keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Voi juku!

Kesäkuuhan alkoi oikein lupaavasti: hellemekon sai kaivaa vaatekaapin perältä ja kukkapenkeissä nuput poksahtelivat sitä tahtia auki, ettei tiennyt, mihin suuntaan katsoa. Ja ihan isoin yllätys löytyi kärhökaaripenkistä, jossa oli yllätys yllätys, kärhö nupullaan. Enpä muista, milloin viimeksi täällä olisi näkynyt ulkona talvehtineiden loistokärhöjen nuppuja kesäkuun alussa, saati sitten, että niitä olisi ollut peräti kahdessa yksilössä.

Viime kesänä istutettu loistokärhö 'Omoshiro' oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt komean nupun, edellisessä postauksessa esittelin 'Kaiserin' nuppua.
Kärhökaaripenkissä on muutakin ihasteltavaa, kuten kuvan isoinkarvillea.
Syntymäpäivälahjaksi saamani revontuliatsalea 'Rosy Lights' on odottanut pitkään sopivaa istutuspaikkaa. Koska aurinkopenkkiin viime kesänä siirtämäni kevätatsalean pikkuinen taivukastaimi on kuin onkin hengissä, revontuliatsalealle piti etsiä uusi paikka. Toinen vaihtoehto oli kärhökaaripenkin keskeltä kulkevan käytävän toisella puolella, mutta sieltä nousivatkin viime kesänä istutetut pikkuiset kaunopunahatun taimet. Niitä en tohtinut sieltä siirrellä kun kerta ensimmäistä kertaa sain ne talvehtimaan. Kolmas paikka olikin atsalealle täydellinen, sillä sen kukat sopivat hyvin muutaman metrin päässä oleviin esikoihin eivätkä ole hullumpi yhdistelmä helmililjojenkaan kanssa.
Revontuliatsalea 'Rosy Lights' löysi paikkansa kärhökaaripenkistä pensasmustikoiden keskeltä. Ylempää kuvattuna taustalla olisi näkynyt melkein samansävyisiä himalajanesikoita.

Lisää atsaleakauneutta löytyy metsänreunapenkistä, jossa kanadanatsalea 'Violetta' aloittelee kukintaa pikkuisin, herkin kukin.
Sen vieressä puistoatsalea 'Satomi' on vihdoin saanut auki ensimmäiset valtavankokoiset kukkansa. Kukat ovat ainakin seitsemänsenttisiä halkaisijaltaan. Tämä kiilasi kertaheitolla kauneusjärjestyksessä kärkisijoille!
Meille piti tulla viime torstaina rautakaupan kuorma. Ei tullut torstaina, ei perjantainakaan. Lauantaina isäntä soitti rautakauppaan ja kyseli, missä kuorma viipyy. Varastomiehet olivat mokanneet, joten vasta maanantaina tavarat toimitettiin perille. Kyllä ärsytti. Eikä ärsytystä vähentänyt yhtään se, että melkein koko päivän satoi vettä. Maalaa siinä sitten raudoitusverkkoja tai sahaile puutavaraa. Onneksi ihan joka hetki ei tullut kaatamalla vettä, joten isäntä sai rälläköityä verkoista sopivankokoisia palasia, jotka minä vein sitä mukaa sateensuojaan odottamaan kuivempaa keliä. Ihan illasta sää poutaantuikin ja saimme pätkittyä puutavaraa ja maalattua verkot toiselta puolelta. Eilen heti aamupalan jälkeen lähdin maalaamaan verkot loppuun ja isäntä jatkoi rälläkän ja sirkkelin kanssa. Päivä oli sangen tehokas, sillä saimme kaksi kärhöseinäkettä valmiiksi ja viimeisteltyä viime kesänä kesken jääneen puutarhakompostin seinäkkeen. Ehdimme myös aloittaa yhden tälle kesälle suunnitelluista rakennusprojekteista. Ensi vuodelle jää puuosien maalaaminen mustiksi, sillä niiden pitää kuivua vuoden verran ennen maalaamista.
Metsänreunapenkki luumutarhan takana sai yhden seinäkkeen. Istutan sinne tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvonin'. Madamelle olisi kiva saada myös kaveri, ehkä joku vaaleanpunainen hempeilijä.
Seinäkkeestä ei ole nyt tämän kummempia kuvia, sillä jumituin kuvaamaan luumunkukkia ja tarkkailemaan linnunpöntössä pesiviä sinitiaisia. Viime vuonna samaa pönttöä asutti kuusitiaisperhe.
Myös japaninakileijat ja valkoiset lemmikit vaativat kuvaajan huomiota. Akileijat olivat toissapäivänä vielä täysin nupullaan. Eilisen helle sai ne avautumaan kertarytinällä.
Toisen kärhöseinäkkeen asennus vaati pieniä siirtotoimenpiteitä. Syysleimut ja laukat pääsevät heti tänään takaisin maahan.
Edellisessä kuvassa näkyy uusi kottikärry. Vanhan oli aika siirtyä kevyempiin hommiin, sillä sen pohjassa on jo monta reikää ja rengas piti vaihtaa pari viikkoa sitten uuteen vääntyneen laakerin takia. Pian renkaanvaihdon jälkeen toinen työntöaisoista irtosi puolittain, sillä sen pultti meni pohjasta läpi. Voi olla, että kärry joutui kuskaamaan täällä vähän turhan raskaita kuormia... Eilen aamulla raudoitusverkkoja spraymaalilla suihkiessani kuului hirmuinen jysäys. Mattoja tamppaava naapurikin ihmetteli, mistä se kuului. Hetken aikaa asiaa kummasteltuamme huomasin, että sivupihalla lojunut vanha kottikärryn rengas oli räjähtänyt. Enpä olisi uskonut, että niin pienestä kapistuksesta voi lähteä sellainen pamaus. Renkaanvaihtokin oli siis tehty juuri ajallaan, sillä siinä olisi saattanut jäädä hiekkakuorman kuskaajalta muutama sydämenlyönti välistä, jos rengas olisi räjähtänyt kesken hommien.
Varjokujalle johtava portti sai rinnalleen seinäkkeen peittämään näkyvyyttä naapuriin. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy purppuraheisiangervo, joka peittää aikanaan seinäkkeen vierestä mukavan pätkän.
Syksyllä eurolla ostamani loistokärhö 'Warszawska Nike' on nyt istutettu uuden seinäkkeen juurelle. Sille on etsinnässä vaalea kaveri. Portissa kiipeilevä köynnöskuusama talvehti hyvin lumirajan alla, mutta viime talven kipakat pakkaset olivat sen hangen yläpuolisille osille vähän liikaa. Onneksi annoin viime kesänä parin verson kasvaa maanmyötäisesti, joten sain ne nyt nostettua porttia vasten. Pitää myös tänä vuonna ohjata muutama verso maata pitkin, niin ei tarvitse joka vuosi kasvattaa köynnöstä polvenkorkeudelta ylös. Köynnösportin juurella on myös sininen alppikärhö, mutta sillä menee oma aikansa kasvaa portin yläosaan saakka. Toisella puolella pitänee kasvattaa talon routaeristeiden takia vain yksivuotisia köynnöksiä. Tänä vuonna siellä kiipeilee tuoksuherneitä ja kelloköynnös. Kaksi kelloköynnöstä on istutettu aidan viereen kiipeilemään oksia pitkin.
Vielä kovin paljaat rakenteet, mutta kyllä ne siitä pian vehreytyvät. Varjokujalla pinkit esikot johdattavat kulkijaa kohti kantopuutarhaa.
Varjokujasta pitäisikin tehdä jossain vaiheessa oma postauksensa vielä kun siellä ei ole tapahtunut suuria mullistuksia. Huomiselle ja ehkä myös ylihuomiselle on vielä tiedossa rakennusprojekteja, mutta jossain vaiheessa kesällä aion kaivaa käytävän auki ja laittaa tilalle hiekkaa nyt kun sitä on iso kasa keskellä pihamaata. Aion myös vähän leventää kukkapenkkejä, sillä johonkinhan se multa on siitä käytävältä lapioitava. Haluan kuitenkin esitellä varjokujan ruukkupuutarhan uuden, erittäin suloisen tulokkaan, joka taitaa muuttaa ensi talven talvetussuunnitelmia. Ystäväpariskunta kävi nimittäin tänään kylässä ja toi lahjaksi herkän hempeän ruukkuhortensian. Monta vuotta vanha hortensiani on jo niin valtavan kokoinen, että sen talvettaminen vaatii kohtuuttomasti tilaa pikkuisesta kellaristamme. Taidankin kaivaa sen syksyllä maahan ja ottaa tilalle uuden tulokkaan. Jos näiden ruukkuhortensioiden ulkona talvehtiminen on juurakon koosta kiinni, niin vanhan yksilön talvehtimisonni ei jää ainakaan siitä kiinni! Sen pelkkä juuripaakku kun on isompi kuin tämä uusin hortensia.
Tämä ihanuus on tällä hetkellä ainoa varjokujan ruukkuryhmässä kukkiva kasvi. nupulla on tosin monta kukkaa, joten pian se ei loista ainokaisena. Vieressä näkyy hieman vanhan hortensian ruukkua.
Loppukevennyksenä isännän nappiotos kääpää (?) rouskuttavasta kurresta. Liekö tämä sama yksilö, joka kävi keväällä tyhjentämässä linnuilta syömättä jääneet talipallot?
Aurinkoista ja lämmintä kesäkuuta!

21 kommenttia:

  1. Kauniit atsaleat! Joskus ollut mielessä hankkia alppiruusu. Onko atsalea eri asia kuin alppiruusu? ovat mulle aika outoja kasveja? Ovatko vaikeita?
    Hieno kurrekuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atsalea on eri asia kuin alppiruusu. Alppiruusut ovat ikivihreitä ja viihtyvät ennemminkin puolivarjossa tai varjossa, atsaleat pudottavat lehtensä talveksi ja viihtyvät myös auringossa. Tällä kokemuksella sanoisin, että atsaleat ovat alppiruusuja helpompia, koska eivät vaadi auringolta suojaamista keväisin.

      Poista
  2. Voi että, miten ihanalta siellä näyttää. Olet(te) tehneet tosi lyhyessä ajassa paljon kauniita muutoksia puutarhaanne. Kärhötuet ovat hienot ja saat vaikka mitä kasvamaan. Onneksi nuput poksahtelevat auki hiljaisemmin kuin kottikärryn rengas. Mikä säikähdys tuollaisesta jysähdyksestä olisi tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on kärhöille kiipeilyalustoja. Aikamoinen pauke kävisi, jos kukkien nuput poksahtaisivat yhtä kovilla äänitehosteilla kuin kottikärryn rengas :D

      Poista
  3. Atsaleeat on ihania ja tua 'Satomi' ihan outo, mutta tosi hiano. Vai on sulla jo kahares kärhös nuppuja. Hyvin pyyhkii :) Hyvät kärhötelinehet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ollut minullekaan 'Satomi' nimenä tuttu ennen kuin netin ihmeellistä maailmaa kevättalvella selailin. Hyvin sattui olemaan täällä päin myynnissä, ei ollut aina pelkkiä tavallisimpia lajikkeita. Vaihteeksi innostuivat kärhöt nuppuilemaan hyvissä ajoin. Toivottavasti sama tahti jatkuu koko kesän. Kiitos!

      Poista
  4. Upeat atsaleat. Minulla atsaleat kasvavat kovin kainostellen, tuntuu etteivät oikein viihdy enkä ole keksinyt mistä kiikastaa. Huh, onneksi räjähtänyt rengas ei rikkonut mitään eikä mennyt kesken kuorman viemisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä atsaleasi eivät ole vielä päässeet kunnolla vauhtiin. Melko hitaasti nuo minunkin vanhemmat atsaleat ovat kokoa kasvaneet, kukkivat kyllä kauniisti joka vuosi. Varmaan olisi rengas poksahtanut kesken kuorman kuljetuksen, jos siitä ei olisi laakeri vääntynyt aikaisemmin ja sen takia vaihdettu kokonaan uusi rengas tilalle. Ulompi kumi siitä oli jo revennyt aikaisemmin ja nyt sitten sisäkumi posahti.

      Poista
  5. Todella kauniit atsaleat. Minulla tuskin viime kesänä istutetut vielä lainkaan kukkivat. Jänötkin pääsivät niitä hieman parturoimaan.
    Kohta pääset ihailemaan upean Omoshiron kukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi harmi, jos jänikset parturoivat atsaleojasi. Minulta ne söivät kerran yhtä atsaleaa ja tietysti juuri ne kukkasilmut. 'Omoshiro' on ainakin kuvissa todella kaunis, toivottavasti luonnossakin.

      Poista
  6. Kaunis Satomi. Aikainen on kärhön nuppu, laitahan heti kuvaa nähtäväksi kun Omoshiro aukeaa. Siinä oli erittäin loppuun käytetyt kottikärryt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmasti malta olla laittamatta kuvia kärhöjen kukista! Kottikärryt ovat palvelleet valittamatta kuusi kesää, vaikka niillä on työnnetty jopa suuria kivenjärkäleitä. Jatkossa niillä työnnellään vain kevyitä kuormia, kuten taimiruukkuja, risuja ja puunlehtiä ja uusi kärry saa hoitaa raskaammat hommat.

      Poista
  7. Kaunis on 'Satomi' atsalea, niinkuin muutkin. Meillä vielä ovat nuppusia, värejä ei nähtävissä vielä. Harvoimpa oon nähny tuota isoinkarvillea, talavehtiko penkissä. Hyvä kuva oravasta, viimeviikolla kuuntelin oravien ääniä tuosta kuusikosta, miullekko äksysivät kun lähelle tulin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan vielä maassa talvehtineet atsaleat kuki, 'Satomi' ja kumppanit ovat tänä keväänä hankittuja. Myös isoinkarvillea on vasta tänä keväänä hankittu, saksalaisesta halpakaupasta ostin juurakon. Oravalla oli sellainen herkku hyppysissä, ettei malttanut lähteä karkuun kameramiestä.

      Poista
    2. Ja heti tuli muistivirhe. 'Violetta' olikin jo viime keväänä istutettu, eli se on selvästi ainakin puistoatsalea 'Illusiaa' aikaisempi kukkija. Luulen, että myös 'Satomi' kukkii jatkossa viikon-pari myöhemmin.

      Poista
  8. Puutarhasi näyttää kauniilta ja rehevältä. Jälleen kerran on pakko hehkuttaa noita kivikäytäviä, tykkään niistä tosi paljon.
    Sinulla on upeita atsaleoja ja kukkivatkin kauniisti. Satomi varsinkin on hieno. Itselläni on vain Ruususen uni, joka ei taida kukkia tänä vuonna ollenkaan.
    Olen siirtänyt aika monta ruukkuhortensiaa maahan. Pari niistä nousee vuosi toisensa jälkeen, mutta eivät kuki. Mistä sen tietää, jos joskus yllättävät. Ainakin ovat elossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin pidän noista kivikäytävistä. 'Satomi' ja 'Rosy Lights' ovat tämän kevään hankintoja, muut puistoatsaleat eivät vielä kuki. 'Ruususen Uni' ei taida olla ihan niin innokas kukkija kuin monet muut. Tai ainakin olen muilta kuullut, että se tarjoaa kukkiaan vähän harvakseltaan ihailtavaksi.
      Tuskin ruukkuhortensioista saa mitään puutarhan katseenvangitsijoita ulosistutettuina. Luulen, että tuo vanhin yksilöni kukkii aina vain edellisen vuoden versoilla ja jos ne paleltuvat talven aikana, ei kukkiakaan ole sitten luvassa. Nuo talvetustilat kun ovat niin rajalliset, niin pakko jostain luopua. Jättikokoisen hortensian tilalle saisi ainakin viisi isoa kärhöruukkua.

      Poista
  9. Onpa hieno idea nuo seinäkkeet, saatan apinoida. ;) Kaipaisin myös muutamaan kohtaan näköestettä naapuriin, tuo voisikin olla näppärä ratkaisu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apinoi ihmeessä. Kannattaa muuten koota seinäke valmiiksi maassa ja kaivaa tolpanjaloille kuopat etukäteen. Ei onnistunut raudoitusverkon kiinnittäminen silloin kun kehikko oli jo laitettu paikalleen odottamaan :D

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!