perjantai 6. elokuuta 2021

Siipien lepatusta

Nyt käy sellainen vilske puutarhassa, ettei meinaa malttaa muuta tehdäkään kuin pyöriä kameran kanssa paria valittua kasvia ympäri. Nyt oli pakko pitää pieni tauko kuvaamisesta, sillä kamerasta loppui akku. Tuli siis sopiva hetki siirtää kuvasaalista tietokoneelle ja tänne blogiin.
Keisarinviittoja on tänä vuonna paljon. Sitä aikaisemmin näkemääni harvinaista, tummaa värimuotoa ei ole enää näkynyt toisin kuin näitä tavallisia. Tässä pari repalesiipistä koirasta.
Hortensiat ovat tällä hetkellä jättäneet jopa maksaruohot ja purppurapunalatvat kauas jälkeensä perhoskasveina. Tokihan melkein pari metriä korkea ja yhtä leveä pensas täydessä hunajantuoksuisessa kukassaan vetää hyönteisiä puoleensa. Laskin kerran sen yhdellä puolella olevan kerralla viisi neitoperhosta, kuusi nokkosperhosta, kaksi amiraalia ja kolme keisarinviittaa. Siihen vielä kimalaiset päälle. Toisella puolella pensasta oli varmasti lisää perhosia. Suurin osa tämän postauksen hortensioilla ruokailevista perhosista taitaa kyllä olla syyshortensia 'Prim Whiten' kukilta. Siihen kun osui kuvaushetkellä valo mukavammin kuin mustilanhortensialle.
Neito- ja nokkosperhonen sattuivat samaan kuvaan. Syyshortensian ensimmäiset kukinnot alkavat jo punertua kauniisti.
Tämä amiraali ei ollut oikein vielä oppinut hortensialla ruokailun saloja.
Kerta toisensa jälkeen se yritti työntää imukärsänsä komeisiin laitakukkiin ennen kuin hoksasi niiden seassa lymyilevät oikeat kukat, joista saa vatsansa täyteen.
Syyssyrikkä antaisi varmasti kovan vastuksen hortensioille, jos se ei pitäisi juuri nyt kukinnassaan taukoa. Sen ensimmäinen kukinta meni nopeasti ohi heinäkuun helteissä eivätkä uudet nuput ole vielä kunnolla alkaneet aueta. Toisesta kukinnasta onkin tulossa varmasti ensimmäistä näyttävämpi nyt kun maa on kosteaa ja ilma viileämpi kuin heinäkuussa. Syyssyrikän vieressä on useampi jätttiverbena  houkuttelemassa perhosia jo valmiiksi tienoille odottamaan syrikän kukkien avautumista.
Siemenestä itsekseen kylväytyneet jättiverbenat ovat jo hyvin kukassa ja täydentävät talvetetun yksilön kukintaa. Neitoperhoset ovat jättiverbenan vakiovieraita.
Myös nokkosperhoset pitävät jättiverbenasta. Nämä kaverukset olivat hetken aikaa samalla kukinnolla, mutta ehtivät siirtyä edes vähän erilleen ennen kuin sain kuvan otettua.
Vaikka hortensiat ja jättiverbena ovatkin tällä hetkellä parhaat perhosmagneetit, on meillä myös muita hyviä perhoskasveja. Satunnaisia perhosia näkee pensashanhikeilla, maksaruohoilla, punatähkillä ja purppurapunalatvoilla. Punatähkästä minulla on punaista ja valkoista lajiketta ja minusta punainen on niistä parempi hyönteismagneetti. Ensimmäisen kaunopunahatun nupun aukeamista olen odottanut jo pitkään. Tuskin yksi kukka kovin paljoa perhosia houkuttelee, mutta kerran kukkinut yksilö ehkä kukkii ensi vuonna jo näyttävämmin ja jos sen kaveritkin kukkivat, saan ehkä viimein kuvia myös punahatuilla ruokailevista perhosista. Johan sitä on monta vuotta yritettykin!
Myös helminukkajäkkärällä näkee silloin tällöin perhosia, vaikka sen kukinta alkaakin mennä jo ohi.
Punatähkä 'Floristan Weiss' ja kaksi kimalaista, joiden lajia en tiedä. Loiskimalaisia kenties?
Punakosmoksissa ei juuri perhosia näe, mutta melkein joka kukasta löytyy kimalainen. Tänä vuonna suurin osa kosmoksista sattui olemaan melkein valkoista.
Yksi taimista oli näin tumma, yksi vähän vaaleampi ja kaikki loput edellisen kuvan kaltaisia. Viime vuonna oli toisinpäin.
Perhosista ja kimalaisista toisenlaisiin siivekkäisiin. Manasin jo alkukesällä suurta kirvojen määrää. Erityisesti luumupuut kärsivät kirvojen massahyökkäyksestä. En halunnut kuitenkaan ruiskuttaa kirvoja millään myrkyllä, sillä samalla olisin tullut hävittäneeksi apunani häärivät hyönteiset. Jo alkukesällä luumupuissa näkyi paljon petopistiäisiä, pelottavan näköisiä toukkia ja muita mönkiäisiä, jotka selvästi pistelivät kirvoja hyvällä halulla poskeensa. Iltaisin luumupuiden lehtien yläpinnoilla näkyi myös joukoittain kimalaisia, jotka näyttivät lipovan kirvojen mesikastetta. Leppäkerttuja en silloin juurikaan löytänyt, mutta nyt loppukesällä niitäkin on alkanut näkyä. Juuri sopivasti samaan aikaan kun kirvojen määrä taas on lähtenyt nousemaan. Eilen siirsin kaksi seitsenpistepirkkoa muualta puutarhasta luumupuun lehdille tekemään työtään.
Tämä yksilö oli ilmeisesti nääntyä nälkään maa-artisokan latvassa, sillä heti kirvat löydettyään se alkoi kiskoa niitä hyvää vauhtia suuhunsa.
Kevään siemenkasvatuksista oli ilmestynyt näin kaunis loistosädekukka. Nyt kun saisi tämän selviämään talven yli, niin ehkä tässäkin näkyisi ensi vuonna hyönteisiä.
Mukavaa viikonloppua!

26 kommenttia:

  1. Ihana perhos-ja pörriäisbaari siellä! Kadehdittavan komeat hortensiat.
    On kyllä mahtavaa nähdä leppäkerttu popsimassa kirvoja. Tai kuka tahansa muu! Huomasin juuri talvesta niukin naukin selvinneen ruusun latvassa kirvoja, ja samassa myös harsosääsken, joka oli matkalla niitä mutustelemaan. Ihanaa tällainen luonnon tasapaino.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hortensiat ovat tänä vuonna pistäneet parastaan. Mustilanhortensia ei ole koskaan kukkinut noin valtoimenaan kuin nyt. Harsosääskikin on aikamoinen peto kirvojen kimpussa. Ihmeesti sitä luonnon omat torjuntajoukot löytävät paikalle silloin kun niitä tarvitaan.

      Poista
  2. Sait hyvät kuvat kaikista näistä lentävistä kavereista. Minä seuraan niitä myös erittäin mielelläni, mutta kuviin ne eivät tahdo osua, koska usein olen jossain puuhassa, eikä malta kuvata siinä vaiheessa :). Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan ole kamera mukana puutarhatöissä. Silloin käyn hakemassa sisältä, jos näyttää olevan oikein paljon perhosia liikkeellä. Meillä kun on lyhyt matka sisälle mistä tahansa tontin kulmasta :D Kiitos! Oikein hyvää viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  3. Pitäisi itsekin kuvata, tämä kesä on varmasti runsain perhoskesä ikinä. Nokkosperhosia tuli yhdessä vaiheessa jatkuvasti sisälle taloonkin ja niitä sai olla koko ajan kiikuttamassa takaisin ulos. Vielä kun näkisi ritariperhosen, siitä haaveilen. Olen nähnyt viimeksi lapsena Keski-Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole meilläkään näin runsaasti perhosia näkynyt ennen. Ritariperhosia näkee aika harvoin. Meillä sellainen pyöri yhtenä päivänä kesäkuussa ja juuri sopivasti silloin kun olin kameran kanssa ulkona.

      Poista
  4. Perhosia on mukava vaikkakin vähän vaikea kuvata, hyviä kuvia olet saanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tarpeeksi monta kuvaa kun ottaa, niin joukosta löytyy aina joku onnistunutkin. Puolet kuvista sai kyllä poistaa saman tien :D

      Poista
  5. Enpä muista koskaan olleen niin paljon perhosia kuin tänä kesänä.
    Kivat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään ole ollut näin paljon perhosia sinä aikana kun olemme tässä asuneet. Kiitos!

      Poista
  6. Hyviä perhoskuvia saitkin napsittua! Minä kans kuvasin ja ihastelin tänään purppurapunalatvan kimpussa häärineitä perhosia ja pörriäisiä. Useampaa sorttia oli siivellisiä liikkeellä. Ihanaa:) Tuo ppl on pihan kiinnostavin kasvi niiden mielestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Purppurapunalatva on ollut meilläkin aikaisemmin kunnon perhosmagneetti, mutta tänä vuonna sen kukinta oli sen verran aikaisessa, että osui mustilanhortensian kanssa yhtä aikaa. Hortensia vei voiton. Nyt jo alkavat kukat siinä karista, joten ehkä perhoset siirtyvät parveilemaan purppurapunalatvoille, joissa alkaa pian olla paras kukinta käynnissä.

      Poista
  7. Perhosia on nyt paljon. Nokkosperhosten ykköskasvi on tällä hetkellä piparminttu. Kimalaiset taas ahkeroivat maksaruohoissa, punahattu saa olla rauhassa, kukinta on melkein ohi. Ötököiden seuraaminen on kyllä hauskaa puuhaa ja tuo mukavan lisän puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimalaiset tuntuvat viihtyvän laajemmassa kasvivalikoimassa kuin perhoset, jotka kerääntyvät joukolla muutamaan kasviin. Ehkä tuulioloillakin on vaikutusta perhosten liikkumiseen enemmän kuin kimalaisilla.

      Poista
  8. Olen ollut monta tuntia yhteensä tarkkailemassa perhosia ja kuvaamassa niitä. Se on oikeasti vangitsevaa hommaa. Ei meinaa malttaa muuta tehdä. Onneksi löysit leppäkertun kirvajahtiin. Kirvoja oli alkukesästä meilläkin yllättävän paljon, nyt en tiedäkään tilannetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Monta hommaa on jäänyt kesken kun olen lähtenyt hakemaan kameraa sisältä :D Onneksi leppäkerttu oli myös nälkäinen ja aloitti kirvajahdin heti kun pääsi luumupuun lehdelle. Toinen leppäkertuista varmaan ujosteli yleisöä kun ei hyökännyt kirvoja syömään. Toivottavasti kumpikin muni luumupuulle, jotta pian kirvojen perässä mönkisi myös leppäkertun toukkia.

      Poista
  9. Mahtavaa perhosten lepatusta puutarhassasi. En kyllä muista näin hienoa perhoskesää. Purppurapunalatva on myös yksi erinomaisista perhoskasveista. Se vasta aloittaa kukintaansa, joten jännityksellä odotan, kerääkö se ruokailijoita.
    Kirvoja oli alkukesästä tajuttomat määrät. Eipä niistä pahemmin haittaa syntynyt, vaikka moni niin uumoili. Leppäkerttuja on ilmestynyt vähän joka kasviin hoitamaan omaa työsarkaansa.
    Upean värinen loistosädekukka. Toivottavasti saat sen viihtymään ja lisääntymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kun sattuu kohdalle näitäkin vuosia, jolloin perhosia riittää jopa niin paljon, että niitä saa välillä väistellä. Meillä toinen purppurapunalatvoista on kukkinut jo hetken aikaa mutta toinen vasta aloittelee. Nyt kun mustilanhortensian kukinta alkaa olla loppusuoralla, perhoset varmaan löytävät muutkin ruokailupaikat.
      Meillä kirvat tuhosivat aika pahasti varsinkin 'Laatokan Helmen' ja pikkujasmikkeiden uusia vuosikasvuja. 'Laatokan Helmi' karisti raakileitaankin varmasti kirvojen takia. Vasta heinäkuun aikana kirvojen määrä alkoi kääntyä laskuun. Nyt niitä on taas tullut vähän lisää. Luumut kuitenkin ehtivät vähän toipua tässä välissä, joten ehkä talvehtiminen ei kirvoista kärsi. Olen myös nähnyt pikkulintuja puikkelehtimassa luumupuissa, joten ehkä nekin ovat taas tulleet avuksi kirvantorjuntaan.

      Poista
  10. Oi, taas ihania perhoskuvia sinulla! Minä laitoin itselleni muistiin ensi kesää varyen, että istutan runsaasti pörriäisten ja perhisten lempikasveja 🤭 Onhan ne ilo itsellekin!
    Leppäkerttuja on todella näkynyt nyt liikkeellä, keväällä itse huomasin leppäkerttujen toukkia paljon ja varmaan ensimmäistä kertaa älämässäni näin livenä niitä 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhosten ja muiden pölyttäjien suosikeissa on monta todella kaunista kasvia, joten hyönteisten lisäksi saa myös runsaasti näyttävää kukintaa puutarhaan. Minä olen nähnyt vasta muutamia leppäkertun toukkia, mutta ehkä osa on piilotellut korkeammalla puiden oksilla. Pakkohan toukkiakin on olla, jos kerta aikuisia leppiksiä näkyy :D

      Poista
  11. Upeaa lepatusta! Erityisesti viehätyin tuosta nokkosperhosparista jättiverbenalla (vaikka olivatkin ehtineet siirtyä niin sievästi ovat silti vierekkäin). Kuvasin eilen vanhempieni mökillä keisarinviittaa ja sekin oli todella repalesiipinen, vaikutti suorastaan iso pala puuttuvan. Mutta sillä on ilmeisesti niin isot siivet, ettei tuo haittaa, ihan hyvin se silti lensi ainakin lyhyitä matkoja kukasta kukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minustakin kiva kuva. Ei noita perhosia näytä repaleiset siivet pahemmin haittaavan.

      Poista
  12. Joko odotat syksyn saapumista ja pimeneviä iltoja? Fiilistelyä kynttilöiden & tunnelmavalojen kanssa? 🤍

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos rehellisiä ollaan, niin enpä juuri. Se kolea, pimeä ja märkä aika nimeltään loppusyksy saisi kestää minusta mahdollisimman lyhyen aikaa :D

      Poista
  13. Itse olen päivystänyt Mison kanssa punahatun vieressä, minä kameran kanssa ja kissa metsästystaitoja testaillessa (ei yhtään perhosta saaliina). Punahattu on ollut ehdottomasti puutarhan perhosmagneetti ja se onkin tänä vuonna ollut kauneimmassa kukassa kuin pitkiin aikoihin, ehkä koskaan omistukseni aikaan,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on ollut kummallakin hupia perhosista. Sinulla ehkä enemmän kun olet seuraillut myös Mison saalistusyrityksiä. Minä olen yrittänyt jo monta vuotta saada punahatut menestymään meillä. Tänä vuonna kukkii yksi taimi, mutta sekin on tämän kesän hankinta. Viime kevään siementaimista osa selvisi talven yli, joten ehkä ne sitten kukkivat ensi vuonna, jos talvi on suotuisa. Toivottavasti olisi, sillä tässä on minusta jo tarpeeksi monta vuotta odoteltu punahattuja :D

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!