Yllätyksiä ja ensimmäinen piippo

Eilinen tarjosi mukavia hetkiä puutarhassa, vaikka keli olikin kylmä, märkä ja pimeä.

Heti aamulla pihalta kuului tuttu kiekaisu: fasaanikukko oli tullut talvehtimismailtaan takaisin. Rouvaa ei näkynyt, mutta ukko teki kyllä paluunsa selväksi. Pitkän tovin tepasteli meidän etupihalla ja jatkoi sitten naapuriin, kohta seuraavaan, ja siitä seuraavaan. Järjestyksessä kävi näyttäytymässä joka talon pihalla.

Pulskassa kunnossa on ukko talven jäljiltä.

Niin tarmoa täynnä, ettei jalatkaan pysy maassa!

Odotin, että ensimmäiset piipot tällä tontilla olisivat krookuksia tai kevättähtiä, mutta olin väärässä. Takanurkkaan istuttamani tete-a-tetet ehtivät ensimmäisiksi. Odotukset niiden kohdalla olivat aikalailla nollassa, sillä ne ovat ennenkin olleet lähinnä kertakäyttökukkia. Toissa talven pidin ne ruukussa kellarissa ja suunnilleen unohdin keväällä kukinnan jälkeen ruukuissaan varastoon. Syksyllä lykkäsin rutikuivat sipulit vesisateessa vähiten näkösällä olevaan paikkaan takanurkkaan pensashanhikkien väliin. Toivottavasti kukkivatkin, mutta jos eivät, niin ovatpahan ainakin ilahduttaneet ensimmäisinä piippoina.

Pirteän keltaisia piippoja löytyi kaksi.

Niityn tekele on sulanut melkein kokonaan ja ainakin kaksi kevätesikkoa siellä on hengissä. Näiltä odotan kukkiakin, sillä ovat jo sen verran isoja. Viherrystä näkyy myös syreenin juurella, mihin on ilmestynyt kengän kokoinen pälvipaikka.

Esikko taitaa tarvita hieman multatäydennystä juurelleen.

Pieniä kevätkaihonkukkia lumen keskellä.

Kivikkorinne on melkein sulanut. Yhtään ei autettu... paitsi lapioimalla metrin verran lunta pois. Takana olevaan kukkapenkkiin en uskalla mennä lapioimaan, etten tule tuhonneeksi samalla siellä talvehtivia aarteita. Vähän piti kuitenkin varovasti penkin reunalta kinosta madaltaa.

Maksaruohot ja mehitähdet näyttäisivät olevan hengissä. Levisia sateensuojineen on ylälaidassa.

Seittimehitähtiä

Etureunan oreganoissa ja lumen rajalla kaukasianmaksaruohossa näkyi vihreitä lehtiä. Kiven takana aurinkopenkki vielä lumen vallassa.

Kävin tarkastelemassa marjapensaiden tilanteen. Ne olivat talvella pahimmillaan melkein latvoja myöten hautautuneet lumeen ja tuhot ovat sen mukaiset. Punaherukasta on revennyt pari isoa oksaa ja kolmelta pensaalta on hajonnut viime keväänä tehdyt tuet. Puu kesti, ruuvi ei. Lumen voima on ollut kyllä valtava.

Ihan vielä ei pääse marjapensaita leikkaamaan. Ja tukia pitää vähän korjailla.

Pikkuisen jo innostuin, kun esikoinen hihkaisi, että "äiti, täällä on kukka". No, olihan siellä. Talon edellisetkin asukkaat olivat näemmä puutarhaihmisiä, heh. Noita on jokunen viskattu roskiin, mutta vielä yksi löytyi.

Todellinen yllättäjä oli kuitenkin 'The President' -kärhö: lunta sen kohdalla on vielä 25cm, mutta niinpä vain on jo vihreää lehteä näkyvissä! Epäilen, että kärhö on viime syksynä aloittanut kasvattamaan uutta versoa, joka on lumen suojissa talvehtinut. Sen kehittymistä seuraan silmät tarkkana!

Eipä ennen ole näillä korkeuksilla kärhön lehtiä ulkona näkynyt tähän aikaan vuodesta!

Kevät on mukavaa aikaa, kun joka päivä löytyy ilonaiheita. Eilen niitä löytyi vielä näin monta, vaikka sää olikin mitä oli! Iloista sunnuntaita!