Karon kanssa pihakierroksella

Olen pahoillani, jos joku on jo tyystin kyllästynyt lumikuviin. Alkaa tämä kieltämättä itseänikin jo tympimään, mutta tämä viikko on ollut sellaista lumikaaosta, että pakko on jotain raportoida tänne blogiinkin muistiin tulevia vuosia varten. Olen kolannut pihan auki joka ikinen päivä ennen töihin lähtöä ja silti lunta riittää. Eilen pihan kolaamiseen meni melkein tunti ja toinen mokoma upposi luumupuiden esille kaivamiseen.

Havahduin eilisaamuna siihen, että kuusen viereen parkkeerattua autoa ei enää nähnyt keittiön pöydän äärestä.

Samalla huomasin, että lähimmän naapurin kyttääminen oli muuttunut astetta haastavammaksi.

Vanha kansa uskoi, että jos Sipin päivänä (15.2.) sataa lunta, tietää se vielä 40 lumipyryä. Toisaalta, jos Sipin päivänä sataa vettä, niin puolivälissä toukokuuta on ruoho vihreänä. Hmm... Meillä satoi sinä päivänä aamusta hyvinkin paljon lunta ja lämpötila oli selvästi pakkasella, mutta jo puoliltapäivin kääntyi plussalle ja loppupäivän satoi räntää ja vettä. Varmaa oli se, että taivaalta tuli jos jonkinlaista tavaraa koko päivän, mutta tuskinpa tiesi itse Sipikään, millainen kevät on tulossa. Tuleeko ensin kenties 40 lumipyryä ja sen jälkeen sellainen helleaalto, että hanget kutistuvat suorastaan kohisemalla? Lunta on nyt ainakin saatu sen verran paljon lisää, että jos ei ole minkäänlaista lämmintä rintamaa tulossa, ei maata taideta nähdä ennen kesäkuuta laisinkaan.

Auto oli edelleen paikoillaan, lumikinos oli vain kasvanut yön aikana sen verran korkeaksi, että viimeinenkin pilkahdus autosta oli kadonnut sen taakse. Kuva on otettu kolaamisurakan jälkeen, jos ihmettelitte, miksi auto ei ole lumikerroksen peitossa.

90 senttiä korkea aita on hävinnyt melkein kokonaan nietoksiin. Kadun pään aurauslumikasa on noussut naapurin räystästä selvästi korkeammalle ja kuvanottohetkellä katua ei ollut edes aurattu.

Sipin päivän iltana ja seuraavana yönä rätki sen verran paksua räntää, että jouduin lapioimaan ennen töihin lähtöä pihan puhtaaksi. Kirjaimellisesti lapioimaan; raskasta nuoskalunta oli nimittäin sen verran paksulti, että kolalla ei tehnyt mitään. Kevyttä pakkaslunta vielä työntelee isoja kuormia ylämäkeen, mutta nuoskalunta mieluummin heittelee pienempiä lapiollisia suoraan lähimmän kinoksen päälle. Itse asiassa joka päivä sen jälkeen on satanut räntää mutta ei onneksi kerralla niin paljoa, etteikö niitä olisi saanut jollain lailla kolalla työnneltyä. Jopa parin asteen lämpötilasta ja ajoittaisista vesisateista huolimatta hanget tuntuvat vain kasvavan huimaa vauhtia. Onkohan jossain vaiheessa satanut lumen sijasta jotain vedessä turpoavaa ainesta?

Karo sopii hyvin mittakaavaksi esittelemään kinosten korkeutta. Sää oli tuulinen, joten ihan joka hetki ei voinut katsoa kameraan.

Lumisateiden jälkeen on lapioitava Karolle reitti pissipaikalle. Muuten hän lirauttaa suoraan rappuselle.

Huokaisin helpotuksesta, kun eilen aamulla huomasin mittarissa olevan pitkästä aikaa pakkaslukemia. Yön ja aamun aikana oli satanut taas ainakin viitisentoista senttiä lunta, minkä lisäksi tuulenpuuskat olivat kinostaneet lunta paikoitellen paljon paksummaltikin. Osan sai kuitenkin työnneltyä kolalla aurinkopenkin luo tehdylle uudelle lumenkasauspaikalle. Pensasryhmän ja autopaikan välinen alue on jo niin korkea, ettei siihen saa lisää lunta kuin heittelemällä lapiolla kasan päälle. Eilen työvuorossa oli myös luumupuiden kaivaminen esille. Tuuli oli tuiskuttanut edelliset vallihaudat verkkojen ympäriltä täysin umpeen ja hangen pinta oli paikoittain jopa verkkojen yläreunan tasalla. Lapioin jokaisen puun ympäriltä lumet vähintään 80 sentin syvyydelle ja kirjoitin mieleen tulipunaisilla kirjaimilla 150-senttisten verkkojen hankinnan ensi syksyä varten. Suurin osa luumutarhankin verkoista kun on "vain" 120 senttiä korkeita, sillä korkeammat olivat lopussa silloin kun olin niitä hakemassa.

Joku huimapäinen jänis saattaisi vielä päästä luumuihin käsiksi kun kiipeäisi kasan päälle ja hyppäisi vallihautojen yli suoraan luumupuiden kimppuun. Toivon, ettei sellaisia superotuksia ole täällä päin.

Karo tietää, että seinän vieressä kannattaa pysyä näillä lumimäärillä.

Eilisaamun testimittaukset kertoivat, että lumensyvyys oli 85-90cm sellaisissa kohdissa mihin ei ole tuuli päässyt kinostamaan erityisen runsaasti lunta tai mihin ei ole kertynyt kolauslumia. Eli meillä lähinnä takapihalla. Edellisessä kuvassa vähän Karosta eteenpäin näkyvä valkoinen, lumilakkinen tötterö on lasten jalkapallomaali, jonka pitäisi olla 120cm korkea. Hangen päällä siitä näkyy vain 35cm. Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että tänä keväänä tullaan rikkomaan vuoden 2018 lumiennätys. Olin merkinnyt silloin hankien olleen paksuimmillaan peräti 90-100cm. Ei kovin paljoa tarvita, että ennätys on historiaa. Ties vaikka olisi jo, sillä koko eilisen päivän satoi lunta. Jostain syystä ei huvita lähteä uudelle mittauskierrokselle.

Oijoi! Kuka nämä oksat ja pölkyt on jättänyt syksyllä varjokujalle odottamaan ensi kesää? Karo mahtui juuri ja juuri pölkkyjen ja seinän välistä, minä jouduin kahlaamaan.

Ja seuraavaksi livahdetaan tästä. Näin se käy kun on pieni.

Minä rämmin haarojani myöten hangessa, jotta pääsin kiertämään portin läpi etupihan puolelle.

No eihän ne jäljet sitten kuvassa niin syville näytä kuin miltä tuossa rämpiminen tuntui.

No, missä se emäntä oikein vätystelee?

Onneksi viikkoon on mahtunut muutakin kuin lumitöitä. Posti yllätti ystävänpäivänä minut ja muutaman muun puutarhabloggarin Oma Piha -lehden Pihakalenterilla. Olin ennen joulua hyvin vähällä tilata kalenterin itselleni kun monet sitä kehuivat mutta jostain syystä se unohtui silloin. Yllätys oli siis erittäin mieluinen. Sitä en tiedä, tuleeko kalenteriin tehtyä merkintöjä kun kaikki puutarhajutut ovat tietokoneella tai erillisessä puutarhavihossa, mutta sen näkee sitten syksyllä. Periaatteessa kalenterissa on kyllä juuri sen tyyppisiä taulukoita ja juttuja, joiden tekemisestä pidän. Vaikka sivuja ei tulisikaan täytettyä, niin olen ainakin viettänyt jo monta hyvin mukavaa tovia kalenteria selaillen, sen runsaita tietopaketteja lukien ja kaunista kuvitusta ihastellen ja se tulee varmasti pysymään käden ulottuvilla pitkään.

Lämmin ja hyvin ilahtunut kiitos Oma Piha -lehden toimitukselle ihanasta ystävänpäiväyllätyksestä!

Joko teillä on tullut mitta täyteen lumimäärän kanssa, vai vieläkö kolaaminen menee mukavasta talvipäivän ajankulusta? Itseäni alkaa jo tympiä jatkuva lumen lykkiminen mutta ei kai tässä auta muu kuin lähteä kolaamaan eilisillan ja viime yön aikana sataneet lumet. Nyt ei onneksi sada mitään. Muistakaahan muuten käydä osallistumassa synttäriarvontaan!