perjantai 25. helmikuuta 2022

Talvea, talvettamista ja taimia

Kovin on olleet taas ailahtelevaisia viikon säät. Ensin oli plusasteita ja sitten alkoi pakastaa. Parina päivänä paistoi jopa aurinko. Toissa päivänä oli pakkasta -20 astetta ja heti seuraavana päivänä pari astetta lämmintä. Nyt sataa läpimärkää räntää. Viime viikonlopun hurjat lumikinokset painuivat selvästi eilisen vesisateissa mutta saa nyt nähdä, montako senttiä menetetyistä tulee takaisin tämän päivän aikana.

Hetki vielä menee ennen kuin patiolla pääsee ruokailemaan. Jos pöytä olisi paikoillaan, sen kansi olisi muutaman sentin hangen pinnan alla. Kuva otettu 22.2.-22.
Auringon valo yletti juuri ja juuri takkahuoneen ikkunalle, joten vein kelloköynnöksen taimet valohoitoon.
Taimiin kun päästiin, niin laitetaan nyt väliraporttia muistakin taimista. Taimipöytä alkaa pikku hiljaa täyttyä, mutta vielä siellä tilaa riittää. Sain aamulla sinikatana 'Albat' koulittua, niitä iti suoraan huoneenlämpöön kylvettynä 12 kappaletta ja toinen kylvös on vielä hangessa. Siniset sinikatanat eivät ole vielä itäneet mutta niitäkin on toinen purkki kylmäkäsittelyssä. Toivo ei siis ole vielä menetetty ja tuo sisällä oleva kylvös menee myös hankeen lopputalveksi. Olisi jo mennyt muiden mukana, ellen olisi unohtanut sitä sisälle.
Taimet, muovin alla olevat kylvökset ja muutama huonekasvikin mahtuvat vielä olemaan sulassa sovussa kasvivalon alla.
Kaksi vuotta vanhat sellerin siemenet itivät riittävän hyvin. Muutama taimi reunassa kaatui kastellessa. Täysi kastelukannu ja vähän kiire...
Maatuskalta (Selätön puutarhuri -blogi) saadut ranskantulikukan siemenet ovat hyvin itämiskykyistä sorttia, siemenet vain taisivat mennä kylväessä vähän epätasaisesti. Tänä vuonna viimekesäisten taimien pitäisikin jo kukkia.
Himalajanesikkoja tuntuu putkahtelevan joka päivä pari lisää. Nyt laskin taimia olevan jo 35 kappaletta ja näitäkin on tulossa hankikylvönä lisää. Sitten on esikkoja kerrakseen, jos kaikki selviävät koulinnasta!
Alkutalvesta vahingossa kuivaksi päässyt rungollinen jouluatsalea on lähtenyt versomaan hyvin topakasti. Ehkä komposti ei kutsukaan.
Atsalean kautta saa löyhän aasinsillan eteisen talvehtijoihin. Eipä siellä muuta olekaan kuin muratit, pelakuut, hopeaputoukset, viherliljapuu sekä rosmariini. Niille kaikille kuuluu muuten hyvää mutta kirvat meinaavat vaivata. Viherliljapuuhun ne eivät ole vielä eksyneet ja hopeaputouksistakaan en ole kovin montaa löytänyt, mutta riippapelakuu on edelleen niiden ensisijainen hyökkäyskohde. Siitä ne ovat lähteneet valloittamaan eteistä muratti kerrallaan ja löytäneet myös rosmariinin. Litistelen kirvoja ohikulkiessani sormilla, käyn välillä teipin kanssa metsästysretkellä ja parin viikon välein kirvat saavat höyryävän kuuman suihkun tai jopa kylvyn. Murattien pitkät versot on helppo upottaa ämpäriin tai kodinhoitohuoneen altaaseen, jolloin kirvat hukkuvat varmasti mutta riippapelakuu ei sellaiseen taivu. Se on siis käytettävä suihkussa ja toivottava, että edes pahimmat kirvakertymät saavat osuman.
Muratit peittävät kohta koko wc:n ikkunan. Pisimmät versot olen ohjannut mahdollisimman leveälle, jotta ne saisivat valoa. Yhden muratin siirsin kukkahyllyn alatasolle ja nostin sen versot ylös.
Hopeaputouksista yksi taitaa olla kokonaan kuollut ja toinen on hyvin epävarma tapaus. Muut ovat porhaltaneet vallan mainiosti kasvuun ja sen varmasti kuolleen kanssa samassa ruukussa oleva yksilö on jo lähtenyt kasvattamaan kolmea versoa sivusuunnassa vainajaa kohti paikatakseen menetyksen. Kunhan se on venyttänyt itsensä tarpeeksi pitkälle, käännän latvat kohti ruukun reunaa ja kesäkuuhun mennessä yhden taimen puuttumista ei varmasti enää huomaa lainkaan. Hopeaputouksia tutkiessani leikkasin samalla kaikki pelakuut. Muutamasta napsin pari pisintä oksaa jo alkukuusta mutta nyt kävin kaikki tarkemmin läpi. Hengissä ovat kaikki, tosin yksi on vähän huonovointisen näköinen. Leikkuujätettä kun syntyi aika paljon, päätin ottaa pari parhaimman näköistä latvaa pistokkaaksi. Pitää katsoa kevään mittaan, lähteekö vanha taimi virkistymään vai korvaanko sen myöhemmin uudella.
Leikkasin pelakuita ja tämä pontevimman näköinen laatikko pääsi rosmariinin seuraksi valoisimmalle ikkunalle. Tämän ruukun hopeaputouksetkin ovat hengissä, vaikka kuvassa näyttävät kuivettuneilta.
Viime viikonloppuna sään ollessa nollassa teki mieli käydä tarkistamassa, kuinka hangen alla talvehtivat alppiruusun taimet pärjäilevät. Mieli teki myös ottaa yksi talvehtimassa olevista helmililjaruukuista jo eteiseen ja laittaa muutama perennaruukku saamaan kylmäkäsittelyä. Kaivoin majapenkin keskelle hautaamani styrox-laatikon esille ja kurkistin sen alle.
Vähän oli kaivamista ennen kuin pääsin käsiksi talvetuspaikkaan. Onneksi tuli jätettyä puinen penkki syksyllä paikoilleen, niin oli vähän helpompi osua lapiolla oikeaan kohtaan.
Alppiruusujen vihreät, terhakat lehdet tulivat vastaan ensimmäisenä. Seuraavana huomasin, että helmililjaruukuissa ei näy lainkaan vihreää, vaikka syksyllä suurin osa oli puskenut kunnon lehtitupsut näkyville. Otin yhden ruukuista tarkemmin katsottavaksi ja huomasin, että lehdet oli pupellettu hyvällä ruokahalulla viimeistä vihreää myöten. Piti tarkistaa syksyllä otetuista kuvista, missä kunnossa jätin ne laatikon alle. En nimittäin muistanut, oliko jänis käynyt jo syksyllä syömässä vihreät lehdet vai ovatko ne hävinneet talven aikana. Kuvissa helmililjat olivat kunnossa, joten talvetuspaikassani on käynyt kutsumaton vieras, eli myyrä tai hiiri. Onneksi se ei ollut koskenut alppiruusuihin. Pienet inhon väristykset selkäpiissä odotan, löydänkö keväällä kukkapenkeistä onkaloita ja maanrajasta poikki pupellettuja alppikärhöjä vai olisiko jyrsijä tyytynyt vain helmililjoihin.
Alppiruusut näyttävät minusta oikein hyviltä. Keväällä nähdään, ovatko juuretkin elossa, sillä ruukut ainakin ovat jäässä. Pakkasta laatikon alla tuskin on enempää kuin asteen verran.
Olkoon vaikka loppukevennyksenä seuraava juttu. Kävin viime viikolla lainaamassa kirjastosta pari puutarhakirjaa, joista toinen oli 2017 ilmestynyt Laatikkopuutarhurin opas (Anne-Marie Nageleisen). Kasvimaa-aiheiset kirjat ovat yleensä jääneet minulta hyllyyn mutta ehkä minussa on heräämässä pieni hyötytarhailija, sillä tuo kirja lähti tarkemmin luettavaksi. Viihdyin sen parissa oikein hyvin ja merkitsin aika paljon asioita muistiinkin kesällä kokeiltavaksi, mutta suunnilleen kirjan puolivälissä tuli vastaan jotain, joka herätti minussa suurta hilpeyttä. En nimittäin rehellisesti sanottuna odottanut löytäväni purjon ja maissin välistä voikukkaa viljelyohjeineen enkä sitä, että aiheesta olisi peräti kolmen sivun verran tietoa ja kuvalliset kylvöohjeetkin. Toki tiedän, että voikukka on mainio villivihannes, mutta että sille varaisi kasvimaalta tai jopa kukkapenkistä oman tilansa ja hoitaisi sitä siinä missä muitakin hyötykasveja... Onneksi kirjassa oli myös varoitus siitä, että voikukkaa ei kannata jättää siementämään, ettei se valtaa pian koko kasvimaata.
Alleviivasin itseäni eniten huvittaneet lauseet (pelkästään tähän kuvaan, en sentään kirjan sivulle!).
Eiköhän kaikki laiteta ensi kesänä kasvimaan nurkkaan pieni voikukka-alue tai jätetä kukkapenkistä ne kitkemättä!

P.S. Vielä ehtii osallistumaan synttäriarvontaan. Lapset arpovat voittajan sunnuntaina 27.2. juuri ennen nukkumaanmenoaan illalla klo 20.00. Olin unohtanut laittaa arvontapostaukseen kellonajan, mutta käyn sen täydentämässä heti seuraavana, niin ei tarvitse sunnuntaina postauksen bongaavien miettiä, vieläkö ehtii osallistua. Hyvää viikonloppua!

14 kommenttia:

  1. Aika kiva meno jo taimipöydälläsi! Edelleen ovat omat kylvökseni aloittamatta ja kaikki talvetetut kellarissa tai kylmässä varastossa.... miksiköhän panttaan aloittamista!? Kesällä katselen kakteellisena muiden kukkijoita ja herättelen omiani talviunilta tai kärräilen kompostiin :-D Onneksi alppiruususi ovat kunnossa, eivätkä ole maistuneet vierailijoille! Mukavaa viikonloppua, taidetaan saada aurinkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkasta on meininki :) En minäkään ole tuonut vielä kellarista mitään sisätiloihin. Maaliskuun alkupuolella tuon verenpisarat ja karjalanneidot ensimmäisten joukossa ja siitä sitten vähitellen muita pitkin kevättä. Toivottavasti alppiruusut säilyvät kevääseen saakka syömättä. Pitäisiköhän käydä virittämässä hiirenloukku varmuuden vuoksi? :D
      Kiitos! Mukavan aurinkoiselta näyttää viikonlopun sää täälläkin.

      Poista
  2. Mulla ei hopeaputous onnistunu talvehtimaan. Paljon sulla on lämpöä huoneessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan onnistunut toissa talvena eteisessä. Kellarissa talvehtineet kolme hopeaputousta selvisivät silloin loistavasti. Siitä päättelin, että eteisessä pääsivät kuivumaan liikaa ja kastelin tänä vuonna niitä enemmän. Heti onnistui paremmin, sillä 11 tainta 13:sta on jo lähtenyt kasvuun. Eteisessä on ollut suunnilleen 10 astetta lämmintä koko talven, kellarissa on noin neljä astetta.

      Poista
  3. Onpa hyvin itäneet esikot kun lisää taimia putkahtelee esiin. Toivottavasti helmililjat selviävät jyrsijän käsittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Himalajanesikon siementen hyvä itävyys yllätti minut todella positiivisesti. Nyt voin istutella niitä pitkin pihamaata ja jos hankikylvöt itävät yhtä hyvin, taimia voi riittää muutama myyntiin tai vaihtokauppoihin muiden harrastajien kanssa.
      Helmililjan sipuleita ei ole kaivettu mullasta esiin, joten eiköhän kaikissa ruukuissa vielä nähdä kukintaa kevään mittaan. Kyllähän jänöt käyvät syömässä niiden lehtiä syksylläkin ja silti kukkivat keväällä. Tuo ensimmäinen, minkä toin eteiseen, on jo kasvattanut muutaman sentin verran lehtiä, nuppuja ei vielä näy.

      Poista
  4. Paljon jo taimia on siulla kasvamassa. Ruuhkoo suattaa tulla jossainvaiheessa. Mikähän siinä on, kun kirvat niin tykkevää riippuvista pelakuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuhkaa tulee joka kevät. Onneksi perennantaimet saa viedä melko aikaisin eteiseen ja siitä ulkovarastoon tai harson alle ulos. En osaa sanoa, miksi riippapelakuu vetää kirvoja puoleensa. Johtuisiko sen mehevistä lehdistä?

      Poista
  5. Meillä ei tarvitse voikukkia erikseen kasvattaa missään, ne kyllä löytävät tiensä sekä perennojen joukkoon että kasvimaallekin.
    Paljon sinulla talvehtii sekä on uusia kasveja tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu meillä. Melkein voisi nyppiä salaatit suoraan kukkapenkistä suuhun kun kitkee. Taimia näyttää tulevan joka kevät ihan valtavasti. Onneksi on vielä kukkapenkeissä aukkopaikkoja, joihin niitä voi lykkiä. Mitenköhän käy sitten kun kaikki aukkopaikat on täytetty, osaanko rajoittaa kylvöintoa lainkaan? :D

      Poista
  6. Mukavasti kasvussa sinulla kaikki 😊 ja tietenkin paljon niinkuin asiaan kuuluu 😂
    Voikukasta sanoisin, että kaippa sekin tarvitsee sitten omat ohjeensa viljelyyn 🤣 tosin eipä se taida kauheasti noudattaa noita kasvupaikkaolosuhteita vaan kasvaa juuri siellä missä itse tykkää 🤭😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin taimia on tulossa paljon tänäkin vuonna!
      Minustakin tuntuu, että voikukka kyllä kasvaa ihan missä vain eikä vaadi sen kummempaa taitoa viljelijältä. Vai käyköhän senkin kanssa samoin kuin villiyrttiharrastajat sanovat käyvän vuohenputkelle, eli siinä vaiheessa kun sitä alkaa syömään, se ei enää haluakaan kasvaa? :D

      Poista
  7. Taimipöydät täyttyvät tosiaan niin siellä kuin täällä. Hienoa, että sait Maatuskalta ranskantulikukan siemeniä. Minä yritin katsastella, jos olisi ollut myytävänä niitä samalla kun muut lajit tilasin, mutta kyseinen yritys ei tarjonnut ranskantulikukkia. Ehkä joskus sattuu kohdalle.
    Minäkin koulin eilen palloesikon taimet ja niitä on noin 100, jos kaikki jatkavat kasvuaan. Vähän huolestuttaa, miten saan kaikki sopimaan, sillä joudun ehkä vielä jossain vaiheessa koulimaan ne uudelleen isompiin purkkeihin? Toisaalta otan ilolla vastaan kaikki, sillä kyllä esikkoja sopii moneen paikkaan! Täytyy ensi vuonna kasvattaa jotain toista esikkolajia, kiva, että himalajanesikko ei tarvinnut kylmäkäsittelyä, kun kerran putkahtelevat esiin ilman kylmää kautta.
    Toivon onnea helmililjoille, olen nyt sotajalalla kaikkien talttahampaiden suhteen, joten sääliä ei heille heru.
    Voihan voikukka! Meillä on lähipellolla niin valtavat määrät voikukkia, jotta en toden totta ala niitä kasvattaa 😅
    Vaikka kasvavathan ne tomerasti ilman kasvatustakin.
    Hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaipailet ranskantulikukkaa vielä syksyllä ja ne minun viimekesäiset taimeni kukkivat ja tekevät hyvin siemeniä, niin laita viestiä. Voidaan vaikka tehdä vaihtarit.
      Sinulla tulee olemaan oikea palloesikkomeri :D Tosin sinun puutarhaasi varmaan uppoaa helposti noinkin suuri määrä taimia.
      Helmililjat ovat hyvin kasvussa eteisessä. Nuppuja ei vielä näy mutta kaipa nekin pian putkahtelevat lehtien seasta. Toivon vain, että jyrsijä ei ole jatkanut gourmet-maistelua kukkapenkeissä. Yksi rusakko oli viime yönä pomppinut takapihalla mutta ei ollut vielä uskaltautunut ylittämään vallihautoja luumupuille päästäkseen.
      Meilläkin nurmikko on alkukesällä keltaisenaan voikukista, samoin kaikkien naapureiden nurmikot. Ei siis pääse voikukka minunkaan viljelysuunnitelmiini :D Kiitos! Hauskaa viikonloppua!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!