sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Juhannusviikonlopun yllätyksiä

Juhannusta vietettiin täällä laiskanpulskeissa helletunnelmissa uiden, grillaillen ja nautiskellen elämästä. Itikoita ja paarmojakin ilmeisesti laiskotti, sillä niitä ei päivisin ollut riesaksi asti ja iltaisinkin selvästi vähemmän, mitä pitkään aikaan. Puutarhassa tapahtui monta yllättävää asiaa ja jopa muutama ennennäkemätön kukkijakin innostui ensikukintaansa.
Valkoinen kurjenmiekka ei ole koskaan kukkinut tällä tontilla! Tarkempi laji/lajike ei ole tiedossa, siperiankurjenmiekka tämä kaiketi on.
Ja mikä yllättävintä, löysin vielä kaksi nuppua lisää noista edellisen kuvan valkoisista kurjenmiekoista. Ihan kaikkea kunniaa kukinnasta en ota itselleni, sillä sain kurjenmiekat viime kesänä äidiltäni. Kasvusto oli päässyt liian suureksi ja sen keskellä kasvoi heinää, joten minun piti pilkkoa mätäs ihan pieniksi palasiksi ja keksiä niille paikka. Istutin ne kärhökaaripenkin viime kesänä laajennettuun takaosaan kun siellä sattui olemaan tilaa. Ilmeisesti nämä viihtyvätkin paremmin puolivarjossa kuin auringossa. Samaa todistaa muutaman vuoden takaisesta siemenkirjeestä peräisin oleva vaaleansininen kurjenmiekka, sillä niistäkin ensimmäinen aukaisi kukkansa.
Kiitos Nilalle (Lappalainen etelässä -blogi) tästä taivaansinisestä kaunottaresta! Katsokaa noita juovia terälehtien tyvellä: on ollut luontoäidillä tarkka sivellin.
Pitää harkita, mitä teen kurjenpolville ja jalopähkämölle. Niiden lila väri ei ole minun silmissäni täydellisin kumppani vaaleansiniselle kurjenmiekalle, joka vielä tänä vuonna on niin matala, että piiloutui kokonaan näiden taakse.
Kuumalla säällä ei hirveästi innostanut rehkiä puutarhatöissä, mutta sen verran hyödynsin itikatonta aikaa, että rapsuttelin rikkaruohot kaikista kiveyksien ja kivipolkujen saumoista. Siinäpä menikin yhteensä useampi tunti parina päivänä. Voikukkia ja koivuntaimia oli siunaantunut jostain valtavat määrät ja kun noita polkujakin on taas monta metriä enemmän kuin viime vuonna, kitkettävää kyllä riitti. Seuraava kitkentäkierros on sitten syksyllä ennen talven tuloa, niin on keväällä siistit käytävät katseltavaksi.
Niin puhtaat ja siistit! Sammalet jätin kivien väliin, sillä minusta sammaloitunut kivipolku on kauniimpi kuin hiekka- tai kivituhkasauma. Kukkapenkin kasvittaminen on vielä vähän vaiheessa...
Yritin kuvata komeasti kukkivia myskimalvoja ilman juoksevia lapsia. Ei välttynyt ylimääräisiltä linssiluteilta tämäkään kuva.
Juhannuspäivän jälkiruoka löytyikin hunajamarjapensaasta. Isoin pensaamme, 'Jättiläisen tytär', teki ensisatonsa.
Rastaille ja harakoille yllätys. Viritin pitsiverhon kuukausimansikoiden päälle, sillä ensimmäiset kypsät menivät lintujen suihin. Tänään saatiin itsekin jo pari maistiaista.
Vähemmän kiva yllätys minulle löytyi punaherukasta. Kirvatko ovat saaneet oksankärjen näin ruttuun?

Ensimmäiset tuoksuherneet ovat auki. Väriskaala ulottuu kuvan kirsikkaisesta ja persikkaisesta viileän vaaleanpunaiseen ja todella hentoon vaaleanpunertavaan.
Tänä kesänä myös pionit näyttävät kukkivan hyvin. Kahdessa perintöpioni 'Elinassa' isompia nuppuja on yhteensä 94 kappaletta. Jos kumpikin jaksaa lisäksi aukaista muutaman pienistä nupuistaan, sadan pioninkukan haamuraja menee rikki. Lisäksi viime syksynä jaettuihin pioneihin on melkein kaikkiin tulossa nuppuja, mutta epäilen, etteivät ne kuitenkaan jaksa kukkia. Yhdestä kevään viimeinen hallayö puraisi latvoja aika pahasti, joten se ei ainakaan kuki. 'Elinat' säästyivät hallalta, sillä ne nousivat paljon myöhemmin. Jotain etua on siis varjoisasta ja runsaslumisesta kasvupaikastakin sen lisäksi että pionit jaksavat kukkia siellä hieman pidempään.

Ensimmäinen perintöpioni 'Elinan' kukka on auki. Tässä yksilössä isompia nuppuja on 54 kappaletta, joten pian pioni kukkii komeasti.
Tänä vuonna ainakin meillä kaikki kasvu tuntuu olevan tässä vaiheessa kesää pikkuisen etuajassa. Ensimmäinen pioninkukka aukesi vajaan viikon aikaisemmin kuin muina vuosina, mutta nimetön köynnöskuusama yllätti huimalla vauhdillaan. Sen ensimmäiset kukat ovat yleensä auenneet vasta elokuun alussa, mutta nyt isoin nuppurykelmä on jo sen verran kookas, ettei kasvi varmasti malta odotella elokuuhun saakka, hyvä jos heinäkuun puoleenväliin. Nuppuja löytyi vielä aika montakin, joten pääsen tänä vuonna nauttimaan sen ihanasta tuoksusta hyvissä ajoin.

Köynnöskuusamani teki nupun ennätysaikaisin.
Tiukukärhö 'Arabella' aukaisi ensimmäiset kukkansa pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Pian moni muukin kärhö alkaa availla kukkiaan.
Juhannuksen yllättävimmän ilmoituksen teki isäntä. Hänen grillaillessaan minä kysyin, mitä mieltä hän on siitä, jos ilmoittaisimme pihamme avoimiin puutarhoihin ensi kesänä siinä tapauksessa, ettei lähiseudulla näyttäisi silloinkaan olevan kiinnostavia puutarhoja avoinna. Tapahtuma kun ilmeisesti olisi elokuussa eli kärhöjen kukinta-aikaan, jolloin puutarhamme on muutenkin näyttävimmillään. Isäntä torppasi vielä viime kesänä koko ajatuksenkin julkisesta puutarhan esittelemisestä, joten oletin, että hienovarainen taivuttelu pitää aloittaa jo nyt. Hyvä, että olin jo valmiiksi istuallani, sillä isäntä vain tokaisi, että "avataan vaan, minä jo sanoin työkavereille, että ensi kesänä ollaan varmaan avoimissa". Isäntä on kuulemma kahvitauoilla näyttänyt blogistani kuvia joillekin puutarhaintoisille työkavereilleen ja he ovat sanoneet tulevansa katsomaan heti kun ollaan avoimissa mukana. Niin, että asia on ilmeisesti sitten lyöty lukkoon, tulipa pupu viime metreillä pöksyyn tai ei! Kai sitä on sitten alettava saattaa kaikkia keskeneräisiä projekteja loppuun, jotta täällä olisi edes jotain valmiina siihen mennessä.
Mustalaukka (tuo valkoinen) alkaa kukkia. Sen hyvä tuoksu yllätti minut. Vieressä sekoituspussin 'Miami' tai 'Violet Beauty', en enää pysy kärryillä, mikä on mitäkin.
Kuinka teillä juhannus sujui? Tuliko yllätyksiä?

25 kommenttia:

  1. Juhannuksenne kuulostaa olleen oikein mukava, hyvä niin. Kyllä kaikenlainen heinä (ja koivun alut) ehtii joka paikkaan, mihin ei olisi tarpeen ehtiä, nyt kiveys näyttää niin siistiltä. Harvinaisen kaunis lintujen este! Minäkin olen miettinyt, miten saisi itse maistaa mansikoita ja muita marjoja, rastaat kun pomppivat poikueineen pitkin nurmikoita ja näyttävät seuraavaan kiinnostuneina marjojen kypsymistä.
    Saat upean määrän pioneja, vaikkeivat ihan kaikki nuput avautuisikaan. Minunkin Arabellani aloitti ajoissa kukinnan, on se niin kaunis!
    Kannatan ehdottomasti osallistumistanne avoimiin, onhan siellä vaikka mitä kaunista ja kiinnostavaa katsottavaa ... jo kivipolut ovat upea kokonaisuus! Miehet yllättävät välillä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli oikein mukava juhannus. Lintueste olisi saanut olla vähän pidempi, sillä puolet rivistä jäi ilman. Toivon, että verho hämää lintuja sen verran, etteivät älyä tutkia loppuja mansikkapuskia.
      Vuosi vuodelta pioninkukkia tulee enemmän, samoin kärhönkukkia. 'Arabella' on hieno ja kukintaintoinen kärhö.
      Kiitos! Kivipolut ja muut kivijutut ovatkin varmaan tämän pihan erikoisuus, jollaisia ei ihan joka puutarhasta löydy.

      Poista
  2. Osallistukaa ihmeessä avoimiin. Itse taas mietin välivuoden pitämistä sillä elokuussa puutarha ei meillä ole parhaimmillaan. Minun arabella ei noussut talven jälkeen, heti kun on uusi paikka tiedossa niin pitää hankkia taimi. Tuo elina on kyllä kaunis pioni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka puutarhassa on ne tähtihetkensä. Meillä kivikkorinne on ehkä kauneimmillaan näin kesäkuussa, mutta muu puutarha ei. Harmi, että 'Arabellasi' ei noussut. Ehkä se pitää vain välivuotta ja nousee ensi keväänä entistä komeampana. 'Elina' on kaunis ja ehdottomasti säilyttämisen arvoinen, vaikka sille ei ole vieläkään löytynyt oikeaa lajikenimeä.

      Poista
  3. Olet kyllä taitava kun olet saanut iiriksen kukintaan kuitenkin näin lyhyessä ajassa siemenestä kasvatettuna, hienoa. Kauniin ja varmasti kätevän suojan keksit mansikoille. Ja on sinulla pioneissa nuppuja meillä pionit sai kaksi rankkasadetta niskaan ja hyvää siitä ei seurannut. Avoimiin vain sillä puutarhasi on todella kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsekseen ne ovat tulleet. Silloin 2018 syksyllä kylvin siemenet ja itivät heti keväällä kun toin lämpimään. Liekö sitten ollut pitkän ensimmäisen kasvukauden ansiota, että ensimmäinen innostui jo kukkimaan? Ei niissä muissa taimissa ole vielä nuppuja, mutta oli kiva, että edes ensimmäinen esitteli kaunista kukkaansa.
      Nuo 'Elinat' ovat joka vuosi kukkineet entistä runsaammin. Saa nähdä, osuuko tänne rankkasateita silloin kun ovat parhaimmillaan auki. Toivottavasti ei.

      Poista
  4. Ihania iiriksiä ja todellakin kauniisti on värit siniseen iirikseen sivelty - ihan kuin maalaus koko kasvi! Mainio mansikkasuoja:) Tuohan oli hyvä uutinen, että avoimiin on jo selvät sävelet! Sinun puutarhasi tulee olemaan upea vierailukohde!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sininen kurjenmiekka on upea ilmestys. Kiitos! Nyt kun saisi vielä kaikki keskeneräiset jutut valmiiksi. Onpahan tässä vielä yli vuosi aikaa valmistautua :D

      Poista
  5. Mahtava pionipaljous tiedossa. Kannatan myös avoimiin osallistumista.
    Oisko lämmin sää sitten ollut se juhannusyllätys? Usein on kylmä ja sataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionit kukkivat tänä vuonna upeasti. Totta! Melkein poikkeuksetta juhannuksena on vähintäänkin kylmää ellei jopa sateista.

      Poista
  6. Hyvä päätös avoimiin puutarhoihin osallistumisesta. Nyt kukinta on etuajassa. Harvoin on pionit kukkineet ennen heinäkuuta näin runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin menee yleensä vasta heinäkuun alkuun, että ensimmäiset pioninkukat aukeavat. Tulevina vuosina kukinta saattaa kyllä alkaa aikaisemmin, sillä nyt minulla on muutama pioni aurinkoisissa paikoissa, joista sulaa lumet jopa pari viikkoa ennen kuin 'Elinoiden' kohdalta. Pitää vain muistaa suojata niissä kasvavat pionit halloilta etteivät nuput palellu.

      Poista
  7. Olipas sähäkän färine kurijenmiakka. Harvoon näkyy. Kiveysten kimpus munki pitääs viälä ahertaa. Mäki oon teheny hunajamarioosta jo parit smoothiet. Kaks puskaa kolomesta vois jo noukkia. Linnut ei taira ilahtua, vaikka onki nua hiano viritys. Sulla alakas jo kärhöjen kukinta. Mullaki viittä vaille, no yks kukkii, mutta son tämän kesän ostos.
    Miähet joskus yllättäävät. Siitä vaan reippahasti kohti avoomia! Teillon jo vaikka mitä kattomista vaikka puutarha on aika nuari. Teillä isäntäki on ottanu osaa puutarhan rakentamisehen, joten seki on varmasti pehementäny avoomiihin suhtautumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä ihan tavallisin väri kurjenmiekoissa tuollainen taivaansininen ilman minkäänlaista violettia häivähdystä. Kiveykset ovat kauniita, mutta niiden kitkeminen on yksi kesän puuduttavimpia hetkiä. Nyt on tehty.
      Minullakin osa tämän kesän kärhöostoksista on kukassa, samoin viimevuotisilla versoilla kukkijat. 'Arabella' ehti ensimmäisenä uusilla versoilla kukkivista.
      Näemmä osaavat yllättää. Tiedä sitten, mikä on pehmentänyt :D Kiitos!

      Poista
  8. Onpa todella kaunis tuo perintöpionisi. Paljon kauniita näkymiä ja kukintaa.
    Hienoa, että miehesi liputti avoimiin osallistumisen puolesta.
    Mukavaa viikkoa. 🌸🦋🌺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on säästämisen arvoinen kasvi, olipa sen oikea lajike mikä hyvänsä. Kiitos! Mukavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  9. No nytpä on upea väri iiriksessä 😍 Ja mahtava saldo tosiaan, jos vain jaksaa pionisi kukkia!
    Mahtavaa juttu tuo avoimiin osallistuminen! Minäkin jo vähän asiaa mietiskellyt, mutta minun puutarhani taitaa olla omasta mielestäni siihen valmis vasta todella monen vuoden jälkeen 😅😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika ihana sinisen sävy. Minäkin olin vielä viime vuonna sitä mieltä, että meillä on liian nuori piha esiteltäväksi. Vuodessa moni kukkapenkki on kuitenkin rehevöitynyt ja monta ongelmakohtaa korjattu, joten nyt se ei enää olekaan ihan mahdoton ajatus.

      Poista
  10. Hieno juttu, puutarhaasi kelpaa hyvin näyttää muillekin. Sitäpaitsi miehesi lupaus on jo täälläkin kuulutettu, joten perääntyminen ei ole mahdollista. Vaikuttaa sitä paitsi siltä, että miehesi on ylpeä puutarhastanne, eikä syyttä.
    Olet selvästi ahkeroinut, sillä kivikäytävien putsaamisessa on taatusti riittänyt työtä. Näyttävät tosi hyvältä, tykkään tosi paljon kivikäytävistäsi - minkä olen tainnut jo ennenkin sanoa.
    Ihastuttavan sininen iris. Tuota voi todellakin sanoa taivaansiniseksi. Siinä on jotain samaa kuin sinivaleunikossa, erityisen kaunista sineä. Jalopähkämö kannattaa ehkä siirtää nyt, kun se on vielä mahdollista. Se on aikamoinen tilanvaltaaja ja saattaa jatkossa viedä lopunkin tilan kurjenmiekalta. Kuviasi katsellessa tuli mieleen, että valkoinen malva voisi olla aika kiva kumppani jalopähkämölle. Ehkä pitäisi kokeilla.
    Hyvä, että mainitsit hunajamarjat. Katselin niiden olevan maistelukunnossa lauantaina, mutta ehdin jo unohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahdoton, pitkästä aikaa kommenttini onnistui ilman HUPS-erroria.

      Poista
    2. Hienoa, että kommentointi onnistui tällä kertaa. Onhan se nyt bloggerilta epäreilua toistuvasti yhdelle tehdä kiusaa.
      Kiitos! Olisin tietysti voinut jättää sen mainitsematta, mutta onpahan itsellekin nyt selvä tavoite. Puput pysykööt poissa pöksyistä! Onhan se isäntäkin tehnyt paljon puutarhan eteen, joten hänenkin kädenjälkensä on täällä näkyvissä ja sitä kelpaa esitellä. Enpä olisi itse saanut esim. nuotiopaikan isoja kiviäkään paikoilleen.
      Kivipolkujen saumojen putsaus ei ole kovin raskasta, mutta sitäkin puuduttavampaa. Parin sentin mittaisten koivun- ja voikukantaimien nyppiminen toinen toisensa perään saa toivomaan, että olisi jättänyt käytävät vähemmälle. Onneksi vanhimmat osat alkavat olla sen verran sammaleisia saumoistaan, ettei niihin tule niin helposti rikkaruohoja. Nyt kun homma on taas tehty, niin käytäviä kelpaa ihastella.
      Toivottavasti pääsen ensi vuonna vertailemaan kurjenmiekan ja sinivaleunikon sineä luonnossa. Ne kun kasvavat vierekkäin. Pitää seurata jalopähkämöä. Se on vasta tänä kesänä kasvanut sen kokoiseksi mitä sen kuuluukin olla ja kukkii hyvin. Toistaiseksi tuossa on hyvin tilaa kaikille. Malva ja jalopähkämö toimivat varmasti hyvin yhdessä. Minulla ne kasvavat melkein vierekkäin, ainoastaan käytävä on välissä.
      Hunajamarjasi ovat varmasti jo kypsiä näillä keleillä. Toivottavasti linnut eivät ole huomanneet niitä.

      Poista
  11. Oi, miten ihania kukintoja. Kyllä tätä teidän puutarhaanne kannattaa esitellä avoimesti. Kivetyksetkin näyttävät niin upeilta. Tuo hunajamarja on itselleni vieras, joten täytyykin tutustua siihen heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kivipolut ja muut luonnonkivijutut ovatkin ylpeydenaiheeni. Samanlaisia ei ihan joka paikassa näe.
      Hunajamarja on toiselta nimeltään marjasinikuusama. Se tekee aikaisin satoa eikä hätkähdä kovistakaan hallaöistä alkukesällä. Pidentää siis mainiosti kesän marjakautta. Nuo meidän marjat maistuivat aika lailla pensasmustikoilta, ehkä lajikkeissa on näissäkin makueroja. Ensi kesänä varmaan toiseksi suurin pensaamme tekee ensimmäiset maistiaisensa. Tutustumisen arvoinen kasvi.

      Poista
  12. Tip top kivikäytävät nyt siellä. On varmasti mukava kun kätten jäljen näkee heti. Arabella on jo ihan kunnolla päättänyt kukkia. Hunajamarjat näyttävät herkullisilta. Pitäisikin kurkata vieläkö omat hunajamarjat ovat tallella ja kypsiä, montaa niitä ei pupujen jäljiltä ollut tulossakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken aikaa pysyvät täydellisen siisteinä ennen kuin tämän kesän voikukan ja apilan siemenet alkavat itää väleissä. 'Arabella' ei turhia aikaillut kukinnan aloittamisessa. Pian se on aivan täynnä kukkia. Toivottavasti linnut eivät ole käyneet napsimassa vähiä marjoja. Meillä taisi mennä viimeiset tirpoille, elleivät lapset käyneet salaa hakemassa.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!