti puhuen, ihanan näköisiä kivirakenteita. Toivottavasti löydät vielä lisää. Itse valettuja betonilaattoja on ihan kiva käyttää luonnonkiveyksen seassa, tai vaikka kaataa betonia kivien väliin, jos jää joku hankala aukkokohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että edes syyssäät suosisivat meitä kaikkia kun kesän säät menivät epätasaisesti. On täällä Savon seudullakin menneet sateet vähän miten sattuu. Meidän kohdalle kertyi vettä ihan mahdottomasti samaan aikaan kun lähialueilla kärvisteltiin kuivuudessa.
      Pengerryksiä on mukava tehdä ja niillä saa kivasti vaihtelua istutuksiin. Tuossa kohdassa kivipengermät myös vähän rajoittavat rikkaruohojen etenemistä metsän puolelta kukkapenkkiin. Luulen, että täytän tyhjiksi jäävät kivien välit poluilta vaan hiekalla ja upottelen niihin sitten lähivuosina kiviä sitä mukaa kun sattuu tulemaan oikean kokoinen ja muotoinen vastaan. Yleensä niitä aina jostain sen verran nousee, että vähitellen kolot täyttyvät.

      Poista
  3. Olet pistänyt taas hihat heilumaan.
    Melko viileäksi meni. Meillä kaadettiin pihalta taas kaksi suurta mäntyä ja pakko myöntää, että viileässä on ollut huomattavasti mukavampi kärrätä kottikärryillä karsittuja ja pilkottuja puita rantteelle kuivumaan, sekä lisäksi rahdata loputtomalta tuntuva määrä havunoksia peräkärryyn maankaatopaikalle vietäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikolla ei ehdi puutarhailemaan, joten viikonloput on käytettävä tehokkaasti hyödyksi. Risusavottaankin viileät säät sopivat hyvin.

      Poista
  4. Viileällä on hyvä kaivaa kiviä ylös vaikka hiki siinäkin tulee. Toivottavasti pioni viihtyy. Olen ostanut sen vuosia vuosia sitten Terrasta tai Prismasta nimellä kuolanpioni, en tiedä mikä on, jää melko matalaksi ja on sitkeä kuin mikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken järjen mukaan pionin pitäisi viihtyä tuolla kohdalla; melko aurinkoista eikä vesi jää seisomaan. Jospa laji joskus selviäisi. Voihan se olla tosiaan kuolanpionikin. Oli mikä oli, niin uskoisin sen sopivan hyvin tuohon kohtaan.

      Poista
  5. Paljon siellä taas tapahtuu. Kylmää on, täytyy joko huhkia tai pukea paljon päälle tai tehdä molemmat. Kelloköynnöksessä on minullakin pari nuppua avautumatta, ei ole vielä kukkinut ollenkaan. Aika kilpajuoksua menee taas säiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä teen varmuuden vuoksi molemmat :D Vaatetta on helpompi vähentää kuin lisätä kesken puutarhapuuhien. Meillä osa kelloköynnöksistä ehti aloitella kukintaa jo elokuussa mutta ei missään ole massoittain kukkia ollut kerralla auki. Tuo nuotiopaikan köynnös voisi siinä suhteessa olla hieno poikkeus, jos vain ei tule liian kylmä.

      Poista
  6. Ihailen ahkeruuttanne, monet ovat tehneet laajennuksia ym. Ehkäpä minäkin olisin tehnyt jos olisin kunnossa 😉 Näyttää hyvälle, kivet on aina upeita puutarhassa. Hyvää syksyä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on hyvää aikaa istutuspuuhille. Intoa olisi täälläkin tehdä enemmän mutta työpäivinä ei vain millään ehdi ja sateella ei viitsi. Kiitos! Hyvää syksyä sinullekin!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!