perjantai 10. kesäkuuta 2022

Heiniä jos jonkinmoisia

Koristeheinäasiantuntijat huomio! Nyt kaivataan edes alkeellisia apuja tai vihjeitä, mitä mahtavat huhtikuussa kylvämäni heinät olla, ja miten niitä pitäisi hoitaa. Siemenpussissa ei oltu kerrottu lajikkeista tai edes lajeista yhtään mitään eikä minulla ole minkäänlaista kokemusta koristeheinistä. Lähdin siis rohkeasti täysin tuntemattomille vesille niiden kanssa. Melkein kaikki taimet kasvavat, mutta ulkonäkö ei kerro minulle edelleenkään juuri mitään niistä, joten olen aikalailla huuli pyöreänä taimien suhteen.
Tässä on pieni purkkiheinäpeltoni.
Heinät B ja D näyttäisivät olevan rennompaa sorttia kuin C ja E.
K on ihan pikkutaimesta saakka kasvanut omaa tahtiaan. H ja edellisen kuvan E ovat minusta aika samantyyppisiä keskenään, samoin tässä kuvassa I ja L.
Kylvös A ei suostunut itämään lainkaan ja F sekä J taitavat harkita pian autuaammille heinäpelloille muuttamista. Kumpikin on kasvanut hyvin kituliaasti, kuten postauksen ensimmäisestä kuvasta voi päätellä.
Luulen, että pidän heinät vielä toistaiseksi ruukuissaan ja päätän myöhemmin kesällä, istutanko osan maahan vai täydennänkö niillä ruukkuryhmiä. Ainakin ne kaksi selvästi roikkuvaa heinää kannattanee pitää ruukussa, jotta niiden kasvutapa tulisi paremmin esille. Taimia suurempiin ruukkuihin istuttaessani mietin, millaista multaa niille pitäisi laittaa ja kuinka paljon lannoitusta ne tarvitsevat. Istutin ne puutarhakompostin multaan, sillä säkkimultaa ei ollut juuri sillä hetkellä yhtään ylimääräistä, mutta ruukkukasveiksi jäävien lajien seuraavaa ruukutusta varten pitänee hankkia jotain parempaa. Tässä siis kaipaisin eniten vinkkejä koristeheinätuntijoilta: kaipaavatko ne multaisempaa vai hiekkaisempaa kasvualustaa ja tasaista kastelua vai pientä kuivahtamista? Lannoitetaanko ronskimmalla kädellä vai ovatko ne vähään tyytyväisiä? Lisäksi mietin sitä, ovatko kaikki koristeheinät auringonpalvojia vai viihtyykö joku laji paremmin varjossa.
Vielä pitää laittaa kuvaa takapihan lemmikkimerestä, joka vain jatkuu ja jatkuu kuvasta kumpaankin suuntaan.
Helmililjoja ei kannattaisi istuttaa ainakaan näiden sinisten lemmikkien sekaan, vaikka väreiltään sopivatkin ihanasti yhteen. Ehkä en ala tätä perus helmililjaa kuitenkaan mihinkään siirtämään.
Päivän superyllätys: viime kesänä ostamassani sinivaleunikossa on jo kaksi nuppua. Toisessa ei näy mitään, mutta se onkin vähän pienempi kuin tämä.
Tämä oli vähän hillitympi postaus värien puolesta, joten seuraavaan taidankin laittaa vähän räväkämpiä sävyjä. On nimittäin taas mukava setti uusia kukkijoita päässyt vauhtiin. Kivaa viikonloppua!

16 kommenttia:

  1. Koristeheinät ovat mulle ihan tuntematon alue.

    VastaaPoista
  2. Enpä osaa sanoa heinistä yhtään mitään mutta hienoa nuo sinivaleunikon kukkanuput.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleunikko oli hieno yllätys. Saa nähdä, tekeekö se vielä lisää nuppuja vai riittääkö tuo kaksi ensikukinnaksi.

      Poista
  3. Silmä lepää lemmikkimeressä! Kylvin itse sininataa, ja se näyttää lähes samalta kuin sen viereisessä purkissa nöpöttävät ruohosipulin alut. Epäilen jo ehkä ripotelleeni ruohosipulit pariin kertaan. En tunnustaudu asiantuntijaksi tällä(kään) kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikki kylväytyy kuin rikkaruoho, mutta se kukkii niin näyttävästi ja on helppo kitkeä pois, ettei runsas kylväytyminen haittaa.
      Voi olla, että joudun heinineni odottamaan ihan loppukesään saakka ennen kuin niistä ottaa selvää. Googlailukin oli vähän hankalaa, kun mistään ei löytynyt kuvia eri heinien taimista, vaan ainoastaan kukkivista yksilöistä.

      Poista
  4. Hianosti lemmikkimeri lainehtii! Mullon aika monia heiniä, mutten nuasta niitä oikee tunnista. I ja L voisivat olla tesmoja. Muita en eres arvaale. Oon istuttanu heinät hiakansekaasehen maahan tai sekoottanu lekasoraa tai istuttanu kohopenkin reunoolle. Yleensä talavimärkyys viää. Osa suasii hapanta maata, osa aurinkoosta ja osa variua. Pitääsin kans viälä omis purkiis, on varmasti isoompina helapompi tunnistaa. Vautsi mikkä unikon nuput. Voiku näkis ittekki joskus eres yhyren kukan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän arvelinkin, että ei noista välttämättä saa vielä selvää, mutta piti kuitenkin yrittää. Malttamaton kun olen :D Kiitoksia kuitenkin arvauksista ja kasvupaikkavinkeistä! Se muuten jäi mainitsematta, että pussissa sanottiin muistaakseni noiden olevan yksivuotisia.
      Jännityksellä odotan sinivaleunikon lippujen aukeamista.

      Poista
  5. Oooooh tuota lemmikkimerta! Miten tuo on mahdollistakaan. Kylläpä ne(kin) viihtyvät! Teillä taitaa olla oikea supertontti, mitä et varmaan tiennyt, kun talokaupat teitte. Mikä onni!
    Voi hiisi, heinien tunnistaminen on ihan mahdotonta pelkistä lehdistä. Jos jossain olisi siniharmaita tai keltaisia lehtiä, niin voisi edes jotain arvata, mutta pelkäänpä, että joudut odottamaan kukintaan asti.
    Itse olen kasvattanut heinät ihan perusmullassa. Osa lajeista viihtyy varjossa puiden alla, osa kuivassa varjossa, osa paahteessa ja kuivassa, vaateliaimmat sitten kaipaisivat kosteutta, mutta talvimärkyys (ja jää) sitten tappavat ne. Eli on tosi monenlaisia kasvupaikkatoiveita niillä, mutta toisaalta useimmat varmaan pärjäävät ihan perus-kukkapenkkiolosuhteissa.
    Jos et ole innostunut heinistä istutusten seassa, niin voisitko yrittää laittaa ne kaikki jollekin omalle alueelleen? Preeriapuutarhat, joissa heinien seassa on mm. punahattuja ja muita preerialajeja tai sen tapaisia kukkaisa, ovat kauniita - miten se aidan ulkopuoli, mahtuuko sinne vielä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä tosiaan tiennyt tontin kasvuolosuhteista mitään kun tänne muutimme. Edelliset asukkaat eivät olleet puutarhaihmisiä. Sattui ilmeisesti hyvä tuuri ainakin maan laadun suhteen, mistä olen todella iloinen.
      Jäi muuten mainitsematta, että noiden kaikkien heinien kai pitäisi olla yksivuotisia. Sekään ei varmaan helpota tunnistamista... olisin vähän toivonut, että johonkin noista olisi tullut eriväriset lehdet. No, jospa noista joku tekisi edes todella näyttävät kukinnot tai olisi muuten hienon näköinen. En tosiaan ole niin heinäihmisiä, mutta sen verran kokeilunhaluinen kun ilmaisia siemeniä sain, että pakko oli niitä kylvää ja testata. Katsotaan nyt, kuinka hyvin tämä testierä kasvaa ja kukoistaa, että päätyykö joku lajeista vakioasukkaaksi. Jos tarkoitat aidan tauksella kivikkorinnettä, niin saattaisi sinne joku korkeampi sopia. Punahatut eivät ole viihtyneet kivikossa, joten niiden kohdalla on ainakin tyhjää tilaa.
      Kiitos kattavasta opastuksesta! Pidän ruukut toistaiseksi puolivarjossa, niin ei ainakaan mikään mahdollisesti varjossa viihtyvä laji kärähdä auringossa :D

      Poista
  6. Ihanat lemmikkimeret. Heinien suhteen en osaa yhtään auttaa. Ihanaa, että sinivaleunikossa on nuppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan sinivaleunikkojen kukintaa innolla. Lemmikkien kukinnan päättymistä sen sijaan en kaipaisi. Kuihtuneiden varsien repimisessä on hirmuinen työ :D

      Poista
  7. Lemmikit ovat kauniita noin merenä kukkiessaan. Aina mukavia yllätyksiä nähdä kukkia taimissa joiden on luullut olevan vielä liian nuoria kukkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat. Kukinnan jälkeen on vain iso työ siivota ruskettuneet kasvustot pois, mutta kukinta on niin näyttävä, että siivoamisen kestää.

      Poista
  8. Sinivaleunikon kukinta on pullakahvien arvoinen asia.
    Lemmikkimeresi on todellakin kuin meri. Eikös äitisikin pihalla lemmikit kasva runsaina?
    Heinien suhteen olen täysin noviisi. Parhaillaan purkissa odottaa yksi sininata, jolle en toistaiseksi ole keksinyt paikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin on!
      Sekoitat ehkä johonkuhun toiseen, äidilläni ei nimittäin kasva lemmikkejä. Pionit sen sijaan kukkivat siellä heinäkuussa yhtä laajoina alueina kuin minulla lemmikit.
      Heinät ovat tulleet muotiin enemmän vasta viime vuosina, joten harvemmalle ovat tuttuja.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!