maanantai 30. elokuuta 2021

Majapenkin kukintaa

Majapenkki on alue, jonka tein viime vuonna vanhan kasvimaan paikalle. Se on tällä hetkellä yllättävän rehevä ollakseen niinkin nuori alue. Suurin kiitos rehevyydestä kuuluu kookkaille jaloangervoille, joita sain äidiltäni. Tällä hetkellä ne ovat kuitenkin kukintansa jo kukkineet eikä niiden takana oleva kuutamohortensian taimi vielä ole niin suuri, että sen kukinta näkyisi jaloangervojen takaa. Mitä majapenkissä siis nyt on kukassa?

Aitohunajakukat ovat vasta kelien viilennyttyä alkaneet näyttää todellista luontoaan. Aika hienosti ne jaksavat kukkia varjossakin.
Edellisen kuvan taustalla pilkottavat vaaleanpunaiset kukat kuuluvat 'Potomac Lavender' -leijonankidalle, joka sopii todella upeasti 'Tiny Wine' -purppuraheisiangervon sävyyn.
Ahkeraliisojen pinkit kukat eivät hirveästi riitele muiden kanssa toisin kuin keskellä kuvaa olevat tähkäesikon kukinnot. Tulipunaiset "lakit" rikkovat harmoniaa huutomerkkien lailla. Ehkä joukossa pitää aina olla joku erilainen nuori.
Majapenkin kukinta onkin nyt aika etureunapainotteinen. Oikeassa reunassa näkyy työn alla oleva suoalue ja aivan etureunassa pari haltiankukkaa.
Majapenkkiäkin uudempi alue on suo tai kosteikko tai mikä siitä nyt aikaa myöten muodostuu. Puuhailin tänään tovin sielläkin. Sammalet ovat innostuneet kasvuun elokuun sateiden myötä, tosin niiden sekaan oli ilmestynyt lukuisa joukko kaikenlaisia rikkaruohojakin. Nyt kaikki on kitketty ja lintujen nakkelemat sammaltuppaat käännelty oikein päin. Sain myös jaettua tuoksumataraa ja imiköitä. Aiemmin kesällä suon pohjalle siirretyt metsäorvokit (tai jotkut sen tapaiset) ovat pikkuisen levinneet ja ojakellukat tehneet muutaman uuden lehden. Rotkolemmikkiä en ehtinyt tarkistaa, olisiko sen voinut jo jakaa, ja aivan loppusyksylle jää muutaman maa-artisokan pois kaivaminen. Niitä ei tosiaankaan saa pois yhdellä kertaa!
Suon pohja alkaa jo muistuttaa suota, kun sammalta on enemmän kuin paljasta multapintaa. Ensi keväänä oikeaan reunaan tulee kuunliljoja.
Kevään taimipäiviltä hankittu tuntematon imikkä on hengissä, vaikka kuukauden ajan ruukussa ei näkynyt muuta kuin ruskeaksi kuivunut raato. Imikkäasiantuntijat hoi, mikähän voisi olla lajiaan tämä?
Myös taimipäiviltä hankittu valkotäpläimikkä oli hyvissä voimin. Niin hyvissä, että sain jaettua puskan neljään osaan. Tässä kaksi isointa. Näiden tieltä poistin sateissa kärsineitä ahkeraliisoja.
Seuraavassa kuvassa näkyvä polku kulkee tontin rajan suuntaisesti niin, että sen oikealla puolella on majapenkki ja vasemmalla puolella noin metrin levyinen kaistale meidän tonttia. Olen istuttanut siihen pusikoita kurissa pitämään saksankirvelin (kuvassa vasemmassa etunurkassa), tarhakulleroita sekä lehtoimikkää. Niiden seassa kasvaa luonnostaan ja siirrettynä valkovuokkoa, poimulehteä, maahumalaa sekä yksi saniainen. Luova sekoitus perennoja ja luonnonkasveja siis. Polku rajaa puolivillin alueen hoidetummasta majapenkistä ja toivon mukaan myös osoittaa metsästä mahdollisesti mönkiville lehtokotiloille, että mieluummin käännös takaisin päin. Ei niitä kyllä tuolla alueella ole vielä näkynyt eikä ole tarviskaan.
Majapenkin takana kulkevan polun kitkin ja laitoin kerroksen uutta hiekkaa päälle. Polun päässä on suo ja kallistelevat maa-artisokat.
Majapenkin edessä on kärhökaaripenkki, jossa mylläsin myös. Keväällä pionin viereen istutettu revontuliatsalea oli liian lähellä pionia, mutta sen keväällä istuttamista hankaloittivat kukkivat valkovuokot ja helmililjat. Siispä atsalea vietti kesän väliaikaissijoituksessa ja pääsi nyt lopulliselle kohdalleen. Ei sen istuttaminen nytkään vaivattomasti käynyt, sillä kaivaessa muistin, miksi pensasmustikoiden istuttaminen oli aikanaan vallan hankala toimenpide. Lapio kalahti saman tien kiveen ja ehdin jo kiven huipun nähdessäni huokaista helpotuksesta, että ei ollut kuin parikymmensenttinen murikka. Tunnin päästä oli selvää, että kivi on mahdollista saada ylös, mutta jostain syystä se ei vain nouse. Parin hikisen tunnin jälkeen olin kaivanut kasan niitä parikymmensenttisiä kiviä ylös ja se ensimmäinenkin murikka oli vihdoin noussut kuopastaan. Muutama teistä varmaan tietää, millaista on kaivaa tiukasta savesta puoli metriä pitkää kiveä, joka on pystyssä ja levenee alaspäin. Olkoonkin vain vähän reilut 20cm leveä ja melko litteä. Muistutti vähän dinosauruksen jalkaterää. Kivi kavereineen kuitenkin nousi ja löysi niiden ylös saamista nopeammin sopivammat paikat puutarhasta.
Atsalea on nyt keskellä kuvaa, vähän huonosti erottuu. Etualan kepakko on viime syksynä istutettu 'Sinikka'-luumu, joka ei taidakaan tarvita noin järeää tukikeppiä. Latva kun paleltui ja jäljelle jäi tuollainen töpö.
Majapenkissä sekä kärhökaaressa on tontin savisinta maata, joten sekoitin atsalean istutuskuoppaan pussimullan lisäksi reilusti havunneulaskariketta ja hiekkaa sekä hieman kompostimultaa. Ripottelin hiekkaa melko avokätisesti myös koko penkkiin maan pinnalle ja todennäköisesti teen saman toimenpiteen ensi keväänäkin. Multa on kyllä jo nyt huomattavasti kuohkeampaa kuin muutama vuosi sitten, mutta vielä se kaipaa työstämistä.
Kaunopunahattu 'Magnus' on avannut toisen kukkansa ja tehnyt yhden nupunkin. Aikanaan tämä sopii kauniisti ylhäällä pilkottavaan loistokärhö 'Omoshiroon'. Siis jos kumpikin talvehtii hyvin ja kukkii nykyistä runsaammin.
Tässäpä oli osa viikonlopun ja tämän päivän puutarhapuuhista, lisää tulee seuraavassa postauksessa kunhan ehdin sen naputtelemaan. Loistavat puutarhasäät tuli käytettyä nimittäin erittäin tehokkaasti hyödyksi.

14 kommenttia:

  1. Puutarhasäät olivat erinomaiset. Kiinnitin huomiota majapenkin kuvassa sen perällä näkyviin esikon jättikokoiseen lehtituppoihin. Kylläpäs voivat hyvin. Elokuun sateet on tehneet hyvää monelle kasville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palloesikko teki tänä vuonna melkoisen suuret lehtimättäät. Jaoin sen loppukesällä kolmeen osaan; yksi on vähän hautautunut tuohon leijonankitojen sekaan ja kolmas näkyy heti hunajakukkien jälkeen. Majapenkki pysyi kosteana koko hellejakson ajan, joten ei ihme, että sekä jaloangervot että esikot viihtyvät.

      Poista
  2. Kiva kun säät taas vaihteeksi suosivat puutarhapuuhia.
    Punahatut vaan ovat niin upeita ja kukkivat pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Alkoi taas tuntua elokuulta kun sää vähän lämpeni ja poutaantui. Minä niin pitäisin punahatuista mutta niiden talvehtiminen ei ole oikein onnistunut. Jospa ne nyt alkaisivat viihtyä paremmin.

      Poista
  3. Nyt on ollu puutarhurille sopivat säät. Tuota tähkäesikkoa miekin mieluilen kasvamaan. Punahatut yllätti miut kasvullaan. Vuos sitten siemenestä kasvattelin erlaisii ja nyt on kukkia riittäny!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähkäesikko on veikeä tapaus. Minun vuosi sitten kylvetyt punahatut eivät taida edes harkita vielä kukkimista. Parissa eri kohdassa niitä on eikä kummassakaan näy vielä kukkia. Ehkäpä ne vielä tänä syksynä ehtivät ainakin aloitella...

      Poista
  4. Hyvät sää ollut nyt muutaman päivän, mutta luvattiin jopa myrskyä Länsi-Suomeen. Mitä se sitten tarkoittaneekin, alue on laaja :) Meillä on parkkialueen siistiminen vielä kesken tai oikeemmin sen ympäristö. Pitäis jaksaa tehdä loppuun tämän päivän aikana. Onneksi mies auttaa.
    Monenlaista kasvillisuutta sinulla onkin tuolla alueella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, minkälaista säätä sitten seuraavaksi tuleekaan. Jospa jäisi vain ennusteeksi ja tulisikin vielä ihan nättiä puutarhasäätä. Toivottavasti saitte parkkialueen siistittyä :)

      Poista
  5. Olet saanut taas paljon aikaan. Hauskalta kuulostaa tuo suoalue. Luulisi, että saat pian noista valkotäpläimiköistä suuren alueen, sillä minun alkuun pikkuruinen parin lehden taimi on nyt kasvanut kahdessa kesässä suureksi kasvustoksi ja sehän kukki ihanasti keväällä. Dinosauruksen jalkaterän ylös kaivaminen on varmasti ollut melkoinen ponnistus, mutta nythän sait tilalle kuohkeampaa multaa.
    Kyllä toivoisin näiden säiden vielä jatkuvan, mutta heikolta näyttää loppuviikon ja ensi viikon ennuste. Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa puuhillesi tämän viikon aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika nopeasti nuo imikät näyttävät kasvavan. Onneksi, sillä on tuota paljasta multapintaakin vielä täytettäväksi ennen kuin rikkaruohot ehtivät vallata joka kohdan.
      Kivien kanssa joutuu välillä painimaan ihan urakalla ja tuo oli aika kelju tapaus. Sain kuitenkin sen ylös ja onneksi oli vielä niin hyvän mallinen, että sille löytyi helposti paikka. Uutta multaa tuli kivien tilalle melkein kaksi kottikärryllistä.
      Pidän koko ajan peukkuja pystyssä, että sääennusteet olisivat tällä kertaa aivan pielessä ja aurinkoinen sää jatkuisikin vielä viikkoja. Puutarhapuuhiin en loppuviikon aikana ehdi töiden takia, mutta kiitos kuitenkin :)

      Poista
  6. Tähkäesikko tosiaan haluaa näkyä. Tähkäesikko kesti minulla kauan hengissä, nyt toiset kasvit ehkä jyräsivät sen.

    Toivottavasti Sinikka pärjää paremmin tulevana talvena.
    Rehevältä näyttää uusi alue. Isot jakotaimet ovat aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tuo minun tähkäesikkoni olisi myös pitkäikäinen. Pitääkin vahtia palloesikkoa, ettei se jyrää tähkäesikkoa alleen :D
      Luulen, että 'Sinikka' selviää paremmin ensi talvesta. Se on kuitenkin saanut nyt juurtua koko kesän paikoilleen toisin kuin viime syksynä, jolloin se oli jo melkein kaikki lehtensä pudottanut istutusvaiheessa.

      Poista
  7. Taas on oltu ahkerana! On se kumma, miten maa "kasvattaa" noita kiviä kaikkialla! Pienikin kivi osaa olla tiukassa ja kilahdus ärsyttää tärykalvoa, kun tietää, että homma ei etene, ennenkuin kivi on saatu pois tieltä! Olemme välillä varsinaisia arkeologeja, toivottavasti puutarhastasi ei löydy enempää dinosauruksia :D Tähkäesikko on aika metkan näköinen kasvi, todella sähäkkä punainen väri! Majapenkkisi ja tontin laita näyttää ihanan rehevältä, siinä on hyvä kasvien kasvaa. Savimaasta on hyötyä, kun alkaa kuivuus vaivata. Sinne ovat syyssateet varastoineet kosteutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeesti ne kivet vaan sikiävät kukkapenkeissä ja varsinkin savimaassa olevat ovat kuin kiinni liimattuja. Tähkäesikko on vähän hankala muihin kasveihin yhdisteltävä, kun jo sen omassakin kukinnossa värit vähän riitelevät keskenään. Onneksi kukat eivät ole mitenkään jättiläismäisen suuria. Majapenkissä ja osassa kärhökaarta ei kuivuus todellakaan vaivaa, vaikka olisi puoli kesää satamatta. Toistaiseksi talvimärkyydestäkään ei ole ollut riesaa. Johtuu varmaan kohopenkeistä ja kaltevuudesta.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!