Heinäkuun herkkuja

Tänä vuonna jos milloin kannattaa suunnata ämpärin kanssa metsään ja vattumaastoon. Isoa ja hyvälaatuista marjaa on yllin kyllin. Emme ole itse niin himomarjastajia mutta yritämme käydä joka vuosi edes kerran keräämässä koko perheellä marjoja talven varalle. Nyt oli ensimmäinen kerta kun lapsetkaan eivät alkaneet tingata kotiin heti alkuunsa. Kummankin tenavan ämpärit täyttyivät samaa tahtia aikuisten kanssa ensimmäisen puolen tunnin ajan ja esikoisenkin suusta livahti, että täällähän voisi viihtyä pidempäänkin.

Mustikanvarvut ihan notkuivat mustikoiden painosta.

Marjapaikassamme on kätevästi mustikkametsä ja vattuaukko vierekkäin, joten itse kukin saa kerätä sitä marjaa, mitä itse haluaa tai vaikka vaihtaa marjasta toiseen. Minä suuntasin suoraan itseni korkuisiin vattupuskiin, joista sai kerätä melkein tarkistamatta kaikki kypsät marjat suoraan ämpäriin. Rupisia tai toukkaisia marjoja ei juurikaan näkynyt. Tunnin jälkeen alkoi jo hieman kyllästyminen iskeä lapsiin ja marjoja meni suuhun enemmän kuin ämpäreihin. Reilun puolentoista tunnin aikana saimme kerättyä pakastettavaksi noin kahdeksan litraa mustikkaa ja vähän yli viisi litraa vadelmia. Aika hyvin meidän perheen marjasaaliiksi. Kävin vielä itse toisena päivänä keräämässä vajaa viisi litraa vattuja lisää. Lähipiirissä on onneksi useampiakin innokkaita marjastajia, jotka täyttävät meidänkin pakastimia.

Vattujakin löytyi mukavasti.

Luonnonantimien lisäksi satoa alkaa tulla koko ajan enemmän myös kasvimaalta ja viljelypalstalta. Omalta pihalta ensimmäistä satoa saatiin kesäkuussa mm. retiiseistä, ruoho- ja ilmasipuleista, salaateista ja rucolasta. Kamomillaa keräsin kesäkuun puolivälistä alkaen ja nyt tämän kesän siementaimet alkavat hiljalleen virittyä kukkaan. Hunajamarjat alkoivat kypsyä myös hyvissä ajoin kesäkuun puolella ja jatkoivat heinäkuun ensimmäisille viikoille. Valkosipulin skeippejä alkoi ilmestyä melko aikaisin ja niillä herkuttelimme heinäkuun alussa. Muutama muita hitaampi yksilö oli tehnyt vasta nyt ihan heinäkuun lopulla kukkavarret, jotka paisteltiin tänään muiden kasvisten mukana ruuaksi.

Erään päivän saalis heinäkuun puolivälistä.

Tänä vuonna meille sattui täydelliset säät juuri puutarhamansikoiden pääsadon kypsymisen aikaan eivätkä hiiretkään älynneet tulla vielä silloin apajille. Puutarhamansikoiden lisäksi kuukausimansikoita on saanut kerätä kourallisen tai pari muutaman päivän välein. Harmillisesti kosteampi ja viileämpi jakso pilasi puutarhamansikoiden loppusadon ja sekä ampiaiset että joku hiirensukuinen on löytänyt viimeiset kypsyvät raakileet. Aionkin siirtää mansikoiden päältä lintuverkon kypsyvien mesimarjojen ja pensasmustikoiden suojaksi, jotta saisimme syödä itse edes ne.

Tomaatteja on paljon tulossa.

Villiintyneet tomaatit joutuivat vihdoin parturiin. Saksin kaikki latvat pois ylimmän kukkivan tertun yläpuolelta ja taittelin tai leikkasin kokonaan pois varkaat, joissa ei ollut raakileita tulossa. Kellastuneet tai ruskeapilkkuiset lehdet napsin myös pois mutta muuten en lähtenyt terveitä lehtiä karsimaan. Tiukkaan pakattu ämpärillinen lehti- ja varsimassaa irtosi noillakin toimenpiteillä ja nyt aika moni tomaattiterttu pääsi paistattelemaan auringossa eivätkä painavat kasvustot retkota niin pahasti kulkuväylillä.

Amppelitomaatti 'Gartenperle' tarjosi tänä vuonna ensimmäiset maistiaiset.

'Maskotka', 'Balkonzauer' ja 'Cereza Amarilla' ovat yleensä olleet meillä nopeimpia kypsymään mutta uusi tulokas 'Gartenperle' kiilasi tänä vuonna niiden ohi. Kauaa ei 'Maskotkallakaan' enää mene, sillä useita raakileita oli jo alkanut punertua ja maahan istutettu 'Evakkokin' on alkanut kypsyttää ensimmäisiä raakileitaan. Lasten 'Sungoldit' ovat myös tänään valmiita maistettavaksi.

Tuplaskeipit muuttuivat rykelmäksi pikkuisia sipulinalkuja.

Villit tuplaskeipit tehnyt valkosipuli riehaantui skeippien poiston jälkeen tekemään pienet sipulinalut varrentynkiinsä. Itusilmuiksiko noita sitten kutsuisi vai mikähän nimi tällä ilmiöllä on? Aikamoinen epeli. Mitähän maan alta löytyy? Muutaman kukkapenkkiin eksyneen valkosipulin olen nostanut ruuanlaittoon ja nyt kävin kaivamassa ensimmäisen valkosipulipenkistä. Melko muhkean kokoinen se oli ja koska kynnet olivat vielä tiiviisti toisissaan kiinni, en vielä suunnittele valkosipulien nostotalkoita. Lehdenkärjet alkavat joissain jo kellastua mutta eivät vielä niin paljoa, että nosto olisi ajankohtainen. Ruuanlaittoon tarvitsee säännöllisesti valkosipulia, niin siinä tulee seurattua, milloin olisi aika nostaa kaikki.

Krassia ja vihannesportulakkaa.

Autotallin seinällä roikkuvaan parvekelaatikkoon istuttamai krassit eivät olekaan molemmat punakukkaisia. Toinen on sittenkin hiukan oranssimpi kellertävin juovin. Silloin kun ihmettelin, millä todennäköisyydellä sekoituspussista sattuu osumaan punaista seinää vasten ne kylvöksen ainoat punakukkaiset taimet, niin oranssimmassa oli vain yksi kukka auennut. Se oli syystä tai toisesta melkein yhtä punainen kuin vasemmanpuoleinen krassi. Sitten kukkien väri muuttui oranssimmaksi. Olisiko säillä ollut osuutta asiaan? Vihannesportulakka näyttää krassien rinnalta pieneltä mutta sitä onkin käyty "laiduntamassa" vähän väliä. En ole saanut parina kesänä portulakkaa kasvamaan kasvilavassa mutta laatikossa seinällä se näyttää viihtyvän erinomaisesti. Tämä kasvatustapa menee jatkoon!

Kunnan viljelypalsta-alue näyttää lähinnä apila- ja peltosauniopellolta.

Pienet palstaterveisetkin pitää tähän väliin laittaa. Tuo pieni valkoinen läntti lähellä järven rantaa on meidän palstan kaaliverkko. Ja siellä ne muutkin viljelyssä olevat palstat sijaitsevat. Valkoisena peltosauniosta kukkivalle alueelle oli ilmeisesti myös varattu palstatilaa ja tuotu lisämultaa mutta viljelijöitä ei riittänyt sinne saakka. Vielä ei ole tullut tietoa, jatkuuko palstaviljely tuolla myös ensi vuonna ja saako saman palstan vuokrata uudelleen. Seuraillaan tilannetta. Ihan toivotonta viljely ei ole siellä ollut, sillä suurin osa kasveista on kasvanut yllättävän hyvin ja viikolla kävimme hakemassa sieltä jo ensimmäisen kunnon sadoksi laskettavan määrän syötävää.

Palstan herkkuja.

Peruna on 'Jussia', josta kaivelin käsikopelolla pinnasta isoimpia mukuloita 1-3kpl/kasvi. Varret saivat jäädä vielä kasvattamaan satoa lisää. Eilen haimme samalla tyylillä maistiaiset 'Acousticista', jossa vaikutti olevan enemmän syöntikokoisia mukuloita. Kulhossa on yhden rivinpätkän harvennusporkkanoita, herneitä ja muistaakseni seitsemän retiisiä. Pari sipulia oli alkanut tehdä kukkavartta, joten nykäisimme ne ensimmäisenä ruokatarpeiksi. Punasipuli ja isoin kuvan keltasipuleista otettiin siihen lisäksi. Näillä näkymin näyttäisi siltä, että palstalle laitettu työmäärä ja vuokra tulevat kyllä katetuiksi sadon määrällä, vaikka vanhoista nauriinsiemenistä iti vain yksi eikä vanhoilla porkkanansiemenillä kovin paljoa parempi itämisprosentti ollut. Kaikki muu kasvaa, jos ei kohisten, niin kohtuullisesti. Ja ainakin nuo ensimmäiset maistiaiset olivat erinomaisia niin maultaan kuin laadultaan.