Uusi projekti aloitettu

'Madame Julia Correvon' on saanut jo monta kukkaa auki. Muistiin laitettakoon ensi vuotta varten, että ensi vuonnakin valkoisia tuoksuherneitä Julian kaveriksi.

Mansikkamaa saatiin vihdoin valmiiksi ja oli aika aloittaa uusi projekti. Tämä on nyt se juttu, minkä esikoinen antoi luvan tehdä. Valituksia ei myöskään tullut kun lapio nosti ensimmäiset nurmipaakut ja kaivanto alkoi laajeta.

Lähtötilanne on tässä. Tylsä, hyvin sammaloitunut nurmirinne takanurkan ja nuotiopaikan välissä ja niittyrinne aivan metsän rajassa.

Kulkuaukko nuotiopaikalle kivettiin jo nuotiopaikkaa tehdessä ikään kuin vihjailemaan, että tästä olisi hyvä jatkaa myöhemmin polkua eteenpäin.

Polku ei vielä jatkunut, sillä tuohon takanurkan puoleiseen päähän olisi jo kasveja valmiina odottamassa istuttamista. Sieltä siis aloitettiin. Oikeaan reunaan jää niittyrinne.

Ei tullut yllätyksenä, että kivien seasta löytyi myös rakennusjätettä. Onneksi ei sentään ihan mahdotonta kasaa ja siitäkin suurin osa tiilenkappaleita.

Olisin toivonut, että sopivankokoisia kiviä olisi löytynyt enemmän. Kaksi järjettömän suurta järkälettä löytyi, mutta ne piti jättää mullan alle. Yksi juuri ja juuri isännän voimilla liikahtava paksukainen saatiin nousemaan tasainen pinta suunnilleen vaakatasoon ja se määritti polun paikan ja kaltevuuden. Alun perin oli tarkoitus tehdä polku samaan tapaan kaltevaksi kuin nuotiopaikalle toisesta suunnasta johtava pikkukivipolku, jotta kottikärryillä pääsisi liikkumaan myös tältä puolelta sujuvasti. Kivi oli kuitenkin sen verran yhteistyökyvytön, että saan rakentaa pari porrasaskelmaa. Olenkin aina haaveillut kiviportaista! Loput löytyvistä kivistä käytän pengertämään istutusaluetta. Uuden polun ja pensashanhikkien väliin jäävä alue on paahteinen ja kuiva, joten siihen teen pienen kivikkokasvialueen. Maa on täynnä kuusen juuria enkä halunnut laittaa tuohon juurimattoakaan, joten kasvien on pärjättävä niissä oloissa, mitä niille on tarjota. Lisäksi multa tuntuu hyvin köyhältä eikä sieltä löytynyt kaivellessa kuin pari matoa. Kompostimultalisäys varmasti auttaa siihen ongelmaan. Polun ja nuotiopaikan väliin saan toivon mukaan hyvät oltavat kärhölle tai parille ja muillekin runsasmultaisempaa kasvualustaa vaativille kasveille. Ainakin siinä tapauksessa, että sopivia pengerryskiviä löytyy tarpeeksi.

Yläpuolisen nurmikon tasalla oleva kivi oli helposti liikuteltavissa, sen sijaan heti toinen jumittui niille sijoilleen. Alin porraskivi vaatii seuraavaksi isännän voimia. Pengerryksetkin jo alkavat hahmottua.

Projektin eteneminen tyssäsi eilen liian kuumaan säähän eikä töiden takia todennäköisesti etene viikolla kovin paljoa, joten tutkaillaan seuraavaksi sinne aikanaan päätyviä kasveja. Vanhempani kävivät jonkun aikaa sitten pienellä lomareissulla ja tietenkin sovimme äitini kanssa, että hän soittaa minulle, jos sattuvat käymään taimimyymälöissä. Sainkin oikein hyvän kasvikuorman, joille en vielä ostohetkellä tiennyt tarkkaa paikkaa. Silloin kun esikoisen kanssa pohdiskelimme kukkapenkin sopivuutta tuohon väliin, keksin, että suurin osa reissutuliaisista sopisi juuri sinne. Joskus kannattaa siis vain hommata kivat kasvit, vaikka ei olisi paikkaa valmiina tai edes mietittynä.

Äidin lomatuomiset: loistokärhöt 'Diamond Ball' ja 'Beautiful Bride', valkokirjava komeamaksaruoho 'Frosty Morn', kivikkokurjenpolvi 'Ballerina' ja kevätpitkäpalko 'Rose Delight'.

Kevätpitkäpalko on kovin vaatimattoman näköinen nyt, mutta tämän pitäisi kukkia alkukesällä vaaleanpunaisena.

Alkukesällä sinilemmiöstä ottamani pistokas hyvin lyhyellä juurenpätkällä on lähtenyt hienosti kasvuun. Tämä päätyy myös uudelle alueelle.

Lisää kasveja otan kivikkorinteestä. Siellä on ainakin kolme tähtilevisian siementainta, joista yhden kokeilen siirtää jo nyt syksyllä. Toisen tai jopa kaksi siirrän ensi keväänä. Voi olla, että siirrän sinne myös pienen jakopalan turkestaninmaksaruohoa ja ehkä muutaman mehitähdenkin. Lisäksi aion kylvää talven aikana ainakin sinikatanaa ja patjarikkoa ja ehkä jotain muutakin, jos perennasiemenkirjeestä löytyy kivoja lajeja. Aivan uuden kivikkoalueen ja metsän rajaan jäävälle mullokselle kylvän suorakylvönä luonnonvaraista ketoneilikkaa. Se rajaa istutusalueen kivasti niittyrinteestä ja laittaa samalla vähän kampoihin kuusen alta puskeville luonnonkasveille. Ketoneilikka on siinäkin mielessä hyvä valinta, että sitä oli tuolla alueella pikkuisen jo ennestään ennen kuin aloin tehdä niittyrinnettä. Se siis menestyy noinkin kehnolla kasvupaikalla. Osalle kasveista aion sekoittaa multaan kananmunankuorimurskaa pitkävaikutteiseksi kalkitukseksi, mutta ainakin sinilemmiö ja levisia viihtyvät myös happamassa kasvualustassa. Vieressä oleva kuusi happamoittaa varmasti neulasillaan kasvualustaa, joten ainakin osa kasveista on hyvä valita sen mukaan, miten ne kestävät hapanta maata.

Loistokärhö 'Diamond Ball' tulisi nuotiopaikan puoleiselle sivulle.

Ajattelin siirtää nuotiopaikan vierestä kaksi koivuangervoa ylemmäs rajaamaan nurmikkoa uudesta istutusalueesta. Ne toimisivat samalla esikoisen toivomana palloesteenä ja piilottaisivat osan istutuksista taakseen. Näin kaikki ei näkyisi ihan heti, vaan tulisi yllätyksenä siinä vaiheessa kun aluetta lähestyisi. Ne siirtämällä saan myös oikein hyvin tilaa uusille kärhöille. Tässä onkin talvi aikaa miettiä joku kiva kaveri "Timanttitanssiaisille", jos ei syysaleista tule vastaan jotain kivaa. Reissutuliaisista 'Beautiful Bride' on menossa muualle. Kivikkoalueen puolelle ei ainakaan tässä vaiheessa tule mitään pallo- tai näkemäestettä. Pitää katsoa sitten ajan myötä, tarvitaanko siihen jotain vai kelpaako se siltään. Jos sopivan isoja kivenjärkäleitä olisi ollut ihan vieri vieressä, olisin laittanut jonkun niistä kivikkoalueen ylätasolle selvästi maasta koholleen, mutta toistaiseksi noussut kivimäärä ei sellaiseen tuhlailuun riitä.

Eilisen päivän sato: yrttejä, kuukausimansikoita ja jokunen pensasmustikka, tomaatteja, viimeisiä herneitä ja iso kasa salkopapuja 'Blauhilde'.

Kukkapenkin kaivelun ja suunnittelun lisäksi olen pakastanut ahkerasti yrttejä talven varalle ja sainpa aikaiseksi kuivata yhden erän ranskanrakuunaakin. Pakastimeen on päätynyt paljon tavallista basilikaa ja oreganoa, sekä lisäksi muutamia rasiallisia sitruunabasilikaa, rosmariinia ja sitruunamelissaa. Suklaamintulle en ole keksinyt mieluista käyttötarkoitusta, sillä tavallisen mintun tapaan myös siitä tulee niin vahva hammastahnamainen aromi, etten ole oikein tykästynyt sen käyttöön. Toistaiseksi olen kokeillut sitä tuomassa makua vesikannuun ja teessä yhdistettynä sitruunamelissaan. Vedestä en tykännyt lainkaan mutta teetä ei sentään tarvinnut kaataa viemäriin. Jos tuo yksilö ei talvehdi, en aio ensi vuonna hankkia uutta minttua. Jos talvehtii, annan sille vielä toisen mahdollisuuden ja ovathan ainakin sen kukat mieluisia pörriäisille, jos lehdet eivät minulle maistu. Salkopavut aloittivat sadon tekemisen oikein rytinällä, joten niitäkin on mennyt jo useampi pussillinen pakastimeen. Hyvä, että edes ne tekevät satoa, sillä vahapavut menivät etanoiden suuhun jo pikkutaimina.

Miksi samettikukat tekevät näin? Kukkivat runsaasti, mutta kukinnan jälkeen varsi alkaa ruskettua eikä siemeniä kehity.

Samettikukkien siemeniäkin olen yrittänyt kerätä mutta joka ikinen kukka nyykähtää kukittuaan. Siemenet tai oikeastaan siemenaiheet ovat yhtä muhjua kuihtuneen kukan sisällä. En ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen. Johtuuko moinen ilmiö kosteasta kesästä vai mikä ihme sammareitani vaivaa? Ihan jokaista samettikukkaa en ole tutkinut, mutta päällisin puolin tehdyt pistokokeet ovat osoittaneet, että ongelmaa on niin maassa kuin ruukuissakin kasvavissa samettikukissa. Muutama ruukuissa oleva sammari on myös ruskettanut satunnaisia oksia sieltä täältä ja yksi parvekelaatikossa kasvava yksilö on kuihtunut peräti kokonaan. Luulin aiemmin, että orava olisi hypännyt sen päälle ja taittanut varren poikki mutta nyt kun saman näköistä ongelmaa näyttää tulevan myös muihin, olen alkanut epäillä, että kyseessä onkin jokin muu vaiva. Oletteko törmänneet samaan koskaan? Pitääkö varmuuden vuoksi pitää ensi vuosi taukoa sammareitten kasvatuksessa vai johtuuko ilmiö vanhoista siemenistä?

Aurinkopenkissä tarhaviinikärhö 'Pernillen' kaverina on alkanut kukkia tänä kesänä omalta lomareissulta hankittu 'Etoile Violette'.

Näiden värit sopivat täydellisesti yhteen (jos tuota purppurapunalatvan kuihtunutta kukintoa ei lasketa mukaan).

Mukavaa uutta viikkoa!