tiistai 29. kesäkuuta 2021

Elinan beibi

Näin sitä vain meikäläinenkin näyttää välillä tekevän pionipostausta ihan oman puutarhan pioneista eikä vain aina äidin silmäteristä. Pitkään menikin, että puutarhassani oli vain kaksi pionia: ne suvun perintöpioni 'Elinasta' otetut jakopalat. Viime syksynä kuitenkin pionien määrä puutarhassani yli kolminkertaistui, kun toin äitini puutarhasta peräti viisi pionin jakotaimea. Näyttää uhkaavasti siltä, että kevään hallayöt tuhosivat muiden ensimmäisen kukinnan, mutta yksi jaetuista pioneista aukaisi eilen ainokaisen nuppunsa. Se on ensimmäisestä minun ja äitini risteytyskokeilusta, ja äitini on sen "virallisesti" kastanut 'Minna-Elinaksi'. Minna tulee vesivärisiveltimen käyttäjästä ja Elina emokasvista. Isänä oli 'Karl Rosenfield', mutta 'Kaarlo-Elina' ei nimenä ilmeisesti miellyttänyt äitiäni.
'Minna-Elina' vasta auenneena. Isäänsä vaaleampi, mutta selvästi äitiään tummempi.
Tässä äiti 'Elina', jonka melkein kaikki pääkukat ovat nyt auki. Jokaisen pääkukan alla on 2-4 sivunuppua, joten kukinta kestää aika pitkään.
'Minna-Elinan' kukka on jonkun verran pienempi kuin emokasveissaan ainakin nyt kun kasvi on nuori. Todennäköisesti sitten kun juurakko on kasvanut kokoa, myös kukan koko hieman kasvaa, mutta voi olla, ettei siitä tule jättimuhkeaa milloinkaan. Minusta se on vain hyvä ominaisuus, sillä silloin pääsee helpommalla pionin tukemisessa. 'Minna-Elina' ehti kukkia muutamana vuonna äidilläni ennen viimesyksyistä siirto- ja jako-operaatiota, joten kukan tyyppi oli aika hyvin selvillä. Sen paikka vain oli todella karu ja vähän huono muutenkin, joten pioni oli siirrettävä suotuisampiin oloihin.
Toisena päivänä alkaa tulla esille 'Minna-Elinan' hauska taipumus vaalentaa terälehtiensä kärkiä kukinnan edetessä.
Sivulta päin huomaa, että kukka on malliltaan kartiomainen. Keskimmäiset terälehdet vaalenevat erityisen selvästi.
Pioni on käytännössä koko ajan auringossa, joten oli pakko itse varjostaa kukkaa, jotta saisi värin muutoksen selvemmin näkyville. Terälehtien kärjet eivät siis kuulla läpi valoa, vaan ne ovat ihan oikeasti vaaleita.
Ei ole pioni, mutta sattui niin söpö puutarhatyöläinen osumaan silmiin kuvauskierroksella. Kimalainen oli käynyt siitepölyn määrästä päätellen ilmeisesti piehtaroimassa 'Elinan' kukissa ja lepäili nyt jaloangervon nupulla.
Liukuvärjätty pioni. Aivan kuin värit olisivat valuneet ylhäältä alas.
Illan viimeiset auringonsäteet hipovat terälehtien kärkiä niiden vetäytyessä yötä vasten suppuun. Ehtiiköhän kukka vaaleta kokonaan ennen kuin terälehdet karisevat pois?
Hyvää yötä!

22 kommenttia:

  1. Onpa ihastuttavan värinen Minna-Elina! Ihana tuo liukuväri. Samaa mieltä kanssasi: isot kerrotut pionihattarat ovat painajainen tukemisen kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aika onnistunut itse tehdyksi risteytykseksi. 'Elina' on siinä ja siinä, tarvitseeko tukea vai ei, tuo jälkeläinen ei varmaan tarvitse mitään apuja pystyssä pysymiseen.

      Poista
  2. Kyllä on kaunis <3 Liukuväri on sievä! Meidän puutarhassa eletään jännittäviä aikoja - pioni on kukkanupuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vain aika söpö. Teilläkin sitten varmaan aukeaa ensimmäinen pioninkukka hetkellä minä hyvänsä.

      Poista
  3. Kaunis on Minna-Elina ja emonsakkin Elina. Tuo se vasta jännee on, risteytys er lajikkeista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Ei voi koskaan tietää, millainen jälkeläinen sieltä tulee. Tässäkin risteytyksessä olisi ollut mahdollista saada täysin yksinkertainen kukka ilman mitään erikoisominaisuuksia, kun ei kumpikaan vanhemmista ole mikään superkerrannainen prinsessahörhelö.

      Poista
  4. Teillon sitte jänniä operaatioota ja kaiken kukkuraksi onnistuuvakki hyvi. Tämäki näi komiasti :)

    VastaaPoista
  5. Minna-Elina on kyllä upea, nätisti kyllä vaalenee terälehdet! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on melkoisen nätti. Kauempaa katsottuna melkein valkoinen huippu ja tummempi alaosa erottuvat hienosti toisistaan.

      Poista
  6. Niin suloisen kaunis beibi, aivan ihana liukuväri. Onko millainen tuoksu?
    Kaarlo-Elina ei ehkä ole perinteinen pionin nimi 😂 mutta toisaalta hyvin tätä päivää, miksei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin erottuu makea pionintuoksu. Ei ehkä ihan niin vahva tuoksu kuin 'Elinalla', mutta äitini mukaan vahvempi kuin 'Karl Rosenfieldillä'. Juu, tuo nimi olisi tätä päivää hyvinkin :D

      Poista
  7. Kaarlo-Elina sopisi hyvin :) Kaunis on pioni ja hieno tuo liukuvärjäys.

    VastaaPoista
  8. Hieno Minna-Elina. Kaarlo-Elina olisi hieman jännittävämpi nimi. Liukuvärjäys on hieno.

    VastaaPoista
  9. Minna-Elina on kaunis. Ja ehdottomasti tämä nimiyhdistelmä sopii paremmin, kuin Kaarlo-Elina.
    Sinulla on hieno suhde äitiisi, puhutte yhteistä puutarhaa.
    Mukavaa heinäkuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se nätti ja muuttaa ulkonäköään hauskasti. Pionin värit ovat pian valuneet kokonaan alas ja terälehtien tyville. Pitää jossain vaiheessa laittaa vielä kuva kukinnan loppuvaiheesta.
      Puutarhajutuista tulee juteltua äidin kanssa useamman kerran viikossa. Meillä on onneksi aika pitkälti sama maku, niin tulee usein hyviä ratkaisuja esim. kasvivalintoihin.
      Kiitos! Mukavaa heinäkuuta!

      Poista
  10. Onpa upea pioni, ei ihme, että siellä pörriäisetkin nauttivat olostaan! Todella kaunis kukkamuoto ja hieno väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä osuivat geenit aika kivasti yhteen. Erityisesti tuo väri on hieno. Nyt oikeastaan kaikki terälehtien kärjet ja keskimmäisissä terälehdissä keskiosatkin ovat vaaleita. Kunhan pioni kasvaa kokoa ja kukkii kunnolla, se tulee olemaan todella hieno.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!