perjantai 16. heinäkuuta 2021

Miten kasvien kävi lomareissun aikana?

Olimme kolme vuorokautta reissussa ja kuten tiedätte, näillä keleillä se voi olla kesäkukkaruukuille kohtalokasta. Mietin sääennustuksia katsoessani, pitäisikö pyytää naapuria käymään kerran kastelemassa kukat, mutta ajattelin sitten vaivata heitä mahdollisimman vähän ja kokeilla, pärjäisivätkö kasvini itsekseen. Vilkaistaanpa, mitä minulla oli vastassa, kun tulimme matkoilta.

Jo kaukaa näki, että julkisivun pelargonilaatikot olivat pärjänneet vallan mainiosti. Näillä ei olisi ollut mitään hätää vielä parin päivän päästäkään.
Muoviruukussa olleet perunat olivat hyvävointisia, kesäkoiso ja samettikukat saviruukussa vähemmän virkeitä. Kummatkin saivat aurinkoa saman verran: koiso hetken aamupäivällä, perunat illasta.
Liiterin kuistilla varjossa olleet pelargonit, sinisarja ja miljoonakello-mustasilmäsusannaistutus olivat selvinneet erittäin hyvin kolmesta vuorokaudesta. Ne olisivat varmasti pärjänneet vielä pari-kolme päivää lisääkin, sillä yksikään ruukuista ei ollut vielä kokonaan kuivanut. Myös talon seinustalle varjoisimpaan kulmaukseen siirtämäni karjalanneito ja pasuunankukka olisivat vielä pärjänneet hyvinkin päivän tai pari.
Suurilehtinen pasuunankukka haihduttaa paljon vettä, mutta varjoisassa nurkassa 45-senttisessä ruukussa sekin pärjäsi vallan mainiosti. Nyt vain odottelen, milloin tämä suostuu kukkimaan.
Varjokujalla alkoi olla jo enemmän nuupottajia. Kumpikin isoista hortensioista oli alkanut nuokuttaa latvojaan ja myös kaksi isoa saviruukuissa olevaa verenpisaraa kärsivät jo selvästi kuivuudesta. Muut kasvit olivat hyvävointisia. Varjokujalla minulle sattui ennen lähtöä tekemälläni kastelukierroksella pieni moka. Kastelukannusta loppui nimittäin vesi kesken kaiken. Minun oli tarkoitus kastella hortensiat ja verenpisarat vielä kertaalleen läpi ja täyttää verenpisaroiden aluslautaset vedellä, mutta unohdin jostain syystä tulla täyden kastelukannun kanssa takaisin. Muistin asian vasta kun olimme ajelleet vartin verran emmekä kääntyneet parin kukan takia enää takaisin siinä vaiheessa. Ehkä näky olisi ollut toinen, jos olisin muistanut hakea sen toisen kastelukannullisen.
Aamuauringon puolella tilanne ei ollut vielä kovin paha.
Ilta-auringon puolella verenpisarat olivat jo aika hurjan näköisiä ja hortensiakin pikkuisen vetelän oloinen. Onneksi kaikki olivat vielä pelastettavissa.
Kasvimaalle tein poikkeuksen ja pyysin naapuria kastelemaan kerran tomaatti- ja paprikaruukut. Paprikat olisin kyllä saanut siirrettyä varjoonkin, mutta olisihan siinä ollut kantamista kerrakseen. Tomaatteja en olisi tukinarujen takia saanut edes siirrettyä. Laitoin koko rivistölle hyönteisverkon varjostamaan ja kastelin ennen lähtöäni kaikki ruukut läpimäriksi. Ohjeistin naapuria käyttämään 20-30 litraa vettä kasteluun ja varasin täydet vesiämpärit valmiiksi ruukkujen viereen.
Vastassani oli reipas rivistö kasveja ja ensimmäinen paprikakin siellä jo punersi. Eikä tarvinnut olla edes heti kastelemassa, sillä kaikki ruukut olivat vielä kosteita.
Millä konsteilla sain siis kasvini pärjäämään 30 asteen helteillä tasan kolme vuorokautta ilman kastelua ja miksi osa kasveista olisi pärjännyt vielä vuorokauden tai jopa enemmänkin?

1. Istutan kasvit jo alunperinkin mahdollisimman suuriin ruukkuihin. Mieluummin kolme kasvia yhdessä isossa ruukussa kuin kolme pientä ruukkua. Suosin myös muoviruukkuja, vaikka on minulla muutama saviruukkukin. Muoviruukku altakastelusäiliöllä on ahkeran kesälomareissaajan tai laiskan kastelijan pelastus.
Liiterin kuistilla miljoonakello-mustasilmäsusannaistutus kera ruusun oli näin komeana minua vastassa. Ne on istutettu noin 40-senttiseen ruukkuun (huom. ruusu on lahjaksi saatu, en ole itse hankkinut sitä). Myös tuolilla oleva riippapelakuuamppeli voi hyvin. Loput kasvit jäivät piiloon kuvasta oikealle.

2. Laitan kasveille mieluiten biohiilipitoista multaa. Olen huomannut, että se auttaa selvästi pitämään mullan kosteampana. Tämä muuten pitää muistaa ensi vuonna kasvimaallakin, sillä tomaatti- ja paprikaruukut saivat tänä vuonna vain tavallista puutarhamultaa.

3. Kastelen kasvit hyvin reissuunlähtöä edeltävänä päivänä ja juuri ennen lähtöä täytän kaikki altakastelusäiliöt täyteen ja kastelen joka ruukun läpimäräksi. Täytän myös aluslautaset. Kasvit harvemmin kärsivät siitä, jos ne ovat vuorokauden tai jopa kaksi liian märkiä kunhan multa vain pääsee sen jälkeen kuivahtamaankin ennen seuraavaa kastelukertaa.

4. Siirrän ruukut varjoon ja mieluusti myös tuulensuojaan. Niille ruukuille, mitkä joutuvat olemaan aurinkoisessa paikassa, pitää valita kasvit sen mukaan, että ne kestävät myös kuivahtamista. Siksi minulla on talon seinustalla pelargoneja ja hopeaputousta eikä esimerkiksi petunioita.

5. Pienet taimiruukut voi kaivaa varjoisan kukkapenkin reunaan. Kun ruukku on haudattuna multaan, se pysyy viileämpänä ja haihduttaa siten vähemmän kosteutta. Pohjareikien kautta kasvit saavat hyödynnettyä pikkuisen myös maassa olevaa kosteutta.

6. Erilaisia lisäkastelujärjestelmiäkin voi kokeilla. Testasin varjokujan pienissä ruukuissa oleville muratille, jouluatsalealle ja lankaköynnökselle puuvillakankaasta ja muovisesta leipäpussista tekemiäni kastelusuikaleita, joiden toisen pään laitoin lasten vedellä täytettyyn hiekkaämpäriin ja toisen kaivoin ruukkuun. Näinkin yksinkertainen viritys toimi. Jos ruukun pinnalla on tyhjää multatilaa, siihen voi myös laittaa vesiastian, jonka pohjassa on pieni reikä. Siitä vesi vajuu hiljalleen ja pitää kasvin pidempään kosteana.
Kolmessa vuorokaudessa kolme kasvia oli imenyt melkein litran verran vettä ämpäristä. Muovi esti kangasta haihduttamasta vettä, joten suurin osa meni kasvien juurille. Atsalea oli alkanut raotella nuppujaan matkan aikana.
Mitäs puutarhassa oli tapahtunut poissaollessani? Vaikka tahti ei enää niin kiivas olekaan kuin touko-kesäkuussa, oli varsinkin kärhöissä tapahtunut ihmeitä. Moni kukka, kuten ritarinkannukset olivat myös jo ehtineet lopetella kukintaansa.
Loistokärhö 'Elsa Späth' oli aloittanut kukinnan. Väri on taas kamerasta johtuen liian sininen.
Sinikatana 'Albat' kukkivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa näin komeasti. Näillä on muuten tapana sulkea terälehtensä jo melko aikaisin illasta.
Uudessa kärhöseinäkkeessä loistokärhö 'Proteus' kukki alkukesällä kerrannaisin kukin. Tämän vuoden versoihin tuli vain yksinkertaisia kukkia. Väri sopii kauniisti taustalla olevaan 'Warszawska Nikeen'.
Köynnöskuusamani aloitti kukkimisen jo pari viikkoa sitten. Reissun aikana kukkia oli auennut lisääkin. Nimeä etsitään edelleen. 'Serotinan' omistajat huomio, näyttääkö samalta kuin teidän kuusamanne? Verratkaa myös versoja, jotka tällä ovat violetteja.
Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' aloitti tänä vuonna mukavan aikaisin kukkimisen toisin kuin viime vuonna, jolloin sen ensimmäiset kukat aukesivat vasta syyshallojen aikaan. Taustalla 'The President' ja 'Justa'.
Ja viimeisenä ihana, ihana 'Voluceau', joka vain komistuu päivä päivältä. Sen takana oleva syyshortensia 'Prim Whitekin' alkaa kukkia aivan pian.
Olipa kiva palata kotiin ja huomata, että puutarha ja erityisesti ruukut olivat pärjänneet hyvin reissun aikana. Kuinka pitkäksi aikaa te uskaltaisitte jättää kesäkukkaruukkunne oman onnensa nojaan?

22 kommenttia:

  1. No tosi hyvin selvisivät, mutta olitkin tehnyt valmistelut huolella, jos ei lasketa sitä unohtunutta kannullista.
    Mulla voisivat pari päivää selvitä, jos siirtäisi varjoon ruukut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän viileämmällä kelillä kasvit olisivat pärjänneet pidempäänkin samoilla valmisteluilla. Harvoin kuitenkaan malttaa olla kesäisin kotoa pois tämän pidempää aikaa :D

      Poista
  2. Hyvin oli kasvisi selvinneet lomastasi. Lähdemme 10 päivän lomalle ja jätän kasvihuoneen ja paljon ruukku kukkia niin sanotusti Herran haltuun. Kastelen hyvin lähtiessäni ja miniä käy kerran kastelemassa välillä. Olemme olleet viikon reissuja poissa ennenkin ja suurempia kasvien menetyksiä ei onneksi ole ollut. Siirrän osan varjoon ,säilyvät paremmin ,tomaatit ja kurkut suurin ongelma ovat kyllä isoissa astioissa. Aina ei voi tietää mitä on tapahtunut kun tulee kotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 10 päivää pois kotoa on jo aika pitkä aika. Paljon riippuu kasveista ja säistä, kuinka hyvin ruukkuistutukset pärjäävät omillaan. Toivotaan, että sattuisi pilvistä ja vähän vilpoisampaa keliä reissunne ajaksi, niin ei tarvitse pelätä kasvien puolesta.

      Poista
  3. Hyvin kasvisi ovatkin selvinneet!
    Minulla kaikki saviruukuissa, kun en oikein niistä muoviruukusta tykkää, mutta jos kesät alkavat olemaan tätä luokka kait sitä on muoviruukkuihin siirryttävä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saviruukut ovat minustakin mukavampia kuin muoviset, mutta ne vain kuivuvat todella nopeasti. Onneksi muoviruukuissakin on jo nykyään kauniita pintoja ja malleja eikä ruukkuja loppukesällä edes juuri näy kasvien alta.

      Poista
  4. Hyvin selvisivät kukkasi lomasta 😊 ja mainio yhteenveto keinoista joilla selvitä samassa tilanteessa 🙂 Vastaavaan aion itsekin pyrkiä ensi vuonna 😊
    Minullakin muutama muoviruukku on kasvihuoneessa, alkuun mietin että ovat tyhmiä ja pitäisi olla savi- tai keramiikkaruukkuja, mutta ihan nätin näköisiä niistäkin on osattu tehdä 😊 ja eivät tosiaan hikoile ja haihduta vettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minusta on hyvä jakaa hyväksi kokemiaan vinkkejä, sillä niistä voi olla apua muillekin. Mielelläni luen itsekin toisten vinkkejä. Tasaisesta kosteudesta pitäville kasveille muoviruukku on todella hyvä varsinkin pitkien hellekausien aikana. Eivätkä ne kaikki nykyään niin muovisilta edes näytä kun sekä muotoilu että värimaailma on niin valtava.

      Poista
  5. Lomalle lähtiessä onkin aina murheena, kuinka saada kesäkukat säilymään hengissä poissa olon ajan. Itse käytän Blumatin multaan työnnettäviä ruukkukastelijoita ja välillä naapuri on tarjoutunut avuksi.
    Hyvin kasvisi selvisivät lomareissun ajan näillä helteillä. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaiset kastelijat ovatkin hyvä apu ruukkukasveille lomamatkan ajalle. Tai miksei vaikka vakituiseenkin käyttöön, niin ei tarvitse olla joka päivä tekemässä kastelukierroksia. Odotin, että ainakin pasuunakukka olisi kärsinyt näin pitkästä poissaolosta, mutta hienosti sekin pärjäsi. Varjo ja tuulensuoja auttaa näemmä todella paljon.

      Poista
  6. Olin vajaat 5 päivää reissussa. Ruukuissa olevat suuret daaliat roudasin varjoon naapurin kasteltaviksi, samoin hän lisäkasteli kasvihuoneen tomaatteja, joilla on kastelujärjestelmä, se ilmeisesti meni loppupäästä hiukan tukkoon. Mutta muut saivat pärjätä ilman lisäeväitä, varjoon joitain siirsin. Esimerkiksi pelargonit jätin osan päivästä auringossa olevalle seinustalle aika pienissä saviruukuissaan ja ihan hyvin pärjäsivät. No toisaalta pelargonini ovat pieniä... Riittävän isot ruukut on kyllä noin yleisesti tärkeä juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daalioille ja tomaateille olikin varmasti hyvä, että sait naapurin kastelemaan niitä. Pelargonit sietävät hyvin kuivahtamista. Isot ruukut helpottavat kyllä kastelua normaaliarjessakin.

      Poista
  7. Mä en ole ollut edes reissussa ja mun kesäkukat ovat silti ihan oman onnensa nojassa. osan aion heivata jo kompostiin, kastelua kun riittää muutenkin niin pakko on karsia jostain. Äidin kasveja olen käynyt kastelemassa ja tarkistamassa, sillä on vesipullot apuna ja ne ovat toimineen tosi hyvin.
    Iso ruukku myös auttaa, huomasin kun siirsin ostamiani taimia suurempiin ruukkuihin, nyt eivät nuupota niin helposti, osa kun nuupotti varjoisesta paikasta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä istutetut perennat ja pensaat sekä hyötykasvit ovatkin tärkeämpiä kasteltavia kuin kesäkukat. Isot ruukut ovat näillä keleillä suorastaan välttämättömiä.

      Poista
  8. Toimivat systeemit ja hyvät ohjeet. Minä olen ollut koko kesän kotona, mutta siitä huolimatta olen jo miettinyt vakavasti ruukkujen vähentämistä. Jos kesät alkavat olla tällaisia tai sitten jotain muuta äärilaitaa, niin pääsee helpommalla, kun ei ole liikaa ruukkuja. Kokonaan en osaa varmasti ilman olla, mutta jotain vähennyksiä on tehtävä.
    Ihanat ovat kärhösi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruukkujen vähentäminen voisi olla viisas ratkaisu minullekin :D Vettä menee jo tarpeeksi noille "välttämättömille" kasveille. Ehkä osan voisi istuttaa maahan, niin sekin jo vähentäisi kastelun tarvetta... Kiitos!

      Poista
  9. Hyvin sun kasvit pärijäs ja miksei olisi, ku oli hyvät konstit käytös. Saviruukut, vaikka ihania ovakki, teettäävät palio enemmä töitä ku muaviset. Saviruukkukasvia on kasteltava joka päivä, muuten o leheret lotos.
    Ny ei oo tarvinnu muutamahan kesähän kokeellakkaa, mutta kaharen yän reissuja on ruukkukasvit kestäny ihan hyvin. Runsas ennakkokastelu ja viänti variohon pitää kasvit sen aikaa hyvis voinniis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pärjäsivät. Saviruukkujen hyvä puoli on se, etteivät ne painavina kaadu niin helposti tuulessa kuin muoviruukut. Myös märkänä kesänä ne ovat hyviä, mutta enimmäkseenhän ruukkuistutukset ovat seinän vierustoilla tai katoksen alla, jossa ne eivät ole niin sateille alttiina. Kahden yön reissuja minäkin olen yleensä tehnyt, tällä kertaa oli harvinainen poikkeus.

      Poista
  10. Minäkin suosin suurempi ruukkuja. Paitsi pelargonit laitan yleensä saviruukkuihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelargonit sopivat kyllä kauniisti saviruukkuihin ja ne viihtyvätkin niissä hyvin. Minullakin on pari pelakuuta saviruukuissa, ei vain sattunut kuvia niistä tähän postaukseen. Tuossa julkisivulla on pakko olla muoviset laatikot, jos ei halua olla jatkuvasti kastelemassa.

      Poista
  11. Hyvät vinkit! Itse olen tuikannut vedellä täytettyjä pulloja ruukkuihin suuaukko mullassa kastelijoiksi matkojen ajaksi. Hyvin ovat toimineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vesipullokin tosiaan on hyvä vinkki. Meillä ei vain ollut tyhjiä pulloja, joita olisi voinut käyttää, niin jäi testaamatta :D

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!