Kuunliljakuorma ja syyskukkijoita

Eilen sain mieluisan lähetyksen vanhempieni puutarhasta, sillä nyt talon päädyssä oleva varjokuja tuli taas astetta valmiimmaksi ja kärhökaaripenkki sai siistimmän reunuskasvin. Varjokujalta puuttuukin enää yksi kuunlilja ja yksi töyhtöangervo. Ja tietysti kaariportti ja kärhö. Ja katseenvangitsija. Mutta ne jätetään suosiolla ensi kevääseen.

Valkoraitaisten lajike olisi mukava tietää. Sinilehtinen on tarhakuunlilja 'Halcyon'.

Tällä kertaa laskelmat pitivät paikkansa ja kuunliljat sopivat hienosti niille varattuun kohtaan. Niiden vasemmalle puolelle jäi vielä hyvin tilaa ensi keväänä istutettavalle tarha-alppikärhölle. Väleihin istutin posliinihyasinttia.

'Halcyonin' jaoin viiteen osaan ja tein rivin kärhökaaripenkkiin.

Kärhökaaren oikea puoli on loppukesällä liilavoittoinen, kun 'The President', 'Justa' sekä kuunlilja kukkivat yhtäaikaa.

Vasen puoli sen sijaan on pinkkivoittoinen, kun 'Jan Pawel II', 'Piilu' sekä komeamaksaruohot kukkivat. 'Piilun' pari hassua kukkaa ympyröin, kun eivät meinaa erottua kuvasta muuten.

Tämä päivä meni melkeinpä kitkiessä. Takapihalta kertyikin kottikärryllinen rikkoja. Jossain kesällä olleessa postauksessa joku ihmetteli sitä, ettei kukkapenkeissäni näy rikkaruohoja. Kyllä niitä on, joskus vain rajaan kuvat niin, ettei niitä näy tai kitken ennen kuvausta. Seuraava kuva todistakoon, etteivät rikat ole (vielä) kuolleet meiltäkään sukupuuttoon.

Voikukat ovat meillä ehtymätön luonnonvara.

Pikkuisen siistiytyi. Kuunliljat ovat tänä kesänä paisuneet niin valtaviksi, että jouluruusu ja alppiruusu meinaavat hukkua. Pitää ensi keväänä hieman siirtää ja pienentää niitä. Suojatkoot talven ajan "ruusuja".

Kesällä tehty kivipolku istumapaikalle alkaa jo pikku hiljaa sammaloitua saumoistaan. Nyt vielä sopivan kosteaa syyskeliä kiitos, jotta sammal innostuisi leviämään joka saumaan.

Kitkennän aikana rikkaruohojen seasta löytyi toukka. Arvelin, ettei se mikään hirmutuholainen taida olla, kun voikukkia mussutti, joten siirsin kukkapenkistä metsän puolelle. Netin avulla tunnistettiin laji isomorsiusyökköseksi. Aikuisella perhosella on huomiotaherättävän oranssinkeltaiset takasiivet, joissa on paksu musta raita. Melko kookaskin se on; siipien kärkiväli jopa 63mm. Pitääpäs olla ensi kesänä tarkkana, jos vaikka sattuisi näkemään tämän lennossa.

Isomorsiusyökkösen toukka kädessä. Huomasin näille keleille parhaaksi käsineeksi puutarhahanskan, jonka päälle laitan kertakäyttökumihanskan. Sama hanska kestää yllättävän pitkään ehjänä ja näin säilyvät kädet kuivina ja lämpöisinä.

Siirsin elokuussa muutaman ritarinkannuksen jakotaimen aurinkopenkistä takapihalle. Nyt yksi on päättänyt tehdä kukinnon syksyn iloksi. Happaman maan penkissä ei muuta nyt kukikaan, joten tämä oli mieluisa yllätys.

Sivupihalla tein pikasiistimisen puistosyreenien alle. Keskimmäisen toisella puolella onkin ollut jo kevätkaihonkukkaa, mutta muuten syreenit ovat olleet harvakasvuisen heinikon seassa. Niiden aluset on pidetty ruohosilpun ja lehtikatteen avulla suunnilleen kurissa, mutta mitään silmäniloja ne eivät ole olleet. Reunimmaisen juurella rehotti myös muutama koiranputki. Peitin maan paksulla sanomalehtikerroksella, lapioin kymmenisen senttiä multaa päälle ja istutin kevätkaihonkukkia aluskasviksi. Näiden takana on vielä alkukesän kaivamisesta talteen otettua multaa useampi kuutio, joten pieni kulkuväylä piti jättää. Toivottavasti syreenit eivät suutu pienestä multalisäyksestä.

Keskimmäisen syreenin juurella kasvavat kevätkaihonkukat ilmeisesti veivät kaikki ravinteet syreeniltä, sillä se oli koko kesän hailakampi kuin kaksi muuta ja on kellastuttanut jo lehtensäkin. Pitää muistaa ensi keväänä tehdä rautakangella kolot ja laittaa lannoitteet syvemmälle pois kevätkaihonkukkien juurten ulottuvilta.

Ruskan sävyt alkavat hiipiä puutarhaamme. Vielä vihreä on valtavärinä, mutta koko ajan värimaailma muuttuu räväkämpään suuntaan. Tällä hetkellä punastelevia lehtiä on vielä enemmän kuin kellastuvia.

Puistoatsalea 'Illusia'  on tehnyt jo topakan silmunkin lupaukseksi ensi kevään kukinnasta.

Näin komeasti punertaa pensasmustikka 'Alvar'.

Ruukkuhortensian syysväri on samaa sävyä kukinnon kanssa.

Ei ruskavärejä, mutta pitäähän se nyt pakollinen kärhökuvakin olla. Tässä herkistelee 'Justa'.

Viikonlopun sää on ollut kovin vaihtelevainen: ollaan nautittu sekä auringonpaisteesta että ihmetelty äkillisiä sadekuuroja, nähtiinpä tänään yksi raekuurokin. Mukavan lämmintä on kuitenkin ollut eikä Mauri 18 -myrskykään jaksanut kuin pikkuisen lennätellä koivun lehtiä. Ensi viikoksi on luvattu kylmenevää, toivottavasti ei sentään vielä hallaöitä, jotta voisi vielä hetken aikaa pitää talvetettavat kasvit ulkona.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa syyskuun viimeistä viikkoa!