tiistai 3. elokuuta 2021

Rikasta asiaa

Heinäkuu hujahti ohi ja on vuorossa elokuu. Ja se on toistaiseksi ollut hyvin märkä. Juuri nytkin sataa kaatamalla, joten pysytellään sisätiloissa ja pohdiskellaan asiaa, josta harvemmin tulee ääneen pohdiskeltua muuten kuin manaamismielessä.

Tämä leijonankita on viimevuotisista kasveista itsekseen kylväytynyt. Esikasvatetut taimet ovat vasta nupulla, tosin kylvinkin ne vasta toukokuun alussa.
Kiinnitin tässä eräänä päivänä huomiota siihen, että kukkapenkkieni lajivalikoima on kasvanut muutenkin kuin itse kasveja istuttamalla. Ensimmäisen parin vuoden aikana kitkin kasvimaalta ja kukkapenkeistä lähinnä ratamoa, voikukkaa, rönsyleinikkiä ja valvattia. Ihmettelin sitä, että vesiheinää ja savikkaa ei näkynyt juuri lainkaan. Ne olivat nimittäin olleet itselleni ne tutuin kitkettävä silloin kun vielä asuin kotona ja autoin äitiäni puutarhatöissä. Nautin kyllä siitä, ettei rikkaruohoja näkynyt, pääsinhän siten itse helpommalla kitkemisen osalta. Muutaman vuoden vanhoihin kukkapenkkeihin alkoi hiljalleen ilmestyä vähän vesiheinääkin, mutta vasta tänä kesänä olen löytänyt jauhosavikoita. Kitkin myös heinäkuussa ensimmäisen kerran pelto- ja kirjopillikkeen. Olisin varmaan ottanut historiallisesta hetkestä kuvan, jos olisi ollut minkäänlaista kamerantapaista silloin käden ulottuvilla.

Pari vuotta sitten vesiheinätilanne näytti tältä: yksittäinen kasvi parin metrin välein.
Mistä sitten nämä "uudet" rikkaruohot kumpuavat? Kukaan tuskin on huvikseen kierrellyt öisin puutarhassani viskelemässä rikkaruohojen siemeniä ja kun naapureissa ei ole juuri muuta kuin nurmikkoa, ilmiö ei ihan selity silläkään, että siemeniä lentelisi toisten pihoilta. Tokihan tuulen mukana varmasti joitakin siemeniä tulee, mutta nekin todennäköisesti olisivat hajallaan sekä uusissa että vanhoissa kukkapenkeissä. Törmäsin eräänä päivänä vanhassa puutarhalehdessä artikkeliin, jossa kerrottiin, millaisissa olosuhteissa mikäkin rikkakasvi viihtyy ja mitä rikkakasvien lajivalikoima kertoo puutarhan olosuhteista. Esimerkiksi piharatamo ja pihasaunio kertovat tiivistyneestä maasta, ja peltokorte sekä ahosuolaheinä happamuudesta. Jauhosavikka ja pihatähtimö (eli tutummin vesiheinä) viihtyvät ravinteikkaassa maassa. Tämä tiivistelmä oli siis hyvin suppea ja monet rikkakasvit kertovat useammasta eri maaperän ominaisuudesta. Kannattaa tutustua aiheeseen, netistäkin näytti löytyvän lisää tietoa.
Viimevuotisen puutarhakompostin mukana levisi nukkapähkämön siemeniä ympäri pihaa. Siellä ovat sulassa sovussa ratamoiden ja voikukkien seassa.
Palataanpa sivuraiteilta takaisin omaan puutarhaani. Pitkään jatkunut maan parantaminen on selvästi muokannut kukkapenkkieni mullasta viljavampaa ja siksi maassa jopa vuosikymmeniä odotelleet rikkaruohojen siemenet ovat alkaneet itää. Toisaalta olen hyvilläni siitä, että maa on parantunut, mutta lisääntyneistä rikkaruohoista en ole ihan niin iloinen. Luulen, että viime ja tänä kesänä tehdyissä istutuksissa maan paraneminen näkyy paljon nopeammin kuin ensimmäisissä kukkapenkeissä. Meni nimittäin muutama vuosi ennen kuin aloin saada tarpeeksi paljon kompostimultaa kukkapenkkien maanparannukseen. Pieneltä neliömäärältä ei vain irtoa niin paljoa kitkentäjätettä ja kuihtuneita varsia kompostiin laitettavaksi kuin nykyiseltä kukkapenkkien pinta-alalta. Nyt kun kompostimultaa tulee suunnilleen kuution verran vuodessa, riittää siitä useampaankin kukkapenkkiin levitettäväksi. Olen myös oppinut tuntemaan puutarhani eri osien olosuhteet ja maaperän laadun tarkemmin, joten huomaan nopeammin, millaisia toimenpiteitä missäkin tarvitaan. 
Kukkapenkeistä löytyy edelleen myös paljon muuta kuin kompostoitavaa jätettä. Kuinkahan pitkään edelliset asukkaat ovat etsineet taskulamppuaan?
Niin tympeää kuin kitkeminen voi joskus olla, niin siinä ainakin tulee tarkasteltua maata lähietäisyydeltä ja jos opettelee lukemaan rikkojen kertomia viestejä, voi oppia jotain aivan uutta omasta puutarhastaan. Maan tiiviyden kyllä huomaa kun iskee lapion maahan, mutta happamuutta tai ravinnetasoa on jo hankalampi päätellä silmämääräisesti. Kun seuraa, mitkä rikkaruohot kukkapenkeissä tai kasvimaalla milloinkin runsastuvat tai vähenevät, siitä voi tulkita monenlaisia asioita maaperän voinnista. Minulle tämä oli jännittävää tietoa, joka konkretisoitui kerralla kun huomasin rikkojen lajivalikoiman muutoksen vuosien varrella.

Eniten vesiheinää ja ne muutamat uudet rikkaruohot ovat löytyneet kärhökaari- ja majapenkeistä. Tämä alue muuttuikin ensimmäisenä nurmikosta kasvimaaksi ja myöhemmin kukkapenkiksi.
Loppukevennyksenä kuva viikonlopun matkalta. Appivanhemmat olivat saaneet viime viikolla karvaista perheenlisäystä ja tokihan uuden tulokkaan ristiäiskahveilla piti käydä. Karo tiesi heti, kuinka pikkuisen kanssa käyttäydytään, mutta pentu taisi olla alkuun sitä mieltä, että moinen karvakasa on vähän pelottava otus. Pian alun ujostelu kuitenkin unohtui, kun pystykorva nimeltä Heila huomasi, kuinka mukavaa tuuheassa turkissa roikkuminen voikaan olla. Tosin Karon tuppoina irtoavat karvat jäivät inhottavasti hampaisiin jumiin. Karon karvanlähtöaika kun sattui vähän hankalaan aikaan pennun leikkejä ajatellen.
"Älä syö sitä käpyä".
Joko teillä alkaa olla maa kastunut pitkän kuivuuden jälkeen? Entä ovatko rikkaruohot heränneet kosteutta saatuaan? Meillä ainakin pitää lähteä tutkimaan ja kurittamaan lajivalikoimaa heti kun sää poutaantuu.

12 kommenttia:

  1. Voi, Karo ja pentu! ♥ Sydän sano läpäti-läp!
    Ihan unohdin, mitä piti kirjoittaa... kyllä rikkaruohojen tutkailu on tosiaan kiinnostavaa tuolta kantilta ja niihin tosiaan kannattaa uhrata ajatus jos toinenkin. Itse tässä manailen viime vuonna puolimaatuneen kompostin levittämistäni, sillä siitä penkistä puskee nyt heinää oikein urakalla. Ensin en tajunnut, miksi, mutta sitten kun tajusin, paukutin päätäni penkissä kasvavaan vanhaan katajaan.
    Kiitos kysymästä, viime viikon kaksi sadepäivää eivät enää vaikuta, maa on jälleen rutikuivaa ja kasvit lurpallaan. Meillä piti olla eilen ja tänään kuuroja, mutta eipä näy, eikä kuulu. Sunnuntaille olisi nyt sadepäivä luvassa, toivottavasti. Piti kyllä edellisenäkin sunnuntaina sataa, mutta eipä satanut. Mutta ainakin sadevesitynnyrit täyttyivät viime viikon parista sateesta! Jos tästä jotain hyvää etsii, niin vesiheinät ovat tehokkaasti ruskistuneet tänä kesänä, mutta todennäköisesti tuottaneet sitä ennen kuitenkin tsiljoona siementä. Ne kun lähtivät ennennäkemättömän loistavasti kasvuun toukokuun sateissa.
    Onpa muuten superihanan rehevä kuva tuo kärhöportti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söpöt pikkukoirat koiranpennuista puhumattakaan saavat sellaista aikaan :D (Huom. kissat ja kissanpennut toki myös!). Toivottavasti päähäsi ei tullut katajan rungon muotoista kuhmua. Minä olen viskonut varsinkin kukkivia ratamoja puutarhakompostiin, joten niitä puskee vähän joka kukkapenkistä. Onneksi ne on helppo nykäistä pois toisin kuin heinä.
      Voi pahus, jos siellä on taas maa ihan rutikuivaa! Onneksi sentään sadevesitynnyrit täyttyivät, niin saat autettua herkimpiä seuraavaan sadekuuroon saakka. Vesiheinät taitavat ottaa nyt meillä kunnon spurtin. Keväällä ja alkukesällä kasvaneet taimet eivät ehtineet kukkiviksi saakka ennen kuin kitkin ne pois. Nyt kukkapenkeissä näytti olevan aika isojakin yksilöitä. Jotenkin olivat piilotelleet jaloangervojen seassa hellejakson yli ja ilkkuvat nyt minulle. Jos huomenna ei sada, aion kitkeä niitä ihan urakalla pois.
      Kärhöportti on kohta umpeenkasvanut. Varsinkin 'Princess Kate' on kurotellut versojaan portin väärälle puolelle ja meinaa tukkia puolet kulkuväylästä. Mutta ihana se on eikä minua haittaa kulkea kärhön kukkien seassa.

      Poista
  2. Voi ihanat sessulit :) Karo on niin opettavaisen näköisenä tuossa pennun vierellä.
    Tämähän olikin mielenkiintoinen postaus rikkaruohoista. Eipä tule tätäkään seikkaa ajateltua. Meillä on tietyissä paikoissa runsaastikin ratamoa, joka lisääntyy ja lisääntyy. Kertonee siis jotain. Tosiaan ehtii aina kukkia ja siementää, pysyy suht matalana, ettei tuhoudu leikkuriinkaan.
    On onneksi satanut useampana päivänä, tämmöinen sade jo auttaa. Nyt on niin vilposta, että villasukat piti hakea jalkoihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karo oli oikein hyvä "hoitotäti" pennulle.
      Rikkaruohoja vain yleensä manailee ja nyhtää pois sen minkä kerkiää, mutta joskus niiden viestejä kannattaa pysähtyä pohtimaan tarkemminkin. Meilläkin on monessa kohtaa ratamoa. Se tekee niin paljon siemeniä, että väkisinkin niiden määrä runsastuu paikoitellen, jos niiden antaa kukkia. Olen yrittänyt kitkeä niitä pois nurmikolta ennen kuin ehtisivät siementää, mutta taitaa olla toivoton urakka.
      Koleaa on. Melkein otin itsekin jo villasukat käyttöön. Toivottavasti tulisi vielä lämpimämpää. Ei välttämättä tarvitsisi ihan 30 asteen lukemia tulla, mutta sen verran, ettei tarvitse ihan vielä palella tai syysvaatteita etsiä.

      Poista
  3. Ihania ovat nämä kaverukset viimesessä kuvassa!
    Tuota oon miekin pähkäilly noitten rikkojen kanssa, erikoisesti peltokorte on mietityttäny. Autotallin ja talon välissä olevassa penkistä sitä ilimestyy, heleppo on napsii pois. Havut joita siinä on tykkevää hapahkosta mullasta, kuten peltokortekkin. Miel tekis siihen tuhkaämpär tyjentee, vaan mitä havut tykkevää? Nyt oon ruvennu kovasti leviävät rikat kitkennän jäläkeen laittamaan tyhjiin multasäkkeihin ja hapatan ne monta vuotta siinä, ennen kompostiin laittamista. Kokeilu on vielä vaiheessa ja lopputuloksesta en oo varma. Mua ei pitkään paljaana oo, siihen vaikka rikkoja ilimestyy ja ilimassa etenkin syksypuoleen lentelöö kaikenlaista höytyvee jotka herkästi lähtöö vaikka nurmikossa leviämään.
    Vettä on nyt satanu tähänkohtaan riittävästi, eilen 33mm. suatiin. Tarpeen ol!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netistä löysin sellaista tietoa, että peltokorte voi kertoa happamuuden lisäksi myös maan tiiviydestä tai märkyydestä. Onkohan teillä siinä kohdassa pohjamaa savea? Tuskin havut pitäisivät ämpärillisestä tuhkaa ja vaikuttaisikohan se edes niin syvälle, että siitä olisi kortteelle haittaa? Kortteen juuret kun voivat olla yli metrinkin syvyydellä. Meillä on pariin tontin laidalla olevaan kukkapenkkiin yrittämässä metsäkorte. Olen napsinut niistä vain maanpäällisiä osia pois ja juurta, jos sitä on sattunut tulemaan mukaan. En voi voittaa taistoa, joten yritän vain tulla toimeen niiden kanssa ja pitää sen verran kurissa, etteivät pääse ainakaan helposti etenemään pidemmälle.
      Säkeissä mädättäminen on ihan viisas ratkaisu. Eipähän tule levittäneeksi eläviä juurenpätkiä kompostin mukana kukkapenkkeihin. Minullakin on nyt pari multasäkillistä rikkaruohoja seinän varressa kun ei vain kompostiin enää mahtunut. Minä olen laittanut viheliäisimpiä rikkaruohoja lämpökompostoriin mutta sinne ei vain kerralla kovin paljoa mahdu.
      Paljas maa ei pitkään tosiaan pysy rikattomana. Toisaalta se on hyväkin, sillä sateessa ravinteet huuhtoutuisivat maasta äkkiä ja maa kuorettuisi, jos siinä ei olisi kasvillisuutta suojaamassa.
      Hyvä, että sielläkin on satanut vettä tarpeeksi. Täällä olisi nyt muuten kaunis puutarhasää, mutta tuulee niin kovasti, että ei varmaan tule ainakaan kasvien siirroista mitään.

      Poista
  4. Vuosia sitten tutkin erilaisten rikkojen ominaisuuksia ja esiintymispaikkoja. Viime vuosina olen ollut niiden kanssa kohtalaisen hyvin tasapainossa. Tuntuu, että rikkojen määrä on vakio ja niiden kitkeminen puutarhaihmisen arkea. Vesiheinää minulla on yleensä kasvimaalla eli viihtyy todellakin ravinteikkaassa maassa. Tänä kesänä kanttausurissa ratamo kasvaa hillittömällä voimalla. Kuivuuden vuoksi maa on todellakin tiivistynyt, enkä helteillä ole tavanomaiseen tapaan kiertänyt pöyhimässä ja siistimässä kanttausuria. Jos peltokorte viittaa tiivistyneeseen maahan, on syitä varmaan muitakin. Viimekesäisen oikearinteen kunnostuksen jälkeen sitä on ilmestynyt. Maa rinteessä on hyvin hiekkapitoista, eikä sitä voi hyvällä tahdollakaan sanoa tiiviiksi.
    Parin ensimmäisen kunnon sateen jälkeen lähes päivittäin on tullut pikkusateita. Maa on edelleen todella kuivaa, joten vielä saa vettä tulla tilannetta korjaamaan. Sinänsä kasvit ja puutarhuri näyttävät selvästi virkeämmiltä.
    Söpö pieni Heila-koira. Mukavaa, että Karo hyväksyy pennun ja ottaa opettajan roolin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlaiseen tasapainotilaan pyrin itsekin pääsemään. Enimmäkseen meillä onkin vain helposti kitkettäviä yksivuotisia noiden ratamoiden ja voikukkien lisäksi. Ilman kitkemistä tuskin milloinkaan selviää, olipa multa miten puhdasta tahansa. Jos ei rikkaruohoja, niin sitten perennojen siementaimia puskee rikkojen lailla.
      Hiekkaisessa maassa tuskin maan tiiviydestä on tosiaan kyse. Voisiko korte sitten kertoa happamuudesta? Joskus olen myös huomannut sen, että kun menee perusteellisesti mylläämään rikkaruohottunutta kukkapenkkiä, siihen puskee pian entistä pahempi sotku. Kaikkia juurenpätkiä kun ei millään saa pois ja katkenneet pätkät kasvattavat sitten henkensä hädässä vihreää pysyäkseen hengissä. Ehkä sinulla onkin käynyt oikearinteessä juuri niin, että maahan on jäänyt pätkiä kortteen juurista. Mustina ja herkästi katkeilevina ne jäävät todella helposti huomaamatta (nimim. kokemusta on).
      Karo tulee yleensä hyvin toimeen niin isojen kuin pientenkin koirien sekä kissojen kanssa. Koiranpentujakin Karo on tavannut aikaisemmin, joten sen käytös oli hyvin ennalta arvattavissa. Erästä tuttua mäyräkoiraa Karo ei kuitenkaan oikein sulata. Se kun hyökkää aina voimalla nuolemaan Karon naamaa ja vöyhöttää muutenkin koko ajan ympärillä eikä rauhoitu millään. Vähän kuin olisi aikuisen kokoinen pentukoira.
      Toivottavasti teillä sataa sen verran vielä, että maa kastuu kunnolla syvemmältäkin. Tein tänään muutaman testikuopan ja täällä maa oli juuri sopivan kosteaa syvälle saakka. Liian märkäkään ei ole hyvä kasvien siirtoja ajatellen.

      Poista
  5. Onneksi rikkasi ovat helposti kitkettävää lajia. Se on totta, että tietyt rikkaruohot viihtyvät tietyntyyppisessä maassa. Meillä rehottaa nokkonen ja vuoheputki, juhannusleinikki ja tiiviimmillä ja kuivemmilla paikoin maahumala.
    Vettä on tullut parina päivänä semmoiset 30 mm kumpaisenakin, plus pikkusateita vähän väliä. Ennen sateita kaivoin istutuskuoppaa, ja oli kyllä niin kuivaa syvälle asti, että ihan pienet sateet ei maata heti kastele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa asiaa olen kiitellyt itsekin! Teillä taitaa olla hyväkuntoinen, rehevä maa, jos nokkonen ja vuohenputki rehottavat villinä. Meillä oli vuohenputkea marjapensaiden välissä, mutta olen saanut sen aika hyvin kuriin kattamalla maanpinnan. Nyt vain odotan, että juurakot nääntyvät kokonaan, jotta saan istutettua muuta tilalle.
      Toivottavasti teilläkin tulee sen verran vettä, että maa kastuu kunnolla syvältä saakka.

      Poista
  6. Meilläkin on satanut reippaasti ja melkein joka päivä 😊 Enää ei niin kuivukaan, kun ei ole välissä sitten himohelteistä päivää 😄 Rikkakasvit rehottavat, kun en ole päässyt niihin puuhiin, tosin alkoi ne loput kesäkukkasiemenetkin kasvaa sitten viimein sateiden tultua 😂 vaikka niitä joka päivä kastelin ja toisinaan kahteen kertaan 🙈

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan sade kastelee maan paljon paremmin kuin mikään kasteluletku tai sadetin. Sen vuoksi varmaan kesäkukkien siemenetkin innostuivat itämään. Toivotaan, että edes osa ehtii kukkaan tämän kesän aikana :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!