Lumen keskellä

Kuulopuheiden perusteella lumesta ei taida olla puutetta nyt missään. On sitä meilläkin. Nämä kuvat ovat sunnuntailta ja hetken aikaa mietin, pitäisikö niitä julkaista ollenkaan. Ovat nimittäin auttamattomasti vanhentuneita jo, sillä viimeiset pari päivää on tuiskuttanut ihan kunnolla. Nytkin lunta sataa siihen malliin, että kolan varteen on lähdettävä ennen kuin pääsee lähtemään töihin. Koska kuvat oli kuitenkin otettu ja postaus jo aloitettu, enkä ehdi pariin päivään ottamaan parempiakaan otoksia, päätin jatkaa aloittamani jutun loppuun. Ehtiihän sitä näiden tuiskujen jälkeenkin laittamaan ajankohtaisen päivityksen lumitilanteesta.

Karon mielestä lumessa on kivaa. Valoa on vain liian vähän lumihepuleiden tallentamiseen.

Sunnuntaina lunta oli noin 25cm.

Pidän kovasti talventörröttäjistä. Monella perennallakin on upea talviasu, kunhan vain pääsee mustan loppusyksyn yli siihen, että lumi koristaa pystyyn jääneet kukkavarret. Tänä vuonna lämpötila ei ole kertaakaan käynyt plussan puolella talven alkamisen jälkeen, joten kevyen pakkaslumen koristamista kasveista on saanut nauttia viikkotolkulla. Olen keittiön ikkunasta ihastellut varsinkin purppurapunalatvoja, jotka ovat naapurin punaista talonseinää vasten näyttäneet todella kauniilta. Aiemmin syksyllä ajattelin monta kertaa leikata ne matalammiksi, sillä korkeat ja pikimustat varret näyttivät rähjäisiltä. Minua ne eivät ihan mahdottomasti häirinneet, mutta mietin, mitä mahtavat eläkeikäiset naapurit tuumata moisesta sotkuisuudesta. Onneksi en kuitenkaan antanut naapurien mahdollisesti närkästyneiden ajatusten häiritä, vaan jätin punalatvat pystyyn.

Purppurapunalatva lähempää.

Kuva on kehno, mutta saa siitä osviittaa purppurapunalatvojen talvisesta olemuksesta. Niissä on minusta jotenkin pitsimäinen olemus.

Hortensiatkin ovat yleensä kauniita talventörröttäjiä mutta nyt lunta on satanut liikaa niille. Mustilanhortensian kevyet ja ilmavammat kukinnot ovat pysyneet kauniimpina kuin suurin osa syyshortensioista. Tiheät ja runsaasti valekukkia (vai mitä ne isommat ja koristeellisemmat, kukan näköiset osat hortensian kukinnosta nyt virallisesti olivatkaan?) sisältävät kukinnot ovat muuttuneet jättimäisiksi lumipalloiksi ja kaikki hennommat versot taipuneet lumen painosta pitkin pituuttaan hankeen.

'Vanille Fraise' on vetänyt lumisen myssyn todella syvälle päähänsä ainoaan pystyssä pysyneeseen runkoonsa ja piilottanut loput versot hangen alle

Karolle ei tuota vaikeuksia pölistellä lunta tieltään. Tähän kuvaan tuli hienosti sydämenmuotoinen lumipölly, kun tarkasti katsoo.

Lasten joulukalenterista tuli eilen tehtäväksi askarrella jouluisia juttuja. Näin muutama päivä sitten facebookissa videon, jossa langasta askarreltiin hyvin helpon näköisesti joulukuusen mallinen koriste. Homma näytti helpolta ja koristeesta tuli kaunis, joten lasten näprätessä omia juttujaan päätin kokeilla joulukuusen tekemistä. Ohjeen mukaan ensin piti tehdä muotiksi pahvikartio ja päällystää se muovikelmulla. En halunnut tuhlata askartelukartonkejani, joten pyöräytin kartion parista mainoksesta ja siloitin pinnan (roska)postisella eikun joulunenhan se tähän aikaan vuodesta on. Enkä halunnut tuhlata kelmuakaan, joten käytin tyhjentyneestä kakkupaperipaketista jäänyttä muovipussia, joka oli jäänyt muovinkeräysastian sijaan pöydälle lojumaan. Ohjeessa taidettiin käyttää villalankaa tai jotain vastaavaa nauhaa. Sellaistakin olisi ollut varastossa mutta muistin ison rullan valkoista paperinauhaa, jolle ei ole löytynyt muuta käyttöä. Ajattelin sen sopivan hienosti tähän projektiin. 

Mainospostia, sakset, teippiä ja muovinpalanen tarvittiin jo ennen kuin varsinaisen koristeen tekeminen pääsi alkamaan.

Lanka kieputeltiin ensin melko tiheästi kartion ympärille ja sitten vahvistettiin sitä liimalla (mahdollisesti vedellä ohennetulla). En tiedä, johtuiko liukkaasta muovipinnasta vai paperinauhasta, mutta sillä tyylillä hommasta ei tullut yhtään mitään. Kierteet liukuivat paikoiltaan nopeammin kuin ehdin kieputtaa uusia, joten jouduin vaihtamaan suunnitelmaa. En aikonut luovuttaa; kuusi piti saada paperinarusta, vaikka siihen menisi koko päivä! Keksin, että paperinauhaa avaamalla saisin koristeeseen lisää tekstuuria (ja isompaa liimapintaa). Avasin ensin suunnilleen metrin verran nauhaa ja kieputin sen kartion ympärille laittaen pienen liimapisaran jokaiseen saumakohtaan. Tämä tyyli toimi, joten jatkoin samaan malliin metrin toisensa jälkeen. Nauhan avaaminen oli tuskastuttavan hidasta, joten availin sitä vain sieltä täältä. Viimeiset kierrokset tein kelloa vilkuillen, sillä piti ehtiä vielä syödä ennen töihin lähtöä.

Kuusitötterö jäi kuivumaan työpäivän ajaksi. Videosta poiketen en töpötellyt tätä kauttaaltaan liimalla.

Illalla töistä kotiin tullessa pääsin jatkamaan projektia. Seuraavassa vaiheessa videolla vetäistiin pahvikartio pois ja näprättiin kelmu irti kovettuneesta langasta. Olin itse teipannut muovin kiinni mainoskartioon (ja näemmä liimannut osittain langat kiinni muoviin), joten sekään homma ei käynyt ihan niin helposti kuin videolla. Onneksi mainostötterö taipui helposti sisäänpäin, joten sain lopulta irroteltua koristeen, vaikkakin mainoksen mukana taipuvat paperinauhat vaikeuttivat hommaa huomattavasti. Ehkä liimalla kyllästetty lanka olisi ollut jäykempää ja lähtenyt helpommin irti. Koristelu sentään sujui yhtä helposti kuin videolla.

Koristelin kartion helmenvärisillä ja hopeisilla helmillä sekä isommilla ja pienemmillä "timanteilla" (strasseja tms.). Latvaan tietysti tähti.

Lopputulos on melko samantyylinen kuin videolla, vaikkakin matka valmiiseen oli huomattavasti vaivalloisempi (tai ainakin sen tuntuinen). Aikaakin meni monta tuntia yli sen minkä oletin sen vaativan. Jätin mainostötterön kuitenkin vielä purkamatta, jos innostun tekemään vielä toisen kuusen hieman jatkojalostetulla metodilla. Timantteja lukuunottamatta materiaaleja nimittäin riittäisi vielä hyvinkin sellaiseen. Jo pelkästään se, että päällystäisi kartion kelmulla, saattaisi helpottaa hommaa huomattavasti. Kelmu kun on selvästi nahkeampaa kuin käyttämäni muovi. Paperinarun purkaminen oli homman hitain osa, joten nahkeammalla alustalla narun voisi jättää purkamatta.

Kuusi päätyi olohuoneen hyllylle. Kuvasta ei oikein erotu, mutta valo heijastuu ja kimaltelee somasti koristeissa.

Eilisiltana otettu kuva luumutarhasta, johon sain viikonloppuna vihdoin valosarjat.

Mukavaa viikon jatkoa! Toivottavasti ette huku lumeen!

Ministi avoin puutarha

Nestorin ystäville onkin tullut paljon seurattavaa muutaman viikon sisään. Jatketaan samalla linjalla kun on nyt päästy hyvään vauhtiin eikä puutarhassakaan tapahdu mitään lumen satamista mielenkiintoisempaa. Nestori otti kesällä meistä mallia ja avasi oman puutarhansa kotitonttuväelle. En tiedä yhtään, miten paljon Nestorin puutarhassa kävi vieraita, sillä tietysti minimaailman Avoimet puutarhat -päivä oli samaan aikaan kuin reaalimaailmassakin. Joku otti kuitenkin kuvia ennen vierailijoiden tuloa ja lähetti ne sitten minulle, jotta tekin pääsette katsomaan, miltä Nestorin pikkuisessa puutarhassa silloin näytti.

Nestori otti rennosti puutarhapenkillä. Paitaan liimatusta tarrasta logoineen vieraat tunnistivat isännän.

Nestori aloitti puutarhansa tuunaamisen jo alkukesällä asentamalla liuskekiveyksen portaiden eteen. Entisestä hiekkapihasta kulkeutuikin mahdottomasti hiekkaa sisälle siivottavaksi. Pari uutta kukkalaatikkoakin Nestori on kesän aikana rakentanut entisten kasvimaalaatikoiden rinnalle. Ulko-ovi ei varsinaisesti kuulu puutarhaan, mutta heikentäisihän se tällaisen pienen puutarhan yleisilmettä, jos ovi repsottaisi vinksallaan. Uusien saranoiden vaihtoon ei Nestorilla kulunut kuin pieni hetki ja nyt pysyy ovi kiinni vähän kovemmallakin tuulella. Portaiden irvistävä lauta oli tosin jäänyt Nestorilta huomaamatta mutta ei siihen vielä kompastu.

Asiaankuuluva viiri oli kiinnitetty postilaatikkoon.

Ulko-oven uudet saranat ja näkymä sivupihan pieneen metsikköön. Huussille johtavan polun Nestori oli lakaissut luudalla siistiksi.

Vasen puoli Nestorin pihamaasta on varsinainen puutarhaosio.

Uusissa kukkalaatikoissa kasvit kasvavat rehevinä ja kukkivat runsaasti.

Nestorin puutarhassa kasvaa monta eksoottista kasvia, joita ainakaan minä en tunnista. Ruusut sentään ovat tuttuja minullekin. Nestorin ruusut taitavat olla jotain jalompaa lajiketta, josta hän saa tarvittaessa kerättyä leikkokukkia mökkinsä piristykseksi. Tuskinpa Nestori sentään käyttää ruusun terälehtiä tuoksupussien tai ylellisen kosmetiikan tekemiseen? Toisessa laatikossa taitaa kasvaa jotain kuunliljan sukulaista mutta mitähän mahtavat muut kasvit olla?

Ruusujen juurella kasvaa jotain lehtevää kasvia sekä pienempää sinikukkaista kasvia, joita en tunnista.

Onkohan tämä jotain miekkaliljan sukua?

Vaikka Nestorin puutarhassa kukat kukkivat kauniisti, on kasvimaa kuitenkin Nestorin ylpeydenaihe. Minimarketit ovat kaukana, joten oma kasvimaa tuo mukavasti täydennystä ruokapöytään. Kellari on täytettävä ruualla ja loppukesän sekä syksyn mittaan Nestori viettääkin paljon aikaa keittiössä säilöen satoa talven varalle. Nestori kylvää uudet siemenet saman tien kun kasvimaalta vapautuu tilaa, joten hän saa kerättyä jatkuvasti satoa talteen. Vaikka pienikin kasvimaa voi olla hyvin satoisa, luulen silti, että Nestorilla on takapihallaan vielä lisäksi pieni peltotilkku, jossa on lisää hyötykasveja. Etupihan pienellä viljelmällä en ole nimittäin nähnyt kertaakaan esimerkiksi perunaa, lanttua tai kurpitsaa, joita hänelle kuitenkin ilmestyy syksyllä kellariin. Mansikoita, tomaatteja ja omenoitakin Nestorilla on aina silloin tällöin keittiössään. Etupihan kasvilaatikoista löytyy mm. porkkanaa, paprikaa, purjoa ja erilaisia salaatteja.

Neljä laatikkoa on varattu hyötykasveille. Reunimmaisena on vielä ruukussa joku kasvi. Porkkanat kasvoivat komeasti tänä vuonna ja niitä Nestori oli nostanutkin muutaman malliksi puutarhassa kävijöille.

Kasvimaan yläpuolella pesii talitiaisperhe, joka pitää tuholaiset kurissa.

Ja tokihan Nestorin puutarhassa kasvaa myös kärhö, jonka juurelle Nestori on oikeaoppisesti istuttanut matalampaa kasvillisuutta pitämään maanpinnan viileänä.

Toivottavasti nautitte kierroksesta! Tämä postaus vastasi samalla myös Saaripalstan Sailan heittämään haasteeseen tehdä Nestorille ja Minnille kasvimaa.

Nestorin kesäseikkailuja, osa 2

Lunta on tupruttanut tänne jo lähemmäs 20cm mutta katsellaan joulukorttimaisemien sijaan Nestorin ja Minnin kesäpuuhia. Nyt on vuorossa tapahtumia kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle. Kävimme kesäkuun puolivälissä itse lomareissulla ja tietenkin kirjahyllyn miniasukas pakkasi laukkunsa ja hyppäsi kissoineen mukaan reissaamaan.

Helmipensasta piti ihastella ihan lähietäisyydeltä.

Ensimmäinen pysähdys oli Kottikärryn kääntöpiirillä, jossa Nestori pääsi tutkimaan helmipensaiden kukintaa. Ei ole moisia ihmeitä meillä pohjoisempana näkynyt. Sää oli hieman tuulinen, joten varovainen piti Nestorin olla, ettei horjahdellut tuulenpuuskissa vaarallisesti. Hattukin oli varmuuden vuoksi sidottu nauhalla päähän kiinni.

Nestori oli hieman huolissaan Minnistä, joka uskaltautui hirmuisen lähelle kiven reunaa ihastelemaan huikaisevan kauniita maisemia.

Kottikärryn kääntöpiiriltä reissasimme Kotkaan, jossa matkakohteena oli tietysti pari puistoa ja vähän muutakin, mutta niistä kuvia ja juttua toisella kertaa. Nestori löysi Sapokan puistosta pari mukavaa yksityiskohtaa. Puiston suurten siirtolohkareiden ja kallioiden rinnalla Nestori ja Minni näyttivät muurahaisen kokoisilta.

Nestori ja Minni lepuuttivat jalkojaan suurten kivenjärkäleiden juurella. Raskaaksi kävi näin pienillä suuren puiston kiertely.

Eihän tässä jäniksen selässä olla, vaan otsalla ja korvissa!

Atsaleat kukkivat niin upeasti, että Nestori kävi ihan lähietäisyydeltä nauttimassa niiden väreistä ja tuoksusta.

Tykkimäen huvipuistossa Kouvolassa Nestori ruokki kaneja. Pupunpoikaset katsoivat uteliaina minikokoista vierailijaa.

Reissussa oli mukavaa mutta olihan kotiinpaluukin hauskaa. Puutarhassa oli ainakin tapahtunut vaikka mitä.

Hyönteishotellin varaustilanne oli tarkistettava monta kertaa kesän mittaan. Vielä löytyy vapaita huoneita.

Neilikka kukki runsaasti, tosin sateet saivat osan kukista ruskettumaan. Nestori nyppi ahkerasti kuihtuneita kukkia pois, jotta uudet nuput mahtuisivat aukeamaan.

Heinäkuun alkupuolella pionit alkoivat raotella nuppujaan. Minni oli usein karkuteillä ja piilotteli ties missä.

Avonaisista kukista löytyi mukavia päiväunipaikkoja. Peittoakin sai vähän vedettyä päälle, jos oli vilpoisa keli.

Heinäkuun loppupuolella alkoivat jaloangervot kukkia. Näyttää vähän vaahtokylvyltä.

Ensimmäisten avonaisten kärhönkukkien luo pääsemiseksi piti kiipeillä. Minni jo paistattelee ilta-auringossa heteiden seassa mutta Nestorilla on vielä vähän matkaa.

Seuraavassa Nestori-postauksessa tapahtuukin jänniä, kun siirrytään elokuulle. Mukavaa viikonloppua!

Viisi uutuutta testattu

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa! Kuvassa mustasilmäsusanna ja etelänmunkki 'Blaulicht'.

Otsikosta huolimatta tämä ei ole mikään yhteistyöpostaus tai työkaluvertailu, vaan keväällä synttäriarvonnassa minulle esitetyn haasteen loppukooste. Hippohiiri haastoi minut testaamaan viittä ennestään tuntematonta hyötykasvilajiketta. Tulkitsin tämän nyt niin, että piti testata itselleni uusia kasveja eikä etsiä kokeiltavaksi maailman ääristä jotain, mistä Suomessa ei ole kuultukaan. Valitsin alunperin testiin teeyrteistä kamomillan, mintun, sitruunamelissan ja juureksista kaura- ja mustajuuren. Teeyrttisekoituksessa oli varmaan jotain vikaa, sillä en saanut siitä yhtään siementä itämään. Osan kylvin syksyllä, osan talvella hankikylvönä, osan ihan normaalisti huoneenlämpöön ja loput keväällä kasvimaalle. Ei siltikään yhden yhtä tainta. Luovutin ja ostin niiden tilalle kesällä sitruunamelissan ja suklaamintun taimet taimistolta. Kamomillan korvasin keskikesän alehyllyltä löytämälläni curry-yrtillä. Kaurajuuren taimia esikasvatin muutamia ja mustajuuret kylvin aikaisin keväällä suoraan maahan.

Suklaamintun kasvutapa oli tällainen retkahteleva ja naapurilaatikkoon kurotteleva. Kavereina sillä oli samettikukka (tuo paleltunut törö etureunassa) sekä kehäkukka.

Minttu ja sitruunamelissa kasvoivat hyvin. Maistelin kumpaakin tuoreena siltään, vesikannun maustajana ja tuoreista lehdistä haudutettuna teenä. Minttu hammastahna-aromeineen ei hurmannut mutta sitruunamelissaa pakastinkin talven varalle. Toivon sen tietysti talvehtivan, jotta ei tarvitse ostaa ensi kesänä uutta tainta. Curry-yrtti, eli italianolkikukka, tuoksui todellakin curry-mausteelle mutta ruuanlaitossa siitä ei ole ollut iloa. Kuivatin joitakin oksia talven varalle ja kokeilen eri resepteissä, mutta tuskin se on jäämässä maustekaappimme vakioasukkaaksi. Ruukkukasvina se oli valtavan helppo, sillä se sieti kuivuutta erinomaisen hyvin (silloin kun seinän vierustalle ei sade osunut). Kasvin hopeiset, nukkaiset ja pikkuruiset lehdet ovat kuin luotuja äärimmäisen paahteisiin ja kuiviin olosuhteisiin. Sille voisi siis olla käyttöä paahteisen paikan ruukkuryhmässä, jossa sen hieno ulkonäkö toisi hyvin kontrastia muihin kasveihin. Ostamani yksilö on nyt kellarissa talvehtimassa. Jos se selviää kevääseen saakka, niin kyllä sille paikka löytyy.

Curry-yrttiä ei tullut kuvatuksi kesällä, mutta tässä se on kellarin hyllyllä pelakuun kaverina.

Kaurajuurta päätin kasvattaa ensisijaisesti kukkien takia mutta toki sen maistelukin kiinnosti. Nuoret lehdet maistuivat ruoholle, joten ne eivät saaneet jatkopaikkaa salaattikulhosta. Yhden taimista nostin syksyllä ylös, jotta pääsen maistamaan juurtakin. Liekö syy esikasvatuksessa vai liian kivisessä ja tiukassa maassa, mutta juuri oli niin karvainen umpisolmu, ettei siitä liiemmin syötävää irronnut. Peseminenkin oli lievästi sanottuna haastavaa. Kypsensin sen uunissa muutamana palasena kuorineen päivineen muiden juuresten mukana. Kaurajuuren maku oli ainakin tällä kypsennystavalla oikein hyvä. Se oli minusta hienostuneen mieto, vähän samantyylinen kuin maa-artisokalla mutta täyteläisempi ja makeampi. Saatankin ensi kesänä kylvää kaurajuurta ihan lavakaulukseen sen verran enemmän, että niistä voisi syksyllä kaivella suurimman osan syötäväksi ja jättää vain pienimmät ja epämääräisimmän näköiset juuret seuraavan kesän kukkijoiksi. Kasvin maanpäälliset osat olivat sen verran sirot näin ensimmäisenä vuonna, että niitä mahtuisi hyvin kasvamaan aika tiheässäkin.

Pesun ja enimpien hiusjuurien siistimisen jälkeen kaurajuuri näytti tältä (punaiset tahrat leikkuulaudalla ovat vasta pilkottua punajuurta).

Mustajuuren siemenet itivät hieman epätasaisesti mutta tuli niistä yhdeksän tainta kuitenkin. Tarpeeksi myöhään syksyyn kun jaksoi odotella, niin ehtivät juuretkin kasvaa syöntikokoisiksi. Muutama juuri jäi lyijykynän kokoiseksi mutta joukossa oli myös pari oikein pitkää ja sopivan paksua juurta ja useita vähän lyhyempiä mutta paksuja juuria. Kokonaissadoksi tuli kuorittuna 400g, mistä riitti neljälle hengelle hyvin alkukeitoksi. Ainoa miinus mustajuuren kasvattelussa oli sadonkorjuun vaikeus. Pitkät, ohuehkot ja herkästi katkeavat juurekset piti kirjaimellisesti kaivaa ylös maasta. Jos niitä aikoo kasvattaa lavakauluksessa, puolet lavasta kannattaa kylvää jotain aiemmin kerättävää satoa, jotta pääsee kaivamaan vallihautaa mustajuurten viereen. Toinen vaihtoehto olisi nostaa lavakaulukset kokonaan irti ja valutella mullat pois niiden välistä, mutta siitä tulisi melkoinen sotku kasvimaan käytäville.

Mustajuurisato vasta nostettuna.

Testattavana olleista kasveista mustajuuri menee ehdottomasti jatkoon. Oli tarkoitus kylvää niitä jo syksyllä mutta ennen kuin sain sitä aikaiseksi tehdä, tänne tuli lunta ja pakkasta. Kylvö siirtyi siis keväälle. Kaurajuurta aion kylvää ensi keväänä pikkuisen suoraan maahan ja katsoa, tulisiko juurista yhtään helpommin hyödynnettäviä sillä konstilla. Jos tämänvuotiset kaurajuuret kukkivat oikein komeasti, jätän ensi kesän sadosta osan taas seuraavalle vuodelle kukkimaan. Sitruunamelissa oli myös hyvä uusi tuttavuus, joten se päässee jatkokierrokselle. Uutta suklaaminttua en aio ostaa, jos tämänvuotinen ei talvehdi. Perennasiemenkirjeestä otin pikkuisen omenamintun siemeniä, joten se tulee ensi vuonna testattavaksi. Myöskään uutta curry-yrttiä en aio ostaa, jos vanha ei selviä kellarissa talven yli.

Yksi kaurajuurista oli tämän kokoinen lokakuun lopussa.

Olkoon loppukevennyksenä seuraava tarina. Näin syyskuussa kompostiroskia viedessäni jonkun otuksen vilahtavan varaston edessä talvetusta odottelevien ruukkujen välistä kompostorin taakse, joten päätin virittää hiirenloukun ruukkujen sekaan. Asettelin ruukut niin tiheään, etteivät Karo, oravat tai linnut pääsisi loukkuun käsiksi ja laitoin vielä pienen peltilevynkin loukun kohdalle katoksi. Loukkuun jäi ensimmäisen parin päivän aikana peräti kuusi pikkujyrsijää: suurin osa myyriä mutta oli siellä pari hiirtäkin. Sitten tuli useamman päivän tauko ja luulin jo myyrien loppuneen. Annoin kuitenkin loukun olla edelleen paikoillaan ja eräänä päivänä huomasin sen hävinneen. Tutkin koko lähialueen enkä löytänyt sitä. Meni melkein kuukausi ennen kuin bongasin loukun kasvimaalta. Se oli kasvimaan aidan ja betonirenkaan välissä ja vasta ylläolevaa kuvaa ottaessani huomasin sen. Mysteeriksi jäi, mikä otus loukun oli kukkaruukkujen seasta hakenut ja kuljettanut monen metrin päähän ja vielä kasvimaan aidan läpikin. Pitäisi näemmä aina ankkuroida hiirenloukku narulla kiinni johonkin, etteivät ne lähtisi kävelemään.

Joulukuun alun kuulumiset

Työpaikan pihalla männyt ovat saaneet kauniin lumikuorrutuksen.

Tänne taisi talvi tulla jäädäkseen tai ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että näin tapahtuisi. Tasan marraskuun puoliväliin olin merkannut kalenteriin pientä lumisadetta ja samalla lämpötila putosi pakkaselle eikä sen jälkeen ole enää plussalle menty. Lunta on tullut pikkuisen kerrallaan lisää ja maisemat muuttuneet talvisiksi. Olen melkein hyppinyt riemusta, kun ei ole tarvinnut miettiä, kuinka saada lapset pukemaan kuravaatteet päälleen ja kuinka minimoida hiekan kulkeutuminen sisälle kenkien mukana tai Karon tassuissa. Ja kun pakkasta ei ole ollut juuri paria astetta enempää, tarkenen myös itse vielä tavallisen tallaajan mittapuun mukaan suunnilleen normaalissa talvivarustuksessa. Kymmenen pakkasasteen kohdalla siirryn lähipiirin mukaan naparetkeilijän varustukseen.

Pensashanhikki 'Lovely Pink' ei ehtinyt karistaa ihan kaikkia lehtiään ennen talven tuloa.

Rusakko on yrittänyt päästä atsaleojen kimppuun. Verkon keskellä puistoatsalea 'Satomi' pitää myös viimeisistä lehdistään kiinni, 'Tarleena' ja 'Violetta' ehtivät pudottaa ne ajat sitten.

Löysin ilokseni varaston hyllyn takaosasta vielä yhden verkkorullan, johon olin keväällä rullannut kaksi pitkää verkonpätkää ja yhden lyhyemmän palasen. Ehdinkin jo vähän ihmetellä sitä, miten verkot eivät tänä vuonna riittäneet oikein mihinkään. Lyhyellä pätkällä paketoin majapenkissä olevan kuutamohortensian. Rusakot olivat pomppineet useamman kerran aivan sen vierestä mutta toistaiseksi olivat jättäneet hortensian rauhaan. Lunta on vielä sen verran vähän, että pitkäkorvat löytävät herkullisempaa evästä muualta. Kahdella pidemmällä verkolla sain paketoitua koko majapenkin majan alppikärhöineen sekä aurinkopenkistä mustilanhortensian, pitsipihlajan ja yhden koivuangervoista samaan häkkiin. Pitsipihlajan verkon siirsin mongolianvaahteralle. Vasta majan verkotuksen jälkeen tuli mieleen hankikylvöjen sijoittaminen. Viime talvena hautasin ne nimittäin majapenkin istuimen alle. Nyt pitänee keksiä niille jokin toinen paikka, sillä verkon saumakohta jäi majan taakse, eli majan sisälle ei enää pääse kuin lentämällä tai kiipeämällä seinän yli. Lentää en osaa eikä majan seinä taida kestää kiipeilyä.

Yrittäkööt rusakot päästä nyt alppikärhöjen kimppuun! Aiemmin hätäapuna olleet raudoitusverkon palaset oli tarkoitus ottaa pois mutta olivat jäätyneet maahan kiinni.

Ihmeellistä, kuinka jänöt löytävätkin vihreät lehdet lumen alta. Bellikset ja suurin osa kurjenpolvista on kaivettu esille ja mutusteltu hyvällä ruokahalulla. Myös osa myskimalvoista on syöty. Suon jänöille perennoilla herkuttelun sillä ehdolla, että ne jättävät puuvartiset rauhaan. Kovasti rusakot ovat jo kierrelleet verkkojen ympärillä etsimässä heikkoja kohtia. Toivottavasti eivät sellaisia löydä. Loistokärhöjä saavat minun puolestani jänöt vedellä suihinsa kunhan eivät ihan maata myöten niitä syö. Osa versoista kun saattaa hangen alla talvehtia ja siten kukkia jo alkukesällä. Loistokärhöistä puheenollen: kellarissa tapahtuu kasvuunlähdön ihmeitä.

Loppukesällä hankitut loistokärhöt ovat innostuneet puskemaan uusia silmuja. Tämä taisi olla 'Evijohill'.

Toivottavasti kärhöt nyt suostuvat pysyttelemään talviunilla, ettei tarvitse niiden hentoja lonkeroita kovin paljoa saksia pitkin talvea. Leikkasin varmuuden vuoksi kaikista vanhoja versoja lyhyemmiksi, jotta pystyn paremmin seuraamaan niiden vointia. Muuten en olisi vielä tässä vaiheessa mennyt kellariin mutta eteisestä piti siirtää vielä muutama kasvi kellarin puolelle. Ne jäivät aikaisemmin siirtämättä, sillä oletin tulevan vielä plussakelejä. Koska sellaisia ei nyt olekaan tullut, jouduin paketoimaan ison verenpisaran ja yhden pelakuun vanhaan pussilakanaan ja juoksuttamaan kellariin. Oli tarkoitus viedä vielä yksi isoista pelakuulaatikoistakin kellariin, mutta totesin siellä olevan jo aivan tarpeeksi kasveja. Onhan sitä ennenkin mahduttu eteisessä liikkumaan, vaikka siellä jokunen kasvi olisikin.

Kellarin portailla istuen selkä vasten takaseinää sain koko kellarista kuvan. Melko täyttä on vai kuinka?

Vapaata lattiapinta-alaa on tämän verran, kun seisoo sivuseinässä kiinni.

Portailta katsottuna pimentoon jäävällä seinustalla on kolme hyllyllistä ruukkuja ja niiden edessä lattialla lisää.

Muistin syksyllä väärin: näitä pieniä alppiruusun taimia tulikin kellariin kaksi. Tässä niistä isompi. Latvassa on pullea silmu, mutta ei ehkä kuitenkaan nuppu, vaikka niin toivoisin.

Keskihyllyn takaosassa on toinen alppiruusu. Etualalla kurottelee kaksi syyssyrikän pistokastainta, jotka ovat ottaneet kärhöistä mallia ja puskeneet lehtihangoista uusia versonalkuja.

Ylähyllyltä saa otettua hiukan tarkempia kuvia, sillä lamppu on heti vieressä. Viimeisistä aleista hankitut hyasintin sipulit puskevat jo versoa.

Ylähyllyllä on myös tämän hetken isoin ilonaihe: jouluruusun kylvös, josta puskee jo kuusi topakkaa koukkua.

Sisäinen askartelijani pääsi taas vauhtiin, sillä kävin eilen ylioppilasjuhlissa. Päätin väkertää kortin itse, sillä tähän aikaan vuodesta ei kaupoissa ole kovin kummoista valikoimaa sillä osastolla. Ei ole kovin kiva, jos jokaiselta vieraalta tulee samanlainen kortti. Ylioppilas harrastaa musiikkia, joten tulostin Gaudeamus igitur -kappaleen nuotin vaaleanpunaiselle paperille ja piirsin sen päälle lakin ja ruusun. Liimasin kuvan sekä muovisen lyyran luonnonvalkealle korttipohjalle ja lisäsin vielä mustan "silkki"nauhan tehosteraidaksi. Kortin sisälle liimasin vaaleanpunaisen paperin onnittelutekstejä varten.

Kortista tuli minusta aika onnistunut.

Sisäinen näprääjä on askarrellut viime aikoina jotain muutakin mutta kuvia niistä joudutte vielä odottamaan hetkisen. Minikokoisten asioiden tekeminen on hitaampaa kuin uskoisi. Joulupuuhia on jo aloiteltu mutta kovin pienesti, valosarjatkin vielä odottavat laatikossaan inspiraatiota. Saa nähdä, milloin sellainen sitten iskee vai vietämmekö pimeää joulua. Mukavaa joulukuuta kaikille!