maanantai 3. heinäkuuta 2023

Talon ympäri

Eilen meillä kävi Ylä-Savon puutarhaseura vierailulla. Oli aika jännittävää, kun linja-auto lipui pienelle pihakadullemme ja 35 innokasta puutarhaihmistä pääsi kiertelemään puutarhassamme. Pelkäsin koko edeltävän viikon, että tietysti juuri vierailun aikaan sataa kaatamalla mutta onneksi niin ei käynyt. Edes lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ei satanut pisaraakaan, niin ei kastunut edes kenenkään varpaat puutarhaa tutkiessa. Kylmää oli mutta sehän on vain vaatetuskysymys.
Aloitetaan kierros vähän epäloogisesti sivupihalta. Vaihtelu virkistää.
Olisi tarvittu yksi aurinkoinen päivä, niin suvun perintöpioni 'Elinat' olisivat ehtineet saada edes pari kukkaa auki. Suurin osa nupuista oli tiukasti supussa mutta joukossa oli muutamia hyvin löyhäksi ehtineitä, jotka eivät olisi tarvinneet kuin pikkuisen aurinkoa ja lämpöä levähtääkseen täysin avonaisiksi. Aurinkopenkissä kasvava 'Elinan' siementaimi 'Minna-Elina' oli onneksi ehtinyt saada pari kukkaa auki ja ensimmäiset oli jo leikattu poiskin.
Maja ja oksilla reunustetut istutusalueet keräsivät ihastusta. Oma osuutensa oli toki kauniisti kukkivalla tarha-alppikärhö 'Purple Dreamilla'.
Tarhavaleunikkoakin ihasteltiin. Kuva otettu 30.6, jolloin kukat olivat edustavammassa kunnossa ja sää parempi.
Siirrytään kärhökaaren ja majapenkin alueelta takapihan suuntaan.
Patiolla kesäkukkaruukut ehtivät juuri ja juuri edes jonkinlaiseen kukkaan tai muuten vain vehreään kuntoon. Ruukkuun kaivamani viimekesäiset koristeheinät ovat nyt tehneet tähkät. Luulin, että mättäässä olisi vain yhtä sorttia mutta nyt näkee selvästi, että kahdenlaista niitä kuitenkin oli. Rentolehtinen, lamoava heinä B on tehnyt hyvin hennot ja kevyesti riippuvat tähkät (alla olevan kuvan vasemmassa alalaidassa taustalla). Minulla ei ole aavistustakaan, mikä samasta mättäästä nouseva, vähän juolavehnän kortta muistuttava heinä on. Sen tähkä näkyy samaisessa tähkäkuvassa etualalla. Tässä vaiheessa olen sitä mieltä, että kumpikaan heinistä ei tule enää saamaan jatkopaikkaa puutarhassani. Loput siemenistä ja syksymmällä myös ruukussa olleen mättään kippaan kadun pään joutoalueelle jonkun liian isoksi venähtäneen oreganon tilalle. Siellä sopivat olemaan, jos viihtyvät.
Pation kesäkukat: koristeheiniä, gladiolusta, keijunkukkaa, pelakuita, kohtalonkukka, petuniaa, afrikansinisarja, viherliljapuu sekä mustaluumu.
Gladiolusten kanssa samassa ruukussa kasvavat koristehirssit tai mitä nyt ovatkaan, eivät ole vielä saaneet tähkiä aikaiseksi. Ne ovat kuitenkin minusta ihan mukavan näköisiä gladiolusten kanssa. Niissä on suunnilleen sama vihreän sävy mutta hennolla valkoisella raidalla. Ja siinä missä gladiolukset sojottavat jäykästi pystyssä, hirssit tuovat asetelmaan pikkuisen pehmeyttä kevyesti kaartuvilla lehdillään. Pelakuista vanhat valkoiset kukkivat mutta 'Apple Blossom' oli vasta nupullaan. Vaikka olen lannoittanut pelakuita, niiden lehdet ovat silti kovin hailakat verrattuna talon seinustan parvekelaatikoissa kasvaviin. Voi olla, että vielä yksi ripaus kanankakkaa ei tekisi pahaa tässä vaiheessa kesää. Mustaluumun juureen istuttamani kohtalonkukka (nemesia) pamahti täyteen kukkaan juuri pari päivää ennen h-hetkeä. Mikä ajoitus! Sen kaverina kasvaa toistaiseksi vielä hyvin pientä koristeheinää F sekä pari tarjouksesta napattua violettia petuniaa. Mustaluumu on kasvanut sen verran sivistyneesti, että se saattaakin mahtua vielä ensi talveksi kellariin. Afrikansinisarja taitaa jäädä taas viherkasviksi.
Patiolta luumutarhaan. Tämä näkymä on minusta jo ihan katsottavan näköinen.
Laukka 'Gracefull' kukkii toista kesää kauniisti kurjenpolvien seassa.
Vasta nyt, kun tarkistin muistiinpanoista nimeä 'Gracefull'-laukalle, tajusin, että monen monta kukkasipulia puuttuu aurinkopenkistä. Ei näy jälkeäkään viime lokakuussa istutuista napolinlaukoista, persianpikarililjasta, mustalaukoista eikä edelleenkään syysmyrkkyliljasta. Joko kaikki sipulit ovat päätyneet vesimyyrän kitaan tai sitten vähintään osa oli jo ostohetkellä liian kuivettuneita. Tai persianpikarililja ei, sillä se ei ollut viimeisissä alelaareissa. Saamarin vesimyyrä varmaan taas. No, ei mietitä sitä enää vaan palataan takapihalle.
Nurmialuetta reunustaa (kerrankin) siististi kantatut istutusalueet.
Edellisen kuvan vasemmalla puolella seinän varressa kukkii ruukussa loistokärhö SAMARITAN JO.
Valkeaa varjopenkkiä tulee harvemmin esiteltyä mutta on sekin edelleen olemassa. Sulkavaleangervo kukkii tänä vuonna komeasti.
Jatkuvien sateiden takia kukkapenkkien kanttaaminen jäi minulla vähän viime tippaan, eli lauantaille. Odotin koko kesän sellaista hetkeä, että maa olisi edes pinnasta kuivahtanut, jotta kanttaaminen olisi helpompaa eikä ruohotupsujen mukana lähtisi kovin paljoa multaa. Sitähän hetkeä ei sitten ole toistaiseksi meillä tullut. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt kantata silloin kun oli poutaa se reilun viikon jakso kesäkuun puolivälissä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi 24mm vettä, joten kanttaaminen oli entistäkin tympeämpää hommaa. Takapihalla homma oli sentään vielä tehtävissä jotenkin mutta sivupihalla lähti neljän metrin matkalta puoli kottikärryllistä savikökkäreitä nurmituppaiden mukana. Tahmaiseen savivelliin juuttunutta lapiotakin sai kiskoa muutaman kerran kaksin käsin irti.
Talveksi nurmikolle jäänyt kasa nurmituppaita oli jättänyt paljaan laikun, joka ei ole vieläkään umpeutunut. Muutenkin tuo uusi alue on vielä vähän kesken.
Lemmikkien jäljiltä polun oikealle puolelle jäi paljon aukkoja mutta kuvasta ei näy, että niihin on istutettu jo pieniä perennantaimia.
Päivänpesän Katjalle terveisiä: sinulta viime kesänä saatu kirahvinkukka on nupullaan. Se on tuossa ylläolevassa kuvassa ritarinkannuksen edessä kuvan oikeassa reunassa. Aikamoinen törö se vielä on, kun alhaalla on tuuhea lehtimätäs, josta nousee yksi parimetrinen kukkavarsi. Tarkkailen sitä nyt tämän kesän ja mietin, tekisikö pieniä siirto-operaatioita ensi keväänä vai antaako olla tuossa. Ja lisää terveisiä: myös salkoruusu 'Nigra' on nupullaan. Kivaa, kun on näitä ystäviltä saatuja kasveja puutarhassa!
Takapihalta kuljettiin varjokujan läpi etupihalle. Portin alla on edelleen jämät yli tulvineen rännin kuljettamasta mullasta.
Varjokujalla on hyvin rehevää nyt kun on satanut. Tosin keijupuutarhassa varjorikot ja haltiankukka retkottavat pitkin pituuttaan ja kaikki isolehtiset kasvit ovat rakeiden rei'ittämiä. Töyhtöangervo on upeassa kukassa ja pian varjoliljat, joissa oli jo ensimmäisiä kukkia auki. Sormivaleangervot ovat nupullaan. Etupihalle tultaessa portin vasen puoli on jo melko rehevä, kun tarha-alppikärhö 'Pink Dream' ja erittäin hyvin talvehtinut köynnöskuusama ovat ottaneet tilaa haltuunsa. Oikealla puolella kiipeilee kelloköynnös ja tuoksuherneitä mutta ne eivät ole vielä ehtineet kuin hädin tuskin metrin korkuisiksi. Keltapäivänliljat kukkivat komeasti, mutta yleisilme on niilläkin vähän räjähtänyt. Mikään kasvi ei tykkää, jos sataa jatkuvasti.
Purppuraheisiangervo kukkii komeasti. Puskan muoto on lievästi sanottuna eriskummallinen.
Aurinkopenkki on puuvartisille haastava kasvupaikka jo pelkästään olosuhteiden vuoksi. Talvella tuulet puhaltavat suoraan ja terästävät pakkasen vaikutusta. Lisäksi vesimyyrä on enemmän tai vähemmän vakituinen seuralainen. Talviolosuhteet kävivät selvästi mongolianvaahteran kohtaloksi, sillä takapihalle siirron jälkeen se ei palelluttanut yhtäkään oksankärkeä. Mustilanhortensia on vasta tänä kesänä uskaltanut kasvaa aidan yli ja alkaa pian kukkia. Pitsipihlaja joutui toissa talvena myyrän hampaisiin mutta lähti kuitenkin keskellä kesää kasvuun. Joku sitä kiusasi viime talvenakin, sillä siinä on vain yksi pari viikkoa sitten ilmestynyt minikokoinen lehtitupsu puolivälissä runkoa. Aion kaivaa koko puun pois ja tutkia, onko sillä juuria enää lainkaan. Onneksi edes purppuraheisiangervo on viihtynyt. Sen ensimmäiset oksat kasvoivat rennosti maata myöten ja toissa kesän suoraan ylöspäin kasvaneet versot taipuivat tuulissa aidan suuntaan. Madalsin sitä keväällä sen verran, että pensas näyttää nyt kadulta katsottuna suunnilleen normaalilta. Ehkä ensi kesänä juurelta kasvavat uudet versot tasoittavat myös alaosan järkevämmän muotoiseksi.
Sade taivutti tietysti pienet pionit tukinaruista huolimatta juuri penkin keskiosaa kohti eikä katselusuuntaan.
Pensasryhmän päässä oleva pioni levähti sentään tasapuolisesti joka suuntaan.
Tuolta kuvan keskeltä lähdettiin postauksen alussa liikkeelle. Kierros on siis täynnä.
Tämä postaus oli tarkoitus julkaista jo eilen mutta yhtä sun toista kiirettä on ollut nyt sen verran, että blogielämä on taas jäänyt jälkeen. Sade on suurin syypää kiireisiin, sillä puutarhatyöt edistyvät sateessa todella paljon hitaammin kuin poutasäällä. Laskin, että kymmenen päivän aikana meillä on satanut jo yli 100 milliä. Ajatella: sata litraa vettä joka ikiselle tontin neliömetrille. Huomasin myös, mitä jatkuva kosteus tarkoittaa nilviäisrintamalla. Muutama tunti on nimittäin mennyt peltoetanoita kasvimaalta kerätessä. Lehtokotiloitakin olen silloin tällöin etsinyt mutta niitä tuntuu löytyvän paremmin juuri silloin kun keskittyy tekemään kaikkea muuta. Sateiden innoittamana niitä mokomia on löytynyt ensimmäistä kertaa jopa ihan talon viereltä ja keskeltä nurmikkoa. Ei vielä onneksi valtavia määriä mutta muutamia silloin tällöin. Rastaat ja harakatkin ovat kadonneet johonkin, eli turha toivoa niiltä apua nilviäisjahdissa. Onneksi kasveissa ei vielä näy isompia syöntijälkiä, joten tilanne lienee hallussa. Jotta se pysyisikin samanlaisena, toivoisin nyt ihan aikuisten oikeasti pitkää kuivaa ja helteistä ajanjaksoa. En siis sitä, että seuraavan viikon sääennusteissa joka ikiselle päivälle on lätkitty pisarankuvia. Valitan, että tähänkin postaukseen piti tunkea tätä sadevalitusta. Onneksi kuitenkin nyt sadealueita on ilmeisesti liikkunut edes vähän tasapuolisemmin myös muualla kuin meillä.
Perjantain ja lauantain välisen yön sademäärä, jättipalsamin kitkennässä löytynyt yllätys sekä ensimmäinen kunnon erä kypsyneitä hunajamarjoja.
Ja jotta jäisi jotain positiivista mietittävää mieleen, niin sain puutarhaseuralta lahjakortin kiitokseksi vierailusta. Nyt saakin ruveta miettimään, mitä kivaa puutarhaan hankkisi muistoksi heidän käynnistään. Hankkisiko uusia kasveja vai käyttäisikö rahat vaikka kärhötukeen tai kaariporttiin? Mieltä kutkuttavia ajatuksia!

22 kommenttia:

  1. Olipa hyvä juttu, että sää suosi kauniissa puutarhassanne vierailevia. Täälläkin on nyt viimein tullut sadekuuroja runsaasti parin päivän aikana ja voit uskoa, että olen siitä tosi iloinen.
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle Minna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olisi ollut harmi, jos olisi juuri vierailun aikaan satanut vettä. Hyvä, että edes joku on sateista iloinen. Minä en osaa enää iloita yhdestäkään taivaalta tippuvasta pisarasta. Kiitos, mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Hyvähän kuntohonhan sä puutarhan sait, vaikka jokavälis satooki. Kasvit o rehevästi kasvanu, ku ei kuivuus vaivaa. Oli hyvä, että ilimakki suasii viaraalua.
    Hiano färiyhyristelmä, tarhakurjenpolovet ja piooni. Ei sitä tiätysti kärhööllä kuarrutettua majaa joka pihalta löyrykkää. Son mukavaa, että sai lahajakortin kiitokseksi. Jokaanen tiätää, että viaraalu teettää "ylimääräästä" puuhaa. Jännä nähärä, mihinkä lahajakortin käytät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadetakki, kurahousut ja kumihanskat olivat ahkerassa käytössä. Melkein on liiankin rehevää. Jotkut kasvit alkavat minusta jo kärsiä märkyydestä. Pilvipouta oli oikein hyvä sää vierailulle. Varmasti linja-autossakin oli mukavampi matkustaa, kun aurinko ei helottanut kirkkaalta taivaalta.
      Kiitos! Onneksi kärhömajassa oli edes yksi kärhö vielä kukassa. Lahjakortti oli oikein mukava yllätys. Pitää miettiä tarkkaan, mitä lahjakortilla hankkii.

      Poista
  3. Niin siistin näköistä ja kaunista! Teillä onkin paljon katsottavaa, monenlaisia paikkoja ja sitten ihanat kasvit. Mitä vierailijat tuumasivat kärhöistä, aiheutitko kärhökuumetta?
    On täällä onneksi satanut, mutta ei kyllä tuollaisia määriä. Toivottavasti teillä nyt sateet loppuisivat, kun täällä alkoivat.
    Ihana lahjakorttiyllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lähinnä kärhöjen määrä taisi kummastuttaa, niitä kun on jo 37 erilaista ja suurin osa loistokärhöjä. Joku kyseli tarkemmin, miten olen ne istuttanut, kuinka lannoitan jne. Harmi, kun ei ollut vielä montaa kukassa. Nuppuja kyllä näkyi runsaasti, jos kukaan niihin kiinnitti huomiota.
      Hyvä, että teillekin on vihdoin tullut sateita. Ei näy vielä meillä loppua sateille, tänäänkin satoi ehkä vähän reilut 20milliä. En ole viimeisen sateen jälkeen käynyt katsomassa sademittaria mutta näyttäisi siltä, että hiukan yli puolenvälin olisi vedenpinta.

      Poista
  4. Siistiltä näyttää puutarhasi. Diabolosi muistuttaa malliltaan hieman omaa Mustilanhortensiaani. Vanhimmat versot kasvoivat hennosti matalammin kunnes pensas otti kasvuspurtin ja teki metriset versot yhdessä kesässä mitkä töröttävät suorina ja haarautumattomina kohti taivasta toisin kuin aiemmat puolta matalammat. Ehkäpä pieni leikkaus auttaisi muotoilussa.
    Mukava saalis hunajamarjoja. Omanikin tuntuvat säästyneen tänä vuonna linnuilta, ehkäpä tuuheampi kasvutapa paremmin peittää syötävät ja sen kummemmin suunnittelematta alle istutettu pikkutalvio myös sinertävillä kukilla myös auttaa naamioimaan sinimarjaista satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin tuon pensaan kanssa varmaan kävikin. Onneksi purppuraheisiangervo kestää hyvin leikkaamista.
      Tänään keräsin samanlaisen rasiallisen hunajamarjoja. Varmasti saadaan ainakin litra ellei jopa parikin kerättyä tänä vuonna. Meillä ei ole rastaita näkynyt, niin ei ole tarvinnut toistaiseksi suojata marjoja. Tiheässä ne minullakin kasvavat eikä sinistä paljoa näy ennen kuin alkaa nostella oksia.

      Poista
  5. Minä hankkisin ehkä kaariportin ja jos vielä jää rahaa niin jonkun kasvin muistoksi. Puutarhavierailut ovat aina mukavia, olen päässyt tänä keväänä kahdelle puutarhakävelylle yksityishenkilön puutarhaan ja voi miten antoisia käyntejä ovat olleet. Sinulla on hieno puutarha jota kelpaa esitellä. Eikä joka nurkan tarvitse olla tiptop. Kiva kuulla, että salkoruusu ja kirahvinkukka voivat hyvin. Kirahvinkukka tosiaan tekee pehkon ja siitä lähtee sitten korkeat kukkavarret. Vähän jännittää ovatko salkoruusun siemenet sitä mitä piti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaariportti tai vastaava olisi ainakin varmuudella pidempiaikainen muisto kuin joku kasvi, joka saattaa kuolla kupsahtaa monestakin syystä. Minä en ole vielä tänä kesänä päässyt yhteenkään yksityispihaan (jos kavereita ja sukulaisia ei lasketa) mutta tarkoitus olisi avointen aikaan vierailla jossain. Täällä on myös paikalliset avoimet parin viikon päästä, jos pääsisi vielä niissäkin käymään.
      Kiitos! Ihan kaikkea en saanut tehtyä mitä olin etukäteen suunnitellut mutta kaikki tärkeimmät kyllä.
      Ei se haittaa, vaikka salkoruusu olisi jotain muuta väriä. 'Nigra' nyt olisi komein mutta ei tule riitoja vieruskavereiden kanssa, vaikka olisi vahingossa jotain eri väriä.

      Poista
  6. Kerrassaan upeaa, että sää suosi vierailua, se on aina helpotuksen huokaus. Meilläkin kävi ihmisiä sunnuntaina ja silloin oli hyvä pilvipouta lauantain 44 mm sateen jälkeen. Onneksi sade sattui eri päivälle kuin vieraat.
    Sait kaiken niin siistiin kuntoon, jopa kanttaukset! Minä en ole sitä puuhaa aloittanut kuin murto-osan verran (oi, voi). Kaikki kuvasi osoittavat tosi kivoja näkymiä ja paljon kauneutta rakenteiden ja kukkien muodossa. Ihania nuo Elina ja Minna-Elinat, on upeaa omistaa omia pioneja.
    Lahajakortti oli kiva muistaminen vierailusta ja toivottavasti löydät oikein kivan kohteen muistoksi tästä vierailusta, joku rakenne (esim. Köynnöskaari tms.) olisi varmasti kiva tai sitten joku kasviherkku. Keksit ihan varmasti jotain ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Varsinkin nyt kun on ollut näin sateista, niin poutasää ei ollut kovin todennäköinen vaihtoehto. Teilläkin sattui käymään hyvin puutarhavieraiden kannalta.
      Kiitos kehuista! Kanttaukset oli pakko tehdä, sillä en ollut edes kitkenyt niiden kukkapenkkien reunuksia. Odotin vain sitä muutaman päivän poutaa, jotta homma olisi ollut helpompi. Onnistui se näemmä sateessakin.
      Minustakin lahjakortti oli hyvä idea. Vieraan puutarhan omistajalle on vaikea viedä mitään kasvia, kun ei tiedä, onko sille tilaa. Lahjakortilla saa hankittua sellaisen asian, mikä on itselle varmasti mieluinen ja josta jää mukava muisto vierailusta.

      Poista
  7. Oi, miten mukavaa, että sade ymmärsi pysyä loitolla vierailun ajan! Miten siistiksi oletkaan pihapiirisi saanut, penkit kantattuina ja kukkamaat kauniina - kun aiemmin kerroit, minkälaiset sademäärät siellä tienoilla on kiusanneet. Kiva, kun vierailusta sait kiitoslahjan, keksit varmasti mieluisan ostoksen muistoksi. Tuollaiset vierailut ovat molemmin puolin mukavia. Kun saa oman pihapiirinsä siistiin kuntoon, voi hetken olla tyytyväinen ja hengähtää... sinulla on jo valmiiksi siisti piha avoimia ajatellen, eikö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vierailun jälkeen onkin sitten taas satanut melkein 40mm, joten ei näytä vesi loppuneen taivaasta.
      Kiitos! Oli kiva taas esitellä puutarhaa vieraille. Jospa joku heistä sai inspiraatiota tai vaikka ei olisi saanutkaan, niin on sitä aina kiva tutkia toisten puutarhoja. Tänä vuonna emme osallistu avoimiin, vaikka nythän puutarha olisikin ollut siisti sitä ajatellen. Meillä ei kuitenkaan ole tämä heinäkuun alkupuoli ihan sitä puutarhan parasta aikaa, joten emme siksi osallistu.

      Poista
  8. Upea vierailupäivä ollut. Onnellisena olet saanut toimia kauniin puutarhasi emäntänä siellä. Siistiä ja kaunista, toki ymmärrän pienoisen harmituksen kun toivomasi kasvit eivät ehtineet kukkaan asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hauskaa. Säille ei mahda mitään. Jos olisi ollut helteitä toukokuun lopusta lähtien, pionien kukinta olisi ollut jo ohi ja kärhöissä olisi voinut olla useita kukkia auki. Tai sitten olisi voinut käydä niinkin, että kaikki pionit olisivat olleet vielä tiukasti nupussa. Onneksi aina on edes jotain kukassa olipa säät mitä tahansa.

      Poista
  9. Mukavaa että oli onnistunut vierailupäivä eikä sade tehnyt kiusaa . Siistit kanttaukset ja yleisilme . Täällä on myös satanut aika reilusti viimepäivinä tosin sanoen joka päivä ja se haittaa kyllä kummasti puutarha työtä . Kylmää on myös ollut nytkin vain 15 astetta . Ulos pitäisi lähteä kitkentä hommiin .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olin hyvilläni siitä, ettei juuri silloin satanut. Kiitos! On se vaan kumma, miten sateella puutarhatyöt etenevät todella hitaasti. Kyllä nyt saisi lämmetä ja poutaantua sää taas kunnolla kesäiseksi.

      Poista
  10. Ihanaa että sää suosi puutarhavierailun aikana! Paljon kaunista katseltavaa teillä kyllä riittääkin!

    VastaaPoista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!