tiistai 21. huhtikuuta 2026

Poks!

Johan niitä nuppuja alkoi poksahdella täälläkin auki kun riittävän pitkään odotteli. Tosin moni ensimmäisistä kukkijoista löytyi aivan muualta kuin mistä luulin niiden löytyvän.

Lehtoimikän siementaimi.
Imikät ovat yleensä aikaisia kukkijoita, mikä on hyvä, sillä ne ovat myös hyviä mesikasveja ensimmäisille pörriäisille ja vielä kertovatkin kukan värillä, missä on mettä tarjolla ja mitkä kukat ovat jo menossa vanhaksi. Kukat avautuvat vaaleanpunaisina ja muuttuvat kukan vanhetessa sinisiksi. Muutamalla muullakin luonnonkukalla on samanlainen ominaisuus. Koska imikän kukissa käy aina melkoinen kuhina, on selvää, että siementuotantokin on vähintäänkin kiitettävän runsasta. Aloituskuvan lehtoimikkä löytyi keskeltä varjokujan portin alla olevaa kiveystä. Aion kitkeä koko kasvin heti pois kunhan kukkapenkissä olevat isommat imikät alkavat kukkia. Pieniä lajitovereitakin näyttää pilkistelevän vähän sieltä sun täältä mutta saavat minun puolestani olla kukinnan loppuun saakka. Ihan joka paikkaa en kuitenkaan anna niiden vallata mutta suon pörriäisille kaikki mesibaarit, mitkä eivät ihan kulkuväylillä ole.
Bellis
Kaunokaisetkin ovat aikaisia kukkijoita. Kuvan aurinkoinen väriläiskä suorastaan hyppäsi esiin kaiken viimevuotisen ryönän keskeltä. Sitä ei voinut olla huomaamatta, vaikka olin kulkemassa monen metrin päästä ohi töistä tullessani. Jätin saman tien työlaukun rappuselle ja kävin ottamassa kuvan siltä varalta, että joku pitkäkorva tai siimahäntä keksii käydä seuraavan yön aikana mutustamassa koko kukan kitusiinsa. Eivät ne kyllä ensimmäisenä ole bellisten kukkia napostelleet mutta kerta se olisi ensimmäinenkin eikä luonnossa ole vielä kovin paljoa tuoretta evästä.
Vaaleajouluruusu on saanut jo useamman kukan täysin auki.
Tähtisahrami 'Ruby Giant' on ihanan aikainen kukkija ja onneksi tulin istuttaneeksi niitä myös hyvin lämpimään paikkaan. Ihan eniten käytetyimmän kulkureitin äärellä ne eivät kyllä ole mutta aurinkoisena päivänä voi aina tehdä asiaa yhden (tai useamman) kukkamättään luokse. Ensimmäinen 'Ruby Giant' aukesi jo 17.4. ja oli täten yhdessä posliinihyasintin kanssa ensimmäinen kukkiva sipulikukka. Takapihalla luumupuun juuressa pieni mätäs tähtisahrami 'Barr's Purplea' on myös aloittanut kukintansa, vaikka en olekaan ehtinyt nähdä niitä kertaakaan avonaisena. Aurinko ei vielä ehdi paistaa niiden kohdalle ennen kuin lähden töihin ja illalla ne jäävät talon varjon taakse. Kukat ovat kuitenkin selvästi olleet jo useampana päivänä auki.
"Rubiinijättiläiset" kukkivat jo useamman kukan voimin.

Lisää purppuraista sävyä löytyy esikoista.
Kovin ovat vielä pieniä ja harvakseltaan ympäri tonttia nämä minun kevätkukkijani mutta pääasiahan on, että edes sieltä sun täältä löytyy edes joku kukkanen. Ainakin kaksi eri kimalaiskuningatarta on jo bongattu etsiskelemässä pesäpaikkaa ja yksi raitamaamehiläisnaaras oli kerännyt siitepölyvasunsa niin täyteen, ettei meinannut päästä edes lentoon. Kuivuneen korren kärkeen kiivettyään se sai viimein riittävästi alkuvauhtia, että lento lähti sujumaan. Ainakin sen verran, mitä saimme lapsen kanssa seurattua.
Ensimmäisessä tarhakylmänkukassakin alkaa jo näkyä väriä.
Tarhakylmänkukkien karvaiset nuput kuuluvat monen suosikkeihin, myös minun. Käyn silittelemässä ja hypistelemässä niitä joka ikinen kevät ja melkein joka päivä. En vain voi vastustaa kiusausta. Lampaankorva, eli nukkapähkämö kuuluu samaan koskettamaan houkuttelevien kasvien sarjaan. Onneksi kukat eivät näy lähemmästä tuttavallisuudesta suuttuvan. Jos jotakin kasvia voi suositella kenen tahansa puutarhaan, niin tarhakylmänkukka olisi varmasti sillä listalla. Se kukkii aikaisin ja pitkään, kukinnan jälkeen ilmestyvät koristeelliset siemenkodat koristavat kasvia pitkälle ja lehdistö pysyy kauniina talven tuloon saakka. Se ei leviä juuristollaan lainkaan eikä siementaimiakaan putkahtele riesaksi asti. Tarhakylmänkukan akilleen kantapää ovat myyrät, jotka pitävät kovasti sen paksusta paalujuuresta. Toisaalta peltomyyrä jyrsi suurimman tarhakylmänkukkani tyvialueen perusteellisesti kahtena peräkkäisenä talvena eikä kasvi siitä pahasti hätkähtänyt. Ehkä ainoastaan vesimyyrä saattaisi saada juuren niin pahasti syötyä, että saisi heittää hyvästit kasville.
Puupioni on jo innoissaan kasvuun lähdössä.
Puupioninkin pulleat silmut sanoivat poks lämpimien päivien innostamana. Se näyttää aivan siltä kuin silmunjäänteiden seasta kurkottelisi monta käsivartta taivasta kohti. Vähän pelkäsin, miten pioni mahtaa suhtautua märkään syksyyn ja vähälumiseen talveen mutta onneksi jo valmiiksi lyhyistä varsista ei paleltunut senttiäkään. Ruskeat jäänteet korkeamman verson latvasilmun alapuolella ovat viimekesäisten lehtien ruodit, joiden ei kuulukaan lähteä kasvamaan. Ei vain ole tullut nyppäistyä pois eivätkä ole omine aikoineenkaan karisseet. Jokohan tänä kesänä pioni kasvaisi matalan saappaan varren korkuiseksi vai vieläkö pysytään lenkkarimitoissa?

Pisimmälle ehtinyt kevättähti 19.4.
Koska kukkii? -haasteen osalta huhtikurjenmiekat ja kevättähdet menivät huti. Veikkasin kummankin aloittavan kukinnan jo 16.4. Ensimmäinen kevättähdistä näytti vasta 19.4. siltä, että nuppu voisi poksahtaa hetkenä minä hyvänsä auki mutta eipä ole avautunut vieläkään. Vieressä kaveritkin ovat saaneet jo kasvateltua nuppunsa samankokoisiksi. Ehkä kevättähti ei uskalla kukkia yksinään, vaan tarvitsee riittävän monta kaveria rinnalleen. Ujoja taitavat olla. Huhtikurjenmiekkojen piippoja alkoi ilmestyä esiin jo 27.3. mutta nuppuja on saanut odotella tuskastuttavan pitkään. Vasta eilen näin ensimmäisen nupun hieman pilkistävän piipon kärjestä ja tänään töistä tullessa kukka olikin auki ja toinenkin jo puoliksi avautunut. Ovat sentään nopeita kunhan alkuun pääsevät. Kukinta meni kuitenkin viidellä päivällä huti veikkauksesta.
Kovasti odotin näiden avautuvan 19.4.
Idänsinililjojen piti aloitella 19.4. Niidenkin nuput olivat jo aivan selvästi valmiita aukeamaan mutta kuin kiusallakin ne alkoivat poksua vasta seuraavana päivänä, 20.4. Meni vain päivällä huti, mihin kyllä täytyy olla tyytyväinen, kun muistelee viime kevättä, jolloin moni arvaukseni meni huti peräti viikkotolkulla. Seuraavat jännitettävät ovatkin sitten pystykiurunkannukset ja narsissit. Saapa nähdä, mitä ennusteissa näkyvä kylmempi jakso tekee niiden kukinnan ajoitukselle? Vesisade varmasti vauhdittaisi edistymistä sulattamalla routaa, pakkasjakso... no, tiedätte kyllä.
Idänsinililjat aloittivat kukinnan 20.4.
Pitää tähän lopuksi vielä laittaa yksi sipulikasvi, vaikka se ei ulkona kasva eikä ole viime aikoina poksahdellutkaan. Jouluna peräti neljällä runsaskukkaisella kukkavarrella ilahduttanut valkoinen ritarinkukka teki kevään mittaan lehdet mutta kuihdutti ne lopulta pois kymmensenttisinä. Sipulissa oli aika pienet juuret alun alkaenkin mutta kuvittelin sen ruukutettuna kuitenkin jatkavan juurien kasvattamista niin kuin nämä yleensä tuppaavat tekemään. Koska sipulin kyljessä alkoi tuntua pehmeämpi kohta ja sivusipulikin pysäytti ainokaisen lehtensä kasvattelun, päätin kipata sipulin pois ruukustaan ja tutkia, onko sillä jotain hätänä. Mullan vallanneet harsosääsket vaikuttivat osaltaan päätökseen. Pehmeämmästä kohdasta paljastui vain viimeisen kukkavarren jäänteet, jotka olivat viimein surkastuneet ja jättäneet sipulin kerrosten väliin tyhjää tilaa. Muuten sipuli tuntui edelleen napakalta eikä päällimmäisten kuorikerrosten altakaan löytynyt mitään hälyttävää. Juuria sipuli ei kuitenkaan ollut tehnyt yhtään lisää, mikä varmaan selittää lehtien surkastumisen. Nyt vain jäin arpomaan, mitä teen sipulille: pitäisikö se ruukuttaa uudelleen vai jättää lepäilemään ja odottamaan kasvuhalujen heräämistä? "Istutin" toistaiseksi sipulin pieneen rasiaan ruukkusoraan, jonka kostutin kevyesti suihkepullolla. Siinä ei pitäisi harsosääskien vaivata ja juurten kasvuakin on minun helpompi seurata.
Ritarinkukka ei halunnutkaan lähteä kasvuun.
Osaisiko vaikka ritarinkukkien sielunelämää perusteellisesti tutkaillut Liisa antaa valistuneita jatkotoimenpideohjeita tai onko muilla hyviä ideoita, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Sipulilla on kuitenkin kokoa suht mukavasti, vaikka ymmärrettävästi neljä komeaa kukkavartta sitä hoikensikin. Sivusipulilla ei nähdäkseni ole vielä omia juuria, vaan kaikki juuret lähtevät suoraan emosipulin tyvilevystä.
Päätetään kuitenkin juttu ulos kun sieltä aloitettiinkin. Huhtikurjenmiekka 'Harmony' kukassa 21.4.
Toivotaan, ettei tässä kovin ankaraa takatalvea saada kohdalle, kun on päästy näin hyvin kevään makuun. Roudan sulattava vesisade olisi ihan toivottavaa säänmuutos ja vielä mielellään arkipäivänä eikä viikonloppuna. Viikonlopulle haluaisin tilata aurinkoista ja lisää kevätkukkien poksahtelua.

16 kommenttia:

  1. Kiva, että pääsit katselemaan auenneita kukkia. Minä ihastelin eilen tarhakylmänkukan siementaimen auennutta kukkaa, vaikka vieressä olevan emokasvin nuput ovat vielä supussa. Kylmänkukka, nukkapähkämö ja ohotanmaruna ovat ehdottomasti silitystä kaipaavia.
    Lämmin vesisade olisi tarpeen, jotta monet kasvit lähtisivät kasvuun, mutta taitaa seuraavaksi olla tarjolla vain lumiräntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenkin kasvin siementaimilla tuntuu joskus olevan ihan oma aikataulunsa kukkimisen suhteen. Ehkä vanhempi kasvi tietää jo paremmin, miten kevät normaalisti etenee eikä innostu ja ala hötkyilemään aikaisista lämpimistä.
      Vesi sulattaisi mukavasti roudan ja vauhdittaisi siten kasvua. Vesi on monin paikoin myös ihan tarpeen, vaikka syksy olikin märkä. En ole päässyt tutkimaan, miten kuivaa meillä on, kun maa on edelleen roudassa. Tänään olikin jo satanut pikkuisen. Hyvin vetinen räntäkin kelpaisi paremman puutteessa mutta ei mieluusti enää lunta ja pakkasta.

      Poista
  2. Keväässä on juurikin parasta tämä värien suuri kontrasti. Huikean hienon värisiä nuo purppuraiset krookus ja esikko. Ne ovat kuin huutomerkkejä muuten niin ruskenharmaassa ympäristössä.
    Onneksi sinun tarhakylmänkukkasi on selvinnyt myyrien hyökkäyksistä. Täällä isot on syöty ihan kaikki. Yksi toissavuotinen siementaimi on (toistaiseksi) hengissä. Eniten sapettaa, kun olen ne siemenestä itse kasvattanut, grr😠
    Jaahas, sielläkin on juureton ritari😯Tämä on ihan kummallinen juttu, mihin törmäsin omieni kanssa. Olen edelleen ihan ulapalla ritarien sielunelämän suhteen, mutta ehkä kuitenkin istuttaisin sipulin hyvään kasvupohjaan. Kastelin ja lannoitin omiani reilusti alakautta, ja ne alkoivat kasvattaa juuria ja lehtiä. Ovat edelleen ihan ok ja niillä on komeat lehdet. Tuota vauvelia en ehkä vielä irrottaisi, jos sillä ei ole omia juuria. Tosin se toisaalta kyllä vie emolta voimia. Apua, en tiedä! Kauhea yrittää neuvoa, kun ei itsekään ole mikään ritarinkukkaekspertti.
    Säätilat puhuttavat nyt puutarhureita. Vähän jännittää tuleeko sitä lunta vai ei?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienikin väriläiskä erottuu pitkän matkan päähän, kun ympärillä on vain ruskean ja harmaan sävyjä ja ehkä myös vähän sammalenvihreää.
      Meillä ei taida olla juurikaan myyrätuhoja (*koputtaa puuta*). Kiitos siitä kuulunee ahkeralle lumikolle ja ehkä myyräkannatkin lähtivät jo romahtamaan. Toivottavasti tarhakylmänkukkiisi olisi jäänyt sen verran juuria jäljelle, että ne lähtisivät vielä versomaan. Minulta syötiin muistaakseni toissa ja viime talvena paljon tarhakylmänkukkia mutta ainoastaan yksi tai kaksi ei selvinnyt.
      Pitääpä sitten istuttaa sipuli, jos se vaikka päättäisi yrittää lähteä uudestaan kasvamaan. Luotan sinun kokemukseesi, kun ei ole itsellä sitäkään vähää tietoa. Nyt olisi ainakin otollinen vuodenaika kasvamiseen. Minun silmiini näytti, että "vauvasipuli" kasvaisi emosipulin tyvilevystä eikä sillä vielä olisi omia juuria, vaikka pari juurta lähteekin aika läheltä pikkusipulin tyveä. En kuitenkaan taida uskaltaa lähteä veitsellä leikkimään. Viekööt pikkusipuli emon voimia kunhan edes joku kasvaa ja kukkii aikanaan. Onneksi nuo muut ovat kasvattaneet ihan hyvät lehdet ja vaikuttavat muutenkin virkeiltä.
      Toivottavasti ei tulisi lunta. Mieluummin vaikka sitten vetistä räntää jos ei pelkkää vettä voi sataa.

      Poista
  3. Kivasti siellä alkaa jo eloa ja väriä näkyä. Tavallaan on hyväkin, että lämpeneminen tapahtuu hissukseen. Näin ehtii seurata puutarhan heräämistä ja nauttia yksittäisistä kukista enemmän. Toivotaan, ettei takatalvesta tule kovin kylmä ja pitkä. Vesisade on kyllä tarpeen. Hurjan kuivaa joka paikassa.
    Kasvien heräämisellä on omat aikataulunsa. Luulisi, että idänsinililjat aukaisevat nuppunsa ennen kuin puupioni alkaa versoa. Aika hyvin veikkauksesi osuvat. Päivä tai pari ei haittaa, viikkokin suuntaan tai toiseen on hyväksyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on ollut ihan hyvä, ettei kaikki tapahdu yhdellä rytinällä. Sen verran paljon olen joutunut olemaan poissa kotoa, että menisi vaikka mitä ohi, jos puutarhassa kasvu edistyisi yhtään nopeammin.
      En tiedä kuivuudesta, kun meillä on vielä maa niin roudassa, ettei ole päässyt lapiotestejä tekemään. Pitkään on kyllä ollut poutaa ja kun luntakin oli niin vähän, niin ei tullut edes sulamisvesistä kosteutta.
      Leikkimielinenhän tämä haaste oli. Silti on kiva osua edes suht lähelle. Oli todella jännittävää seurata noiden idänsinililjojen nuppujen kasvamista, kun näytti jo melkein varmalta, että tulee napakymppi. Niin vain jekuttivat minua ja pitivät nuppunsa kiinni seuraavaan päivään. Tänään olikin jo auennut useampi huhtikurjenmiekka lisää ja idänsinililjoissakin näkyi mukavasti sinistä. Kevättähdet vain taitavat edelleen olla tiukasti kiinni, kun tuli näin kylmä sää. En edes muistanut kotiin tullessani vilkaista, ovatko nuput auenneet. Pitää ehkä käydä tarkistamassa.

      Poista
  4. Kiva, että sielläkin kauniit kevätkukat alkavat aukomaan nuppujaan.
    Onpa osuva nimi huhtikurjenmiekalla. Harmoninen ja hyvin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talven jälkeen näiden ensimmäisten kukkien näkeminen on aina yhtä iloinen hetki. Pidän valtavasti kaikista kevät- ja huhtikurjenmiekoista. Tuota 'Harmonya' on yleisimmin myynnissä ja se myös tuntuu viihtyvän erittäin hyvin täällä.

      Poista
  5. Oi että miten ihania poksahteluja ja ihania kukkasia.
    Meillä oli maa valkoinen eilen ja kova myrskytuuli. Onneksi ei kukkia vielä ole

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, teille sattui sitten kunnon takatalvi kohdalle. Täälläkin on tuuli koko ajan yltynyt ja sää viilentynyt. Lauantaille ennustaa kovin talvisen näköistä keliä. Onneksi ei ole vielä juuri muuta kuin noita ensimmäisiä perennoja ja sipulikukkia hereillä. Ne kestävät paremmin kylmää kuin myöhemmin heräävät kasvit.

      Poista
  6. Sielläkin on jo paljon kukassa. Ja aika valtava tuo ritarinkukan sipuli. Tässä muutamia koska kukkii- haasteen hutiarvauksia: https://vaaleanvihrea.blogspot.com/2026/04/kukkimisista-ja-muista-kuulumisista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä ihan kaikki hautautumassa hyvää vauhtia lumeen. Ritarinkukan sipuli on kyllä ihan kohtuullisen kokoinen mutta ei nyt sentään valtava. Kuvakulma vähän hämää.
      Pitääpä käydä katsomassa postauksesi.

      Poista
  7. Siellähän on poksahdellut vaikka kuinka!
    Meillä lumi oli peittänyt aamulla kaikki kukat alleen, sitä satoi varmaankin lähemmäs 10 senttiä. Saman verran kuin talven lukemat! Tosin nyt paistaa aurinko ja on jo plussaa, joten aika nopeasti lumet ovat taas muisto vain. Mutta kosteutta täällä jo kaivattiinkin, toivottavasti se saa lisää kukkia näkyville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä nyt, valkoinen on maa. Ehkä lumi on kuitenkin illan mittaan on alkanut painua kasaan eikä sitä enää ole kymmentä senttiä. Täällä ei aurinkoa ole tänään näkynyt mutta jospa se huomenna jo näyttäytyisi.

      Poista
  8. Jo on pitkällä teidän kevät. Tällä tuulella ja myrskyllä kevät siirtyi varmastikin vuodella eteenpäin, ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai sentään myrsky vuodella kevättä siirtänyt. Tänään huomasin työpaikan seinän vieressä koivun jo hiirenkorvalla. Oli aika ällistyttävää. Meidän pihalla ei vielä näytä laajemmassa mittakaavassa sen keväisemmältä kuin yleensäkään tähän aikaan.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!