lauantai 31. heinäkuuta 2021

Nyt ei ole kuivaa!

Heinäkuu näyttää päättyvän ainakin meillä mukavan kosteissa tunnelmissa. Sateet alkoivat toissapäivänä, jolloin vettä tuli lopulta oikein mukavasti. Meillä ei ole sademittaria, mutta sateen määrästä kertonee jotain se, että liiterin katolta saimme melkein koko kuution kokoisen IBC-kontin täyteen vettä siitäkin huolimatta, että välillä satoi niin rankasti, että osa vedestä tulvi ränneistä yli. Olin lasten kanssa melkein kolme tuntia sadekamppeissa ulkona tyhjentämässä vettä ämpäreistä kukkapenkkeihin. Talon ränneistä tuli parhaimmillaan litra sekunnissa vettä ja yhdelle rännikaivoista tahti oli selvästi liikaa, sillä vesi tulvi sen yli lammikoksi talon nurkalle. Ohjasinkin ongelman huomattuani vedet ylimääräisellä räystäskourun pätkällä kaivon sijaan nurmikolle muutaman metrin päähän talosta ja sateen tauottua tyhjensin rännikaivosta sinne kertyneet sammalet ja muut roskat. Mahtoivat naapurit taas ihmetellä touhujani, mutta saivatpahan taas hupia kerrakseen, kun täällä rouva kastelee kukkia kaatosateessa. Ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen myös etupihan siperianpihdan alla olevat rönsyansikat ovat terhakkaasti pystyssä. Eihän siihen tarvittukaan kuin viisi kastelukannullista vettä neliömetrille!

Perhoset olivat aamulla kansoittaneet aidan reunan. Olivat ilmeisesti siipiään kuivattelemassa. Tässä kuvassa on amiraali, joita aidalla näkyi kaksi. Niiden lisäksi oli muutama neito- ja nokkosperhonenkin.
Koska maa alkoi jo olla pintaa syvemmältäkin kosteaa ja sateita on luvattu vielä ainakin viikonlopulle ja alkuviikolle, päätin tehdä muutamia kasvien siirtoja. Mylläsin aurinkopenkkiä viime syksynä ja ajattelin sen jo olevan kuta kuinkin valmista tavaraa. Kuitenkin reilun kuukauden kestänyt helle ja tuulisuus osoittivat, että siellä on edelleen kasveja, jotka eivät viihdy ihan niin äärimmäisissä oloissa. Siellä oli myös joitakin kasveja, jotka eivät sittenkään sopineet paikoilleen.
Päivä ennen sateita isotähtiputket olivat varsin käppyräisiä. Sekaan eksynyt saksankurjenmiekka sen sijaan näyttää paremmalta kuin toiseen kohtaan viime syksynä siirtämäni yksilöt.
Kookkaista kasveista toinen ritarinkannuksista oli ilmeisesti ottanut osansa sen vieressä kasvavan loistokärhön vedestä ja ravinteista, sillä se on tuuhea ja vihreä latvaan saakka. Sen vieressä kasvanut yksilö sen sijaan on melkein pystyyn kuollut. Purppurapunalatvat kestivät aika hyvin kuivuuden, joten ehkäpä kaivan ensi keväänä varovasti jommasta kummasta punalatvasta jakopalan täyttämään puuliljalta jääneen tyhjän kolon ritarinkannusten ja purppurapunalatvojen välistä. Ritarinkannuksen tulevaisuutta helpotin sen verran, että kaivoin sen viereen kuopan, jonka täytin kompostimullalla ja sivupihalta tuodulla savimullalla.
Poistin puolet isotähtiputkista ja siirsin niiden tilalle pensasryhmästä yhden morsiusharson. Pahasti kärsinyt ritarinkannus näkyy vasemmassa reunassa, sen vieressä  olevat lehdet ovat vehreämmästä yksilöstä.
Pitkä kuiva kausi osoittaa myös, mille kasveille kuivuus, tuulisuus tai paahde eivät ole ongelma. Aurinkopenkissä sinikatana 'Alba' suorastaan villiintyi kukkimaan. Kaikki kolme yksilöä siis. Samoin kävi kivikkorinteessä, jossa maa on vielä hiekkaisempaa ja olosuhteet muutenkin karummat. Nostin yhden aurinkopenkin katanoista ylös ja sain jaettua sen viiteen osaan. Yksi jakopala pääsi kivikkorinteeseen myskimalvan tilalle ja loput jäivät aurinkopenkkiin.
Sinikatanat ja maksaruohot ovat näemmä takuuvarmoja kuivan paikan selviytyjiä. Näkyy siellä tiukukärhö 'Arabellakin' ihan kiitettävässä voinnissa.
Aurinkopenkin reunuskasvillisuus on ollut työn alla muutaman vuoden. Olen pikku hiljaa korvannut belliksiä muilla kasveilla, sillä ne eivät ole parhaimmillaan ihan näin kuivissa ja aurinkoisissa paikoissa. Selviävät toki hengissä ja ovat kauniita suurimman osan ajasta, mutta kuiva heinäkuu saa ne vähän kärsineen näköisiksi. Keijunkukka 'Palace Purple' on ollut yllättävän hyvä selviytyjä, mutta kummastakaan yksilöstä ei vielä saanut kunnon jakopalaa. Toisesta irtosi pari pikkuista alkua ilman juurta. Istutin ne ruukkuihin ja vein tuulensuojaan, jos vaikka juurtuisivatkin. Pari aurinkopenkkiin istutettua tarhakylmänkukan tainta on näyttänyt viihtyvän hyvin, joten ajatuksissa on lisätä myös niitä täyttämään aukkopaikkoja.
Yläkuvissa tilanne ennen, alhaalla jälkeen. Pihaesikon sain jaettua useampaan palaseen ja pidennettyä kaukasianmaksaruoho 'Summer Gloryn' aluetta polkuun saakka.
Vaaleanpunainen pikkusydän on vallannut sen verran monsterimaisesti tilaa muilta, että se saa häädön. Ensimmäinen puska lähti tänään ja teki tilaa sinikatanoille. Loppujen tilalle laitan ainakin kahdessa edellisessä kuvassa näkyvää tummalehtistä maksaruohoa.
Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' kukki komeasti, mutta kärsi kuivuudesta ruohosilppukatteesta huolimatta. Jotain kivikkorinteen oloista kertonee se, että yläpuolella näkyvä nukkapähkämökin lurpottaa.
Äärimmäisissä oloissa näkee selvästi, mitkä kohdat puutarhasta menestyvät ja mitkä eivät. Kasvien voinnista voi myös päätellä kasvualustan paksuutta ja laatua. Olisin voinut vaikka jo keväällä merkitä nurmikoltamme kohdat, jotka kellastuvat ensimmäisenä pitkän kuivan kauden yllättäessä. Samoin tiesin, että varjokuja, majapenkki ja kärhökaaripenkin takaosa tuskin kärsivät kuivuudesta ellei sateetonta aikaa kestä kolmea kuukautta.

Varjokujalla näyttää rehevältä, vaikka osa esikoista ja pienistä kuunliljoista on jaettu ja siirretty alkukesällä. Kelloköynnöksetkin ovat kasvaneet kohtuullisen hyvin ilman kastelua ja olin näkevinäni parissa latvassa jo minikokoisen nupun.
Koska ruukkuryhmää on tullut kuvattua harvemmin, niin laitetaan siitäkin nyt yksi kuva. Aika tasaista kasvimassaa... Koruköynnös on kiivennyt oksia myöten jo pitkälle kuvan yläpuolelle ja kukkii runsaasti.
Tästä kesästä taisi tulla minulle "osta yhtä, saa toista" -kasvukausi. Keväällä osa narsisseista oli aivan väärää lajiketta, yksi kärhöistä ei ollut sitä mitä piti ja saksalaisen halpakaupan liljat yksinkertaisia, vaikka piti olla kerrannaisia. Hännän huippuna ensimmäinen samaisesta kaupasta hankittu gladioluskin kukkii eri värisenä kuin pussin kuvassa tai netissä.

Ei ole puhtaan valkea 'Fiorentina' kyllä tämä minun gladiolukseni, vaikka nielu onkin oikean värinen. Oikein kaunishan tämäkin on, en valita.
Nyt lähden ulos levittämään syyslannoitetta ja taidanpa samalla napsia luumupuista muutamia väärään suuntaan levittäytyneitä oksia lyhyemmäksi. Herukoita yritän kerätä rasiallisen pakastimeen aina kun vain niitä kypsyy tarpeeksi. Sitä kun ei tiedä, milloin rastaat saavat putsattua naapuruston punaherukat ja siirtyvät herkuttelemaan mustaherukoilla. Palaan illan mittaan lueskelemaan blogeja. Otsikoista päätellen teillä oli mielenkiintoista luettavaa odottamassa.

18 kommenttia:

  1. Puutarhasi on varsin vihreän ja rehevän näköinen. Ilmeisesti olet jaksanut kantaa ja antaa vettä kasveillesi muulloinkin, kuin kaatosateessa. Antaa niiden naapurien ihmetellä. Ehkä ymmärtävät sitten, kun katselevat puutarhasi kiittävän kauniilla kukinnalla.

    Eilen seisoin terassilla katsomassa, miten valtavasti rännistä ryöppysi vettä. Meillä on ränniremontti edessä ja uusiin aion yhdistää sadeveden keruun. Niin paljon kuin vettä eilen tulikin, maa ei ole pintaa syvemmältä kastunut ollenkaan. Kaivoin tänään pari kuoppaa, joissa kummassakin totesin mullan olevan ohutta pintaa lukuunottamatta aivan koppuraisen kuivaa. Lisää siis sadetta, kiitos.
    Kaunis gladiolus, vaikka ei kuvansa mukainen olekaan. Sipuleissa noita sattumia tuppaa olemaan runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko tai älä, mutta en ole kastellut mitään muita kasveja kuin kärhöjä ja pensasmustikoita. Kesäkuu oli niin sateinen, että kosteutta riitti hyvin kasveille. Savensekaisessa maassa on selvästi etunsa. Sadevesikin oli hyvin imeytynyt, sillä maa oli kostunut jo lapionpiston syvyydelle. Aika paljon sitä vettä onkin jo tullut.
      Ränniremonttiin onkin järkevää yhdistää sadeveden keruu. Omakotitalon katolta saa pienestäkin sadekuurosta hyvän määrän kasteluvettä talteen.
      Gladiolus on kyllä kaunis. Onneksi sattui sellaiseen paikkaan, jossa suunniteltua erilainen väri ei haittaa.

      Poista
  2. Komea amiraali! Kummallista, en ole tänä kesänä ainakaan vielä isommin nähnyt perhosia. Joitakin vaaleita perhosia (sitruunaperhonen?) on kuitenkin lennellyt paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on sitten paikallisesti vähemmän perhosia. Harmillista. Jospa muuttavia päiväperhosia vielä eksyy teillekin.

      Poista
  3. Täällä on tullut kolmessa vuorokaudessa yhteensä 44mm vettä. Mutta kun iskee lapion maahan niin syvällä on kuivaa, lisää vettä on luvassa ja saakin sataa jotta maa kastuu syvältä. Yhtään amiraalia en ole nähnyt tänä kesänä, niitä on muutenkin meillä vain harvoin, se on komea perhonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meneehän siinä aikansa ja valtava määrä vettä, jotta rutikuiva maa kastuu syvemmältä. Meilläkin on lapionpiston syvyydeltä kuivempaa, mutta ei niin kuivaa mitä pintamaa oli ennen sateita. Meillä on melkein joka vuosi näkynyt amiraali tai pari, mutta tänä vuonna niitä tuntuu olevan useampia.

      Poista
  4. Meillä sademäärät ovat olleet hyvin paljon maltillisemmat ja sadetta saisi tulla enemmän, sillä maa on aika kuivaa, kun vähänkin sitä kaivaa. Sen verran laiskistuin, että en kaatellut avomaan viljelylaatikoita pariin päivään. Vaikka tänään sadetta kai on luvattu, tänään saavat hyötykasvit minultakin vähintään lannoitekastelun. Hyvä, että muisutit syyslannoitteesta. Täytyy katsoa, onko sitä vielä jäljellä. Tänä vuonna eri alueiden tai kukkapenkkien olosuhteet ovat tulleet harvinaisen selviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teillekin tulee sitten enemmän sateita. Minulla oli sen verran syyslannoitetta jäljellä, että sain kaikille marjakasveille ja osalle pensaista ja kärhöistä ripsautettua annoksen. En ole yleensä käyttänyt syyslannosta, mutta viime vuonna löysin alehyllyltä purkin sitä, joten päätin kokeilla joillekin kasveille. En tiedä, oliko siitä lopulta hyötyä kun talvi oli niin suotuisa. Nyt käytin sitten loput lannoitteet pois viemästä tilaa varastosta.

      Poista
  5. Meille ei sadekuurot oo yltäneet, 23mm. sato torstaina ja se on siinä. Nyt on runsaita sateita luvassa, suap nähä toteutuuko. Venäjän korkiipaine pittää tämän rajaseuvun kuivana.
    Kauniisti on siulla siellä kukkivia, tuo pikkusydän on miullakin rantapenkissä levinny ja sitä pittää ruveta rajottamaan. Kaunis gladiolus, miun makkuun jopa kauniimpi kuin tuo valkokirjava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, satoi edes vähän. Toivottavasti Venäjän korkeapaineet väistävät sen verran, että sateista yltää teillekin.
      Pikkusydän ei ole minusta ihan nimensä veroinen. Ennen sateita oli vielä siedettävän näköinen, vaikka olikin levittäytynyt liian suurelle alalle. Sateet saivat sen kuitenkin retkahtamaan niin surkean näköiseksi, että mitta täyttyi.
      Minä olen vähän kahden vaiheilla, pidänkö enemmän tuosta vaaleanpunaisesta vai valkoisesta gladioluksesta. Valkopohjainen olisi ollut helpompi yhdistää muihin kukkiin, mutta ei tuo vaaleanpunainenkaan hankala ole.

      Poista
  6. Sateella kastelu onkin kaikkein tehokkainta kasveille. Tekemäsi toimet lasten kanssa varmasti auttoivat veden imeytymistä oikeisiin paikkoihin. Onnellista, että saitte sadetta, meidän tontin kaikki sateet kiertävät, vähän joku pilven reuna heittää ripsun, mutta vedet menevät muille lähialueille.
    Minulla on työlistalla monen perennan siirtoa, jakamista ja uudelleenjärjestelyä, mutta eihän niitä voi aloittaa ennen sateiden saamista. Perennoiden kastelemista en viitsi ottaa ohjelmaan, ihan riittävä homma on jo näissä uusien puuvartisten kasteluissa.
    Ennen ja jälkeen kuvat osoittavat tekemäsi työn edut ja hyvän lopputuloksen. Varjokuja näyttää tosiaan rehevältä ja hyvinvoivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Lisäksi tuli myös otettua osa talon katolta valuvasta vedestä kasvien hyödyksi. Pihdan alle ei olisi sateista tullut pisaraakaan, joten ainakin rönsyansikat kiittivät vaivannäöstä. Toivottavasti teillekin osuisi joku kunnon sadekuuro ihan kohdalle. Onneksi teillä on sentään järvi, josta saatte kasteluvettä.
      Pitkä lista oli minullakin jaettavia kasveja, mutta eilen sain niistä aika monta viivattua yli. harmi, kun aurinkopenkin keijunkukista ei saanut kunnon jakopaloja. Olisi ollut kiva saada loputkin bellikset pois penkin etureunasta ja korvattua ne keijunkukilla.
      Kiitos! Varjokujalla on hyvät olosuhteet sinne valituille kasveille.

      Poista
  7. On tosi mielenkiintoista lukea, mikä missäkin puutarhassa on pärjännyt. Sen kun vielä tietäisi, miksi. Täällä minulla punalatvat eivät oikein viihdy, moni niistä on näivettynyt jo aiempina kesinä ja nyt varjossa kasvava vanha täpläpunalatvakin on pääosin ruskeaksi kuivunut. Ritarinkannukset ruskettuivat heinäkuun puolivälissä.
    Hyvä juttu, että sadetta on tullut sopivasti! Täälläkin se on auttanut tosi paljon, vaikka sitä ei ole tullut ihan ennustettuja määriä. Tänään piti olla sadepäivä, vaan katselen 30 km etelämpänä kohoavia sadepilviä ja täällä paistatellaan tuulisessa täysauringossa. Yöllä kyllä tuli 1 mm, ehkä se lasketaan sadepäiväksi :-D
    Kiitos muuten muistutuksesta, keväisistä kylvöistä enää yksi valkoinen sinikatana on elossa, siirsin sen taimipurkin aurinkoon saunan varjosta, jossa on sille varmasti liian kosteaa. Jospa saisi sen pysymään elossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kussakin puutarhassa on omat erityispiirteensä, jotka vaikuttavat kasvien viihtymiseen. Meillä on hyvin vettä pidättävä multa suurimmassa osassa tonttia, mikä oli tänä vuonna selvästi eduksi. Minä laitoin purppurapunalatvoilleni istutuksen yhteydessä lehmänlannan sekaista kompostimultaa sekä savimultaa istutuskuopan pohjalle ja se on varmasti osaltaan auttanut niiden selviämistä kuivassa ja paahteisessa aurinkopenkissä. Pitäisi varmaan laittaa ritarinkannuksille samanlainen sekoitus.
      Toivottavasti katanastasi kasvaa oikein vahva taimi. Ja toivottavasti sateita osuisi sinnekin sopivasti. Mieluiten vielä juuri öisin, niin suurin osa ehkä imeytyisi kasveille eikä haihtuisi saman tien.

      Poista
  8. Kun puutarhurilla on mahdollisuus saada vettä, hän keksii kaikenlaiset keinot ja ei kaihda käyttää niitä edes naapurien katseiden alla. Muutama vuosi sitten pitkän kuivan kauden aikana keräilin joka ikisen tiskien liotusveden ja yli jääneen löylyveden talteen - ei mitään hukkaan. Kun työmatkalla pyöräillessäni osuin sadekuuron jättämään lätäkköön, harmittelin, ettei ole purkkia ja lasten lapiota mukana... :D Nyt on ollut niin pitkään kuivaa, että maa tarvitsee enemmän kuin muutaman rankkasateen. Onneksi ollaan jo elokuussa, milloin yöt ovat viileämpiä ja kosteus kestää pidempään. Varjon puolen pihahan on ihan kuin ei kuivuutta olisi ollutkaan! Upea gladiolus, pidän väristä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee :D Minäkin jo harkitsin keittiövesien talteenottoa mutta onneksi sadetta sitten tuli. Pidentyneet ja viilenneet yöt helpottavat huomattavasti vaikka ei enää niin sataisikaan.
      Meillä on muutama alue, joissa ei ole kärsitty kuivuudesta. Paksu multakerros ja varjoisa sijainti pitävät varjokujan virkeänä myös pitkien hellejaksojen yli.

      Poista
  9. Voi että minä tykkään tuosta sinun varjokujastasi! Miten voikaan vihreän erisävyt olla niin ihania ja siihen vähän vaaleita kukkia 🤭 Täytyy varmaan ruveta istuttamaan puita puutarhaan, että saan itselleni hyvin varjostetun paikan 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin pidän siitä. Varjon kasveissa on valtavasti hienoja perennoja. Varjokuja on meillä talon pohjoispäädyssä, eli metsän sijaan varjoisuuden takaa talo. Löytyisikö teiltäkin jonkun rakennuksen takaa sopivaa paikkaa varjopuutarhalle? Puillakin kun kestää aikansa kasvaa niin suuriksi että varjostavat riittävästi.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!