Lumensulatusta ja arvonnan voittajat

Jos ei lumi sula itse tarpeeksi nopeasti, sitä on avitettava. Hangen pintaan on ainakin täällä tullut yöpakkasten ja jäätävien tuulien takia niin kova jääkuori, että eihän sellainen sula ikänään omin avuin. Tai sulaa se, mutta ei tarpeeksi nopeasti eikä varsinkaan kevätkurjenmiekkojen, kevättähtien tai krookusten kohdalta.

Kevätkurjenmiekkojen kohdalta siirsin melkein puolisen metriä lunta nurmikon kohdalle ja jätin lopuksi lasten lumikolan tekemään töitä.

Hangen reuna sentään on vetäytynyt koko ajan taaemmas ja jopa niin hyvin, että piti siirtää merkkikeppi kiven taakse. Se pysyikin enää juuri ja juuri pystyssä. Hangen pinta oli merkkikepin laiton aikaan toiseksi ylimmän viivan tasalla ja nyt tämän päivän aikana se on painunut hitusen kolmanneksi ylimmän viivan alle. Sillä, että sain lapioitua aurinkopenkin "hiidenkiveä" esille, oli todella suuri vaikutus kiven ympäristön sulamiselle. Lapioidessani aloin miettiä, viihtyisikö mikään pieni sipulikukka nukkapähkämöiden seassa. Siitä lähtisi lumet todella aikaisin ja kulkureitin vieressä kukkia tulisi ihasteltua usein. Maa on siinä käytännössä pelkkää hiekkaa ja maa viettää kiveystä kohti, joten märkyydestä ei pitäisi olla riesaa. Onkohan siinä liian karut olot vaikka lumikelloille, scilloille tai krookuksille? Kevätkurjenmiekkoja en tuohon kohtaan haluaisi laittaa niiden pitkien lehtien takia.

Pihaantulossa on jo iso alue kiveystä näkyvillä. Varjoisampaan reunaan nakuttelin puron johtamaan sulamisvesiä ylhäältä pois.

Kiveykset ja kivet keräävät oikein hyvin lämpöä. Kivikkorinnekin on sulanut melkein silmissä siitäkin huolimatta, että olen heitellyt sulapaikkohin kiveykseltä paksuja jäälohkareita. Kivikkorinteessä on monta ikivihreää kasvia, joista ainakin sinilemmiö meinaa kärähtää helposti kevätauringossa. Jääpalikat tuovat varjostusta siksi aikaa, että maa ehtii varmasti sulaa. Sammalleimut ja kangasajuruoho eivät ole minusta yleensä kärsineet kevätauringosta, mutta laitoin niillekin silti jäätä niskaan. Osittain sohjoontunut jää sulaa nopeasti ja kun sulamisvedet jäävät kukkapenkkiin, pihakiveys ei yön aikana tule liukkaaksi. Ulko-ovelta pääsee nyt kävelemään liukastelematta kadulle mutta autotalliin mennessä saa olla varovainen. Toinen autoista, autotalli ja pihta varjostavat autotallin edustan niin tehokkaasti, että kiveys on edelleen paksun ja hyvin liukkaan jään peittämä. Tarvittaisiin lämpimiä öitä, jotta sekin alkaisi sulaa vauhdikkaammin.

Keltaista nurkkaa näkyy jo mukava kaistale. Pian pitäisi alkaa krookuksiakin jo nousta, sillä reunimmaisten kohdalta lumet hävisivät tänään.

Sitten siihen jännityksellä odotettuun arvontaan, joka on nyt suoritettu. Valkoisen setin arvontaan osallistui 12 lukijaa, pinkkiä settiä tavoitteli 7 lukijaa. Arvonta toteutettiin lappu ja pipo -menetelmällä, onnettarina toimivat lapset isännän ja Karon ollessa virallisina valvojina.

Kuopus onki valkoisen setin voittajaa valkoisesta piposta, esikoinen pinkin setin voittajaa mustasta piposta.

Valkoinen setti lähtee Marttamarialle, pinkki Sallalle.

Ja tässä vielä molemmat siemensetit, eli pikkuisen vajaat pussit leikkokukkaseosta, kahdessa pussissa koristeheiniä ja vielä pieni yllärikin pilkottaa pohjalta.

Paljon onnea voittajille! Laitatteko minulle sähköpostilla (hiidenkivella (at) gmail.com) osoitetietonne ensi sunnuntaihin 23.4. mennessä, niin pistän kirjettä tulemaan.

Arvontamuistutus ja maata näkyvissä!

Metsän puolella näkyy jo paljasta maata ja kukkapenkissäkin melkein.

Kylmä tuuli hidasti epämiellyttävästi lumien sulamista mutta on täällä sentään jotain edistystä viikossa tapahtunut. Löysin nimittäin ensimmäisiä pälvipaikkoja muualtakin kuin seinän vieriltä. Kävin tänä aamuna Karon kanssa tutkimassa kevään etenemistä. Metsän puolella on jo isoja aukkopaikkoja kuusten alla ja osa on levinnyt meidänkin pihan puolelle, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa. Kohta pääsee näkemään, kuinka hyvin kasvit ovat talvehtineet viime syksynä tehdyssä takanurkan laajennuksessa. Nyt kun ensimmäisiä kiviä on alkanut paljastua, sulaminen varmasti nopeutuu. Tuolla pitäisi olla myös kevättähtiä ja tetenarsisseja, joten ehkäpä pian pääsen minäkin piippojahtiin.

Alppiruusuissa näyttäisi olevan enemmän nuppuja kuin viime keväänä.

Pitsiverhoviritelmät ja Karon kikkareet ovat pitäneet ovat pitäneet tänä talvena rusakot loitolla tarha-alppikärhö 'Albina plenasta'. Jos uskaltaisin, siirtäisin verhot alppiruusuja varjostamaan. En kuitenkaan ole varma, pysyvätkö rusakot vielä poissa alppikärhöapajilta, joten taidan antaa verhojen olla paikoillaan. Kumpikin alppiruusu on melkein koko päivän ajan kevyessä puolivarjossa mutta iltapäivästä niihin paistaa tunnin-parin verran aurinko suoraan. Normaalisti olen laittanut etupihan kukkalaatikoissa talven ajan olleet kuusenoksat alppiruusujen kevätsuojaukseksi mutta tänä talvena en laittanut laatikoihin havuja ollenkaan. Kaikki muutkin risut ovat vielä hangen alla, joten niistä ei ole nyt apua. Pitänee katsoa, löytyisikö vaikka etupihan pihdasta joku ylimääräinen oksa, joka joutaisi poistaa.

Kyllä siinä kohta jo istuskellaan alppikärhöjen keskellä. Ensin vain rusakkoverkot pois.

Yllätyin, kuinka paljon lumet ovat sulaneet majapenkin ja suontekeleen alueelta. Yleensä se on varjoisana paikkana sulanut viimeisten joukossa mutta ehkä tuulet eivät kinostaneet siihen kuluneena talvena niin paljoa lunta kuin muualle. 'Paljon' on sitten muuten suhteellinen käsite, sillä upposin yhdessä kohdassa melkein polveani myöten lumeen. Aurinkopenkissä lunta on vielä ainakin 60cm, joten majapenkin noin 40cm tuntuu vähältä. Ja mikä hienointa, kohdassa, johon istutin viime kesänä sinivuokon, on vain parikymmentä senttiä lunta enää. Koko alueen vähiten siis. Kuinka täydellisesti valittu paikka sinivuokolle!

Kohta mahtuu seinän viereen minikasvari perennantaimille ja toisen saa pian laittaa ensimmäiseen lavakaulukseenkin.

Kaivoin kasvimaalta viimeiset hankikylvöruukut ulkovarastoon. Kylvökset olivat talven ajan etupihan puoleisessa päässä yrttilavan vieressä. Nyt kun styrox-laatikko lähti lavan edestä, aurinko pääsee toivottavasti sulattamaan lavan kyljen ja sitä kautta myös mullan ennen kuin lumet sulavat lavan päältä. Lavaan on istutettu sitruunamelissa, ranskanrakuuna ja timjami, joiden toivon talvehtineen hyvin tai edes kohtuullisesti. Ainakin timjamille kevätaurinko on pahasta, joten koetan saada mullan sulamaan hyvin ennen kuin timjami kumppaneineen paljastuu lumesta. En tiedä, onko siitä apua mutta yrittänyttä ei laiteta. On siinä muutama kuusenoksakin suojaamassa kevätauringolta ja varmuuden vuoksi uudet timjamin taimet ovat jo kasvamassa. Käytämme timjamia aika paljon ruuanlaitossa ja koska viimevuotiset ovat jo loppuneet pakastimesta, ei yhtään haittaisi, jos viimekesäiset timjamit saisi jatkamaan kasvuaan tänä vuonna. Rakuunakin voisi mieluusti lähteä kasvuun mutta sillä ei niin suurta väliä ole kuin timjamilla. Se on sen verran vahvan makuista, että pienempikin ripaus riittää ruuan maustamiseen. Niinpä viimevuotista satoa on vielä runsaasti jäljellä maustekaapissa.

Varastossa 'Thalia'-narsissit ovat jo nuppuja puskemassa. Talvetin ne kellarissa.

Päätin jo aiemmin, että pysyn tänä keväänä poissa saksalaismarketin juurakko-, sipuli- ja mukulahyllyiltä. Päätös piti todella huonosti, sillä löysin itseni heti torstaina aamupäivästä penkomassa valikoimaa. Olisihan siellä ollut vaikka mitä kaunista tarjolla mutta sain pidettyä pääni kylmänä kellarissa talvetettavien lajien kohdalla. Vähän kyllä teki tiukkaa jättää kaikki daaliat huomiotta. Upeita gladioluksiakin olisi ollut vaikka millä mitalla mutta kellarista on otettu jo vanhat heräilemään ja lisäksi sain anopilta lahjaksi ison pussillisen uusia. Ei siis tarvetta yhdellekään gladiolukselle. Perennoissa oli vähemmän omaan makuuni sopivia lajeja ja vielä vähemmän sellaisia, jotka viihtyisivät täällä. Yksi maksaruoho kuitenkin tarttui mukaan ja odottaa nyt lumien sulamista ruukutettuna eteisessä.

Vähän oli miettiminen, miten päin juurakon lykkäisi multaan. Nuo valkeat olivat nimittäin versoja.

Anopilta tulleet gladiolukset pääsevät ihan näinä päivinä vesiastiaan heräilemään.

Eteisen nurkassa on kukkineiden sipulikukkien välisijoituspaikka. Tungin sinne myös kukkimisesta kieltäytyneet hollanninkurjenmiekat.

Nyt on vielä sen verran napakoita yöpakkasia, että perennantaimet ja kukkineet sipulikukat ovat varmuuden vuoksi jääneet eteiseen odottelemaan lämpimämpiä öitä. Tuskinpa ne varastossakaan paleltuisivat mutta paremmin saavat valoa eteisessä ja mahtuvat odottelemaan sielläkin, kun ei vielä ole mahdotonta painetta saada taimia sisältä eteiseen. Kellarista eteiseen viimeisimmäksi tuoduista kasveista afrikansinisarja on herännyt. Karjalanneidossa ei näy vielä minkäänlaista elonmerkkiä ja pari pelakuuta on myös unten mailla. Jospa ne kuitenkin siitä pian heräilisivät. Verenpisaroita en sitten tuonutkaan eteiseen ja hyvä niin, sillä huomasin niiden lähteneen heräilemään varastossa. Jos kerta osaavat herätä viileämmässäkin, niin aina helpompi minulle. Kunhan varaston edusta sulaa vielä vähän, niin saan nostettua ensimmäisiä kasveja ulkoilemaan. Etupihalle kuistin viereen saisi myös kasveja ulkoilmaan tottumaan, jos hakisi varastosta harsoja aurinkosuojaksi. Toistaiseksi on vähän laiskottanut, joten homma on jäänyt ajatuksen asteelle. Kummasti sitä ihminen laiskistuu, kun joka paikka ei pullistele taimista ja puolet niistä huuda kaipaavansa lisää valoa.

Ensimmäiset elonmerkit afrikansinisarjassa. Ole kiltti ja kuki vihdoin tänä vuonna oikein komeasti!

Aiemmin tällä viikolla tuli bloggerilta sellainen moka, että oksat pois. Muutaman tunnin aikana se oli käynyt ilmeisesti blogini kokonaisuudessaan läpi ja viskonut roskapostiin 119 kommenttia. Suurin osa vieläpä omiani. Sen ymmärrän, että pelkät hymiöt tai lyhyet englanninkieliset vastaukset saattavat joltain automaatilta lentää roskiin mutta roskasisällön joukossa oli useita ihan oikeaa tekstiä sisältäviä kommentteja. Myös teiltä tulleita asiallisia viestejä. Opin myös sen, että ei passaa vastata pelkästään "Kiitos!", vaan jatkossa pitää ilmeisesti vastata useammalla sanalla, vaikka lukijalta tulleessa kommentissa olisi pelkkä hymynaama. Saisikohan jostain bloggerin asetuksista opetettua bloggerille, että ei tarvitse omassa blogissani, omiin postauksiini itse kirjoittamiani kommentteja poistaa. Ei meinaan itsetuntoa hirveästi kohenna se, kun oma teksti luokitellaan roskasisällöksi. Kohta varmaan nähdään sekin päivä, kun löydän roskakorista blogitekstejäni...

Kännykältä otettu näyttökuva hetkellä, jolloin huomasin kommentteja joutuneen roskapostiin.

Viimeisen kuukauden tai kahden sisällä blogger on heittänyt minut omasta blogistani sen verran usein roskakoriin, että päätin kokeilla, auttaisiko satunnaisen kommenttien valvonnan käyttöön ottaminen. Tähän saakka se on ollut poissa päältä kun ei noita roskakommentteja ole juuri tullut. Älkää siis ihmetelkö, jos kommenttinne ei tule näkyviin saman tien kun olette painaneet julkaise-nappia. Se on toivon mukaan nykyistä useammin odottamassa tarkistusta eikä suinkaan roskasisällöissä.

Karo juoksutti farkunlahkeesta pyöräytettyä leluaan pitkin hankia.

Muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan! Vielä on aikaa huomiseen klo 18 saakka. Aurinkoista viikonloppua!

Kevääntekoa

Kevät tulee tekemättäkin mutta aina sitä on mukavampi vähän avittaa. Tosin pääsiäispyhinä oli niin mainiot säät, että hikihän siinä puuhassa tuli. Niinpä hain sisältä puutarhalehden ja luin sitä rappusilla. Takkikin oli liikaa auringon porottaessa, joten jopa minä, vilukissojen kuningatar, olin t-paitasillani 10.4. Enpä muista kovin montaa huhtikuun alkupuolta, jolloin olisi näin käynyt! Lisäksi kuulin peipposen lurittelevan ensimmäistä kertaa. Siinäpä syytä kerrakseen tehdä kevättä.

Sää, puutarhalehti ja lukuseura olivat täydellisiä. Lapion jätin tekemään raskaan työn puolestani.

11.4. illasta otettu kuva. Lapion siirsin jo aamulla eri kohtaan jatkamaan hommia, lasten lumikola sulattaa kinoksia.

Tiedän, että moni naureskelisi lumensulatuskonstilleni, mutta se todistetusti toimii. Aurinkoisena päivänä rautalapio uppoaa kymmensenttisen jään läpi ihan itsekseen päivän aikana ja jopa eilen se oli uponnut muutaman sentin verran, vaikka oli pilvinen päivä. Autotallin varjoisalla seinustallakin pystyssä olevien lumikolan ja alumiinisen lumilapion terät sulattavat jäät ympäriltään ja ne lilluvat teriensä muotoisissa vesilammikoissa. Jos yöllä on pakkasta, kolaa ja lapiota on turha aamulla edes yrittää saada irti niitä rikkomatta. Metalli johdattaa tehokkaasti lämpöä ilmasta jäähän ja sitä käytänkin hyväkseni pihaantulomme jäätikön sulatuksessa. Toki hiekka, kahvinporot tai tuhka sulattaisivat jään nopeammin, mutta niistä tulisi sisälle likaa ja lumien sulettua pitäisi harjata kiveys puhtaaksi. Maaliin pääsee hitaamminkin.

Ihan vielä ei pääse ilman nastakenkiä piharinnettä alas mutta kivikkorinteestä paljastuvia kasveja pääsee tutkimaan.

Pelkän lapion sulatustehoon en hommaa kuitenkaan jätä, vaan käyn joka päivä laajentamassa sulapaikkoja, jotta tumma kiveys vauhdittaisi sulamista. Sen lisäksi, että sulapaikat laajenevat joka päivä, jäätiköt myös ohenevat ja pehmenevät. Päivä päivältä jäästä lohkeaa kerralla isompia palasia, jotka viskon lähimmälle nurmikkoalueelle. Viikonloppuna aion lapioida kevätkurjenmiekkojen kohdalta vähän lunta pois, jotta niiden ei tarvitse odotella viikkokausia hangen alla. Eivätpähän ala kukkia siellä piilossa.

Nyt on kuuden päivän merkit mittatikussa. Hangen reuna on vetäytynyt selvästi samalla kun pinta on vajonnut alemmas.

Vielä yksi kuva 10.4. Pitihän sitä jo vähän kaivaa patiotakin esille. Oli kyllä vähän raskasta viskoa märkää lunta tuonne seinäkkeen taakse nurmialueelle...

Kurkataan vielä pikaisesti kasvipuolta. Eteisessä riippapelargoni on innostunut nuppuilemaan. Muut pelargonit heräilevät talviuniltaan toiset nopeammin, toiset hitaammin. Kellarissa talvehtinut pelakuulaatikko on varsin surkean näköinen. Saa nähdä, pitääkö siihen istuttaa paikkaustaimia vai jaksavatko vanhat lähteä kasvuun. Murattien kirvaongelma näytti pitkään olevan hoidettu mutta sitten huomasin liuskalehtisessä yksilössä pari uutta rykelmää juuri niitä samoja mustia kirvoja kuin aiemmin talvella. Nostin muratin illalla ulos pakkaseen mutta taisin unohtaa sen sinne liian pitkäksi aikaa, sillä koko kasvi oli ruskettunut. Vein jämät ulkovarastoon mutta saa nähdä, jaksaako se vielä tunkea juuresta uutta alkua. Onneksi on varakappale pullopuutarhassa, jos joskus haluan vielä kasvattaa uuden ruukkumuratin. Ja toisen istutin viime kesänä kukkapenkkiin. Jännityksellä odotan, onko se onnistunut talvehtimaan.

Riippapelargonin karvainen nuppu. Huomatkaa myös, kuinka paljon taustalla näkyy puutarha-aitaamme. Sitä on näkyvissä ainakin 20cm!

Vaaleajouluruusun taimet alkaa tunnistaa jouluruusuiksi, kun ensimmäiset kasvulehdet puhkeavat.

Perennantaimien lisäksi myös hyötykasvit ja kesäkukat kasvavat hyvää vauhtia. Löysin ensimmäisestä 'Hungarian Yellow Wax Hot' -chilistä jo kukkanuppuja, vaikka koko kasvi on hädin tuskin 20cm korkuinen. Napsin ne pois, jotta kasvi kasvaisi vielä vähän kookkaammaksi ja jaksaisi sitten tehdä enemmän satoa. Pari tomaatintainta on suunnilleen samankorkuisia, suurin osa matalampia. Tomaatit, chilit, basilikat ja osa sellerintaimista on seikkaillut päivän mittaan aurinkoiselta ikkunalta toiselle, muut taimet ovat pysyneet taimihuoneen ikkunalla. Nostin taas vauvanhoitotason pöydän päälle, niin kaikki taimet saavat niin paljon valoa mitä länsi-ikkunalle tulee ja kasvilampusta muutaman tunnin lisäapua aamupäivisin ja tunnin illalla.

Taimipöydällä on vielä hyvin tilaa. Etunurkassa muutama kylvöskin.

Vaikka hoitotasolla onkin vielä runsaasti tilaa taimille, aion viedä ensimmäisen erän perennantaimia pian ulkovarastoon. Olen kyllä seuraillut kasvimaan sulamista sillä silmällä, että pian sinne saisi viriteltyä minikasvarin, jonka suojissa taimet myös saattaisivat jo pärjätä, kunhan yöllä ei ole kovin paljoa pakkasta. Paremmin ne saisivat valoa siellä kuin ulkovarastossa, jossa on vain yksi pienehkö ikkuna. Joka tapauksessa eteisessä asustelleet perennantaimet pitää saada kohtapuoliin viileämpään. Kävin mittailemassa ulkovaraston lämpötiloja ja kurkkasin samalla kellariin. Päätin mittausten perusteella nostaa viimeisen pelargonin, lankaköynnöksen, daalian juurakon ja gladioluksen mukulat ulkovarastoon heräilemään. Kellarin lattialla olikin nimittäin pintalämpömittarin mukaan enää 1-2 astetta lämmintä, kun varaston lattia oli 6-asteinen ja seinä 8-asteinen. Kokeilen tällä kertaa herätellä ne suoraan ulkovarastossa enkä tuo sisälle lainkaan, ellei nyt todella kylmää ajanjaksoa tule. Kärhöt, tavallisen muratin ja pensaiden pistokastaimet jätin vielä kellariin.

Pitkään aikaan amerikanvuokkokylvöksessä ei näkynyt mitään mutta sitten vain parissa yössä niitä olikin noussut näin paljon.

Ja sitten vielä muistutus käynnissä olevasta siemenarvonnasta. Arvonta päättyy tämän viikon sunnuntaina (16.4.) klo 18.00. Hyville siementen tunnistajille on seuraavassa kuvassa vähän maistiaisia, mitä lajeja toisesta leikkokukkasekoituksesta löytyi. Tunnistin itse tuosta punaisesta sekoituksesta kolme siementä mutta muutama itseltäni tunnistamatta jäänyt oli niin erikoisen näköinen, että jos niitä on kerran kylvänyt, ne varmasti tunnistaa vastakin. Kaikkiaan lajeja oli varmasti lähemmäs kymmenen erilaista, mikä on selvästi enemmän, mitä pussin kuva antaisi ymmärtää. Itse ainakin olen aika täpinöissäni tästä sekoituksesta. Kylvin myös arvontaan tulevia koristeheinän siemeniä ja näyttäisi siltä, että melkein kaikissa lajeissa on edelleen oikein hyvä itävyys. Yhdessä ruukussa ei näy vielä korren kortta, mutta osa iti viime keväänäkin hitaammin kuin toiset. Ainakin parissa ruukussa oli täysi 100% itävyys.

Tämän näköistä "mysliä" pussissa oli. Pienempi kasa jää minulle, isompi palasi takaisin pussiin odottamaan onnekasta voittajaa.

Eilen oli pilvinen päivä mutta ihan kuin tämä aamu valkenisi vähän kirkkaampana. Lämmintä ainakin on, sillä jo nyt mittari on kiivennyt pakkaselta plussan puolelle. Jospa siis tänäänkin kevät etenisi ison harppauksen. Kivaa päivää!

Iloista pääsiäistä!

Kellarissa talvetetut nuokkutähdikit kukkivat juuri sopivasti pääsiäisenä.

Pääsiäisviikonloppu näyttää jatkuvan yhtä kauniina mitä sää on ollut täällä 26.3. lähtien. Ei siitä vaan pääse mihinkään, että aurinkoinen ja lämmin keli saa olon tuntumaan hyvin keväiseltä. Iloa ei himmennä sekään, että lunta on vähintään kymmeniä senttejä ja pälvipaikkoja ainoastaan siellä, mistä on ensin lapioinut lumet ja jäät pois edestä. Toki itsekin etsisin mieluummin piippoja ja ensimmäisiä nuppuja mutta minun kevääseeni kuuluu vahvasti myös jään hakkaaminen kulkuväyliltä ja lumikinosten pienentäminen. Jokainen jään alta paljastunut neliösentti tummaa pihakiveystä nopeuttaa lumen sulamista huomattavasti ja tarjoaa tekemistä kukkapenkkien sulamista odotellessa.

Kivikkorinteen reunasta oli pari kivensyrjää paljastunut, joten avitin kevättä hakkaamalla reunasta vähän jäätä pois.

Ensimmäinen kukkapenkin reuna näkyvissä talon eteläseinustalla!

Pihakierroksesta ei vielä kovin paljoa nähtävää irtoa, mutta vähästä on hyvä aloittaa. Tuleepahan samalla laitettua muistiin tärkeimmät kevään edistymisen etapit. En pitkästytä teitä esittelemällä jättiläismäisiä lumikinoksia, vaan johdatan teidät kasvimaalle, josta on jo paljastunut yhtä sun toista ja vieläpä ihan omin avuin. Vaikka lapio oli tällä kertaa mukana, en käyttänyt sitä lumen luomiseen. Se vain jäi käteen, kun kävin lapioimassa jälkikompostorin kylkeä esiin, jotta aurinko auttaisi puolivalmiin kompostimassan sulattamisessa.

Autotallin seinustaa pitkin pääsee jo kulkemaan sulalla hiekalla. Ensimmäinen lavakauluksen nurkkakin pilkistelee hangen seasta.

Huomasin jo talvella, että rusakot olivat surutta pomppineet kasvimaan verkkoaidan yli heti kun hanki vain nousi tarpeeksi korkealle. Eikä se minua haitannut lainkaan, pomppikoot jos niin haluavat. Eihän kasvimaalla talvella mitään syötävää ole. Hieman eri mieltä rusakoiden kanssa olin sen sijaan soveliaasta huussipaikasta. Joku älypää pitkäkorva kun oli ilmeisesti keksinyt, että tomaattilaatikkoni passaisi pupukäymäläksi. Pari vahinkopapanaa löytyi seinän varresta laatikon vierestä, mutta muuten jätökset oli kyllä niin taidokkaasti päkistetty tomaattilaatikkoon, ettei voi kuin ihmetellä. Muuta syötävää laatikossa ei ollut kuin kaksi viimekesäistä samettikukan rankaa, jotka oli jätetty edelleen syömättä, eli boksiin on tultu oikeasti vain papanoimaan. On se mahtanut olla näky! Tomaattilannoitteeksi papanoissa tuskin on riittävästi puhtia mutta tuskinpa niistä mitään haittaakaan on.

Pääsiäispupuko tomaattilaatikossa on käynyt yllätyksiä piilottamassa?

Kävin kurkkaamassa myös kellarissa talvehtivien kasvien vointia. Totesin kellarin yläpuolella olevan ulkovaraston sen verran lämpimäksi, että nostin jo pari ensimmäistä kasvia sinne pikkuhiljaa heräilemään. Lattia oli kellarin luukun kohdalta 4,5-asteinen ja seinä 6-asteinen, joten tuskinpa varaston lämpötila enää nollan alapuolelle menee. Useamman päivän pakkasjaksoa varten voin peitellä kasvit tarvittaessa harsolla, jonka alle voi vielä laittaa ämpärillisen lämmintä vettä. Niin olen tehnyt aiempinakin keväinä eikä mikään kasvi ole paleltunut. Kärhöt, pienet pensaiden pistokastaimet ja muutaman muun kasvin jätin vielä hetkeksi kellarin puolelle odottelemaan. Kunhan ulkovaraston edustalta lumet ja jäät häviävät, alan nostella näitä ensimmäisiä ulos aina kun lämpötila on vain plussan puolella. Niin ne tottuvat mahdollisimman pian ulkoilmaan eivätkä räjähdä varaston suojissa pitkiksi ja honteloiksi. Silloin on myös aika tyhjentää kellarista loputkin kasvit pois.

Valoon pääsivät mustaluumu, syyssyrikkä, hortensia, alppiruusut, narsissiruukku ja kaksi verenpisaraa. Verenpisarat saatan siirtää sisälle, jos näyttää tulevan kylmempää säätä.

Eilisen iltapäivän ja illan seurasimme lehtikalapariskunnan puuhia. Olemme odotelleet, milloin ne valitsisivat kumppanin ja reviirin itselleen. Ostohetkellä niiden sukupuolia ei vielä tiennyt ja siksi myyjät suosittelivat viiden kalan parvea, jotta niistä tulisi edes yksi pari. Keltaeväksi nimetty yksilö alkoikin kutea jo pari kuukautta sitten mutta silloin se ja Sinieväksi nimetty yksilö söivät munat saman tien. Välillä muutkin lehtikalat pääsivät livahtamaan apajille ja pandamonniset ne vasta olivatkin innoissaan. Eilen Keltaevä ja ex-Sinievä, nykyinen Repale-evä, keksivät kokeilla kutemispuuhia uuden kasvin (amazoninvesimiekka) lehdelle. Alkuun kumpikin söi taas munat tai pöllytteli niitä puhaltamalla tai evillään ympäriinsä, jolloin kaikki muut kalat saivat herkkuhetken. Oli muuten vilskettä!

Keltaevä-tyttö kutemispuuhissa, Repale-evä-iskä partioi ympärillä. Nimi tuli siitä, kun jossain vaiheessa selkäevä alkoi tuntemattomasta syystä kasvaa kärjestään mutkalle.

Jossain vaiheessa lehtikalat ilmeisesti keksivät homman jujun ja saivat munat liimautumaan lehden päälle. Sittenpä ei ollut enää muilla kaloilla asiaa lähistölle. Varsinkin Keltaevä oli hyvinkin säpäkkänä ajamaan kaikki lähelle uskaltautuvat kalat kauemmas, Repale-evä partioi lähinnä akvaarion tyhjässä päässä kun tyttö ajoi kaikki muut toiseen päähän. Välillä kumpikin kävi löyhyttelemässä munia sivuevillään. En tiedä, varmistivatko ne, että munat varmasti pysyvät paikoillaan vai ajattelivatko ne, ettei akvaarion pumpun virtaus riitä pitämään vettä tarpeeksi hyvin liikkeellä.

Kylki välähteli hopeisena, kun Keltaevä sukkuloi puolustamassa kutupaikkaansa.

Näyttää siltä, että akvaarioomme sattui ainoastaan yksi lehtikalanaaras ja neljä koirasta. Nyt kun kalat ovat isompia, Keltaevä on selvästi niistä pienin ja muutenkin siroin. Kaikki muut ovat muodoiltaan samannäköisiä körmyniskoja kuin Repale-evä eivätkä ole osoittaneet minkäänlaista taipumusta kutemispuuhiin. Niillä on myös paljon pidemmät vatsaevät kuin Keltaevällä. Tosin Blondi saattaa vielä paljastua naaraaksi, sillä se ei ole ihan niin "miehekkään" näköinen kuin kolme muuta. Kaikki näyttävät kuitenkin kutuajan ulkopuolella elelevän sulassa sovussa keskenään, joten toistaiseksi on rauha akvaariossa.

Tässä vähän pullistellaan reviirin rajalla. Ylimpänä uusi rihmakala (ilmeisesti koiras sekin), sen alla Tiikeri ja keltainen Nappi. Oikeassa alanurkassa Blondi on vasta tulossa paikalle.

Jännityksellä odotimme kutupäivän ensimmäistä iltaa: puolustaako pariskunta tulevaa jälkikasvuaan myös sitten kun akvaarion valot sammuvat? No ei todellakaan! Kun valot sammuivat, lehtikalat alkoivat lillua vesivirtojen mukana kuin meduusat kuten aina ennenkin pimeyden saapuessa. Ei mennyt varttiakaan, kun munat oli syöty. Pandamonniset sen sijaan ovat onnistuneet lisääntymään, vaikka niidenkin munille on paljon innokkaita syöjiä. Akvaariossamme on nimittäin nyt toinen aivan minikokoinen pandamonninen. Edellistä vauvelia ei enää koon perusteella meinaa erottaa vanhemmista yksilöistä mutta tätä uutta saa ihan etsimällä etsiä. Välillä menee pari päivää, ettei sitä näy mutta sitten taas joku onnistuu näkemään siitä vilauksen. Maaliskuussa akvaarioon tuli amazoninvesimiekan lisäksi kolme sinirihmakalaa, joista koiras on keltainen muunnos. Niillä kai pitäisi olla myös kutuaikaan jonkinlaista reviirin puolustamista, joten saa nähdä, millaiset turnajaiset akvaariossa vielä käydään. Tarvittaessa pahimmille öykkäreille pitää etsiä uudet kodit, jos ei sopua muuten löydy.

Karo mukana hiihtoretkellä.

Kävimme toissa-aamuna koko perheellä hiihtoretkellä. Nyt kun ei ollut jalkaisin liikkujia, piti minun olla Karon taluttajana. Kaulapannan sijaan Karolle laitettiin valjaat ja hihna oli tarralla kiinni housujeni vyötäröllä. Siitä sen saisi tarvittaessa nykäistyä nopeasti irti ja näin varmistettua turvallinen liikkuminen myös Karolle. Taas hehkutan sitä, kuinka helppoa liikkuminen koiran kanssa on, kun koira pysyy luotettavasti hihna löysällä koko ajan samalla puolella taluttajaa. Perinteinen tyyli sujui erittäin hyvin mutta onnistui hidas luisteluhiihtokin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Karo oli koko lenkin hiihtäjän talutettavana, mutta silti homma sujui kuin vanhalta tekijältä. Vauhti oli lasten kanssa suunnilleen sama kuin kävellenkin mutta parissa loivassa alamäessä Karo sai hölkötellä hetken aikaa lujempaa. Isoimmassa mäessä otimme kaikki sukset jalasta ja kävelimme alas.

Pääsiäiskoristeet sohvapöydällä, väsynyt Karo sohvalla.

Lähiladullamme ei muita kulkijoita näkynyt, vaikka sää oli mitä mainioin. Jäljistä päätellen ainakin koiranulkoiluttajia oli muutama ollut (sapiskaa sille, joka oli jättänyt koiransa kikkareet keräämättä tai edes viskaamatta pientareen puolelle). En itse yleensä talven aikana kävele hiihtoladuilla, ettei tarvitse kenenkään valittaa kengänjälkien muka pilaavan luisteluhiihtäjille tarkoitettua baanaa. Kantavan hangen aikaan on minusta kuitenkin ihan sama, miten itse kukin laduilla etenee, kunhan kaikki muistavat vain tarkkailla ympäristöään erityisesti alamäissä, ettei tule vaaratilanteita. Samasta syystä en pitäisi koiraakaan flexissä tai muussa pitkässä hihnassa ladulla. Ja jos hitaammin liikkujista on muille riesaa, niin silloinhan lapsetkaan eivät saisi harjoitella hiihtämistä muualla kuin koulujen lähiladuilla tai omilla pihoillaan. Lehtien palstoilta saa aina välillä lukea melkoisesta laturaivosta mutta onneksi en ole itse livenä törmännyt moiseen. Ehkä pahimmat raivot tulevatkin alkutalvesta, kun hiihtoladut on vasta tehty, vuosi pimeimmillään ja ihmisillä syysväsymys syvimmillään.

Syysaleista löytyi myös myös nämä 'Touch of Snow' -helmililjat.

Vaikka syysalesta hankitut hollanninkurjenmiekat eivät kukkineet, sain kuitenkin helmililjoista ja nuokkutähdikeistä oikein kivat pääsiäiskukat. Ensi syksynä pitää muistaa istuttaa alesipulit pyöreisiin ruukkuihin, sillä näitä neliskanttisia oli hieman hankalaa saada mahtumaan koreihin. Helmililjaruukku sopi juuri ja juuri valkoiseen koriin mutta nuokkutähdikit piti paketoida ensin muovipussiin ja sitten vetäistä silkkipaperi ja kuitukangas ruukun ympärille. Onneksi vanhoista asetelmista säästetyillä höyhenillä, paperinaruilla ja muilla somisteilla sai peitettyä ruukkujen reunat. Rairuohoa meillä ei tänä vuonna kylvetty lainkaan, vaan vanhat pääsiäisaskartelut saivat sisäänsä sinapinsiemeniä ja vihanneskrassia. Koulussa ja päiväkodissa lapset olivat kylväneet ohraa. 

Lasten askarteluja. Keskellä olevat pupu ja tipu ovat parin vuoden takaisia askarteluja.

Aurinkoista pääsiäistä!

Kevät edistyy sittenkin!

Syysaleista ostetut ja kellarissa talvetetut nuokkutähdikit alkavat kukkia.

Huhtikuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirkas auringonpaiste on hellinyt niin kevättä odottavaa puutarhuria kuin ikkunoilla varttuvia taimia päivä toisensa perään. Napakat yöpakkaset ovat toistaiseksi hidastaneet hankien sulamista mutta sen verran lupaavasti ainakin rännit ovat päivisin lorisseet, että pakkohan sitä on ollut kinostenkin edes vähän madaltua. Sitä ei vain ole silmin huomannut, joten päätin tökätä merkkikepin hankeen.

Pihaantulossa on vielä melkoisesti lunta, mutta hiukan sieltä jo taitaa kivikkorinteen reunakiviä kuultaa läpi. Tikku nököttää nurmikon kohdalla.

Ei ollut mittaa mukana, mutta tikun kohdalla oli vielä eilen (5.4.) aamulla suunnilleen 80cm lunta. Onneksi joka kohdassa ei ole yhtä paljoa mutta on täällä kyllä paikkoja, joissa on enemmänkin. Kuten vaikka pikkuisen tikusta vasemmalle, eli juuri kukkapenkin kohdalla. Siinä lähtee lapio heilumaan heti kun vain hanget madaltuvat edes sen verran, ettei tarvitse kovin ylös heitellä lunta. Pitäähän ne kevätkurjenmiekat saada esille! Vähemmän lunta on kuitenkin menneenä talvena ollut kuin viime vuonna, sillä keittiön ikkunasta on nähnyt koko ajan penkan takana parkissa olevan auton. Viime vuonna auto melkein hävisi näkyvistä runsaslumisimpaan aikaan ja silti 22.4. ensimmäiset kevätkukat olivat aukaisseet nuppunsa. Ehkä parin viikon päästä siis täälläkin voi jo kukkia!

Kynä on vähän reilu 15cm pitkä ja hangen syvyys oli lähtötilanteessa tuossa viivan kohdalla. Sitten kun tikun alapäässä olevat maalijämät alkavat näkyä, on aika tanssia voitontanssi.

Vuorokaudessa lunta oli sulanut useamman sentin verran ja tikkuun sai piirtää toisen viivan.

Tutkimusmetsän puutarha -blogista näin joku aika sitten kivan idean scrapbook-henkisesti tuunatusta puutarhakansiosta. Heti tuli mieleen, että voisi tehdä itsellekin hyötykasveista samantapaisen. Vanhoja tapettinäytteitä kun on pyörinyt vuosikausia kaapin ylähyllyllä odottelemassa askartelukäyttöä ja eri värisiä papereitakin on vaikka minkälaisiin askarteluihin käyttää. Lisäksi vanhaan puutarhavihkooni ei enää mahdu ensi vuoden kasvimaasuunnitelmaa, joten senkin voisi ympätä kansioon. Ja itse kansiokin löytyi, kun tyhjensin vanhoja opiskelumappeja paperinkeräykseen. En toki ihan kaikkia materiaaleja hävittänyt, vaan ainoastaan turhimmat ja sain siten vapautettua yhden mapin muuhun käyttöön. Sen kansi oli sen verran tunkkaisen ja kärsineen näköinen, että pieni tuunaus teki vain hyvää.

Kanteen tuli vaaleahko, hieman kangaspintaisen tuntuinen tapetti. Huomasin vasta liian myöhään, että tulin liimanneeksi tapetin väärin päin mutta väliäkös hällä.

Kartonkia tai paksumpaa paperia ei varastoistani löytynyt tarpeeksi, jotta niistä olisi saanut sivut tehtyä mutta tapettia oli sitäkin enemmän. Valikoin sivuiksi kasviaiheisia tapetteja ja liimasin niihin tekstiruutuja eri värisistä papereista tai kierrätykseen menneistä puutarhalehdistä talteen leikatuista artikkeleista. Sivujen vaaleille taustapuolille ajattelin tehdä tekstiruudut tapettien jämäsuikaleista, niin saa vähän lisää väriä ja loputkin silput hyötykäyttöön. Sivut vielä meinaavat rullautua mutta eiköhän ne siitä suoristu, kun saan enemmän tavaraa liimattua.

Muutamaa sivua on jo aloiteltu, osaa enemmän, osaa vähemmän. Kuviakin näihin vielä mahtuisi.

Askartelupuuhien lomassa olen siirrellyt taimia aurinkoiselta ikkunalta toiselle. Osa pysyy vakituisesti vierashuoneen taimipöydällä kasvivalon alla mutta esimerkiksi tomaatit, basilikat ja chilit seikkailevat auringon perässä. Taimien lisäksi olen jännityksellä seurannut luumupuusta leikattujen oksien lehteen puhkeamista. Homma ei kuitenkaan ihan onnistunut tällä kertaa. Alkuun silmut pullistelivat lupaavasti ja pientä viherrystäkin alkoi näkyä, mutta siihenpä se sitten jäikin ja kaikki oksat alkoivat kuivua. Yksi nuppu jaksoi raottaa edes pikkuisen terälehtiään. Ehkä oksat olivat liian pitkiä tai sitten pidin niitä liian lämpimässä. Leikkasin kyllä aika monta kertaa uudet imupinnat, vaihdoin vettä ja välillä suihkuttelinkin silmuja, jotta jaksaisivat aueta. Ei tullut pääsiäiseksi kukkivia luumupuun oksia, vaikka lähellä kyllä oli.

Siinä se pisimmälle jaksanut, suunnilleen nuppineulanpään kokoinen nuppu.

Tuoksuherneruukuissa alkaa näkyä pieniä periskooppeja. Aurinkoa näkyvissä, ohoi!

Aurinkoista pääsiäisen aikaa!

Pieniä ja pientä arvontaakin

Pieni Karo ja pihaantulon valtavat kinokset.

Tässä vaiheessa aprillipäivän postaukseni lukeneet ovat varmasti jo huomanneet, että ihan höpönlöpöähän se oli. Toivottavasti ette joutuneet missään isommin jekutetuksi. Nyt kuitenkin palataan takaisin arkisiin puuhiin ja jos maltatte lopummalle päin kahlata, niin luvassa on pieni arvonnanpoikanenkin. Ihan ensimmäisenä kuitenkin Karon kuulumisia.

Osaavat muutkin kuin kissat hakeutua laatikoihin. Isäntä oli yllättänyt eräänä päivänä Karon lasten kuularatalaatikosta.

Karolla on ollut niin rankkoja päiviä, että väsyhän sitä on välillä vanhaan koiraan iskenyt. Lauantaina kävimme pitkällä lenkillä osittain metsässä, osittain hiihtoladulla. Hanki kantoi lapsia ja Karoa erinomaisesti, joten he kävelivät kun isäntä ja minä liikuimme suksilla. Kaikkea muutakin puuhaa on Karolla ollut ja välillä varsinkin iltaisin hän on niin sikeässä unessa, ettei huomaa mitään ympärillään.

Edes iltapala nenän edessä ei saanut Karoa heti hereille. Vasta parin minuutin päästä nappulat hävisivät vähän hölmistyneen koiran kitaan.

Ensimmäisistä perennojen hankikylvöistä on ilmestynyt aikamoinen määrä taimia. Ainoastaan tarhakylmänkukat, vuokot ja karhunlaukka ovat toistaiseksi kokonaan itämättä. Etelänruusuruohoissa on vain yksi taimi, vaikka siemeniä oli ihan jonkun verran. Kylvökset ovat olleet välillä uunin päällä, välillä huoneenlämmössä ja välillä eteisessä. Jos lähiaikoina ei niissä ala vihreää näkyä, saatan viedä ruukut takaisin lumihankeen. Sitähän täällä vielä riittää ja varmasti useammaksi viikoksikin, kuten ehkä ensimmäisestä kuvasta huomasitte.

Omista keijunkukkaristeytyksistä on noussut muutamia lilliputin kokoisia taimia.

Itselle uusien siementen kohdalla on aina jännittävää nähdä, millaisia taimia niistä nousee. Niin kuin hyötykasveissa ja kesäkukissa, myös perennoilla taimet voivat olla mitä tahansa lilliputin kokoisesta hennosta höytyvästä melko kookkaisiin ja tanakoihin taimiin. Keijunkukkien kanssa samaa kokoluokkaa ovat tällä hetkellä tähkäverbenat ja vuorijumaltenkukat. Jopa esikon sirkkalehtitaimet ovat niitä kookkaampia. Pelottaa aina ryhtyä kastelupuuhiin, kun pitää varoa lakoonnuttamasta hentoja taimia. Toistaiseksi kaikki ovat kuitenkin pysyneet pystyssä.

Tähtilevisiat ovat yllättävän rotevia. Melkein kaikki siemenet taisivat itääkin, sillä ei niitä kovin montaa ollut.

Voisin kutsua tätä purkkia myös ongelmaksi, mutta oikeasti nämä ovat jotain esikkoa (Lappalainen etelässä -blogin Nilalta mahdollisesti siperianesikkoa).

Kylvin pari päivää sitten tuoksuherneitäkin, samoja kolmea sorttia kuin vuosi sitten. En saanut viime kesänä kerättyä lainkaan siemeniä, sillä sekä pölytys että siementen kypsyminen epäonnistuivat jatkuvien sateiden takia. Sama ongelma oli monessa muussakin kesäkukassa. Onneksi varastoissa oli vaaleanpunaista tuoksuhernesekoitusta kesältä 2020 ja tuoreempia 'Old Spice Mix' -sekoitusta sekä valkoista 'Mammoth Whitea'. Valkoisista kylvin kaikki, joten niitä pitää ehdottomasti kerätä talteen tänä vuonna. Muita jäi vielä muutamia siemeniä. Kylvin tuoksuherneet suoraan pieniin kärhöruukkuihin, jotka jaoin väliseinillä puoliksi (alla oleva kuva oikea ylänurkka). Jokaiseen puolikkaaseen laitoin 4-5 siementä. En aio koulia taimia erilleen, vaan istutan aina yhden ryppään kerrallaan samaan kuoppaan. Tuoksuherne on ensimmäisiä maahan istutettavia kasveja esikasvatettavien taimieni joukossa, joten juuret pääsevät melko pian levittäytymään kukkapenkkiin.

Muutamia kylvöksiä, ettei vain tekeminen lopu kesken. Alhaalla vasemmalla laatikon keskellä on salaattia ja rucolaa, ei siis onneksi koulittavia perennantaimia.

Harsosääskiongelma taitaa olla aika hyvin selätetty, sillä kelta-ansoihin ei ole jäänyt pitkään aikaan kuin yksittäisiä ötösiä kiinni. Hyvä näin, niin saavat taimet kasvaa rauhassa. Kasvu on toistaiseksi ollut sopivan rauhallista mutta eiköhän se tästä vauhditu, kun koulitut taimet ottavat spurtin. Annoin viikonloppuna ensimmäistä kertaa taimille akvaarion vaihtovettä. Aika varovaisesti kyllä kastelin niitä, kun en yhtään tiedä, kuinka ravinteikasta se on verrattuna tavalliseen kastelulannoitteeseen. Kokeilemalla se kai selviää. Ja aivan kuin taimia ei olisi jo tarpeeksi, toin eilen äidiltäni muutaman tomaatintaimen lisää, lajikkeet 'Tumbling Tom Red', Gourmandise Red', 'Venus' ja 'Roma', yksi kutakin. Omia tomaatintaimia oli kahdeksan, joten nyt on tomaattia ja vielä pari lajiketta jäi myöhemmin tuotavaksi.

Vierashuoneen pöydälle pitää pian laittaa lastenhoitotaso, jotta kaikki taimet pääsevät ikkunan tasalle katselemaan lumen sulamista.

Taimien lisäksi toin äidiltäni siemenet, jotka hän tilasi minulle samalla kun teki omaa siementilaustaan. Kamomillaa yritin kylvää jo viime vuonna mutta siemenet eivät suostuneet itämään. Nyt otan revanssin. Niitä en sentään esikasvata, vaan ripottelen suoraan maahan sitten kun kasvimaa alkaa olla sulanut. Olen halunnut testata viherlannoituskasveja jo muutaman vuoden ajan. Nurmikkoala kun on koko ajan vähentynyt, ruohosilppua ei meinaa riittää ihan joka paikkaan. Niinpä kokeilen kylvää kasvimaalle sopiviin väleihin veriapilaa, jota myös silputan tarvittaessa katteeksi. Lisäksi ajattelin siirtää parin herukkapensaan juurelta haketta syrjään ja kylvää sinnekin muutaman apilamättään. Tulee samalla testattua, onko vuohenputki jo nääntynyt katteiden alla ja tuskinpa herukatkaan panevat pahakseen typpeä ilmasta sitovaa aluskasvia. Jos vuohenputkitaisto on voitettu, voin alkaa suunnitella marjapensasalueen hake- ja kivituhka-alueiden korvaamista maanpeitekasveilla.

Kasvimaalle kamomillaa ja viherlannoitukseen veriapilaa.

Sitten siihen arvontapuoleen. Blogi täytti helmikuussa viisi vuotta ja halusin jollain lailla juhlistaa sitä. Alla olevan kuvan leikkokukkasekoituksissa on niin paljon siemeniä, ettei minulla tule millään käytettyä niitä kaikkia tämänkokoisessa puutarhassa. Ei ole myöskään mitään järkeä säilöä suurinta osaa siemenistä vuosikausia laatikon pohjalla vanhenemassa ja menettämässä itämiskykyään. Siksipä ajattelin päästää pari onnekasta lukijaani osalliseksi huvista. Kummassakin pussissa on viitisen grammaa siemeniä, joista otan itselleni 1-2grammaa. Jäljelle jää siis tarpeita vielä melkoisen isoon kesäkukkaniittyyn. Siemenvarastoissani on myös viime keväältä yli jääneitä yksivuotisten koristeheinien siemeniä hyvin reilu setti (klikkaa täältä, millaisia ovat, tarjolla heinät B, C, E, F, G, I, J, K, L), joten laitan niitä lisäksi omassa pussissaan. Nekin sopivat suorakylvettäviksi, vaikka itse esikasvatin niitä kuukauden verran viileässä. Ja jotta ei menisi pelkäksi "jämäilyksi", saattaa palkinnoksi eksyä vielä jotain pientä teemaan sopivaa ylläriäkin.

Oli niin houkuttelevat kuvat, etten osannut päättää, kumman valitsisin. Tilasin siis molemmat.

Eli: arvottavana on yhdelle onnekkaalle lukijalleni vaaleanpunainen leikkokukkasetti +koristeheinien siemeniä ja toiselle valkoinen leikkokukkasetti +koristeheinien siemeniä. Kirjoita kommenttiisi, kumpi setti olisi mieluisampi vai osallistutko molempiin. Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 16.4. klo 18.00. Voittajilla on sen jälkeen 23.4. saakka aikaa ilmoittaa osoitetietonsa. Postitan siemenet vain Suomeen. Onnea arvontaan ja aurinkoista huhtikuuta!