lauantai 19. marraskuuta 2022

Lapion viimeinen työpäivä?

Lumen koristamat pensashanhikit.
Täällä Pohjois-Savossa on ollut melkein koko viikon mukava pikkupakkanen ja hento lumikuorrutus. Voisi luulla, että puutarhatyöt ovat tältä vuodelta jo ohi, mutta niin vain mieleen muistui vielä yksi homma, mikä piti saada tehtyä ennen maan jäätymistä. Enkä puhu nyt kukkasipuleista, sillä niitä olen joinain vuosina upotellut rautakangen kanssa routaiseen maahan tai istutellut ruukkuun ja vienyt kellariin talvehtimaan. Muistin vain, että yksi kellariin vietävistä kasveista oli edelleen ulkona ja pakkasta on luvattu vähintään viikoksi eteenpäin. Varaston seinälle viety lapio joutui sittenkin vielä hommiin ennen lopullista talvilepoa kukkapenkin kaivelusta.
Kivikkorinne on alkanut piiloutua lumen alle. Keväällä hangen pinta voi ylittää aidan yläreunan.
Syyssyrikkä kestää niin hyvin pakkasta, että sitä ei tule vietyä muiden kasvien mukana talvehtimaan. Lehdet olivat edelleen vihreitä ja kukkanuppuja oli vaikka miten paljon, vaikka se aloitti kukinnan jo heinäkuussa. Johtuisiko sen talvenarkuus juuri siitä, että se ei kerta kaikkiaan ymmärrä, miten talveen pitäisi näillä vyöhykkeillä valmistautua? Kellarissa on kaksi tämän kesän pistokastainta oikein hyvävointisina (nekin ovat kovasti yrittäneet nuppuilla jo alkusyksystä lähtien) mutta vielä tänä vuonna alkuperäinen yksilö päätyy niiden seuraksi täyttämään jo muutenkin tupaten täynnä olevaa kellaria. Onpahan ainakin yksi melko varmasti talven yli selviävä puska, jos pienet taimet eivät jaksa keväällä herätä. Toivon tietysti, että ensi syksynä saan talvettaa kellarissa kaksi sopivasti vahvistunutta pistokastainta ja jättää tämän isoimman puskan maahan talveksi.
Onneksi en tyhjentänyt syksyllä puutarhakompostin valmiimpaa puolta. Sieltä sai nyt kaivettua helposti multaa syrikän juurien peitteeksi.
Syrikkä kasvoi tänä vuonna melkein 1,5 metrin korkuiseksi. Kesällä totesin, että ei ollut hyvä ratkaisu jättää sitä viime syksynä mahdollisimman korkeaksi. Melko pieni ja pinnassa oleva juuristo ei nimittäin jaksanut pitää keskikesällä kookasta pensasta kaatosateessa ja tuulessa pystyssä, vaan minun piti tukea se kepeillä ja naruilla pystyyn. Nyt, kun kellariin oli jo valmiiksi tulossa hirmuinen tungos, päätin leikata syrikkää reilusti pienemmäksi. Fiksu olisi leikannut puskan jo ennen maasta kaivamista tai viimeistään ennen ruukkuun sullomista. Minä leikkasin vasta silloin kun tajusin, etten saa kannettua syrikkää varaston luo, johon olin jättänyt oksasakset odottelemaan. Ehkä oli kuitenkin lopulta helpompi hakea sakset puutarhakompostin luo kuin raahata ensin painavaa puskaa varastolle ja leikkaamisen jälkeen isoa kasaa oksia varastolta takaisin kompostille.
Paksuin runko jäi noin 40-senttiseksi, muut hieman lyhyemmiksi. Kylläpä kantaminen helpottui!
Syrikän kanssa puuhaillessa kiinnitin huomioni majapenkin penkin alla näkyvään kohoumaan. Ilmeisesti savisilmäke on lähtenyt "kuohumaan" pakkasen vaikutuksesta.
Syvältä nouseva kosteus oli jäätynyt hienoiksi kiehkuroiksi.
Puutarhakansion järjestely on jäänyt parin viime vuoden aikana vähän vaiheeseen... Oikealla viimeisimmät hankinnat odottelemassa kansioon arkistointia.
Syksyn tullen on aika tarkistaa puutarhamuistiinpanot ja järjestellä kesän aikana kertyneet perenna- ja kukkasipulilappuset. "Unohdin" homman oikein sujuvasti viime vuonna, joten nyt oli melkoinen läjä lappusia selviteltävänä. Yksi syy lusmuiluun oli toki se, että minulta loppui edellisessä järjestelyssä sopivat pahvit, joihin teippailin lappuja kiinni. Vuoden aikana olin saanut kerättyä muutamia vaate- ja lakanapakettien mukana tulevia pahveja, joten nyt ei ollut enää sopivaa tekosyytä viivytellä projektia. Lappusia selaillessa kävi useammankin kerran mielessä, kuka ne kaikki kasvit on hankkinut ja missä välissä. Ällistyttävää, kuinka helposti sitä tulee keränneeksi vuoden aikana ties miten monta kasvia ilman, että kunnolla tiedostaa niiden määrää. Ja tiedän, etten ole edes pahimmasta päästä tässä kasvihamsterien iloisessa joukossa, vaan melkoisen maltillinen kasvien hankkija, joka pohtii suurinta osaa hankinnoistaan pitkän aikaa ennen kuin kiikuttaa yhtään purkkia tai pussia kassatiskille. Alelaareilla saattaa joskus mopo karata käsistä, mutta silloinhan tekee suorastaan säästöä, eikös näin?
Ylempänä ennen, alla jälkeen. Pari kärhölappusta piti teipata kansion kanteen, kun pahvit tulivat täyteen.
En voi väittää, etteikö kansio olisi edelleen halkeamispisteessä, mutta nyt lappuset eivät ainakaan enää putoile kansion välistä pitkin lattioita.
Kansiota siivotessani kävin kaikki laput läpi ja poistin joukosta ne kasvit, jotka ovat varmuudella kuolleet. Vaikka kansio ei siitä toimenpiteestä vajunut juuri lainkaan, olin kuitenkin iloinen, että olen saanut pidettyä hengissä melkein kaikki ostamani kasvit. Olisin arkistoinut kukkasipulilaput johonkin pahvilaatikkoon ja jättänyt vain perennojen, pensaiden ja puiden laput kansioon, mutta eipä sopivia laatikoita ollutkaan nyt joutilaana. Jossain vaiheessa pitää varmaan hankkia lapsille uusia kenkiä tai jotain, minkä mukana tulee sopiva laatikko hyödynnettäväksi. Siihen saakka laput mahtuvat olemaan kansiossa. Ei kai tässä enää tule ostettua mitään...?
Karo lähettää lumikuonoiset terveiset. Jäniksenpapanat ovat nyt mukavasti hautautuneet lumen alle etsittäviksi.
Mukavaa viikonloppua!

18 kommenttia:

  1. Hyvä konsti jättää pakkauksien kuvat talteen. Ehkä saat joululahjaksi uuden kansion, sillä tuskin puutarhailu tähän lapioniskuun jää =). Englannissa muuten hämmästelin radanvarsien syyssyriköitä. Niitä kasvoi joka kohdassa, missä vaan multaa löytyi. Leviävät kuulema ihan haitaksi asti. Kauniita olivat, ja monissa väreissä kukkivat. Toivottavasti saat kaikki kolme tainta talvetettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa vaan uutta kansiota on tulossa. Ehkä ennemminkin tulee vihjaus käyttää osa pahveista vaikka puuhellan sytykkeenä :D Kukkasipulien pahvit ovat niin samankokoisia keskenään, että ne olisi oikeasti näppärämpi säilyttää jossain sopivankokoisessa laatikossa vähän niin kuin kortiston tapaan.
      Voin hyvin uskoa, että syyssyrikkä leviää jossain päin maailmaa todella voimakkaasti. Jos kaikki sen miljoonat kukat pölyttyvät ja tekevät itävää siementä, siementaimia tulee varmasti. Juurivesoilla nuo eivät kai leviä. Ainakaan tuo omani ei ole puskenut juuresta vielä yhtään alkua, vaikka on ollut minulla jo monta vuotta. Olisi kyllä hienoa, jos pikkutaimet selviäisivät talven yli. Vaikka iso puska kukkii näyttävästi, pienemmät veisivät vähemmän talvetustilaa.

      Poista
  2. Tuollainen puutarhakansio on tosi kätevä. Aika muhkea näköinen sisältöineen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansioon ei mahdu enää yhtään lappusta, ainakaan jos pitää saada kansi pysymään edes jollain lailla kiinni. Sieltä löytyy kuitenkin yksi lappu joka ikistä hankkimaani kasvia kohti. Tupla- tai triplakappaleet samasta lajikkeesta olen hävittänyt pois.

      Poista
  3. Pientä pakkasta on nyt ollu meilläkin ja lähipäiviks lupovaa kylymempee. Lapiohommia ol eilen miullakin, istutin valeeseen yhen alppiruusun. Lapio on nyt varastossa enskevääseen. Hieno on tuo syysssyrikkäsi, aika rankasti sen suap näköjään leikata. Hyvässä järjestyksessä on nyt siulla liput ja laput nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti alppiruususi talvehtii hyvin. Kuulemma syyssyrikkä kestää rajuakin leikkaamista. En ole ennen ihan noin paljoa leikannut, kun olen halunnut sen kasvavan korkeammaksi. Uskon kyllä, että se lähtee versomaan keväällä taas hyvin. Olisikin liput ja laput hyvässä järjestyksessä! Haluaisin järjestellä ne vielä vähintään niin, että puuvartiset ja perennat olisivat erillään, mutta nyt kaikki on ihan sikin sokin. Sipulikukat sentään ovat kansion loppuosassa kun kaikki muut ovat alussa, mutta niissäkin lajit ovat ihan sekaisin. Toistaiseksi kuitenkin riittää se, että kaikki pysyvät kansion sisällä tallessa.

      Poista
  4. Kansion muhkea pullistelu lupailee komeaa puutarhaa, ei sellaista olisi ilman kasveja. Oma kirjanpitoni on aika huoletonta, lappuja on tallessa mutta ei kaikkia ja jos kasvin nimi on ollut vain purkin kyljessä, on se hävinnyt jo moneen kertaan. Täällä on tänään satanut jotain lumentapaista ja maa on valkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Minä olen ottanut pelkästään ruukun kylkeen nimettyjen kasvien nimilapusta kuvan ja tulostanut sen paperille. Silloin jää niistäkin joku dokumentti talteen. Joskus kasveista ei edes tule minkäänlaista lappusta mukana, vaan pitää itse hoksata napata taimistolla kuva etiketistä. Etelä-Suomeen olikin ilmeisesti luvattu lumisadetta. Täällä paistoi vaihteeksi tänään aurinko. Ei siitä kyllä meidän tontille osunut sädettäkään mutta saipahan ihastella ikkunoista valossa kylpeviä puunlatvoja ja naapuritalojen katonharjoja.

      Poista
  5. Komian kokooseksi syrikkä kasvoo ja komiahan oli sen kukintaki. Mulla olivat kaikki kesän pötiis, mutta päätin ens kesänä kuapata ainaki pari maahan kesäksi. Pötiis olivat aina tuulella nurin, vaikka yritin ne kuinka hyvin tukia. Ja kovalla kärellä omaniki leikkasin, eiväkköhän ens kesänä taas kasva ja kuki, toivottavasti.
    Kansiorumpaa oon harrastanu mäkin pitkin syksyä ja lähes kaikki laput o jo ihimeen hyväs järiestykses. Plokin kasviluettelohonki oon saanu uuret laitetuksi.
    Karolla onki kivaa puuhaa ettiä lumen alta kaikki eksoottiset hajut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuolla mittaa ja kukki komeasti. Ei olisi varmasti pysynyt ruukussa pystyssä kun maassakin meinasi kaatua. Suosittelen kyllä kesäksi maahan istutusta, niin ei tarvitse kastella juurikaan. Ei tuo ole näyttänyt siitä suuttuvan, vaikka kaivaa talveksi kellariin ja hyvin ehtii kukkia, vaikka leikkaa enemmänkin.
      Minun pitäisi vielä tarkistaa blogin kasviluettelot. Ennen avoimia tarkistin sen, mutta onhan tässä tullut hankittua vaikka mitä sen jälkeen.

      Poista
  6. Vakuuttavaa kirjanpitoa puutarhan kasveista! Minulla ei ole mitään hajua kasvien lajinimistä ennen blogiaikaa ja huomaan yhä uudelleen, että aina jonkun kasvin nimilappu unohtuu kuvata tai lappu jää säästämättä, niin että muistaisin kirjoittaa tiedot kasvilistoihin.
    Syrikkä on upea kasvi, ehkä saan joskus hankittua sen. Huomaan, että olen laiska talletusten suhteen, joten en ole niin innokas hankkimaan pakollisia talvetettavia. Näin kyllä menetän monta puutarhan kaunotarta, ai, ai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun saisi kaikki laput järjestykseenkin eikä vain pysymään kansion sisällä. Sinulla tulee aina kerralla niin mahtava määrä kasveja, että hankala niistä kaikista on muistaa laittaa merkinnät ylös. Helpompi minun on pitää kirjanpitoa, kun hankin vain pari kasvia kerrallaan.
      Syrikästä olisi ainakin helppo aloittaa talvetusharrastus: syksyllä se saa olla ulkona todella pitkään eikä tarvitse suojata millään lailla, talveksi johonkin lähellä nollaa olevaan varastoon/kellariin ja keväällä ensimmäisten joukossa suoraan ulos ennen kuin se on ehtinyt kunnolla edes herätä. Silloin ei tarvitse suojata sitä edes auringolta ja yhtä hyvin oksat silmuineen taitavat kestää kylmää keväällä kuin syksylläkin.

      Poista
  7. Kansiossa pysyvät laput hyvässä tallessa. Minulla on muutama lahjakassi, joihin olen talletellut suurimman osan taimilapuista. Taakse olen yrittänyt muistaa kirjoittaa, mihin kyseinen kasvi tai sipulit on alun perin istutettu. Mutta kas, kun perennat toisinaan vaihtavat paikkaa, ei sitä muistakaan enää korjata lappuseen. Inventaariota täytyy tehdä joka vuosi, kun joku katoaa tai taantuu merkityksettömäksi. Kassisysteemissä on se harmi, että kun etsii jonkin kasvin nimeä, joutuu yleensä kippaamaan koko sisällön pöydälle. Siinä saattaa samalla tulla myös jonkinlainen lappusiivous tehtyä. Nyt ei tosiaan enää puutarhalapioilla kaivella, kola alkaa olla päivän sana! Mukavaa loppuviikkoa!.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kirjoitin myös aluksi kukkasipulien paikat lappusen takakanteen, joihinkin piirtelin jopa kuvioita, miten sipulit oli sijoiteltu. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että perennoja siirrellessä sipulit vaihtelivat myös paikkojaan eikä lappusten tiedot olleet enää ajan tasalla. Meillä ei ole tarvinnut vielä kolaa kaivella varastosta, mutta eipä rautalapiokaan taida enää pystyä maahan. Pysyköön siis talvilevoilla. Lumisadetta on luvattu, joten ehkä pian pitää kolakin hakea käden ulottuville.
      Kiitos! Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  8. Muhkea kansio, runsas puutarha! Itse säilön kasvilaput toistaiseksi paperikassissa, viimeiset vuodet omissa muovitaskuissa. Olen miettinyt miten ne olisi järkevää tallettaa vai kannattaisiko heittää menemään. Pyrin ottamaan kännykällä kuvan sekä taimiston kyltistä, taimilapusta että istutuskohdasta ja kirjaamaan tiedot vihkoon. Hifistelynä listaan kasveja tietokoneella ja piirrän taitto-ohjelmassa niiden paikat palstan pohjapiirrokseen, kunhan muistan ja viitsin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Sinullahan on pätevät systeemit! Minulla on kasvilista blogissa. Puutarhavihkoon olen piirtänyt käsin kartan puutarhasta ja merkinnyt sinne kasvien paikat, mutta se on lähinnä summittainen vihje siitä, miltä suunnalta jonkun kasvin pitäisi löytyä. Ehkä noita taimilappuja ei tarvittaisi, sillä netistä löytyy joka kasvista paljon tietoa. Minusta on kuitenkin kiva säilöä niitä ja käydä välillä tutkailemassa, millaisia aarteita sitä onkaan tullut hankkineeksi. Mukavampi niitä taimilappujen kuvia on katsella kuin pelkkää kirjoitettua luetteloa.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!