.jpg) |
| Muutama aamupäivän mittaan hankalista paikoista kitketty voikukka. Osasta jäi käteen pelkät lehdet, osasta lähti ehkä puolet juuresta. |
Meillä hankalimmat kitkettävät ovat kivipolut, joiden väliin on joihinkin kohtiin pesiytynyt voikukkia. Täältä on löytynyt voikukkia, joilla on jopa puolen metrin syvyyteen uppoutuneet juuret. Ymmärrettävästi en ole kivipolkuja perustaessani ihan joka kohdasta vaihtanut maata niin syvälle (hyvä jos 10cm...) ja sieltäpä ne voikukat puskevat esiin monta kertaa kesässä vaikka kuinka niitä kävisi nyppimässä. Myrkkyihin en koske, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää sinnikäs kitkeminen. Koskaan eivät ole voikukat suorastaan hyppineet kivipolkujen saumoista roskaämpäriin eivätkä pysyneet poissa erityisen pitkään, vaikka miten tarkasti niiden kitkemisen ajoittaisi vain erityisen hyviin kitkemispäiviin. Siinä oli riittämiin lisäsyytä tutkia asiaa tarkemmin ja saada varmuus siitä, onko koko juttu vain hölynpölyä vai onko asiassa sittenkin jotain, mitä ei voi järjellä selittää.
 |
| Kaksi aamupäivän testialuetta etupihalta. Vasemmalla lähtötilanne, keskellä heti kitkennän jälkeen, oikealla päivä, jolloin huomasin kitketyissä uutta kasvua (ympyröidyt kohdat). |
Valitsin testialueiksi etupihan kiveyksen ja autotallin seinustan, joissa tuntuu olevan ihan sitkeimmät voikukat. Otin etupihalta kaksi pienempää lämpärettä ja autotallin luota yhden alueen, jotka kitkin aamupäivällä, niin kuin ohje kuului. Etupihalta toiset kaksi kohtaa ja autotallin luota yhden kitkin samana päivänä vasta myöhään iltapäivällä, jotta voin vertailla suht luotettavasti tuloksia. Jos Suuressa Kitkemispäivässä on tehoa, samanlaisista paikoista samoilla välineillä samana päivänä mutta eri aikaan kitkettynä pitäisi nähdä selvästi ero siinä, kuinka voikukat lähtevät irti tai vähintäänkin aamupäivällä kitkettyjen pitäisi lähteä uudelleen kasvuun selvästi huonommin kuin iltapäivällä kitkettyjen. Mitäpä luulette, kuinka kävi?
 |
| Autotallin seinustalta kahden eri aikaan kitketyn paikan vertailut. |
Aamupäivän kitkeminen oli yhtä tuloksetonta kuin aina ennenkin: suurin osa voikukista lähti vain parin sentin mittaisella juurenpätkällä siitä huolimatta, että kaivoin juuria sen verran esille kun niitä kivien välistä sai. Osasta jäi vain lehtitupsu käteen. Kolme voikukkaa lähti sentään kokonaan juurineen: kaikki tämän kevään siementaimia, joilla oli 2-4-senttiset juuret. Iltapäivän kitkemistulos oli yhtä surkea. Kuviin laitetuista kellonajoista huomaa, etten kokeillut kitkeä näitä testialueita lähempänä klo 11. Meillä oli muuta kiirettä juuri silloin, joten minulla oli käytettävissä vain aikaisempi aamupäivä. Aiempina vuosina olen kitkenyt jopa koko klo 9-14 välin enkä ole silloinkaan huomannut mitään eroa kitkemistuloksessa, joten tähän testiin sai luvan riittää tämä lyhyempi aikaväli. Koska tässä tehdään (puoli)tarkkaa tieteellistä koetta, en voinut vielä tässä vaiheessa vetää johtopäätöksiä kitkemispäivän tehosta. Siispä jätin alueet tarkkaan seurantaan ja otin uudet kuvat silloin, kun huomasin maahan jääneiden juurenpätkien versovan uutta vihreää.
 |
| Oikea päivä mutta aivan väärään aikaan suoritettu kitkentä etupihalla. Alarivin testin huomasin versovan jo 26.7. mutta kuvan ottaminen unohtui. |
Ja jotta testaaminen varmasti olisi mahdollisimman luotettavaa, päätin ottaa vielä pari päivää myöhemmin kaksi uutta kohtaa seurattavaksi, jotta nähdään, millainen tulos saadaan verrokiksi. Oletettavasti siis näinkin väärään aikaan kitketyt kohdat alkaisivat versoa todella paljon nopeammin kuin oikeana päivänä oikeaan aikaan kitketyt paikat. Tutkikaapa tarkkaan päivämääriä seuraavista kuvista.
 |
| Etupihalta nämäkin testikohdat. Alarivin testialue ei ole alkanut versoa vieläkään. |
Tällä kokemuksella, mikä minulle on karttunut muutaman vuoden aikana, sanoisin, että ihan paras on kitkeä kiveysten saumat keväällä melko pian lumien sulettua. Ainakin voikukat tuntuvat silloin lähtevän ihan helpoiten irti ja vielä pitkillä juurilla, joten uusi kasvu on silloin luonnollisesti kituliaampaa. Ihan turhaa on odotella kesäkuun puoleenväliin saakka ja samalla katsella enemmän ja enemmän rehottavia rikkaruohotuppaita. Tarkemmin näitä testialueita seuratessani totesin myös, että ne voikukat, joilla oli jo valmiiksi hennompi juuri, lähtivät huomattavasti hitaammin kasvuun kuin ne, joilla maahan jäänyt juuri oli paksu ja vahva. Näitä hankalimpia paikkoja kun on kitkenyt vuosi toisensa perään monta kertaa kesässä, tavallaan tietää jo ennestään, mikä "vanha tuttu" voikukka ilmestyy aina uudelleen kitkettäväksi. Kerta kerralta se vain heikkenee, kun kasvi ei ehdi kerätä energiaa juureensa ennen uudelleen kitkentää. Tehkää te muut vain ihan miten haluatte mutta minä itse jätän kuun jatkossa vain möllöttämään yötaivaalla ja kitken silloin kun sattuu huvittamaan!
Haa, jälleen olet kiinnostavien tieteellisten kokeiden äärellä! Tämä tutkimuksesi oli erittäin mielenkiintoinen ja olen taipuvainen yhtymään sinun loppupäätelmääsi. En ole muistanut itse testata näitä kitkemispäiviä kovin hyvin, sillä välillä on sää ollut esteenä tai joku muu seikka. Olen sitä vastoin tehnyt verrokkikokeiluja kylvöissä ja epäilyt heräsivät, kun jonain vuonna paras sato tuli aivan 'väärään aikaan' kylvetyistä siemenistä. Kävin siis kerran luennolla, jonka aiheena olivat nämä kuun mukaan tehtävät puutarhatoimet ja sen jälkeen yritin ihan tosissani noudattaa ohjeita. No, uteliaana oli pakko ryhtyä verrokkitutkimuksiin ja siinä kävi useampi tilanne, jossa omasta mielestäni lopputulema oli, että paras sato saadaan hyvillä kasvualustoilla, järkevällä säällä kylväessä ja hyvillä olosuhteilla kylvön jälkeen. Tunnen monia puutarhaharrastajia, jotka vannovat ehdottomasti kaikissa toimissa kuun vaiheisiin, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Itse olen päätynyt siihen, että teen kuun mukaan, jos muistan ja se sopii muuhun aikatauluuni, mutta en ota stressiä asiasta. Olen oman kokemukseni mukaan huomannut monet muut seikat tärkeimmiksi halutun tavoitteen saavuttamisessa.
VastaaPoistaMinulla on ollut usein mielessä, että pitäisi kokeilla verrata kylvöjen onnistumista, mutta yleensä silloin kun otan siemenpussit esille, kylvän kerralla kaiken. Ulkokylvöissä on myös mahdoton vakioida olosuhteita niin, että voisi yksiselitteisesti tulkita kuun vaikutuksen onnistumiseen. Ehkä jonkinlaisia johtopäätöksiä voisi vetää, jos kokeilisi teoriaa jollain aikaisilla esikasvatettavilla, kuten chileillä, ja kasvattaisi taimia kasvivalon avulla jossain ikkunattomassa tilassa. Ainakin itämisprosentin ja -nopeuden, sekä muutenkin kasvuvauhdin saisi selville ja jos taimia olisi riittävästi, kävisi yksiselitteisesti selväksi, onko kuulla minkäänlaista vaikutusta asiaan.
PoistaTaidan kyllä olla itse liian skeptinen uskomaan, että kuun vaiheilla olisi mitään merkitystä kasvien kasvuun tai sadon määrään, mutta jos joku pystyy esittämään luotettavia tutkimuksia aiheesta, niin voin kyllä muuttaa mielipidettäni. Ja koska en ole itsekään aivan sataprosenttisen varma aiheesta, annan muiden ihan rauhassa ajoittaa puutarhatoimensa (ja vaikka koko elämänsä) kuun mukaan. Kukin tehköön tavallaan.
Itse en ole koskaan testannut kitkemispäiviä kuun mukaan, joten siltä osin omaa kokemusta asiasta ei ole. Itse kun tapaan tehdä kitkentäkierroksia kukkapenkeissä monta kertaa kesässä ja olen havainnut sen olevan sangen hyvä keino pitää penkit aika lailla rikkaruohottomina. Rikat kun haraa ja noukkii pois heti pieninä ne eivät ehdi ainakaan levitä ja siementää penkkeihin.
VastaaPoistaMenen itse hyvin pitkälti inspiraation mukaan; jos ei huvita tänään kitkeä, siirrän homman sellaiseen hetkeen kun sattuu huvittamaan. Ja usein nappaan ohikulkiessani rikkaruohon tai useammankin, jos niitä osuu silmiin. Homma hoituu niinkin.
PoistaHeh, itsekin olen enemmän tutkitun tieteen kannattajia. Kiintoisa tutkimusasetelma, pyrit mitä ilmeisimmin kaltaistamaan verrokkiryhmät olosuhteiden mukaisesti mahdollisimman samanlaisiksi. P-arvoja et kuitenkaan saanut näistä otoksista laskettua, ensi vuonna isommat verrokkiryhmät? 😉
VastaaPoistaJuu, ei ihan liian tieteellisesti voi tehdä tällaisessa harrastelijablogissa! Eikähän meillä nyt niin paljoa rikkaruohoja ole, että saisi kovin suuria otantoja tehtyä... kröh, kröh... :D Olosuhteet sentään olivat koeaikaan melko samanlaiset, eli mukavaa poutaista hellesäätä (se tähänastisen kesän pisin poutajakso) ja testialueissa keskenään samanlaista maa-ainesta. Mutta olisihan tuossa siis voinut vielä mitatakin jokaisen kitketyn voikukan juuren pituudet ja taulukoida ne, niin olisi taas saanut lisää informaatiota aiheesta. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä jäikin aika pinnalliseksi tutkimukseksi.
PoistaNo mutta kun kerta asiaa ehdotit, niin voitaisiinkin ottaa ensi vuonna sellainen testi, että verrataan tuloksia eri osissa Suomea. Valitse sinä omasta puutarhastasi muutama koealue ja minä otan meiltä muutaman, varmaan pitäisi joku Pohjanmaaltakin houkutella mukaan ja tietysti ihan Etelä-Suomen rannikkoalueeltakin, jotta saadaan mahdollisimman paljon materiaalia analysoitavaksi. Ja tietysti jokainen kitketty juurenpätkä myös mitataan ja punnitaan.
Tässähän ehtii vielä hyvin hioa tutkimusasetelmat ensi vuodeksi just eikä melkein 😂
PoistaKasvien kasvuolosuhteet ja kasvutarpeet vaihtelevat niin paljon, että samaa mieltä kanssasi. Miten voisi tietty päivä ratkaista ongelman. Jos se olisi niin helppoa, niin eikös jokainen maajussi olisi riemurinnoin koneilla kitkemässä rikkoja juuri oikeana päivänä.
VastaaPoistaTuota aivan samaa olen itsekin miettinyt! Ei olisi rikkaruohojen kanssa ongelmia, jos yksi päivä vuodesta olisi niin poikkeuksellisen tehokas, että silloin kitkemällä pääsisi rikoista lopullisesti eroon.
PoistaHei, piti vielä kirjoittaa, että tuo keväällä kitkentä tuntuu olevan todella tehokasta, mutta itse panostan syksyyn. Kun ihan lopuksi ennen pakkasia kitkee kaikki pois, talvehtiminen juurenpätkillä heikkenee ja keväällä on vähemmän voimaa versojen kasvattamiseen. Kun sitten keväällä ottaa nopeasti uuden kasvun pois, juuri näivettyy ja kestää tosi kauan, ennen kuin uutta kasvua tulee. Meillä ongelmana 20 vuotta vanha laatoitus, jonka välit ovat niin pienet, että on kamalan vaikea saada siihen mahtumaan työkalua, eikä laattojen pois nosto ole mahdollista.
VastaaPoistaHyvin paljon mahdollista tuokin. En ole itse tullut syksyllä kitkemistä niin harrastaneeksi, sillä kylmyys, märkyys ja pimeys vievät minulta kokonaan innon puutarhatöihin. Voisi kyllä kokeilla ihan hankalimpiin paikkoihin tuotakin konstia, jos sattuisi myöhäissyksyllä tulemaan joku aurinkoinen poutapäivä. Tuollaisia hankalia, ahtaita rakosia on meilläkin muutamia.
PoistaMielenkiintoinen testi sinulta jälleen. Arvostan idearikkauttasi ja intoasi tarttua tällaisiin asioihin. Kaikkea ei kannata niellä sellaisenaan, vaan kyseenalaistamalla löytyy uusia näkökulmia. Mikä parasta, et pelkää esitellä testejä tuloksineen lukijoille.
VastaaPoistaVarmasti sohaisit aiheeseen, jolla on vakaat kannattajansa ja vastustajansa. En ole kertaakaan kitkenyt kuun mukaan. Pyrin kitkemään silloin, kun se itselleni sopii. Mieluummin liian usein kuin liian harvoin. Mitä isommaksi rikat pääsevät, sen isommat juuret ne kasvattavat ja pahimmassa tapauksessa leviävät kukin tavallaan vielä lisää. Olen huomannut, että suurin osa rikoista irtoaa paremmin märästä maasta. Sateen jälkeen on hyvä kitkeä. Olen myös huomannut Urban Farmingin mainitseman syyskitkennän olevan tehokasta. Keväällä alueet ovat pidempään siistejä, eivätkä rikat ehdi hyödyntää kevään kosteutta ja valoa täysillä. Täällä Kehä III:n kupeessa syksyt voivat olla leutoja hyvinkin pitkään. Silloin on hyvää aikaa kohentaa puutarhaa, kun se muuten on menossa talvilevolle.
Kylvöissä olen joskus kokeillut kuun vaiheita, mutta ilmeisesti en ole riittävän pitkäjänteinen saadakseni jotain vertailukelpoisia tuloksia. Kylvöissä noudatan hyviksi toteamiani menetelmiä. Toki olen valmis kokeilemaan uusiakin asioita.
Kasvukausi on meidän maassamme loppujen lopuksi aika lyhyt ja tekemistä riittää. Jokainen saa puutarhassaan tehdä ja toimia omien mieltymystensä ja metodiensa mukaan.
Kiitos! Olen kai luonnostani epäilijä. Onneksi Suomessa on sananvapaus, niin ei tarvitse pelätä löytävänsä itseään pahoista ongelmista jonkun sanomisensa takia.
PoistaRikkojen irtoaminen riippuu paljon maan laadustakin. Meillä on useampi paikka, josta rikkaruohot kannattaa käydä kitkemässä silloin kun maa on kuivaa. Pääsääntöisesti kyllä kevyesti kosteasta maasta on miellyttävin kitkeä. Pitäisi oikeasti löytää syksyllä energiaa kunnolliseen kitkentäkierrokseen. Silloin tuppaa vain olemaan niin kylmää, märkää ja pimeää, ettei puutarha vedä enää niin puoleensa.
Taimikasvatuksessa saati sitten suorakylvöissä niin moni asia vaikuttaa lopputulokseen, että on hyvin vaikea arvioida pelkästään kuun vaikutusta onnistumiseen. Jos joku on vakuuttunut siitä, että kuun mukaan toimiminen on järkevintä, niin tehköön minun puolestani aivan vapaasti niin. Itse seuraan mieluummin inspiraatiota, sääennusteita ja aikaisempien vuosien kokemuksia.
Meillä koko tontti on hyvin syvälle hiekkaa. Siitä rikat irtoavat helpommin myös kuivalla säällä. Syksy ei tosiaankaan enää houkuttele pihahommiin. Jotain on kuitenkin kiva tehdä. Silloin on sopivaa ottaa lapio esiin ja käydä kanttausurien ja rikkojen pariin.
PoistaHiekkamaassa on puolensa siinä suhteessa. Jos syksyllä olisi aurinkoista ja suht kuivaa, niin varmaan innostusta puutarhatöihinkin olisi edes pikkuisen. Kanttaamiset ainakin olisi hyvä tehdä silloin, niin pysyisivät reunat siisteinä todella pitkään.
PoistaHeh, olet kyllä niin huippu näine (puoli)tieteellisine kokeiluinesi!
VastaaPoistaMinäkin kuulun niihin, joita kuun vaiheiden vaikutus puutarhahoitoon epäilyttää suuresti. Haastattelin vuosia sitten alan asiantuntijaa ja kirjoitin haastattelusta jutun, hän osasi kyllä argumentoida asian niin hyvin, että aloin lähes uskoa. Mutta en ihan.
Harvoin on käynyt niin, että olen ollut tuona Suurena Kitkemispäivänä edes kotona tai niin, ettei ole jotakin muuta ohjelmaa tai kiireellisempää tekemistä. Mutta tänä vuonna olin ja päätin sinun laillasi testata, kuinka käy. En vain ole noin järjestelmällinen, että olisin ottanut kuviakin!
Päätin ottaa käsittelyyn ainakin muotopuutarhan ikuisuusongelman: sikurit. Niillä on voikukkamainen juuri. Koska joskus vuosia sitten olin todella epäjärkevänä istuttanut sinne yhden sikurin, ja se tuotti sata siementaimea, ja kukin niistä edelleen sata siementä, on maassa edelleen melkoinen siemenpankki. Päätin nyhtää niitä maasta, jospa pitkä voikukkamainen juuri lähtisi maasta kokonaisena.
No, ei lähtenyt sen enempää kuin muulloinkaan. Tuolloinhan täällä oli rutikuivaa ja maa hyvin kovaa betonimaista savea. Ainoa aika, jolloin sikurien juuret lähtevät hyvin, on sateen jälkeen, ja myös ainoastaan silloin, kun ne ovat kasvattaneet jo puolimetrisen kukkavarren, joka on sen verran puutunut, että siitä saa tukevan otteen. Muuten saa käteen vain lehtiruusukkeen lehdet, oli Suuri tai Pieni tai Tavallinen Kitkemispäivä.
Seuraan blogia, jossa kerrotaan kuun vaiheista ja tästä kitkemispäivästäkin. Pidän suuresti blogin pitäjästä, joten en kohdista kritiikkiä häneen, vaan aiheeseen. Kun pohdin kommentissani etukäteen tuota, että maa on kivikovaa, tuskin kovin hyvin irtoaa, niin hän totesi, että toki vaikuttaa paikka ja maa ja sää. Niin että ööh... loppujen lopuksi tuntuu siltä, että eipä se nyt kovin Suuri kitkemispäivä olekaan, jos siihen vaikuttavat olosuhteet a ja b ja c ja ties mikä muukin poikkeus tai epäonnistumista selittävä tekijä.
Oma mielipteeni onkin: kaikkein paras on kitkeä silloin, kun a) muistaa, b) ehtii, c) maa on muhevaa sateen jälkeen, d) sattuu olemaan hanskat kädessä, kun huomaa rikkoja, e) ja sitä rataa.
Välillä tuntuu, että taidan olla täysin vailla järkeä, kun testailen eri juttuja ja menen vielä julkaisemaankin lopputuloksiani, mutta hyvä, jos nämä jutut viihdyttävät edes joitakin. :D
PoistaLuulen, että seuraamme samaa blogia. Minustakin sen kirjoittajalla on paljon myös hyviä ja mielenkiintoisia juttuja eikä tulisi mieleenkään kritisoida häntä ihmisenä, vaikka olemme eri mieltä tässä kuunvaihejutussa. Hänellä on varmasti syynsä uskoa kuun mukaan toimiseen, vaikka itse epäilisinkin hyvin vahvasti kuun tehoa. Sen verran utelias kyllä olen, että haluaisin nähdä ihan oikeita tieteellisiä tutkimuksia, joissa oltaisiin päädytty siihen lopputulokseen, että kuulla todella on vaikutusta vaikkapa kylvöjen onnistumiseen. Monesti olen huomannut sen, että silloin kun olisi kuun mukaan todella hyvä hetki suorakylvää jotain vihannesta, täällä saattaa olla vielä lunta. Sitten tuleekin sellainen lämpöaalto, että jo seuraavalla viikolla kasvimaa olisi kylvökunnossa mutta odotapa siinä vielä kolme viikkoa seuraavaa sopivaa kuun vaihetta. Vanha kansa sanoi, että päivä keväällä vastaa viikkoa syksyllä. Niinpä kolme viikkoa myöhemmin kylvetyillä vihanneksilla loppuu kasvukausi kesken, jos ensimmäiset hallat tulevatkin jo elokuussa, niin kuin joskus käy, tai on muuten vain niin kylmä ja pimeä kesä, että kasvu on hidasta.
Yhdyn täysin noihin sinun johtopäätöksiisi. E-kohdassa voisi vaikka olla "sattuu tulemaan sopiva inspiraatio".
Tässäpä mielenkiintoinen testaus sinulla! 🤭 Itse en ole kovin tarkka kuun vaiheiden kanssa vaikka niitä joissain määrin yritän noudattaa. En itsekään luota täysin tuohon suureen kitkemispäivään ja ennemmin pyrin kitkemään alakuulla ja toki mitä olen lukenut, niin silloinkin säällä ja tuulen suunnalla on kuulemma suuri vaikutus kuten myös kylvöjen kanssa 😅 joten täytyy sanoa, että vanha kansa on ollut erittäin tarkka tarkkailleessaan säätä, kuuta ja ympäristöä, kun ovat niin hyvin noita yhteneviä merkkejä laittaneet ylös 🤭
VastaaPoistaYksi kikka on muuten tullut minulle vastaan noille laattojen välisille rikkaruohoille! Kiehauta vettä kattilassa tai vedenkeittimellä ja lorruuttele kiehuvaa vettä niiden päälle, pitäisi muuttua kuolleeksi muutamassa päivässä. Ainakin omalla testialueellani heinät kuolivat muutamassa päivässä, tosin vielä on testissä kuinka paljon sitä vettä tarvitaan yhteen paikkaan 🤭
En ole itse tullut testanneeksi ala- tai yläkuulla kitkemistä, joten en osaa yhtään sanoa, voiko silläkään olla merkitystä onnistumiseen. Jos johonkin kuuhun liittyvään pitäisi uskoa, niin ehkä sitten siihen ennemminkin kuin tähän suureen kitkemispäivään. Eniten seuraan kuitenkin säätä jo ihan vain senkin vuoksi, että sateella ei ole kiva kitkeä ja joistakin kukkapenkeistä rikkaruohot irtoavat helpoiten silloin kun maa on kuivaa ja toisista kosteana. Kylvötkin on parasta tehdä juuri ennen sateisempaa ajanjaksoa, niin ei tarvitse olla kastelemassa joka päivä.
PoistaJoskus kokeilin kiehuvaa vettä jonkun hankalan voikukkamättään hävittämiseen ja totesin homman turhaksi. Vettä saa lorottaa aika paljon, jotta se tuhoaa koko juuren ja jos vain kasvupiste ja pari senttiä juuresta tuhoutuu, vaurioitumaton osa lähtee kyllä ennemmin tai myöhemmin uudelleen kasvuun. Ehkä kikka toimiikin paremmin pintajuurisille rikoille mutta ne taas on helppo kitkeä käsinkin. En siis aio käyttää sähköä siihen, että valuttaisin kiehuvaa vettä rikkaruohoille, mutta konstia voisi kyllä kokeilla vaikka grillauspuuhien yhteydessä ennen kuin hiillos on ruuanlaittoon sopivaa tai sitten kokkailujen jälkeen, jos lämpöä riittää veden keittämiseen.
En ole testannut kuun mukaan kitkemistä koska minun on kitkettävä silloin kun ehdin ja jaksan. Omassa puutarhassa olen huomannut tehokkaaksi kitkeä ennen kovia helteitä tai sateiden jälkeen. Ja syväjuuriset pitää kitkeä kun maa on kostea ja hentojuuriset tai hyvin pienet rikat pitää harata helteellä. Samoin pitää kitkeä aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä niin lopputulos on hyvä. Ja senkin olen huomannut kun nyppii koko ajan, on tulos hyvä. Eipä siinä ehdi ajatella kuun vaiheita.
VastaaPoistaKylvöjä olen kokeillut kuun vaiheiden mukaan ja olen todennut ettei päde minun ostamiini siemeniin, ne elävät omaa elämäänsä ja nousevat miten sattuu oli kuu alhaalla tai ylhäällä, suuri tai pieni, nouseva tai laskeva. Enemmän vaikuttavat sopiva valo, lämpö ja kosteus.
Jotain perää kuun vaiheessa voi olla jos ajattelee vuorovesi-ilmiötä, mutta ehkä en vain osaa optimoida kaikkia tekijöitä.
Näinhän se monella työikäisellä ja perheellisellä menee. Juuri ennen hellettä kitkeminen on minusta palkitsevaa, sillä silloin voi jättää melkeinpä kaikki rikkaruohot kuivettumaan nurmikolle tai kukkapenkin katteeksi. Sateisella säällä kaikki pitää kiikuttaa kompostoriin, etteivät juurru uudelleen. Tänä kesänä sadetta on riittänyt sen verran, että kompostorien tilavuus on ollut välillä kortilla.
PoistaItsekin olen sitä mieltä, että kylvöissä kuuta suurempi merkitys on valolla, lämmöllä ja kosteudella. Jotta kuun vaikutusta voisi luotettavasti testata, pitäisi tehdä kylvöt muiden olosuhteiden osalta vakioituun tilaan, jotta näkisi pelkästään kuun vaikutuksen itämiseen ja taimien kasvuun. Tai ehkä sitä on joku jossain testannutkin mutta minun silmiini ei ole niitä tutkimuksia kulkeutunut. Meillä ei ole sellaista tilaa testaamiselle, joten taidan mennä jatkossakin enemmän omien kokemusten ja säätiedotusten mukaan.
Minä kitken juuri silloin, kun kitketyttää. Täysin omien aikataulujen ja voimavarojen mukaan. On ilahduttavaa saada rikkoja irti juurineen, varsinkin niitä vaikeita rikkoja. Meidän savipohjaisella maalla kosteudella on todella suuri vaikutus, miten rikat lähtevät irti.
VastaaPoistaSaven kanssa saa tosiaan olla aika tarkkana, milloin sitä menee kitkemään. Liian kuivana siitä ei saa mitään irti, liian märkänä tulee itse tallomalla tiivistäneeksi kasvualustaa liikaa. Ja meillä ainakin nuo savisemmat alueet tuntuvat kunnolla märkinä oikein liimautuvan kasvien juuriin kiinni, joten kasvualustaa menee aika paljon kompostiin rikkojen mukana. Silloin kun maa on sopivan kosteaa, kitkeminen on helppoa. Kuun vaiheilla ei ole minusta kesäsäähän mitään merkitystä, joten parempi vain seurata oman puutarhan olosuhteita ja kitkeä silloin kun kustakin paikasta lähtevät rikat helpoiten irti.
PoistaAi hitsi, mitä tutkimusta taas :) Vaikka itte oonki ny perehtyny enemmä kuun kiartohon, suurin apu on ollu, että sisäkasvit pysyyvät hengis. Multaku tuppaa kastelut unohtua, nii lehtipäivinä tuloo kasteltua tai tarkistettua altakasteluruukkujen vesitilanne. Suurena kitkentäpäivänä tuli munki jotaki kitkettyä, mutta Katjan kommentin kitkennästä voisin ittekki kirijoottaa.
VastaaPoistaMyönnän, että huonekasvien hoidossa kuunkierron tiukasta noudattamisesta on varmasti apua. Säännöllinen kastelu olisi varmasti minunkin huonekasvieni mieleen. Yritin joskus ottaa jonkun tietyn viikonpäivän, jolloin kastelisin kaikki kukat, mutta unohdin senkin ajan mittaan.
Poista