perjantai 13. huhtikuuta 2018

Taimia, kylvöjä, nuppuja, ongelmia...

Kevät edistyy... ainakin sisällä taimipöydällä. Tungosta alkaa olemaan, vaikkei kaikkia ole edes koulittu vielä. Puolet taimista ja kylvöksistä, eli viileämmässä pärjäävät, ovat eteisessä. Eteisestä löytyi myös ensimmäinen aukeava kukka; verenpisara oli salaa tehnyt yhden kevätyllätyksen.
Ensimmäinen verenpisaran nuppu alkaa aueta.
Yhdistin samaan ruukkuun sekä punaista että vihreää basilikaa.

Silityslauta sai jo paksusta pahvista pienen "lisäsiiven" ikkunan valoisimpaan kohtaan.
En aikonut kasvattaa itse tomaattia tänä vuonna. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun voitin Kotipuutarhuri-blogin arvonnassa 'Maskotka'-pensastomaatin ja 'Balcon Star' -pikkubasilikan siemeniä. Pakkohan niitä oli kylvää. Tosin pysyin kohtuudessa ja kylvin ainoastaan kaksi tomaatin siementä ja kymmenisen basilikaa. Mieheni kertoi nähneensä ruokakaupassa viime kesänä saman näköistä basilikaa, joka oli kasvatettu rungolliseksi. Tuolle lajikkeelle oli laitettu korkeudeksi 30-40cm, joten ehkä se on mahdollista. Ajattelinkin kokeilla sitä parilla taimella. Ensimmäinen tomaatin taimi oli itänyt viime yön aikana ja basilikasta löysimme eilen ensimmäiset sirkkalehdet.

Hortensiasta löytyi ensimmäinen kukkanuppu, samoin prinsessaliljoissa on jo nuppuja näkyvissä. Viikko sitten kylvämäni kesäkukat ovat olleet koko ajan eteisessä, sillä ne olisi voinut kylvää suoraan maahankin. Halusin kuitenkin esikasvattaa muutaman yksilön mm. hyönteishotellia varten. Melkein kaikkiin ruukkuihin onkin jo alkanut ilmestyä pieniä taimia.

Näistä osa pääsee hyönteishotellin katolle ja loput... no kai niillekin joku paikka löytyy.
Muistatteko vielä muutaman päivän takaisen postaukseni, jossa kerroin ostaneeni sopivalla hetkellä pahaa aavistamatta soittaneelle äidilleni muutaman juurakon. No, toissapäivänä äitini soitti ja kysyi, ottaisinko leijonankidan taimia. Lupasin ottaa, mutta en paljoa. Kosto ilmeisesti elää, sillä niitä tuli 20kpl. En edes uskalla miettiä, mihin ne kaikki laitan koulimisen jälkeen kun on noita kukkaruukkuja taas ilmestynyt hieman ehkä liikaakin... Lisäksi sain yhden puuliljan sipulin, jonka tosin olin itsekin ajatellut hankkia. Sipuli oli jo kasvattanut usean sentin mittaisen alun ja pääsi saman tien multaan. Ja kierre jatkuu, sillä äitini sai verenpisaran ja rosmariinin pistokkaita.
Taimimäärä vain kasvaa. Tässä leijonankidat.
Tällainen ihanuus on ensimmäinen puuliljani.
Kesä ei näytä itse tulevan tarpeeksi vauhdilla, joten autettavahan sitä oli. Tuhkaa on jo levitetty kasvimaan kohdalle ja hieman takapihallekin. Eilispäivän työn tuloksena paljastui osa pihakiveyksestä. Maansiirtokalustoakin siihen tarvittiin, kuten kuvasta näkyy. Jospa tumma kiveys hohkaisi sen verran lämpöä ympärilleen, että kinoksetkin alkaisivat sulaa.
Saa aurinko aika paljon lämmittää ennenkuin kymmensenttinen jääkerros itsekseen sulaa.
Kivikkorinteestä oli myös paljastunut pieni kaistale reunimmaisia kiviä, mikä tarkoittaa sitä, että hangen reuna on tuolta kohtaa vetäytynyt noin 20cm. Korkeutta kinoksella edelleen riittää, sillä vasta ensimmäinen aitatolpan pää oli alkanut hieman paljastua hangen alta. Lähetän kiukkuisia silmäyksiä ja lumivyörymanauksia tuonne.
Kivikkorinne alkaa paljastua täältä...
...kun taas tässä kohdassa vielä kestää tovi jos toinenkin.
Ja sitten ne ongelmat: tänne tuli vihdoinkin hankiaiset, jonka myös pitkäkorvan pahkeiset olivat älynneet. Kahdesta luumupuusta oli syöty oksankärjet. Ja minä kun syksyllä ajattelin, että 150cm korkeat verkot riittäisivät suojaamaan puut jäniksiltä. Pupujussit eivät upottavan hangen aikaan edes tulleet takapihalle, vaan loikkivat kuusikon suojissa ja polkuja myöten. Nyt ilmeisesti huomasivat pääsevänsä helposti herkkujen kimppuun. Ensi talveksi pitänee ympäröidä luumut kaksimetrisellä verkolla... tai rakentaa katollinen häkki luumutarhan ympärille.
'Kuntala' tulee olemaan aika näky kesällä, kun on keskeltä puuta syöty oksat. Onneksi runkoon ei oltu koskettu.
No, näitähän sattuu ja virheistä oppii. Täällä ainakin keskitytään nyt nauttimaan auringonpaisteesta ja lämpimästä säästä, joka toivottavasti saa hanget häviämään. Aurinkoista kevätpäiviä!

6 kommenttia:

  1. Tänään juuri koulin ja pakon edestä latvoin köynnösten esikasvatuksia, kun olivat kaikki päättäneet kiertyä samaan tukeen. Paikat alkavat olla tosiaan aikas täynnä taimia... Minullakin on verenpisara avaamassa yhtä ainokaista nuppua jo nyt. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köynnöksillä on se paha tapa :D Pitäisi olla jokaisella vähintään metriset tuet ja saman verran tilaa ruukkujen välillä, etteivät kiertyisi toisiinsa. Kiitos, hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Kovasti on vielä lunta sielläkin. Hyvin oot verenpisaran suanu talavetettuu! Harmi kun jänis tekköö tuhojaan ja napsii oksistoo. Kuntalan punaluumu on hyvän makunen luumu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu onhan sitä. Kun kuvittelee, että on vielä maaliskuu, niin ei tunnu niin pahalta. Luumut valittiin siten, että olisivat talvenkestäviä meillä ja jäisivät kohtuullisen kokoisiksi. Mukava kuulla, että Kuntala myös maistuu hyvältä. Keväistä viikonloppua!

      Poista
  3. Voi vitsi tuota sinun entistä parvekettasi...tosi runsas...ja anopinkielesikin kukkii..:) Minulla on vielä vaan nupuilla ja kovasti "itkee"...)
    Minulla OLI piha, suuri kukkia täynnä oleva ja onhan minulla piha vieläkin...uuden rivitalon postimerkin kokoinen, mutta näillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Kyllä se sinunkin anopinkielesi pian kukat aukaisee. Nuppuvaihe kestää tuskastuttavan pitkään; itse odotin, että pääsiäisen aikaan olisi aukaissut, mutta meni reilun viikon yli siitäkin. Kukinnasta voi nauttia jopa kahdesti vuoteen, kun tietää omalle anopinkielelleen sopivat niksit. Pienikin piha on sentään piha, siinä pitää käyttää vain tila paremmin hyödyksi. Tervetuloa lukijaksi :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!