Kurittomat kasvit

Tammikuusta on sujuvasti valuttu vesisateen ja sohjon mukana helmikuulle ja nyt näyttäisi onneksi siltä, että valuminen hidastuu, sillä ainakin täällä on sää vihdoin kääntynyt pienelle pakkaselle. Liekö poikkeuksellisen lämmin tammikuu vai mikä syypäänä, mutta tämän huushollin kasvikunta on heittäytynyt suorastaan kurittomaksi. Minun piti alun perin pitää hyasintti-krookusruukkua kellarissa ainakin maaliskuun alkuun saakka mutta sen verran pitkiksi varsinkin krookuksen piipot siellä venyivät, että päätin tuoda istutuksen valoisampaan yli kuukauden etuajassa. Ruukku on ollut välillä ulkonakin mutta sekään ei ole kasvua hidastanut. Viikossa täysin valkoiset piipot ovat vihertyneet ihmeen paljon, vaikka päivät ovat olleet tuskallisen pimeitä.

Kellarin kurittomat hattivatit piti kiikuttaa jo ulkoeteiseen.

Olen tullut siihen tulokseen, että ritarinkukat jos mitkä ovat ainakin minun hoivissani kasveja, jotka vain eivät suostu tekemään niin kuin niiden kuuluisi. Jouluksi ostamani 'Magic Green' kukki kiltisti kahdella kukkavanalla mutta jäi sen jälkeen kuukaudeksi murjottamaan. Ei näkynyt uutta nuppuvanaa eikä edes lehdenkärkiä. Nyt onneksi sipuli on alkanut työntää lehtiä, joten elossa se on selvästi. Toinen tottelematon on viimevuotinen  'Cherry Nymph', jota yritin turhaan saada asettumaan levolle viiden kuukauden ajan. Viimeisen kuukauden ajan ruukku oli pilkkopimeässä mutta eipä sekään auttanut. Nyt luovutin ja toin mokoman jääräpään keittiön ikkunalle valoon ja normaalisti kasteltavaksi.

Tämänvuotinen 'Magic Green' vasemmalla, kuriton 'Cherry Nymph' oikealla.

Minusta tuntuu, että Cherryn sipuli on tässä tahtojen taistelussa vähän kutistunutkin siitä mitä se oli syksyllä kastelun loputtua. Varmaan jatkuva lehtien työntäminen ilman vettä, valoa ja ravinteita on kuluttanut sipulista energiaa (oma on kyllä vikansa, mitäs ei suostunut talvilevolle!). Pitäisiköhän minun siis unohtaa jatkossa kaikki ritarinkukkien hoito-ohjeet ja antaa sipulin itsensä päättää, milloin on sopiva hetki levätä ja milloin on kasvun aika? Sen ainoan kerran kun sain joululta säästetyn sipulin menemään kasvukauden jälkeen sopivaan aikaan levolle, se ei suostunut heräämään ja syykin selvisi, kun sipulista löytyi narsissikärpäsen toukka. Jääräpäisyys näyttää olevan ritarinkukissa yleinen piirre, sillä viskasin tavallisen valkoisen ritarin sipulin ulkoeteiseen hyasinttien kanssa samaan pahvilaatikkoon odottamaan kevättä. Ei ollut tarkoitus säästää sitä, mutta sielläpä se on kylmän eteisen nurkassa työntänyt melkein metriset lehdet. Taisi säikähtää kompostikutsua ja päätti osoittaa olevansa hyvin elinvoimainen. Luultavasti en aio heltyä...

Hyasintit odottavat puutarhaan pääsyä, ritarinkukka kompostia. Ehkä...

Vallattomia kasvuhaluja esiintyy myös kakkoslaadun tuoksuherneissä, jotka laitoin ihan vain huvikseni kylvölautalle nähdäkseni niiden itämiskyvyn. Itävyys oli todella hyvä, vaikka siemenet olivat epämääräisen muotoisia, haljenneita ja minikokoisia. En raskinut viskata niitä(kään) kompostiin, vaan istutin ruukkuun ja laitoin ulkoeteisen valoisimmalle ikkunalle. Ovathan ne vähän honteloita mutta selvästi ulkonäkö ei ole peruste syrjiä siemeniäkään. Hyvin pärjäävät elämässä ne missikisoihin kelpaamattomatkin yksilöt. Latvoin jo pisimpiä, jos se vähän hillitsisi enimpiä kasvuhaluja.

29.12.-24 kylvölautalle laitetut siemenet pääsivät multaan tammikuun alussa.

Saa nähdä, millainen sekasotku noista tuoksuherneistä vielä tulee kevään mittaan. Onpahan jotain seurattavaa tylsien talvipäivien lomaan. Tuoksuherneiden kanssa samaan aikaan lautalle laitetuista hopeaputouksen siemenistä sen sijaan ei ole itänyt yksikään. Taisivat olla liian vanhoja. Huonoa itävyyttä näyttää olevan myös chileissä, mutta siinä syypää taitaa olla siementen sijaan kasvattajassa. Unohdin nimittäin kastella kylvöksen eräänä aamuna ennen töihin lähtöä. Silloin se olisikin ehkä ollut vielä pelastettavissa. Myöhään illalla muistin purkin, jonka olin vieläpä nostanut haalean leivinuunin päälle vähän huoneenlämpöä lämpimämpään. Pahaksi onneksi juuri sinä päivänä isäntä oli lämmittänyt uunia ja kylvös oli sekä tulikuuma että rutikuiva köppyrä. Kyllä osaa ihminen olla muistamaton! Seurailen vielä varmuuden vuoksi viikon verran, jos joku siemen vaikka olisikin säilynyt elinkelpoisena. Sen jälkeen on kuitenkin laitettava uusia tulemaan, jos ei mitään ala nousta.

Eteisessä talvehtiva stevia on herännyt.

Huolimattomuus meinasi kostautua myös stevian kanssa. Minun piti leikata siitä jo syksyllä lehtiä talteen joko kuivattavaksi tai pakastettavaksi mutta sehän sitten unohtui. Loppusyksyn-alkutalven pimeydessä lehdet nuupahtivat ja ruskettuivat, joten siihen meni se kokeilu. Harmittelin jo, että koko puska on nyt varmaan menetetty. Toinen rungoista säilyi kuitenkin vihreänä, joten annoin stevian olla edelleen ikkunalla ja kastelin sitä samalla kun muitakin kasveja. Nyt juuresta on herännyt uusi pieni verso. Miten noinkin pieni elonmerkki saa olon tuntumaan niin keväiseltä! Heti tuli mieli kylvää jotain. Olisikohan vihdoin aika tehdä perennojen hankikylvöjä?