Joulukuun alun kuulumiset

Työpaikan pihalla männyt ovat saaneet kauniin lumikuorrutuksen.

Tänne taisi talvi tulla jäädäkseen tai ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että näin tapahtuisi. Tasan marraskuun puoliväliin olin merkannut kalenteriin pientä lumisadetta ja samalla lämpötila putosi pakkaselle eikä sen jälkeen ole enää plussalle menty. Lunta on tullut pikkuisen kerrallaan lisää ja maisemat muuttuneet talvisiksi. Olen melkein hyppinyt riemusta, kun ei ole tarvinnut miettiä, kuinka saada lapset pukemaan kuravaatteet päälleen ja kuinka minimoida hiekan kulkeutuminen sisälle kenkien mukana tai Karon tassuissa. Ja kun pakkasta ei ole ollut juuri paria astetta enempää, tarkenen myös itse vielä tavallisen tallaajan mittapuun mukaan suunnilleen normaalissa talvivarustuksessa. Kymmenen pakkasasteen kohdalla siirryn lähipiirin mukaan naparetkeilijän varustukseen.

Pensashanhikki 'Lovely Pink' ei ehtinyt karistaa ihan kaikkia lehtiään ennen talven tuloa.

Rusakko on yrittänyt päästä atsaleojen kimppuun. Verkon keskellä puistoatsalea 'Satomi' pitää myös viimeisistä lehdistään kiinni, 'Tarleena' ja 'Violetta' ehtivät pudottaa ne ajat sitten.

Löysin ilokseni varaston hyllyn takaosasta vielä yhden verkkorullan, johon olin keväällä rullannut kaksi pitkää verkonpätkää ja yhden lyhyemmän palasen. Ehdinkin jo vähän ihmetellä sitä, miten verkot eivät tänä vuonna riittäneet oikein mihinkään. Lyhyellä pätkällä paketoin majapenkissä olevan kuutamohortensian. Rusakot olivat pomppineet useamman kerran aivan sen vierestä mutta toistaiseksi olivat jättäneet hortensian rauhaan. Lunta on vielä sen verran vähän, että pitkäkorvat löytävät herkullisempaa evästä muualta. Kahdella pidemmällä verkolla sain paketoitua koko majapenkin majan alppikärhöineen sekä aurinkopenkistä mustilanhortensian, pitsipihlajan ja yhden koivuangervoista samaan häkkiin. Pitsipihlajan verkon siirsin mongolianvaahteralle. Vasta majan verkotuksen jälkeen tuli mieleen hankikylvöjen sijoittaminen. Viime talvena hautasin ne nimittäin majapenkin istuimen alle. Nyt pitänee keksiä niille jokin toinen paikka, sillä verkon saumakohta jäi majan taakse, eli majan sisälle ei enää pääse kuin lentämällä tai kiipeämällä seinän yli. Lentää en osaa eikä majan seinä taida kestää kiipeilyä.

Yrittäkööt rusakot päästä nyt alppikärhöjen kimppuun! Aiemmin hätäapuna olleet raudoitusverkon palaset oli tarkoitus ottaa pois mutta olivat jäätyneet maahan kiinni.

Ihmeellistä, kuinka jänöt löytävätkin vihreät lehdet lumen alta. Bellikset ja suurin osa kurjenpolvista on kaivettu esille ja mutusteltu hyvällä ruokahalulla. Myös osa myskimalvoista on syöty. Suon jänöille perennoilla herkuttelun sillä ehdolla, että ne jättävät puuvartiset rauhaan. Kovasti rusakot ovat jo kierrelleet verkkojen ympärillä etsimässä heikkoja kohtia. Toivottavasti eivät sellaisia löydä. Loistokärhöjä saavat minun puolestani jänöt vedellä suihinsa kunhan eivät ihan maata myöten niitä syö. Osa versoista kun saattaa hangen alla talvehtia ja siten kukkia jo alkukesällä. Loistokärhöistä puheenollen: kellarissa tapahtuu kasvuunlähdön ihmeitä.

Loppukesällä hankitut loistokärhöt ovat innostuneet puskemaan uusia silmuja. Tämä taisi olla 'Evijohill'.

Toivottavasti kärhöt nyt suostuvat pysyttelemään talviunilla, ettei tarvitse niiden hentoja lonkeroita kovin paljoa saksia pitkin talvea. Leikkasin varmuuden vuoksi kaikista vanhoja versoja lyhyemmiksi, jotta pystyn paremmin seuraamaan niiden vointia. Muuten en olisi vielä tässä vaiheessa mennyt kellariin mutta eteisestä piti siirtää vielä muutama kasvi kellarin puolelle. Ne jäivät aikaisemmin siirtämättä, sillä oletin tulevan vielä plussakelejä. Koska sellaisia ei nyt olekaan tullut, jouduin paketoimaan ison verenpisaran ja yhden pelakuun vanhaan pussilakanaan ja juoksuttamaan kellariin. Oli tarkoitus viedä vielä yksi isoista pelakuulaatikoistakin kellariin, mutta totesin siellä olevan jo aivan tarpeeksi kasveja. Onhan sitä ennenkin mahduttu eteisessä liikkumaan, vaikka siellä jokunen kasvi olisikin.

Kellarin portailla istuen selkä vasten takaseinää sain koko kellarista kuvan. Melko täyttä on vai kuinka?

Vapaata lattiapinta-alaa on tämän verran, kun seisoo sivuseinässä kiinni.

Portailta katsottuna pimentoon jäävällä seinustalla on kolme hyllyllistä ruukkuja ja niiden edessä lattialla lisää.

Muistin syksyllä väärin: näitä pieniä alppiruusun taimia tulikin kellariin kaksi. Tässä niistä isompi. Latvassa on pullea silmu, mutta ei ehkä kuitenkaan nuppu, vaikka niin toivoisin.

Keskihyllyn takaosassa on toinen alppiruusu. Etualalla kurottelee kaksi syyssyrikän pistokastainta, jotka ovat ottaneet kärhöistä mallia ja puskeneet lehtihangoista uusia versonalkuja.

Ylähyllyltä saa otettua hiukan tarkempia kuvia, sillä lamppu on heti vieressä. Viimeisistä aleista hankitut hyasintin sipulit puskevat jo versoa.

Ylähyllyllä on myös tämän hetken isoin ilonaihe: jouluruusun kylvös, josta puskee jo kuusi topakkaa koukkua.

Sisäinen askartelijani pääsi taas vauhtiin, sillä kävin eilen ylioppilasjuhlissa. Päätin väkertää kortin itse, sillä tähän aikaan vuodesta ei kaupoissa ole kovin kummoista valikoimaa sillä osastolla. Ei ole kovin kiva, jos jokaiselta vieraalta tulee samanlainen kortti. Ylioppilas harrastaa musiikkia, joten tulostin Gaudeamus igitur -kappaleen nuotin vaaleanpunaiselle paperille ja piirsin sen päälle lakin ja ruusun. Liimasin kuvan sekä muovisen lyyran luonnonvalkealle korttipohjalle ja lisäsin vielä mustan "silkki"nauhan tehosteraidaksi. Kortin sisälle liimasin vaaleanpunaisen paperin onnittelutekstejä varten.

Kortista tuli minusta aika onnistunut.

Sisäinen näprääjä on askarrellut viime aikoina jotain muutakin mutta kuvia niistä joudutte vielä odottamaan hetkisen. Minikokoisten asioiden tekeminen on hitaampaa kuin uskoisi. Joulupuuhia on jo aloiteltu mutta kovin pienesti, valosarjatkin vielä odottavat laatikossaan inspiraatiota. Saa nähdä, milloin sellainen sitten iskee vai vietämmekö pimeää joulua. Mukavaa joulukuuta kaikille!