tiistai 15. kesäkuuta 2021

Varjokujan muodonmuutos

Vieno-myrsky on puhallellut aika rajusti tänään, mutta varjokujalla on melkein tyyntä. Talo ja metsä suojaavat hyvin, jos tuulee muualta kuin suoraan lännestä tai luoteesta. Annetaanpa siis Vienon riehua ja kurkistetaan viime päivien ykkösprojektiani. Päätin jo viime syksynä korvata varjokujan käytävän nurmipinnan hiekalla. Alunperin minulla oli tarkoitus saada käytävän kohdalle kaunis sammalmatto, mutta lapsiperheen käytännön realiteetit osoittivat, ettei sammal kestä talon ympäri juoksemista tai ajelemista milloin milläkin kulkupelillä. Onneksi suunnitelmat on tehty muutettaviksi ja niinpä muutaman tunnin lapionheilutuksen ja kottikärryrallin tuloksena käytävä on nyt uudistettu ja istutusalueita hieman levennetty. Käydäänpä pyörähtämässä kujan päästä päähän ja takaisin.
Varjokujalle astutaan köynnösportin läpi. Portin kohdalla olevan kiveyksen tein jo pari vuotta sitten.
Köynnösportin vasemmalla puolella köynnöskuusama on aloittanut hyvin kasvunsa, vaikka paleltui lumirajan yläpuolelta. Sen kaverina on pieni vaaleanpunakukkainen alppikärhö, josta laitoin kuvia muutama päivä sitten (klik, klik). Toivon, että alppikärhö kasvaa aikanaan sekä portin huipulle että aitaa pitkin kohti varjokujan takaosaa. Eikä haittaisi, vaikka kärhö tulisi portin oikealta puolelta alaspäinkin ja peittäisi samalla näkymää portin ja talon seinän välistä. Tänä vuonna portin oikealla puolella kasvaa tuoksuhernettä ja kelloköynnöstä. Astutaanpa portin alta varjokujalle.
Vasemmalla puolella kasvaa ensimmäisenä kuunliljoja ja valkovuokkoa. Aidan vieressä kelloköynnös on lähtenyt kiipeilemään oksalle.
Oikealla puolella ensimmäisenä on sormivaleangervo, sen vieressä pari kuunliljaa.
Olen niin iloinen siitä että toissa talven kuritus ei näy enää sormivaleangervoissa ja aidan puoleisissa kuunliljoissa. Kummatkin kasvavat taas rehevästi ja sormivaleangervoissa alkaa näkyä jo ensimmäisiä kukkanuppujakin. Reunuskasveina on pääasiassa pinkkiä esikkoa, joka on jo lopettelemassa kukintaa sekä matalaa valkoreunaista kuunliljaa. Sekaan sopii myös yksi töyhtöangervo, lehtoimikkää, aho- tai metsäorvokkia sekä pieni tupastiarellan taimi. Sipulikukista varjokujalla on eri värisiä helmililjoja sekä kirjokevättähteä. Istutusalueet levenivät nyt sen verran, että saan vielä jakaa ainakin esikoita ja lehtoimikkää ja ehkäpä etsiä vielä jotain muutakin kivaa täydentämään kokonaisuutta.
Komeasinikuunlilja 'Elegans' on melkein hätää kärsimässä lehtoimikän vieressä. En tajunnut imikkää istuttaessani, kuinka suuri siitä tuleekaan hyvin viihtyessään. Osa imikästä saa siis väistää toiseen kohtaan.
Istutusalueen ja hiekan rajalla olen käyttänyt vanhempieni metsästä kerättyjä männynoksia sekä aiemmin varjokujalla olleita karahkoita. Oksilla sain myös pengerrettyä osan istutusalueesta hieman korkeammalle, mikä tuo minusta kivasti vaihtelua ja luonnollisuutta varjokujalle. Hiekalla on toistaiseksi vain aiemmin tehtyjä raparperilaattoja astinkivinä, mutta tuon tänne myös luonnonkiviä sitä mukaa kun löydän sopivan kokoisia ja muotoisia.
Töyhtöangervon kohdalla maa nousee pikkuisen kumpareeksi. Eroa ei tosin ole kuin kymmenisen senttiä matalampiin osiin verrattuna, mutta ei takerruta pikkuasioihin. Kumpare mikä kumpare!
Nyt olemme töyhtöangervon kohdalla. Seinän vieressä on ruukkuryhmä ja sitä vastapäätä edellisen postauksen keijupuutarha.
Nyt olemme takapihan puolella. Vasemmassa nurkassa pilkottaa vielä osa käyttämättä jääneistä männynoksista, joista tulee ehkä joskus jotain. Lähdetäänpä takaisin kohti etupihaa.
Ruukkuryhmässä ei vielä kovin runsaasti kuki, mutta muutama verenpisaran kukka sieltä jo löytyy. Sen takana kukkii hortensia.
Ruukkuryhmässä on kahta erilaista verenpisaraa, kellarissa talvetetut valkoinen ja vaaleanpunainen hortensia sekä tänä kesänä saatu ruukkuhortensia. Lisäksi siellä on karjalanneito, kolmea erilaista murattia, lankaköynnös, jouluatsalea sekä koruköynnös. Koruköynnöksessä on jo ensimmäinen kukinto auki ja nuppuja yllättävän paljon siihen nähden että köynnös saa aurinkoa korkeintaan pari tuntia päivässä. Kasvatan koruköynnöstä oikeastaan vain sen vuoksi, että se sopii niin kauniisti kiipeämään seinää vasten olevaa kookasta pihlajan oksaa pitkin ylöspäin ja vehreyttää samalla talon seinän puolta.
Verenpisaran yläpuolelta löytyy ensimmäinen koruköynnöksen kukka. En niin välitä tämän kukista, mutta en ala niitä poiskaan nyppimään. Kukkikoon jos niin haluaa kunhan samalla kiipeää mahdollisimman korkealle.
Toistaiseksi ylimpänä keikkuu risupesä, jossa on rungollinen jouluatsalea, lankaköynnös sekä kahta erilaista murattia. Koruköynnöksen versoja näkyy oksaa pitkin kiipeämässä ja pian se on jo korkeammalla kuin atsalean latva.
Jatketaan taas matkaa kohti etupihaa. Töyhtöangervo peittää hieman näkyvyyttä aidan puolelle.
Aidan puolella töyhtöangervon vieressä on sormivaleangervoa, talon puolella pieni sammalikko. Suurin osa varjokujalla olleesta sammaleesta meni keijupuutarhaan, lopuille tein oman alueensa tuohon.
Sammalen kaveriksi sopi minusta kauniisti jo kelottumaan lähtenyt männynkarahka. Viherliljapuu hopeaputouksineen tuo pienen eksoottisen säväyksen.
Mitäpä pidätte? Muutos on huomattava, kun vertaa siihen, millainen se aikaisemmin oli, eli pelkkää sammalta ja rikkaruohoja. Esittele ongelmapaikkasi -haastepostauksessa kujasta olikin monta karmaisevaa kuvaa, tosin vain yhdestä suunnasta kuvattuna. Ei kestänyt silloin enää kantti lähteä tallustelemaan takaisin kameran kanssa! Nyt on toisin, vaikka hieman keskenhän varjokuja edelleen on. Nyt siellä kuitenkin riittää katsottavaa kummallakin puolella polkua eikä tee mieli juosta mahdollisimman nopeasti nurkan taakse. Loppu onkin sitten vain pientä viimeistelyä.

26 kommenttia:

  1. Varjokujasta tuli todella ihana! Monenlaista katsottavaa, lehtimuotoja ja värejä ja se ihana keijujen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lehtimuodoista ja -väreistä tulee yllättävän paljon mielenkiintoista katsottavaa silloin kun kukinnassa on taukoa, kuten vaikkapa juuri nyt. Toinen tauko tulee, kun töyhtöangervo ja sormivaleangervot lopettavat kukinnan. Eikä tuolla ole muutenkaan kovin räväkkää kukintaa missään vaiheessa.

      Poista
  2. Ompa kaunista! Hyvinvoivan näköisiä kasveja, reheviä ja hyvässä kasvussa. Tuo polun alku on vallan ihastuttava ladottuine kivineen ja rapasperilaattoineen. Luulin että aioit jatkaa koko polun samalla lailla, tulis muuten ihana!
    Onhan tuossa tapahtunut valtava muutos alkuperäiseen, hienosti toteutit muutoksen. Nuo karahkatkin sopii tuonne mainiosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kasvit voivat tänä vuonna todella hyvin. Syksyyn mennessä varjokujalla on varmasti hyvin vehreät tunnelmat. Kokonaan kivetystä polusta tulisikin todella ihana ja varmaan tekisin sen, jos minulla olisi riittävästi kiviä. Kiveyksien saumojen kitkemisestä en kyllä pidä yhtään, mutta ehkä tuolla välit sammaloituisivat nopeasti. Toistaiseksi minulle riittää hiekkakäytävä.

      Poista
  3. Oih, pidän kovasti. Varmasti itsekin olisin poistanut nurmikon ja tehnyt samankaltaisen ratkaisun. Kasvit ovat kasvaneet paljon ja näyttävät jo hyvin reheviltä. Raparperinlaatta ympäröivinen kivineen näyttää aivan ihanalta, joten toivottavasti sopivia kiviä tulee aikaa myöten vastaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nurmikon poistamisessa oli aikamoinen työ ja vielä isompi urakka oli poistaa ylimääräinen multa. Sitä tuli muuten useampi kottikärryllinen kuin niitä nurmituppaita! Kiviä tulee aina kun kaivan vähänkään pintaa syvemmältä. Tosin ehkä neljännes löytyneistä kivistä sopii poluille ja lopuille pitää keksiä muuta käyttöä.

      Poista
  4. Tämähän on todella hieno 🤍 Ja, kun kasvu pääsee vauhtiin, on varjokuja varmasti yllättävän rehevä. Kuin portti salaiseen puutarhaan.
    Köynnösportti raparperilaattoineen on jo nyt upea ja kun köynnöksen rehevöityvät, se on takuulla vieläkin hienompi. Kävin lukemassa "kauhujen kuja"-postauksen muutaman vuoden takaa ja todeta täytyy, että muutos on ollut valtava. Mutta tekemistä siinä on kyllä ollut.
    Männyn oksat reunatukea ovat myös kaunis ja persoonallinen idea ja tekevät kaiken lisäksi lopputuloksesta huolitellun ja omaleimaisen. Täsmälleen samanlaista ei saa kukaan aikaiseksi, vaikka idean käyttöön ottaisi ;)
    Mukavaa kesäistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varjokujasta olikin tarkoitus tulla aivan oma maailmansa, vähän sellainen metsäisempi. Pikku hiljaa osa kerrallaan puurtamalla varjokuja on muotoutunut tällaiseksi. Nyt sen ehkä voi jättää hetkeksi aikaa rauhaan ja keskittyä muihin puutarhan osiin.
      Tiesin heti kun näin noita männyn oksia, että niille olisi käyttöä puutarhassa. Tuoreempina ovat upean punaruskeita ja vanhemmiten vain paranevat. Ihan kaunein on minusta tuo viimeisen kuvan karahka.
      Mukavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  5. Kaunis muutos. Joskus kapeatkin kohdat puutarhassa muuttuvat ikään kuin isommiksi poluilla ja kasveilla.

    VastaaPoista
  6. Todella kauniisti toteutettu ja ihana varjokuja, josta löytyy myös monta lempikasviani esim. tuo sormivaleangervo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sormivaleangervo on komea ja helppohoitoinen varjoperenna, samoin muut valeangervot.

      Poista
  7. Hieno muutos ja taas hitusen vähemmän nurmikkoa leikattavana. Raparperilaatat ovat kivoja! Tuota sormivaleangervoa on hankittava kunhan pääsen kasvittamaan uuden kasvihuoneen tienoota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nurmikko on vähentynyt vuosi vuodelta, tosin tuohon varjokujan ruohonleikkuuseen ei kovin kauaa mennyt aikaa. Ärsyttävä pujoteltava se kyllä oli. Sormivaleangervo onkin komea varjoperenna eikä vaadi kovin kummoista hoitoa.

      Poista
  8. Onpa ihana varjokuja! Tykkään erityisesti noista kepeistä pulun reunoilla ja raparperilaatat on myös kivat 😊

    VastaaPoista
  9. Varjokujasta on kehkeytynyt hieno paikka. Minustakin nuo kiemuraiset puunrungot polun reunustajina ovat hienoja persoonallisia. Kasvit ovat upean reheviä, sormivaleangervo huikean hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänä vuonna sormivaleangervot ja monet muutkin kasvit ovat lähteneet reippaaseen kasvuun.

      Poista
  10. Hieno on varjokujasi, kauniisti toteutettu. Hieno on tuo alakukin raparperilaattoineen.

    VastaaPoista
  11. Hieno muutos ja minäkin pidän kovasti tuosta sormivaleangervosta mutta kun meillä on niin aurinkoista. Meillä puureunat alkaa tulla tiensä päähän tikat on hakannut ne. Raparperin lehtiä minäkin ajattelin hyödyntää laatoiksi jossain vaiheessa kun kerkiää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Valeangervot eivät oikein viihdy aurinkoisessa, niillä on minusta aika pienet juuret noin kookkaiksi kasveiksi.

      Poista
  12. Tuota polkua hitaasti kulkiessa löytää vaikka mitä ihanaa katseltavaa!

    VastaaPoista
  13. Varijokujasta tuli hiano kokonaasuus :)

    VastaaPoista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!