perjantai 27. elokuuta 2021

Aurinkoa ja perhosia

Yksi työviikko taas takanapäin ja edessä ilmeisesti aurinkoinen ja jopa kohtuullisen lämminkin viikonloppu. Esimakua siitä oli jo tänään tarjolla ja ennen töihin lähtöä ehdin pikaisesti käydä kurkkaamassa, mitä puutarhassa tapahtuu. Perhosia oli ainakin todella runsaasti liikkeellä ja ihmekös tuo kun on satanut ja tuullut niin pitkään etteivät ole ressukat päässeet kai ruokailemaan edes pieniksi hetkiksi.

Ohdakeperhonen kosmoksella. Tänä kesänä ohdakeperhoset ovat olleet selkeästi vähemmistössä, joten oli kiva bongata tämä yksilö.
Viime vuonna huomasin, että meillä paras paikka punakosmoksille näyttäisi olevan aurinkopenkki. Maa on siellä vähän hiekkaisempaa kuin muualla tontillamme minkä lisäksi aurinko paistaa siihen käytännössä koko päivän. Monelle kesäkukalle se on turhan kuiva ja karu kasvupaikka mutta kosmokset kukkivat siellä runsaasti. Jopa suorakylvettyinä ne ehtivät hyvin kukkaan. Olen silti varmuuden vuoksi esikasvattanut muutaman taimen, jotta kukinta alkaisi aikaisemmin. Korkeiksi ja aika hennon näköisiksi kasveiksi kosmokset pysyvät yllättävän hyvin pystyssä, joten kukat näkyvät näin elokuun loppupuolella hyvinkin aidan yli kadulle.
Punakosmokset ovat myös kimalaisten mieleen. Tänä vuonna kosmosten värimaailma oli vaalea: ainoastaan pari tummanpunaista yksilöä sattui sekaan.
Kosmosten kaverina kukkii purppurapunalatva 'Phantom'. Pioniunikot ovat tehneet yksittäisiä kukkia, mistä todisteena komeita siemenkotia.
Illalla pihaan ajaessani huomasin suuren, vaalean täplän varjokujan portin yllä. Arvasin heti, että sen täytyy olla ensimmäinen kelloköynnöksen kukka. Ja niinhän se olikin. Nuppuja olisi ollut silmienkin korkeudella vaikka kuinka monta, mutta tietysti se ihka ensimmäinen auennut kukka oli mahdollisimman korkealla.
Kuvassa kukka meinaa kadota taustan sekaan mutta oikeasti se erottuu kadulle saakka jopa auton tuulilasin läpi.
Kuinkas kauan siinä menikään, että kukat värittyvät violeteiksi? Violetteja nimittäin keväällä kylvin.
Syyssyrikkä kukki tänä vuonna kahteen kertaan. Ensimmäinen kukinta oli heinäkuussa helteiden takia hyvin nopeasti ohi ja kesti jonkun aikaa ennen kuin syrikkä sai uudet nuput aikaiseksi. Kukintatauko sattuikin juuri sopivasti mustilanhortensian parhaaseen kukinta-aikaan ja nyt kun hortensia on kukkansa kuihduttanut, on syrikkä parhaassa iskussaan. Patiopenkin ympärillä leijuu tyynellä säällä mahtava hunajantuoksu. Ei ihme, että perhoset rakastavat kasvia.
Patiopenkki on nyt violetti kun kukassa ovat yhtä aikaa jättiverbenat ja syyssyrikkä. Mutta missäs ne perhoset?
Tässä jokunen. Amiraaleja pääasiassa ja pari nokkosperhosta lisäksi.
Muutama lisää. Laskin parhaimmalla hetkellä syrikässä ja jättiverbenoissa pyörivän lähes 20 perhosta. Vilske siis kävi.
Olen jo alkanut miettiä kesäkukkien talvettamista. Jättiverbenoiden kanssa olen vähän kahden vaiheilla: ne kun näyttävät kylväytyvän kiitettävän reippaasti itsekin. Ehkä en ota tänä vuonna yhtään tainta kellariin. Myös pasuunankukka on jäämässä pois talvetettavien listalta. Siihen iski heinäkuun helteillä vihannespunkkiarmeija, josta tuskin pääsisi eroon. En halua vihannespunkkeja kellariin tai keväällä esikasvatusten riesaksi, joten pasuuna ei tule näkemään ensi kevättä. Koska kellarista vapautuu sen myötä paljon talvetustilaa, ajattelin jättää kokeeksi syyssyrikän vähän kookkaammaksi. Olisi kiva, että sen kukinnot nousisivat kunnolla näkösälle.
Illalla olohuoneen ikkunasta näkyi, kun jotain muuta kuin syyssyrikkä nousi nuotiopaikalta näkösälle.
Tällainen grillimaisteri meillä... Vai mallailiko tulipesän tilavuutta ja tarjoili itseään grillattavaksi?
Tässä ollaan varmaan keräämässä salaattia grilliherkkujen kylkeen.
Ei näemmä pitäisi mennä sanomaan mitään ääneen. Juuri olen iloinnut siitä että tänä vuonna rusakoita ei ole kovin usein pihallamme näkynyt ja heti yksi tulee silmien eteen keekoilemaan. Grillirusakko sai kuitenkin nopeasti jalat alleen, sillä heti kun tarpeelliset kuvat oli otettu, annoin lapsille luvan häätää pomppupetterin tiehensä. Kyllä huomasi, että rusakoita ei ole tänä kesänä montaa kertaa pihalta häädetty, sillä voin melkein vannoa nähneeni rakettimoottorit pupun selässä kun se säikähti lasten mekastusta. Jos sillä vauhdilla olisi mennyt kurvi pitkäksi ja rusakko olisi törmännyt kuuseen, olisivat käpyjen lisäksi myös oravat tippuneet puusta!
'Piilu' ja 'Jan Pawel II'. Aikamoinen kokoero kukilla ja 'Piilukin' sentään luetaan loistokärhöksi. Pitäisi ihan käydä mittanauhan kanssa mittailemassa Paavon muhkeita kukkia.
Aurinkoista viikonloppua!

16 kommenttia:

  1. Meillä on taas ollut tänäänkin sää kuin syyskuussa. Pilviä, välillä pieni tihkusade, maksimissaan 15 astetta lämmintä.

    Nopeasti kelloköynnöksen kukka vaihtuu violetiksi (päivässä tai kahdessa) ja nopeasti myös kukinta on ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi. Toivottavasti tänään paistaisi teilläkin aurinko. Täällä on nyt ihan pilvetön taivas ja melkein tyyni sää. Toivottavasti auringon lämpö tuntuisi edes vähäsen, sillä mittari näyttää alle kahdeksaa astetta.
      Pitääpä seurailla kelloköynnöksen kukan väriä tarkkaan.

      Poista
  2. Minä olen ihan höpsähtänyt meidän pihapupuun ja oikein odotan sen näkemistä. Yhä harvemmin kohdataan mutta viikolla juttelin sille kasvimaan reunalla kun oli ahnaasti syömässä tuoksuapilaa. Oikeastaan kylvinkin koko apilan sitä varten ja vähän myös suojaamaan maan pintaa talven ajaksi. Niin paljon ei jaksanut syödä, että sitä olisi mitenkään huomannut kasvustoista👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teidän pihapupu pysyykin sallituissa eväissä eikä käy maistelemassa perennoja ja pensaitasi. Minä en niin välitä noista pitkäkorvista omalla pihalla vaikka ovatkin hauskan näköisiä koikkelehtiessaan.

      Poista
  3. Toivottavasti lasten äänet porautuvat rusakon pieneen aivokoppaan pitäen sen jatkossa poissa pihapiiristäsi. Yhtenä kesänä rusakko kävi popsimassa marhanliljojeni nuput ja siinä meni sen vuoden kukinta.
    Oi, miten runsaasti siellä on perhosia. Aurinko saa ne varmasti liikkeelle. Täällä taivas on pilvessä, mutta ei sentään sada - toivottavasti.
    Pian kelloköynnöksesi kukka muuttuu sinililaksi. Olen ihmetellyt, miksi valtaosa köynnöksen kukista avautuu latvuksiin. Miten hienoa olisikaan nähdä kukkien paljous vähintäänkin silmäkorkeudella. No, pääasia, että kukkii.
    Mukavaa ja eritoten aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin toivon minäkin. Rusakko voisi myös kertoa mahdolliselle jälkikasvulleen, että tänne ei kannata tulla. Muistan harmituksesi rusakon marhanliljoilla herkuttelusta. Taisi olla sitä edellinen kesä kun jouduin itse ripottelemaan valkosipulijauhetta melkein joka ikisen kasvin päälle kun rusakot pitivät puutarhaani lounasruokalanaan. Sinikatanoiden parturointi taisi harmittaa ihan eniten. Tänä kesänä ei ole onneksi tarvinnut rusakoita kukkapenkeistä häätää.
      Täällä on nyt todella paljon perhosia. Syrikän ja jättiverbenoiden lisäksi perhosia on jatkuvasti myös purppurapunalatvalla, kosmoksilla ja punatähkillä. Niiden lepattelua on niin hauska seurata puutarhatöiden lomassa.
      Unohdin päivällä ulkoillessa tarkistaa kelloköynnöksen, joten piti ihan asiakseen käydä ikkunasta kurkkaamassa, joko se on muuttanut väriään. Kyllä se jo liilalta näyttää, tosin aika vaalea on vielä. Huomenna väri on varmaan jo muuttunut kunnolla siniseksi. Ehkä köynnökset pitävät yläilmoissa keikkumisesta. Tuota varjokujan huipulla keikkuvaa kukkaa pääseekin paremmin ihastelemaan sisältä ikkunan läpi.
      Aurinko on helottanut tänään pilvettömältä taivaalta koko päivän ja ulkona tarkeni peräti t-paidassa. Shortsit ja hameen jätin kuitenkin kaappiin; ihan niin lämmintä ei ollut että niissä olisin tarennut. Tämä säätila kelpaa kuitenkin pitkän sadejakson jälkeen vallan mainiosti. Toivottavasti teilläkin on aurinko paistanut.

      Poista
  4. Toivottavasti rusakko säikähti niin ettei tule enää ikinä puolta kilometriä lähemmäksi pihaa. Mahtava määrä perhosia, ovat tainneet meidänkin perhoset lennähtää sinne sillä täällä ei ole aurinkoa näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi todellakin toiveissa. Melkoisen paljon tänne on nyt eksynyt perhosia. Amiraaleja on valtavasti ja niiden lisäksi paljon muitakin. Toivottavasti teilläkin paistaa pian aurinko, jotta perhoset pääsisivät lepattelemaan teilläkin.

      Poista
  5. Kosmokset ovat kesäkukkien parhaimmistoa. Kelloköynnös värittyy mielestäni yllättävän nopeasti. Minullakin kukkia on nyt värittynyt ihan kivasti pilvisistä päivistä huolimatta. Rusakko on kyllä kaikkea muuta, kuin tervetullut vieras puutarhassa.
    Ihana määrä amiraaleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelloköynnöksen kukka on nyt hennon liila, ehkä huomenna se on jo tummunut. Kunpa vain alempana olevat nuput ehtisivät aueta ennen kuin halla puraisee niitä liikaa.
      Minustakin rusakot saisivat pysyä metsässä. Perhosia on ollut ilahduttavan runsaasti koko kesän ajan.

      Poista
  6. Syrikät todella näyttävät olevan perhosmagneetteja. Minun pitäisi opetella kasvien talvettamista kellarissa. Olisi ihan ikkunallista tilaakin, kun vähän järjestelisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne ovat. Yhdessä kukinnossa on varmasti satoja pikkuisia kukkia vieri vieressä, joten perhosille on pitkäksi aikaa evästä. Kellarissa talvettaminen on minusta paljon helpompaa kuin sisätiloissa. Ikkunallinen kellaritila on monelle kasville suorastaan täydellinen talvehtimispaikka. Kokeile ihmeessä!

      Poista
  7. Mun kosmokset eivät taira kukkia tänäkää vuanna.....tai oonhan yhyren lilliputtikokoosen kukan nähäny. Perhoset olivat eileen kyllä kiitettävästi liikkeellä. Enoo koskaa amiraalia nähäny nii palio ku tänä kesänä. Ihanan färine syrikkä. Niitä mäki oon tänä kesänä ostanu. Ovat kans hyviä perhospuskia, mutta kyllä yrtti-iiso on tällä hetkellä houkuttelevampi. Navettakeittiöhön meinaan viärä syrikät talaveksi.
    Toivottavasti rusakko sai sydärin, eikä tuu toiste. On Paavolla kokua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, mikä kosmoksiasi oikein vaivaa? Eipä minullakaan muualla olevat kosmokset ole noin pitkään kukkineet kuin nuo aurinkopenkin kosmokset. Tuossa on ilmeisesti tarpeeksi köyhä ja kuiva maa, ja lisäksi tarpeeksi paljon auringonpaistetta.
      Amiraaleja on ollut nyt hirmuisen paljon liikkeellä. Syrikkäsi talvehtivat varmasti loistavasti navettakeittiössä. Kasvattelehan syriköittesi kokoa muutama vuosi ja vertaile sitten, ovatko yrtti-iisot edelleen ykkössuosikkeja :D
      Paavo on suorastaan jättikukkainen. Loistovalinta tällaiselle isokukkaisten kärhöjen ystävälle.

      Poista
  8. Pitää muista nämä vinkit ensi vuoden kosmosten paikkaa valitessa. Täällä eivät ole oikein viihtyneet, liikaa savea tai varjoa varmaan, paikasta riippuen. Kiva että maltoit ottaa mainiot kuvat rusakosta kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosmosten kohdalla taitaa olla sitä parempi mitä köyhempi maa ja aurinkoisempi paikka. Minulla on muutama kosmos puolivarjossa vähän multavammassa kohdassa ja ne eivät ole vielä aloittaneet kukintaa. Jos rusakot eivät ole keskellä kukkapenkkiä vaan tekemässä jotain hassua, niin maltan yleensä ottaa niistä kuvan tai pari ennen pois karkottamista. Tuo olikin ensimmäinen kerta kun näen rusakon tekevän tuttavuutta nuotiopaikan kanssa :D

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!