Ötökäisiä

Kaikenlaista ötökkää on tänä kesänä tullut tutkittua. Perhosista gammayökkösiä näkyy jo melkein liikaakin, muita edelleen todella vähän. Yksi neitoperhonen lentelee täällä melkein joka päivä, samoin pari valkoista keskikokoista ja tänään näimme pikaisen vilahduksen amiraalista. Harmillisesti yksikään ei ole suostunut pysymään paikoillaan niin kauan, että olisin saanut kuvia napattua. Hyönteishotellin asukasmäärä tulee laskettua varmaan joka päivä: nyt on 37 kolosessa "ovi" kiinni. Aukkoja on tukittu viidellä eri aineella ja kaksi tunnelia on varannut erakkomehiläinen, jos tunnistus meni oikein.

Näyttää vähän alienilta. Siellä se kökötti varmasti ainakin puolen tunnin ajan. Viereisessä kolossa on samanlaista keltaista mönjää kuin mehiläisen edessä. Olikohan se käynyt ensin testaamassa isompaa lukaalia?

Tässä kolossa näin edellisenä päivänä erakkomehiläisen. Tunneli on tukittu suuaukon sijaan syvemmältä, ns. mehiläisenmitan päästä.

Lisäksi yhtä isoimmista tunneleista on asuttanut kahtena peräkkäisenä iltana Herra Hyökkäilijä. Sillä on tapana ensin hiipiä lähemmäs kolon suuaukkoa ja sitten hyökätä salamannopeasti puoliksi ulos, jos kolon edustalla näkyy liikettä. Tosin parin turhan hyökkäyksen jälkee ötiäinen oppi jättämään kameran, käden ja heinänkorren huomiotta ja pysytteli luolansa perällä.

Tässä hyökkäilijä valmistautuu hyökkäykseen (kuvaa käsitelty reippaasti, jotta otuksesta näkyisi edes jotain).

Ainut melkein onnistunut otos hyökkäyksestä ja siinäkin ötökkä on jo peruuttamassa takaisin turvaan. On se nopea!

Sitten ne inhottavammat otukset. Käsittääkseni seuraavissa kuvissa olevat jäljet ja hyytelö raparperilla ovat varsiyökkösen toukan tekosia. Silloin kun raparperimme vielä kitui koivun juurella, mitään tuhoja ei ollut. Viime kesänä pelastin raparperin parempaan paikkaan ja heti tänä vuonna sitten iski tuholainen. Keräsin kaikki syödyt varret pois ja laitoin kompostiin, jossa oli sillä hetkellä 65 astetta lämmintä. Saa olla aika supertoukka, jos kestää kompostointiprosessin läpi tuossa lämpötilassa.

Meillä ei ole vielä lehtokotiloita näkynyt, vaikka niitä oli muutaman sadan metrin päässä isomman kadun toisella puolella jo viime kesänä. Olen silti pitänyt silmät auki kotiloiden varalta. Sateen jälkeen iltakierroksella huomasin kaksi pientä kotiloa isotähtiputken kuihtuneilla kukilla ja heti alkoi tulla mieleen lehtokotilon tuntomerkit. Kävin myös hakemassa purkin, että saan kerättyä otukset talteen lajinmääritystä varten. Ei onneksi ollut vielä lehtokotiloiden esijoukot, vaan joitain todennäköisesti harmittomia nilviäisiä. Kiersin varuilta myös kasvimaan läpi enkä löytänyt yhtään näiden sukulaista sieltäkään. Vaara toistaiseksi ohi.

Varmaa lajinmääritystä en saanut tehtyä, mutta lehtokotilo tämä ei ole.

Tänään illalla lasten kanssa ulkoillessa taivaalle alkoi kerääntyä aika nopeasti tummaa pilveä. Ehdimme juuri sisälle, kun taivas repesi. Lystiä ei tosin kestänyt kuin kymmenisen minuuttia, mutta olen tyytyväinen siitäkin. Maanpinta oli vielä edellisen sateen jäljiltä hieman kostea, joten pienikin sade imeytyy saman tien maahan kasvien riemuksi.

Taivaan tummenemista on aina jotenkin maagista seurata. Tosin näin pimeää ei kuvanottohetkellä vielä ollut, vaan kamera ja kuvaaja eivät olleet yhteisymmärryksessä. Pilvien ja sinisen taivaan kontrasti on kuitenkin oikein.

Pakollinen kärhökuva ;) 'Jan Pawel II' aukoo kukkiaan taivasta kohti. Pian on kaariportissa valkoinen katto suojaamassa sateelta.

Ensi viikko näyttää sen verran viileämmältä ennustusten mukaan, että etupihan ja ongelmapaikan kaivuutyöt edistynevät aika mukavasti. Jonkin verran kaivaukset ovat jo laajenneet, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. Puuhakasta alkavaa viikkoa!