tiistai 24. elokuuta 2021

Rusakon iltajumppa

Puutarhan uusi yksityiskohta.
Viikonloppu ja eilinen kuluivat vähän liiankin kosteissa tunnelmissa. Vettä on saatu edellisten päälle jo niin paljon, että lapionpiston syvyydellä olevat saviköntitkin olivat muuttuneet helposti muovailtavaan muotoon. Puutarhahommat edistyivät hyvin hitaasti, kun sadekuurot keskeyttivät hyvin aloitetut hommat. Sain kuitenkin jaettua ja siirreltyä kasveja yhden kerrallaan ja vähän kitkettyäkin. Eräällä nurkalla on viimeisen parin viikon aikana tapahtunut vähän isompikin muutos, mutta palataan siihen myöhemmin. Kurkataan ensin, mitä tapahtui eräänä iltana.
Vasemmassa ylänurkassa lähtötilanne, jota seurasimme kymmenen minuutin ajan. Sitten alkoi tapahtua.
Huomasimme rusakon kököttävän keskellä pihakatuamme. Kuvat ovat keittiön ikkunasta otettuja, joten tarkkuus ei ole paras mahdollinen. Saa niistä kuitenkin selvää. Rusakko kyyhötti aivan liikkumatta kymmenen minuuttia. Ensin korvat alkoivat liikkua puolelta toiselle, sen jälkeen rusakko nousi istumaan ja nyökytteli päätään. Seuraavana se ilmeisesti ruopsutti hampaillaan itseään kaulalta ja nousi takajaloilleen.
Vähän venyttelyä...
... ja vanuttelua. Tuohonkos suuntaan sitä lähtisi herkuttelemaan...?
Ei onneksi tullut tänne päin, vaan suuntasi naapurin pihaa kohti.
Gladiolukset ovat vähän kärsineet jatkuvista sateista ja tuulista. Osan kukista olen käynyt leikkaamassa maljakkoon mutta osa on jäänyt huomaamatta.
Aika moni kukkapenkeistä on kärsinyt sateista ja varsinkin tuulisista säistä. Rikkaruohot rehottavat ja perennat retkottavat. Onneksi on niitäkin kasveja, jotka eivät pienistä hätkähdä, kuten purppurarevonhännät. Viime vuonna ne kasvoivat todella hyvin pation luona, joten päätin tänäkin vuonna istuttaa samaan paikkaan muutamia taimia. Istutin niitä myös pidemmälle luumutarhaan sekä aurinkopenkkiin. Lopputulos on se, että revonhännät viihtyvät erityisen hyvin ainoastaan aivan pation vieressä. Jo kaksi metriä taaempana ne ovat kooltaan neljäsosan pation vierustan jättiläisistä. Huomaatte sen, kun katsotte edellistä kuvaa ja seuraavaa. Edellisen kuvan etualan gladiolusten takana on nimittäin yksi kukkiva purppurarevonhäntä. Niin missä? Aivan! Jopa noiden kahden gladiolusryhmän välissä oleva pieni pionintaimi löytyy helpommin kuin se revonhäntä.
Näitä purppurarevonhäntiä eivät ole tämän kesän säät haitanneet. Oikeanpuoleinen yksilö on itsekseen siemenestä kylväytynyt, vasemmanpuoleinen esikasvatettu, kummallakin korkeutta reilusti yli 150cm.
Sitten niihin sateenrakosten kasvisiirtoihin. Takanurkka on ollut pitkään sen näköinen kuin se todellisuudessa onkin: hätäisesti kehitelty sijoituspaikka kolmelle pensashanhikille ja silmiä särkeville tulppaaneille. Ei se siitä kovin paljoa kummemmaksi vieläkään muuttunut, mutta sijoitinpahan sinne vain patiopenkissä retkottaneen isomaksaruohon. Jospa paahteinen ja kuiva nurkkaus kuusten edessä saisi maksaruohonkin kasvamaan hillitymmin. Siirsin myös hanhikkien jalkoihin jääneen arovuokon penkin etunurkkaan. Muistin myös sitä siirtäessäni syyn siihen, miksi en ole istuttanut etureunaan juuri mitään. Heti pinnan alla vastaan tulee taas sellainen kivenjärkäle, jota ei kaivamalla ylös saada. Ehkä maksaruoho ja arovuokko lehdistöillään peittävät aikanaan penkin pintaan väkisin jäävän aukkokohdan.
Tämän penkin ulkonäkö ei näillä siirroilla hirmuisesti kohentunut, mutta ainakin arovuokko ja maksaruoho saivat nyt vähän sopivammat kohdat kasvupaikoikseen.
Varjokujan päässä piti tehdä muutostöitä, joihin tarvittiin myös isännän työpanosta. Kattovedet pois johtanut salaojaputki oli mennyt mullasta ja kattotiilipölystä jo aivan tukkoon, minkä lisäksi se oli painunut yhdestä kohdasta lyttyyn. Kaivoimme putken pois ja laitoimme tilalle uuden, kunnollisen sadevesiputken ja rännikaivon. Vanhasta salaojaputkesta ehjä osuus puhdistettiin ja laitettiin vielä varmuuden vuoksi johtamaan talon nurkalle mahdollisesti kertyvää kosteutta pois, mutta sadevedet solisevat jatkossa iloisesti uutta putkea pitkin. Muutostöissä sain pidennettyä varjokujan polkua ja laajennettua kukkapenkkiä jopa niin paljon, että pitää miettiä, mitä kasveja siihen laittaisikaan. Myös sivupihalle jäänyt hiekkakasa pieneni kummasti, kun hiekkaa kärrättiin putkien ympärille sekä pidennetylle polulle.
Nyt polku jatkuu houkuttelevasti mutkan taakse. Ja taas tuli kasa uutta multaa loppusijoitettavaksi, tosin seassa on myös nurmituppaita ja rikkaruohon juuria.
Vanha betoninen sadevesikaivo jäi työttömäksi. Tälle kun keksisi jotain kivaa hyötykäyttöä.
Uutta aluetta etualalla. Siirsin jaloangervojen eteen korallikeijunkukkia luumupuun alta mutta muuten penkin kasvillisuus on vielä mietintämyssyssä.
Päivä alkoi melkein aurinkoisena mutta sitä onnea ei kauaa jatkunut. Sateelta ei vältytty siis tänäkään päivänä minkä lisäksi on aivan tajuttoman kylmää. Illalla peittelin tomaatit harsoilla eikä taida tarvita vielä ainakaan muutamaan päivään käydä niitä peittojen alta kaivelemassa esille. Eihän teillä vielä ole ollut hallaöitä?

16 kommenttia:

  1. Missä ne rikkaruohot luuraa? =) Todella siistiä. Harmi, että sade kaataa ja saa monet kasvit lakoamaan. Niin myös täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mutta kyllä niitä rikkojakin täällä on :D Esimerkiksi tuossa gladioluskuvassa melkein kaikki vihreä niiden juurella on rikkaruohoja. Tähän nyt valikoin sellaisia kuvakulmia, joissa ei ihan pahin rehotus hypi silmille.

      Poista
  2. Jäätävä sää on tosiaan. Maa on myös täällä kosteaa, joskus jo aika märkää. Mekin välillä tuijotellaan jäniksien touhuja. Niin kauan ne ovat ok, kun eivät kukkiini koske. Onneksi eniten niille maistuu tällä hetkellä ruoho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitsisi ihan näin kylmää ja märkää olla. Onneksi loppuviikolle on luvattu taas edes vähän lämpimämpää. Ei minuakaan rusakot muuten haittaa kunhan vain pysyisivät metsän puolella eivätkä edes yrittäisi tulla pihalle.

      Poista
  3. Aikamoinen kuvasarja rusakosta! Teit hauskan kivikukan polulle. Täälläkin on tullut vettä siihen tahtiin, että ei ole hommat puutarhassa edenneet. Tänään tein tyttärelle kanttauksia ja kitkemisapua, mummin pieni apulainen ei pysy hereillä hetkeäkään paikallaan, joten tytär ei saa oikein yksinään tehtyä kuin pienen hetken vaiheittain. Vähän aikaa pikkumies konttaili nurmikolla, mutta haluaisi maistaa aivan kaikkea.
    Aika komeat nuo kaksi purppurarevonhäntää! Hyvän projektin saitte jälleen aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuo rusakko ei yrittänyt ainakaan valoisan aikaan meidän pihalle.
      Tsempit tyttärellesi! Itsellä on onneksi jo tuo aika takana päin, kun oli vahdittava konttailija puutarhahommissa apuna. Ei ole ikävä sitä aikaa!
      Jotain ihmeellistä tuon kohdan mullassa ilmeisesti on kun siinä nuo purppurarevonhännät kasvavat tuollaisiksi monstereiksi. Ovat jo oikeastaan liiankin korkeita juuri tuohon. Ehkä vaihdan ensi vuonna siitä multaa taaemmas, jos vaikka sitten saisin kookkaampia revonhäntiä muuallekin.

      Poista
  4. Sade on painanut kyllä momet kasvit maahan. Meilläkin yllättävän viileää on ollut. Joka päivä sataa ja aurinkoa ei kovin usein ole näkynyt. Lämpötila on pyöriny siinä kymmenem asteen ymrillä niin yöllä kuin päivälläkin. Itse en ole ehtinyt hirveästi ulkona pyörimään kun uusi tulokas ei kauheasti viihdy vauvuissa 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama säätila sitten sielläkin. Aika syksyiseltä tuntuu, ei ollenkaan loppukesältä. Tsempit sinne niin sään sietämiseen kuin vauva-arkeenkin!

      Poista
  5. Viime yö oli todella kylmä mutta hallalta onneksi säästyimme. En ihan äkkiä muista näin kylmää elokuuta, sisällä talossa saa olla villatakki päällä ja paksut villasukat jalassa. Eilen piti laittaa puutarhatöihin villapitkikset housujen alle eikä ollut yhtään liikaa. Ja sadetta, sitä riittää. Purppurarevonhännät on komeat ja aika hauska että itsestään kylväytyneessä ei ole mitään eroa esikasvatettuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään onneksi vielä hallaa ollut mutta eipä kauaksi jäänyt. Minäkin kaivoin jo villasukat jalkaani. Myös ilmalämpöpumppu piti pistää päälle ja pari kertaa olemme lämmittäneet puuhellaa. Purppurarevonhännän kylväytyminen onnistui yllättävän hyvin. Ehdin jo muutaman taimen kitkeä keväällä pois ennen kuin tajusin, mitä ne olivat. Aionkin kylvää niitä tänä vuonna ihan tarkoituksella pariin kohtaan, jos vaikka suostuisivat toistamaan tempun ensi vuonna. Oma-aloitteinen paikkavalinta kun ei ollut ihan paras mahdollinen :D

      Poista
  6. Hauskat pupukuvat! Tänä aamuna oli +4. Kohta pitää keksiä lämmitystä kasvihuoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoissa lukemissa oli täälläkin toissayönä käynyt. Tulisi vain vielä lämpimämpää, jotta loput tomaatit saisivat kypsyä ulkona. Paprikaruukkuja pitää nostaa sisälle, sillä ne eivät varmasti ehdi kypsytellä satoaan ulkosalla.

      Poista
  7. Hallat tästä vielä puuttuvatkin, kylmää vettä ja nollakeliä - ei vielä!! Vaan en ihmettelisi, kunhan sää tuosta saderintamasta selkiytyy, voivat aamuyön tunnit olla jo jäätävän kylmiä. Daalioille se tietää laakista menoa! Minä seurailin toissa keväänä aterioinnin päättänyttä kevätjänistä ja sen venyttelyjä, hassuja otuksia! Meillä on lehdissä lukenut, että näillä kulmilla olisi ollut jänisruttoa, joten nyt ei kauheasti kiinnostaisi omalla pihallaan noita venyttelijöitä näkevän! Taas olette ahkeroineet ja uutta kivaa on tulossa. On se ilon päivä aina, kun saa uutta istutusmaata esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitsisi minunkaan mielestäni vielä tulla yöhalloja. Tomaatit ja paprikatkin ovat vielä suurelta osin syömättä! Pitää varata harsoja jo valmiiksi arimpien kasvien lähettyville. Täällä päin taisi olla viime kesänä jänisruttoa. Naapureiden pihoilta löytyi nimittäin useampi kuollut rusakko ilman mitään ulkoisia vammoja ja tänä kesänä pomppijoita on ollut selvästi aikaisempia vuosia vähemmän.
      Jokainen hetki kun saa rikkaruohonurmea vähemmäksi ja tilalle uutta kukkapenkkiä, on melkein juhlan paikka.

      Poista
  8. Ei ihan vielä hallaa, mutta tiistaiaamuna mittari näytti vain +2.
    Nyt kun viikonlopuksi lupasi hyvää säätä, on hyvä kaivaa sateessa vähän pehmennyttä maata:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Meillä ei ole ihan noin kylmää vielä ollut. Maa on kyllä pehmentynyt mukavasti pitkään jatkuneiden sateiden ansiosta, mutta samalla myös lapiollinen multaa on muuttunut mahdottoman painavaksi. Joku kohtuus pitäisi olla sateenkin määrässä :D

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!