Ihana 'Arabella'

Kesäauringon lämpöä. 

Koko alkuviikon on ollut niin jäätävän kylmää ja sateista, etten ole tehnyt puutarhassa oikeastaan mitään. Vähäisiä syyskukkijoitakaan ei tee mieli lähteä kuvaamaan, joten nyt oli hyvä hetki kaivella kärhökuvakansiosta uusi kärhö esittelyyn. Valitsin tiukukärhö 'Arabellan' (joissain lähteissä tarhakellokärhö). 

Minun vuosi sitten istutettu 'Arabellani' on vasta näin pieni.

'Arabellan' vanhemmista ei ole tietoa, mutta sen perimässä arvellaan olevan kellokärhöä (integrifolia) ja isokukkaista jalokärhöä (lanuginosa-ryhmä). Kellokärhö-osa tulee ilmi kasvutavassa, mutta lehtien muoto on jalokärhöltä.  'Arabella' ei kiipeile itse tukeen, vaan kasvaa pitkin maata ja nostaa kukkaoksiaan pystyyn taivasta kohti. Sitä voi halutessaan ohjata tukeen tai antaa sen tukeutua naapurikasveihin. Minulla se kasvaa maanpeittokasvina ison kiven ympärillä.

Mielikuvissani 'Arabella' ympäröi aurinkopenkin kiveä sinisenä kukkapilvenä.

Kärhö on melko nuori; se on esitelty vuonna 1990 (jalostaja Barry Fretwell), mutta se on siitä huolimatta tullut nopeasti yhdeksi suosituimmista ei-köynnöstävistä kärhöistä. Nimensä se on saanut kenraaliluutnantti John Kiszelyn vaimon mukaan (lordi ja lady Herschellin tytär).

Hempeä väripari pikkusydämen kanssa.

'Arabella' on sellainen kärhö, jonka kasvattamista kannattaa kokeilla pohjoisempanakin: menestymisvyöhykkeiksi luvataan I-V, joissan lähteissä sen luvataan kestävän jopa VI-vyohykkeellä asti. Voin hyvin uskoa sen pärjäävän Pohjois-Suomessakin, sillä se aloittaa kukinnan aikaisimpien kärhöjen joukossa ja jatkaa lumen tuloon asti. Se jää melko matalaksi, mikä kertoo osittain myös aikaisesta kukinnasta.

Uusia nuppuja ilmestyy koko ajan ja kukinta vain jatkuu aina vain.

Äitini 'Arabella' on tässä kuvassa muutaman vuoden vanha. Huvimajan ympäristö on rakenteilla.

Terälehtien määrä vaihtelee neljästä kuuteen, mutta voi olla jopa kahdeksan.

Lähteenä olen käyttänyt www.clematisinternational.com -sivustoa. Värikästä loppuviikkoa!