maanantai 8. toukokuuta 2023

Elämää ja erikoisuuksia puutarhassa

Vihdoin täälläkin alkaa näkyä pörriäisiä ja perhosia. Tuulinen ja kylmä sää on pitänyt tähän saakka kaikki puutarhavierailijat poissa mutta eilen sunnuntaina niitä näkyi edes muutama. Edelleen on aika tuulista mutta kun on lämpimämpää, hyönteiset uskaltautuvat paremmin liikkeelle.
Nokkosperhonen posliinihyasinteilla.
Kimalaisia ja mehiläisiä on näkynyt aika vähän mutta ehkä ne eivät ole vielä kaikki heränneet kun eivät lumetkaan ole joka paikasta sulaneet. Ainakin kaksi erilaista kimalaista olen bongannut ja pari ilmeisesti jotain erakkomehiläistä. Niistä en ole saanut kovista yrityksistä huolimatta kuvia. Kookkaiden kimalaisten kuvaaminen on helpompaa, vaikka ei sekään onnistu läheskään joka kerta. Kasveista keltaiset krookukset eivät tosiaan näytä houkuttelevan pörriäisiä, vaikka niitä on runsaasti kukassa. Violetit ja valkoiset krookukset kelpaavat mutta useimmin vierailijoita näkyy aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähtikasvustossa. Kevättähdistä kimalaiset näyttävät saavan runsaasti ainakin siitepölyä, ehkä myös mettä, mutta kyllä kevätkurjenmiekkojenkin kukissa käydään tutkimusretkillä. Niitä ei yleensä mainita niiden kasvien joukossa, joita suositellaan pörriäisten kevätiloksi. Johtuukohan se vain siitä, että eivät ole niin tuttuja juttuja tekeville toimittajille vai eikö niissä ole niin merkittäviä määriä evästä siivekkäille? Jos niistä ei syötävää irtoa, ovat ainakin isoina ja värikkäinä houkuttimina ja kun seassa on kevättähtiä, eivät pörriäiset tee ihan hukkareissua. 
(Kartano?)kimalainen 'Pickwickin' kukassa. Vähän tuli suttuinen kuva, sillä piti zoomata jänisverkon läpi.
Toistaiseksi määrittämätön kimalaiskuningatar nautiskeli kirjokevättähtien 'Rosea' kukissa.
Edellisen kuvan kimalaisesta otin 23 kuvaa ja niistä 21 poistin kuvia läpikäydessäni. Vain tuo yksi onnistui, toisen jätin talteen lajinmääritystä varten. Kuvassa näkyi nimittäin paremmin ahteripuoli mutta eihän sellaista tietenkään sovi puutarhablogissa esitellä! Näin myös sitruunaperhosen, joka lepatteli takapihalla. Sillä oli ilmeisen vakaa aikomus mennä kevättähdille ja kevätkurjenmiekoille ruokailemaan mutta pahuksen jänisverkko oli joka puolelta edessä. Ei tajunnut ressukka lentää vähän korkeammalle ja mennä sitä kautta apajille. Pitkään se yritti kunnes luovutti ja livahti alppiruusun lehtien alle tuumaustauolle. Sieltä sain vihdoin napattua kuvan todistusaineistoksi. Tänään yksi poikkesi pikaisesti aurinkopenkin kevättähdillä mutta en ollut silloin kameran kanssa kyttäämässä. Sapuskat olisi jääneet saamatta siltäkin, jos en olisi eilen poistanut atsalealta suojaverkkoa.
Hyvin maastoutui sitruunaperhonen alppiruusun lehtien alle.
Sitruunaperhosen havittelemassa kohteessa näkyi myös ensimmäinen balkaninvuokon kukka.
Siinä oli postauksen elämää-osio, nyt tulee erikoisuuksia kahden kuvan verran. Valkean varjopenkin etureunassa kasvaa valkoisia ja purppuraisia esikoita sekaisin. En ole aiempina keväinä huomannut, että niissä olisi ollut minkäänlaisia väripoikkeamia. Nyt kuitenkin huomasin yhdessä valkeassa epäilyttävän paljon liilaa sävyä. Pohdin, olisiko kylmyys voinut aiheuttaa värimuutoksen vai onko sekaan eksynyt purppuraisen ja valkoisen siementaimi, joka kukkisi sekavärisin kukin.
Valkeassa on joitakin liilahtavia kukkia ja yksi selvästi kaksivärinen.
Tässä se kirjava lähempää. Aika erikoinen minusta.
Olen selvitellyt pää sauhuten tontin kevättähtisekamelskaa. Sunnuntaina takapihalla alkoi kukkia valkoinen isokevättähti 'Alba' ja pensasmustikoiden luona tontilta löytynyt violetti, jonka määritin heti ensimmäisenä keväänä isokevättähdeksi. Nyt, kun tuntomerkit olivat tuoreessa muistissa ja sää lämpimämpi, oli hyvä käydä tarkemmalla tutkimusretkellä. Aurinkopenkin 'Rosea' onkin kirjokevättähti eikä isokevättähti. Kukkia löytyi jokaisesta laskemastani varresta vähintään 7, enimmillään taisi olla 12. Löysin myös netin syövereistä tiedon, että on olemassa Scilla forbesii 'Rosea', mikä on varmaankin juuri sitä mitä itselläni on. Ostopussin pahvissa luki typerästi vain Chionodoxa. Scilla forbesii on joka tapauksessa kirjokevättähti ja Scilla luciliae isokevättähti. Korjasin lajimäärityksen myös kevättähti-postaukseen
Isokevättähti 'Alba' luumutarhassa. Tällä oli sentään jo ostaessakin oikea nimi pussissa.
Vanha violetti pysyy isokevättähtenä: sillä on selvästi kookkaammat kukat kuin aurinkopenkin kevättähdellä, ei yhtään valkoista kukan keskustassa ja jokaisessa kukkavarressa 1-2 kukkaa, vaikka kasvusto on ollut samoilla sijoillaan vuosikaudet. Atsalean juurella olevien kevättähtien kukat ovat hitusen pienemmät kuin 'Alballa' tai vanhoilla violeteilla. Kukkia on pääsääntöisesti kolme kussakin varressa mutta löysin muutamia, joissa oli viisi kukkaa. Lisäksi kukkien keskustassa on valkoista ja sävy sinisempi kuin mustikoiden luona olevilla violeteilla. Päädyin nyt kuitenkin siihen, että ne ovat sittenkin kirjokevättähteä, jotka jostain syystä eivät vain jaksa tehdä enempää kukkia kukintoihinsa. Ehkä lannoituksessa on korjaamisen varaa tai sitten atsalean juurella oleva hapan maa ei ole niille niin mieluisa kasvualusta. Tosin luumupuun juurella on aivan samoja kevättähtiä eikä niissäkään ole sen enempää kukkia. Hmm...
Pensasmustikoiden välissä kasvaa isokevättähteä.
Isokevättähtiä on täällä useampikin mätäs ja kuvassa näkymättömiä siementaimia lisäksi.
Kovin näyttää kuvassa ankealle tuo kärhökaaripenkin mustikkaosio. Myyrän syömät rönsyakankaalit ja päivänkakkarat eivät ole vielä lähteneet kasvattamaan uutta versoa mutta onneksi edes sipulikukkia nousee väleistä. Isokevättähtiä on viisi hieman isompaa mätästä mutta sieltä sun täältä nousee yksittäisiä siementaimia, joissakin jo kukkanuppukin. Ensi keväänä violetteja pisaroita näkyy varmasti jo paljon enemmän. Ja jos olisin malttanut odotella edes pari päivää kuvan otossa, suurin osa nupuista olisikin ehtinyt aukeamaan. Piti vain olla hätähousu mutta saahan sitä esiteltyä myöhemminkin alueen päivittynyttä ulkoasua. Vaaleammat kukat ovat kevätsahramia 'Vanguard', joka sointuu isokevättähtien sävyyn täydellisesti.
Kärhökaaripenkin kumpikin tarhavaleunikko on hengissä ja virkeänä kasvuun lähdössä. Näillä on ihanat pörrölehdet!
Olen viikonlopun aikana siistinyt perennojen ja kärhöjen viimevuotisia varsia. Kärhökaaripenkistä paljastui loistokärhö 'Jan Pawel II', joka ei ilmiselvästi ole tyytyväinen valitsemaani kasvusyvyyteen. Olen huomannut, että usein loistokärhöt kasvattavat vanhemmiten juuria myös aivan maanpinnan tuntumaan mutta enpä ole törmännyt siihen, että ne yrittäisivät nousta maasta ylös. Janne-Paavo oli kuitenkin kasvattanut useita juuria ilmaan ja ilmeisesti sitten huomannut erehdyksensä ja suunnannut takaisin alaspäin. Yhden juurellisen versonpätkän onnistuin vieläpä repäisemään irti ennen kuin älysin, mitä varsisotkun alta löytyi. Mikä yllättävintä, kaikki taivasalla olevat juuret tuntuivat aivan normaaleilta eivätkä olleet pakkasissa paleltuneet veteliksi. Peittelin juuret hiekalla ja uteliaana odotan, mitä kärhö siitä tuumaa.
Oliko puolen metrin syvyydessä liian pimeää vai kävelyllekö meinasit lähteä?
Vahingossa irtosi näin siisti pätkä ruukutettavaksi. Pisimmän juuren kärki oli hieman pehmentynyt, joten leikkasin siitä pätkän pois.
Koska kukkii? -haaste alkoi osaltani melkein kaksi viikkoa liian myöhäisellä arvauksella mutta kaksi seuraavaa osui aika lähelle. Pystykiurunkannuksen veikkasin kukkivan 5.5. mutta kylmän sään takia ensimmäiset kukat avautuivat vasta eilen, 7.5. Idänsinililjan kukinta osui lähemmäs, sillä nekin alkoivat kukkia eilen kun veikkaus oli tänään. Olen oikein tyytyväinen näihin arvauksiin. Seuraavat veikkaukset ovat valkovuokko, joka pitäisi kukkia 14.5, sinivuokko 15.5. ja tuoksuorvokki 16.5. Saa nähdä, kuinka käy, sillä niistä kaikki ovat vielä hyvin lähtökuopissa.
Vielä kun olisit malttanut päivän odotella, niin olisi osunut nappiin arvaus.
Pystykiurunkannuksen kukkia oli ihan käänneltävä, jotta näkisi varmasti, ovatko vielä nupullaan vai auki. Kuvakulma on vähän kehno mutta kaksi alimmaista kukkaa on kuitenkin jo avautunut.
Sellaista elämää täällä tällä kertaa. Viikonloppuna jatkoin kasvimaapuuhia ja niistä tulee raporttia varmaan seuraavalla kerralla. Maassa talvehtineista hyötykasveista löytyi nimittäin todella iloisia ylläreitä, jotka pitää ehdottomasti laittaa muistiin tulevia keväitä varten. Ja jotta jutunaiheet eivät loppuisi kesken, nousee maasta kaikkea muutakin jatkuvasti. Onpa tämä kevät taas kivaa aikaa!

16 kommenttia:

  1. Jan Pawelisi on ilmeisesti päättänyt haluta itselleen toisenkin majapaikan tarjoamalla jo valmiiksi juurtuneita siirrokkaita itsestään. Tarhavaleunikko ihan odottaa silittämistä pörrölehtineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla niin. Saa nähdä, lähteekö pieni alku kasvamaan. Se on nyt ruukutettuna ja tarkassa seurannassa. Tarhavaleunikon lehdet näyttävät hirmuisen pehmoisilta mutta todellisuus oli hieman karkeampi. Silittelin kuitenkin kun noin hienosti nousi talven jälkeen.

      Poista
  2. On tämä ihanaa aikaa. Enpä ole huomannut kärhöjen juuria maanpinnassa. Olisiko kärhö tehnyt niin suuren juurimassan, että sen takia päällimmäiset kasvavat maan päälle? Sinivaleunikon lehdet ovat hauskan näköiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miksi se niin päätti tehdä. Nuo olivat ihan versoista lähteviä juuria. Luulisi, että vanhat juuret vain jatkaisivat kasvuaan syvemmälle ja leveämmälle. Mietin myös, olisiko viime kesän sateisuus jotenkin innostanut sen tekemään noin pintaan juuria. Pitää tutkia muutkin kärhöt. Aika monesta olen löytänyt joka vuosi muutaman sentin syvyydellä kulkevia juuria mutta en koskaan maanpinnan yläpuolelta.

      Poista
  3. Puutarha tarjoaa hyvän ympäristön sekä elämän että monen erikoisen tarkkailuun. Oikeita löytöretkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Vaikka luulisi jo kaiken nähneensä, aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää.

      Poista
  4. Ihanaa aikaa tosiaan, kun kaikkea nousee!
    Ihan ensimmäiseksi täytyy huomauttaa, että viime syksynä Oma piha -lehteen tekemäni vinkkijuttu sipulikukkaostoksista pörriäisiä ja perhosia ajatellen sisälsi keväisen kurjenmiekan ;-) Mutta eipä niitä usein mainita. Isoissakin perenna-kurjenmiekoissa vierailevat ainakin kimalaiset - joka kesä hihittelen, kun paksu kimalaispunkero äheltää itsensä etelänkurjenmiekan kapeaan nieluun.
    Kiinnostaa kevättähtien tutkimista. Totta, kirjokt:ssä on kai aina se vaalea keskusta. Olen hirmu huonosti niihin perehtynyt.
    Jännä ilmiö tuo kärhön juuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että edes jossain on vähän laajempi valikoima kuin pelkät leskenlehti, idänsinililja ja krookukset. Minulta on varmaan sitten jäänyt lukematta juuri se lehti. Sinä oletkin asiantuntija :) Toivottavasti muut ottavat mallia. Kimalaiset ovat niin koomisia. Yksi oikein iso kuningatar oli eksynyt kasvimaalla harsojen alle. Onneksi kävin tarkistamassa taimien tilanteen, niin sain pelastettua sen sieltä vapaaksi.
      Minä olen nyt penkonut netin syövereitä ja selannut sivuston jos toisenkin päästäkseni edes jonkinlaiseen selvyyteen kevättähdistä. Nyt kun vielä muistaisi kaiken vielä ensi keväänä!
      'Jan Pawel II' on kyllä osoittanut olevansa voimakaskasvuinen mutta enpä silti uskonut sen tekevän juurta noin pintaan. Onneksi ei ollut kova pakkastalvi, niin eivät juuret paleltuneet.

      Poista
  5. Mä tuppaan olla ihan sekaasin nuaren kevättähtien kans. Pussiiski ihan erilaasia nimityksiä.
    Oon siirtäny muutamia kärhöjä ja ihimeekseni huamannu, että niillon kaikki juuret likellä pintaa, vaikka oonki istuttanu ne melekee Kiinahan asti. En kaiva niille enää nii massiivisia kuappia. Torennäköösesti sun kärhön juurelta on vaan multa painunu sateeren tai kastelun takia. Luulisin.
    Kevät on ihanaa aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sipulipussien merkinnät ovatkin usein mitä sattuu eivätkä sisällöt välttämättä täsmää, vaikka teksti olisikin oikein. Yritä siinä sitten pysyä kärryillä.
      Niissä kärhöissä, mitä itse olen joskus siirtänyt, on kyllä ollut juuria melko pinnassa mutta on niitä ollut syvälläkin. Yksikään ei ole kiivennyt kokonaan ylös eikä yhdessäkään ole ollut ihan noin pinnassa juuria. Tuo kuvan "Janne" on pienellä kukkulalla kuten kaikki muutkin. Yritän aina syksyisin muistaa lisätä hiekkaa niiden tyvelle, ettei syyssateissa kertyisi liikaa vettä tyvialueelle. Tuli mieleen aamulla kun huomasin parin metrin päässä roudan nostaneen melkein 20cm maata ylemmäs, että olisiko kärhönkin kohdalle sattunut pientä roudan liikuttelua. Tuolla alueella on savisilmäkkeitä, vaikka niitä olen yrittänyt sotkea aina isompia monttuja kaivaessani. Myös kiviä löytyy. Toki on myös mahdollista, että sateet olisivat huuhtoneet hiekkaa pois.

      Poista
  6. Kevät on mukavoo aikoo, joskin kiireistä puutarhurille. Nuo kevättähdet on pirteitä kukkivia väriensä vuoksi puutarhassa. Meillä ois nyt yhen kärhön siirto esissä, suapi nähä miten sen juuret on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiirettä meinaa olla kun puutarhan lisäksi myös töissä on nyt kiireiset ajat. Kärhöjen siirto on aina jännittävää puuhaa. Ei passaa liian läheltä aloittaa kaivamista eikä varsinkaan liian pienellä juuripaakulla.

      Poista
  7. Enpä ole tiennyt, että kärhöt voivat tuottaa tuollaisiakin yllätyksiä.
    Nyt kiirettä riittää ja tuntuu ettei aina itsekään tiedä mikä työ olisi järkevintä ottaa seuraavaksi tehtäväksi.
    Mukavavia puutarhahetkiä ja loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina oppii uutta kun puutarhassa häärää ja tutkii. Kiitos! Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!