Edistystä ongelmapaikassa ja arvontamuistutus!

Ongelmallinen kujanne talon pohjoispäädyssä alkaa olla historiaa, sillä puolet sen kasveista on jo istutettu. Toin alkuviikosta äitini puutarhasta sormivaleangervoja ja sieltä on vielä tulossa lähiaikoina neljä kuunliljaa ja ensi keväänä töyhtöangervo.

Aidan pään kohdalle tulee töyhtöangervo. Polku on vielä turhan rikkaruohovoittoinen...

Polun reunalle jaan ensi vuonna lisää tuota matalaa, valkoreunaista kuunliljaa. Istutan niitä väljempiin rakosiin ja täytän niiden välit pinkillä esikolla, jota sain myös äidiltäni. Mieli tekisi istuttaa vielä jotain aikaisin kukkivaa pikkusipulia ryppäiksi isompien kasvien väleihin. Toivottavasti joku sipulikukka viihtyisi tuolla, sillä paikka on myös keväällä varjoinen talon ja metsän takia.

Keskivaiheilla on komeasinikuunlilja 'Elegans', sormivaleangervoa, pinkkikukkaista esikkoa ja pieni nimetön kuunlilja ('Pilgrim'?)

Äidiltäni sain myös tuoksuköynnöskuusaman, jota hän on pyöritellyt tämän kesän ruukussa ympäri pihaa ja todennut, ettei sille löydy paikkaa. Lykkäsin sen tulevan köynnösportin tietämille, johon aioin ensi keväänä istuttaa 'Pink Flamingo' -tarha-alppikärhön. Jospa ne viihtyisivät siinä yhdessä, kun ohjailen kuusaman versot kaaren etureunaan ja mahdollisesti aitaa myöten etupihan suuntaan ja kärhön tuen takareunaan ja aitaa myöten varjoisaa kujannetta kohti. Tuoksuköynnöskuusama on täällä menestymisvyöhykkeensä äärirajoilla, joten ehkä olisi viisasta ohjata joku verso kasvamaan myös maata myöten, jotta edes osa kasvista selviäisi ankarammistakin talvista.

Tuoksuköynnöskuusama on toistaiseksi ohjattu aidalle pois tieltä. Kunhan mylläys täällä loppuu, lasken kaikki versot maahan talveksi. Jospa ensi keväänä sille olisi jo kaariportti kiipeiltäväksi.

Tuoksuköynnöskuusaman nuoret versot ja lehtien alapinnat ovat hienon väriset.

Kuusaman kaveriksi tuleva 'Pink Flamingo' näyttää oikein lupaavalta. Ilman pussia ollaan pärjätty jo pitkään.

Tuoksuköynnöskuusaman ja komeasinikuunliljan väliin aidan eteen tulee kolme keskikokoista kuunliljaa, joissa on valkoinen raita lehdessä.

Etupihalta katsottuna. Kaariportti tulee suunnilleen lahon aitatolpan kohdalle. Kuusama on kuvan vasemmassa reunassa tolpan pään kohdalla. Tolpan toisessa päässä on vielä muutama esikko, jotka siirrän kujanteelle ensi keväänä kun saan istutettua töyhtöangervon.

Tein muutaman raparperinlehtilaatan ja yhden kokeilun kesäkurpitsan lehdellä. Olen mallaillut niitä polulle, mutta jäin miettimään, ovatko ne liian pieniä. Toisaalta, ovatko isommat laatat sen parempia, sillä polku viettää pikkuisen poispäin talosta ja laatat on pakko laittaa maanpinnan myötäisesti, etteivät lapset kompuroi niiden reunoihin. Pelkkä sammal olisi hienoa, mutta ei kestä juurikaan tallaamista.

Polun tästä päästä pitää ehkä perata kaikki pois ja yrittää saada sammal kasvamaan puhtaaseen multaan. Talon seinän vieressä olevaan kukkapenkkiin tulee vielä keltakirjava kuunlilja.

Katseenvangitsija puuttuu vielä, samoin kuin polun molemmista päistä rajaus nurmen ja sammalen erottamiseksi toisistaan. Aiemmin mietin, että kaivan maahan paksun puupölkyn, mutta nyt alan kallistua kivirajaukseen. Rajaan kukkapenkit nurmikosta ja sammalesta kivillä, joten yhtenäisin lopputulos tulisi ehkä niillä tehtynä. Jostain pitäisi vain kaivaa lisää niitä kiviä...

Seinän vieressä on joitakin kukkapenkeistä kaivettuja kiviä odottamassa käyttöä. Katseenvangitsija tulisi viimeisimpänä olevien liuskekivien kohdalle. Vaalea viiva seinässä on katuliitua...

Vaikka osa kasveista vielä puuttuukin ja muutama yksityiskohta vaatii työstämistä, en miellä talon päätyä enää piiloteltavaksi ongelmaksi. Nyt sille pitäisikin keksiä kuvaavampi nimi pihakarttaan. Onko ideoita?

Vielä on sunnuntaihin puoleenpäivään asti aikaa käydä osallistumassa sipulikukka-arvontaan. Leppoisaa viikonloppua!