keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Puutarha-apulaisen tarinoita

Kautta karvaisten tassujeni! Sain juuri tietää, että minua on salakuvattu! Jotta emäntä ei laskettele ihan mitä tahansa luikuria, päätin kertoa oman näkemykseni puutarhassani tapahtuneista asioista.

Tässä on 'Voluceau' syyshortensia 'Prim Whiten' oksilla. Niistä tulee kiva varjopaikka pation luokse. Olisi vain pitänyt olla itse kuvaamassa, sillä ei se emäntä saanut edes tuota kärhön sametinpunaista väriä vangittua oikein.
Emännän mielestä tungen itseni vähän turhan usein eteen juuri silloin kun hän yrittää kuvata kukkia. Ei pidä paikkaansa, kukat tunkevat minun tielleni silloin kun emäntä yrittää kuvata minua salaa. Kamera kun on vain minun kuvaamistani varten.
Varjokujan verenpisarat kukkivat. Tämä punavalkoinen on innokkaampi kukkija kuin takana oleva valkovioletti.
Kivikkorinteen ja aurinkopenkin rajamailla kukkii nyt hyvin punavoittoisesti. Sopii hienosti väreihini.
Ja taas! Katsokaa nyt. Minä olin kävelemässä aivan rauhassa kivipolulla ja heti paparazzit iskevät. Emäntä yritti mukamas kuvata tummanpuhuvien pioniunikoiden, purppurarevonhäntien ja ruiskaunokkien komboa kuunliljan kanssa.
Ja tiedättekö muuten mitä? Luulin, että se isännän kopteri oli tarkoitettu vain ja ainoastaan minulle hellepäivien varalle tuulettimeksi. Nyt on kuitenkin tapahtunut järkyttävä rikos, sillä minuahan on salakuvattu katalimmalla mahdollisella tavalla. 
Aah, tämä se vasta tuntuu hellepäivänä mukavalle!
Vähän epäreilua salakuvata yläilmoista puuhiani! Tuolla grillikatoksen vieressä minä olin kaivamassa itselleni vilpoisaa lepopaikkaa niin kuin aina ennenkin.
Ja mitä teki emäntä? Peitti pihan parhaan kaivuupaikan uudella hiekalla ja kivenmurikoilla! Jotain se selitti multaisista lattioista ja routaeristeistä... Pilalle meni tämä nurkka puutarhasta! Missä minä nyt kaivan?
Emännällä on muutenkin joku kummallinen viehtymys kiviin. Tästä varaston oven ja kasvimaan välistä se poisti eräänä päivänä heinikon ja laittoi tilalle kiviä. Vähän kuule jätit kesken tämänkin projektisi! Ota kiviä vaikka sieltä grillikatoksen vierestä.
Nuotiopaikalle emäntä tunki alkukesällä kivien koloihin mehitähtiä. Ovat kuulemma viihtyneet hyvin. Muutaman kerran olen tarkistanut, haisevatko grilliherkuille. Eivät taida olla ruokaa kuitenkaan.
Eilen emäntä muuten teki jotain ihan kummallista. Isäntäkin osallistui sen hömpötyksiin kiipeämällä katolle. Tiilikatto harjattiin ilmeisesti sen takia, että emäntä saisi sammalta suopuutarhaansa. Niitä nökösiä emäntä sitten nypläsi varmaan puolen tunnin ajan vieri viereen. Sitä minä vaan ihmettelen, että miten kuivalla, aurinkoisella katolla kasvavat sammalpalleroiset viihtyisivät muka varjossa ja kosteassa ja vielä maan pinnalla?
Tuli tänne kuitenkin aika pehmoinen köllöttelyalusta. Emännän pennut tekivät tuon taaemman lämpäreen.
Tässä leikkaan nurmikkoa. Olenhan shetlanninLAMMASkoira.
Emäntä teki pari päivää sitten kastelujärjestelmän talon nurkalle. Kuulemma vähäiset sadepisarat piti saada kukkapenkkiin eikä sadevesikaivoon. Tästä on kiva hyppiä vauhdilla yli.
Emäntä muuten mokasi vähän silloin sadetta edeltävänä päivänä. Se kasteli taimiruukut kun olivat muka kuivia. Ne olisi kannattanut siirtää suojaan, sillä kaatosateessa ne kastuivat vielä enemmän ja ihan lilluivat vedessä. Olisin huomauttanut asiasta, mutta enpä arvannut, että sitä pitää ihan noin yksinkertaisissa jutuissa olla neuvomassa. Ihan kaikkea minäkään kiireiltäni ehdi... Emännälle tuli kuitenkin kiire istuttaa kasveja maahan etteivät ne ihan mätänisi. Siellä joukossa oli mm. ne siemenestä kasvatetut levisiat sekä Saaripalstan Mustin ja Ransun (terkut teille!) emännän lähettämät jouluruusut. Jouluruusuista kaksi selvisi tänne saakka ja niissä oli kuulemma hienosti uusia valkoisia juuriakin. Toisessa ei vielä ole uusia lehtiä, mutta toisessa niitä on jo kaksi pikkuruista vanhojen lehtien lisäksi.
Tuossa on isompi niistä elossa olevista jouluruusuista ja sen ympärillä saman ihmisen lähettämistä siemenistä kasvatettuja leijonankitoja ('Potomac Lavender'). Ne ovat vasta nupullaan. Tässä on siis Saaripalsta-penkinreuna. Toinen jouluruusuista meni eri paikkaan.
Kyllä minä vähän ihmettelin tässä eräänä päivänä, kun majaan oli ilmestynyt uusi juttu. Siitä piti ilmoittaa emännälle puhkuttamalla mutta kuulemma se jo tiesi asiasta. Minut oli nimittäin tylysti jätetty sisälle rakennushommien ajaksi enkä siis tiennyt, että emännän ja isännän tekosia se olikin. Hoksaan aina kaikki uudet asiat mitä puutarhassani on tapahtunut. Eivät nuo ihmiset muuten huomaisi mitään tärkeitä ja mahdollisesti hyvin vaarallisia juttuja. Kottikärryjen paikanvaihdoksista en enää huomauttele, ne kun liikkuvat ilmeisesti ihan luvan kanssa omia aikojaan ympäri pihamaata, mutta olenko kertonut teille siitä kummituksesta, jonka pelotin tieheni alkukesällä? Tein partiointikierrosta talon ympäri ja huomasin jo luumupuiden kohdalta, että varjokujan nurkalla vilahtelee valkoinen olio. Se nousi välillä korkeammalle ja välillä kiemurteli maassa. Ilmoitin kunnon haukulla, että nyt kotiväki paikalle ja heti. Olio hävisi nurkan taakse juuri ennen kuin emäntä tuli paikalle eikä se tietenkään nähnyt sitä. Emäntä kävi katsomassa nurkan takana ja tuli takaisin kertomaan, ettei siellä mitään ole. Piti käydä itsekin sitten tarkistamassa ja toden totta, kummitus oli kadonnut. Kujalla oli ainoastaan emännän kukkaruukut ja niiden päällä hallaharso. Onnistuin siis pelastamaan perheeni! (EMÄNNÄN HUOM. Harson nurkka oli karannut painon alta ja pääsi liehumaan tuulessa).
Tämä majan uusi juttu onkin ihan kiva. Tässä mahtuu ottamaan vaikka päivänokoset eikä kukatkaan estä ympäristön tarkkailua.
Niin ja sen ekan kuvan varjoisa pötköttelypaikka on tässä koko komeudessaan. Ja taas liian violetti väri kukissa! Onneksi sentään turkkini on oikean värinen.
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Hännänheilutukset teille, rapsutukset mulle (korvan takaa kiitos. Juuri siitä... aah!).

26 kommenttia:

  1. Ihan paras esittelykierros koirulilta, kiitos! Virtuaalirapsutukset hänelle juuri sinne korvan taakse, uusintakierroskin vielä päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välitin kiitoksesi ja rapsutuksesi Karolle. Karo kellahti selälleen ja vaati masuakin rapsutettavan.

      Poista
  2. Aivan mahtava esittelykierros 😄 ihana koiruli!
    Sopii muuten hyvin tuo penkki tuonne majaan 😊

    VastaaPoista
  3. Kiitos Karo esittelystä. Minusta olet ansainnut hyvän palkkion näin ahkerasta työstä ja vartioinnista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rapsutuksia tulee aina kun pyydän, mutta ruokakuppi saisi kyllä olla useammin täynnä... Pitäisiköhän tässä pistää pystyyn vaikka pieni lakko? Karo

      Poista
  4. Karolla pitää kiirettä, kun joutuu teitä ihmisä ja kummallisia hommianne perään katsomaan :) Kyllähän sitä ihmettelee, että miksi kattosammalet pitää asetella uudelleen ja miksi hyvät kaivuupaikat pitää kivillä täytellä... kasteluhommatkin pitäisi itse tehdä ;) Kiva postaus teidän puuhistanne - pisteet Karolle hienosta esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, nurmikon kastelu ja lannoitushan se unohtui mainita kokonaan Karon puuhista! Meillä on hyvin kiireinen pikkukoira :D Kiitos!

      Poista
  5. Hei Karo, Rita täällä. Ihmettelen, miksi oma emäntäni ei ole kuvannut minua yhtä viehkeästi kärhön kukan kera, kuten sinun emäntäsi tuossa ensimmäisessä kuvassa.
    Sinulla on aika haastavaa, kun kukkia on paljon edessä, kun sinua kuvataan. Onneksi olet näppärästi voittanut monta taistelua kukkien kanssa. Minä itse olen tänä kesänä keskittynyt varjon etsimiseen, tämä kuumuus on minun ikäiselleni ollut vähän liikaa, en todellakaan olisi jaksanut estehypellä kuten sinä.
    Minä olen paimenkoira, mutta harrastan kyllä samaa heinän syöntiä kuin sinä. Maistuuhan heinä niin makoisalta. Pidän myös kovasti herneenpaloista ja olenkin heti paikalla, kun emäntä alkaa napostella herneitä. En kuitenkaan saa syödä palkoja niin paljon kuin haluaisin, Pöh.
    Minulla on päätehtävänä alueen vartiointi, sen jaksan tehdä, vaikka lämmintä onkin ollut. Ilmoitan heti, jos joku yrittää tulla pihan puolelle, että emäntä tietää könytä paikalle jostain aivan perimmäisestä puskasta, missä tekee omituisia töitään. Haukun eri tavalla, kun on tuttu tulija ja vieraille eri tavalla. Hauska nähdä, että emäntä laittaa juoksuksi, kun teen 'vierashaukun'. Jostain syystä osa ihmisistä pelkää minua, vaikka olen aivan rauhallinen ja käyttäydyn siivosti.
    Oli tosi kiva lukea kesäsi kuulumisista - pidetään yhteyttä.
    Terveisin puutarhakoira Rita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rita! Olipa mukava kuulla kuulumisiasi. Kannattaa tunkea silloin kukkapenkkeihin kun emäntä pyörii kameran kanssa. Kärhöjen kukat sopisivat varmasti hienosti tummaan turkkiisi.
      En minäkään kovilla helteillä hyppinyt esteiden yli. Keskityin vahtimaan perhettäni varjosta ja aika usein minut jätettiin sisälle viileään. Minäkin muuten ilmoitan, jos joku muu kuin perheenjäsen lähestyy reviiriäni. Varmuuden vuoksi haukun vielä silloinkin kun emäntä tai isäntä ovat pyytäneet lopettamaan, jos tulija ei kuulu lähimpään ystäväpiiriini. Ei passaa ihan kaikkien kanssa kaveerata, pitäisi se emännän ja isännänkin muistaa!
      Jostain syystä minun ei ole annettu edes maistaa herneitä. Omin luvin en pääse testaamaan niiden maistuvuutta, sillä kasvimaa on aidattu aivan liian korkealla aidalla.
      Pikaisiin haukkumisiin, Karo.

      Poista
  6. Kiitos Karo että kerroit teidän puutarhajutuista:) Ja rapsutuksia sinne, korvan taakse tietenkin.

    VastaaPoista
  7. Kiva postaus. Tuossa punavoittoisena kukkivassa penkissä on kivasti nukkapähkämöä se on kaunis siinä ja rauhoittaa ja erottaa punaiset. Hyvin sinulla kukkii verenpisarat minulla aika huonosti. Kiva uusi maja.
    Hyvää loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nukkapähkämö sopii minustakin kivasti juuri tuohon. Ja taitaa olla ylipäätään ainoa kasvi, joka siinä kohdassa edes viihtyy. Multaa kun ei ole edes nimeksi. Punavalkea verenpisara on kukkinut hyvin tänä kesänä, violettivalkoiset vähän huonommin. Erotin ne keväällä omiin ruukkuihinsa, minkä lisäksi niitä riivasivat kirvat. Nyt niissä on paljon nuppuja, mutta ilmeisesti myös lannoituksessa vajausta kun ovat vähän huonovointisen näköisiä. Hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  8. Kivikkopenkki on upea punaisessa loistossaan. Nukkapähkämöt ovat mukavan terhakoita ja pysyvät penkissä. Minulla ne kasvavat maata myöten ja nostavat päänsä ylös vasta kaukana kukkapenkin ulkopuolella. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nukkapähkämöt pysyvät hyvin pystyssä, kun ne kasvavat melkein pelkässä hiekassa. Tuossa kohdassa on hyvin kivistä eikä siinä varmasti mikään muu kasvi edes selviäisi. Multaisemmassa kukkapenkissä takapihalla kasvava nukkapähkämö on selvästi retkottavampaa sorttia.

      Poista
  9. Vallan tyhyjentävä kooste puutarha-apulaasen hommista. Ei oo toimetonna ollu, kuten ei emäntäkää :) Hyvä irea kattosammaleeren uusiokäytöstä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on ahkeroitu tavalliseen tapaan, Karo varsinkin. Kattosammalet olisi ehkä pitänyt suojata jollain siihen saakka että pysyvät tiukasti kiinni maassa. Linnut olivat nimittäin käyneet viskelemässä palasia ympäriinsä :D

      Poista
  10. Puutarha-apulainen on tarkka, kun huomaa kaikki uudet asiat puutarhassa. Onneksi hän myös pääsee kuviin, eikä vain kukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karo pitää kyllä huolen siitä, että häntä kuvataan myös välillä.

      Poista
  11. Kiitokset ja rapsutukset Karolle kivoista tarinoista. 😊😊

    VastaaPoista
  12. Ihana Karo! :-D <3 Voi himpula sentään, kun kaivinpaikat peitetään kivillä! Hyvä kumminkin, että tuli hyvä uusi taso samanaikaiseen torkkumiseen ja tähystelyyn :-D
    Pusuja ja rapsutuksia! Ja hyvää kasvua jouluruusuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karo on käynyt muutaman kerran katsomassa grillikatoksen seinustalla, ovatko kivet hävinneet :D Välitin terveisesi Karolle, joka lähetti kiitokseksi muutaman lentopusun sinne Saaripalstalle.
      Kiitos! Ehkä niiden kahden jouluruusun kanssa ollaan jo voiton puolella. Seuraava haaste onkin sitten talvi (olkoon se suosiollinen!).

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!