torstai 17. helmikuuta 2022

Tummanpinkkejä ihanuuksia, osa 3

Palataanpa takaisin värisarjan pariin. Tummanpinkkejä kasvejakin on tullut muutama lisää sitten edellisten esittelyjen. Tänä vuonna toivottavasti kukkivat syksyllä hankkimani palloesikko 'Rubin' sekä tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon', jotka kumpikin taitavat osua juuri tähän värilokeroon. Pitäisiköhän niille hankkia sävyyn sopivia kavereita, jotta saisi tehtyä sarjan neljännen osan ensi talven aikana?

Näistä esikoista oli kuva sarjan toisessa osassa, tosin taimi oli silloin vielä ruukussa ja kukki vain parin kukan voimin.
Himalajanesikkokin oli siinä edellisessä postauksessa ruukkutaimena. Muiden esikoiden tapaan tämäkin on aivan uskomaton kukkija.
Revontuliatsalea 'Rosy Lights' oli viime kevään hankinta.
Hyasintti 'Woodstock' oli hyvin kaunis väriltään. Harmi kun kolmas sipuleista ei lähtenyt kasvuun.
Kevään työlistalle laitetaan kameran kanssa väijyminen 'Persian Pearl' -tähtitulppaanien luona, jotta saisin ikuistettua niistä kunnon kuvan tämän viimeisen melkein jo kuihtuneen kukan sijasta.
Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' kukki viime kesänä komeasti. Jaoin tuppaan syksyllä, toivottavasti se ei suuttunut siitä.
Itse pölytetty ja kasvatettu 'Elina'-pionin jälkeläinen, äitini Minna-Elinaksi nimeämä pioni, kukki viime kesänä minulla ensimmäistä kertaa.
Nepalinhanhikki 'Ron McBeath' ei sopinut väriltään oikein mihinkään lokeroon, joten päätyi siksi tähän postaukseen. Sen väri on minusta oikein nätti.
Syysleimu 'Starfire' (ehkä) on vaeltanut parin vuoden ajan paikasta toiseen. Jospa tässä luumutarhan takaosassa olisi sille lopullinen koti. Väri on luonnossa vielä syvempi ja lämpimämpi, yksi kamerani inhokkiväreistä ilmeisesti...
Kaunopunahatun 'Magnus' ostin viime keväänä taimena kun eivät ne omat siemenkasvatukset oikein ole kukkia näyttäneet. Jospa tänä kesänä vihdoin...
Syysasteri 'Patricia Ballard' kukki viime syksynä ensimmäistä kertaa. Aika monta pakkasyötä ehti olla ennen kuin rouva pääsi vauhtiin, mutta ehti kuitenkin ilahduttaa aika pitkään syksyn viimeisimpien kukkasten joukossa. Tämäkin oli luonnossa punaisempi.
Jos nämä värit kuuluvat suosikkeihinne, niin sarjan ensimmäinen osa löytyy täältä, ja toinen osa tästä.
Oikein mukavaa loppuviikkoa!

18 kommenttia:

  1. Voi että nuo esikot ovat ihania, ja yhdessä sinisten helmililjojen kanssa niin kauniita. Hanhikissasi on aivan ihanan värinen kukka. Ja oma nimikkopioni, miten upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä välttämättä yhdistäisi sisustuksessa näiden esikoiden ja helmililjojen värejä, mutta puutarhassa ne sopivat kauniisti yhteen. Joo, oma nimikkopioni löytyy, vaikka minun osuuteni oli vain leikkiä vesivärisiveltimellä ja äitini hoiti homman siitä eteenpäin :D

      Poista
  2. Ihania keväisiä ja kesäisiä tunnelmia.
    Mukavaa kevään odotusta talven keskelle.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia mukavaa nämä keväiset ja kesäiset postaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näitä postauksia on varmasti yhtä mukava tehdä kuin lukeakin :)

      Poista
  4. Kauniisti tummat pinkit kukkasi kukkivat. Tuota Nepalinhanhikkii oon monena keväänä meinannu hankkii, kaunis on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on jo minun toinen nepalinhanhikkini. Ensimmäisen kohtaloksi tuli kurja talvi, joten halusin kokeilla kasvia uudelleen. Sen kukat ovat niin kauniin väriset.

      Poista
  5. Voi, miten ihana katsoa näitä värikkäitä ja valoa uhkuvia kuvia tämän lumi- ja räntäkaaoksen keskellä. Voimakas pinkki on monessa paikassa hankala väri, mutta puutarhaaan se sopii. Minulla on Miss Wilmott -nepalinhanhikkia. Sinun hanhikissasi on hieno väri. Pitääpä laittaa nimi ylös.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni väri- ja valoterapia tuleekin tarpeen. Täällä on ollut koko viikon lumikaaosta ja hanget ovat nousseet varsin muhkeisiin mittoihin. Nyt saisi pitää ihan reilun tauon ennen kuin sataa uutta lunta.
      'Miss Wilmott' on kuvien perusteella hieman viileämmän sävyinen kuin tuo 'Ron McBeath', joka taittaa ehkä enemmän lohenpunaisen suuntaan. Minä puolestani taidan laittaa 'Miss Wilmottin' muistiin siltä varalta, että Ron hurmaa totaalisesti tänä kesänä olemuksellaan ja houkuttaa keräämään nepalinhanhikkeja laajemminkin.
      Kiitos, mukavaa viikonloppua!

      Poista
  6. Kauniita pinkkejä. Nepalinhanhikkia olen moneen kertaa silmäillyt mutta vielä ei omaan pihaan ole löytynyt paikkaa, sievä on. Jostain syystä nyt ulos hankia katsoessa valkoinen ei olisi tällä hetkellä näyttänyt yhtä silmää viehättävältä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin bongasin nepalinhanhikin ensin jossain blogissa ja siitä tuli kiinnostus hankkia se itsellekin. Valkoinen väri on alkanut tympiä minuakin tällä viikolla. Lumitöissä on saanut hikoilla joka ikinen päivä.

      Poista
  7. Kaunis sarja! Tuo himalajanesikko on ollut pitkään hankintalistalla ja tämä kuvasi vahvisti pyrkimystä! Jännittää kovasti tuleva kevät, sillä viime vuonna istutetut atsaleat olisi niin hauska nähdä kukkivina.
    Tässä värisarjan osassa oli monta tuttua, mutta myös kivoja etsittäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin suositella lämpimästi himalajanesikkoa, vaikka sen sanotaankin olevan hieman arka. Meillä se on pärjännyt mainiosti varjoisassa, multavassa kohopenkissä. Ehkä juuri kohopenkki onkin sen viihtymiselle tarpeen, niin ei talvimärkyys vaivaa. Minä istutin myös viime kesänä monta uutta atsaleaa, joiden toivon kukkivan tänä keväänä. Hyvä, että löysit jotain uutta etsittävää tästä postauksesta :)

      Poista
  8. Esikot ovat aina sykähdyttäviä, ehkä siksi, kun keväällä kaikki värikäs on plussaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Esikot myös kukkivat todella pitkään säällä kuin säällä. Loistokasveja siis!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!