Keväinen pihakierros

Kukkapenkit ovat melko paljaan näköisiä, kun kaikki perennat eivät ole vielä nousseet, mutta ajattelin silti viedä teidät keväiselle pihakierrokselle. Alkutilanteen näette tästä. Paljon on muuttunut kolmessa vuodessa ja tämä vuosi varsinkin tuo suuria muutoksia, joista osan olen jo paljastanut.

Kivikkorinteestä olen tehnyt postauksen aiemmin, mutta sen taustalla olevaa aurinkopenkkiä en ole vielä esitellyt kertaakaan. Tässä kuva sen tämän hetkisestä ulkonäöstä. Penkki kylpee auringonvalossa melkein koko päivän ajan, ainoastaan pihdan varjo kulkee penkin yli iltapäivällä. Aurinkopenkin etureunassa bellikset ovat saaneet vapaasti levitä. Jossain vaiheessa jatkan penkkiä aidan viertä pitkin kauniisti kaartaen eteenpäin.

Aurinkopenkistä tulee kesän edetessä romanttishenkinen kukkia pursuava vastakohta kivikkorinteelle.

Keltainen nurkka on vastapäätä aurinkopenkkiä. Kuvittelin istuttaneeni siihen syksyllä kelta-punaisia 'Flaming Parrot' -papukaijatulppaaneja, mutta yksi 'Exotic Emperor' on näemmä eksynyt joukkoon. Keltaisen nurkan ja rappusten välisen luonnonkiveyksen väleissä kasvaa sammalen kaverina keltamaksaruohoa.

Keltaisessa nurkassa viimeiset krookukset kuihtumassa ja yksi väärään paikkaan eksynyt tulppaani kukassa.

Keltainen nurkka ja ulko-oven edusta ennen. "Kukkapenkissä" kasvoi juolavehnää, valvattia, tarhatyräkkiä, idänunikkoa ja punakoisoa.

Jatketaan kierrosta kärhökaaren ja kasvimaan suuntaan. Kärhökaari-penkin alareuna on toiminut lastentarhana ja kasvien väliaikaisena sijoituspaikkana. Tällä hetkellä siihen on myös kylvetty pioniunikkoa esikasvatukseen. Siirrän taimet pihaantulon tuoksuvattutantereelle siinä vaiheessa kun sinne pääsee istuttamaan kesäkukkia.

Kärhökaari-penkki on rajattu nurmikosta sammaloituneilla betonilaatoilla, joita löytyi tontin rajalta.

Kärhökaari-penkissä olevan kaariportin teki isäni viime keväänä. Annoin mitat, mutta muuten isäni sai melko vapaat kädet toteutukselle. Ja se kannatti, sillä pidän lopputuloksesta oikein paljon. Kuvan vasemmassa reunassa näkyvästä punakarviaisesta olemme luopumassa, sillä sato ei ehdi noin varjoisassa paikassa kypsyä emmekä niin välitä karviaisista muutenkaan. Toivottavasti sille löytyy hyvä koti, ettei tarvitse silppuriin laittaa.

Kärhökaari-penkin yläreuna ja näkymät kasvimaalle ja marjapensaille. Kuva on otettu iltapäivästä, jolloin alue on varjoisimmillaan.

Kasvimaan takareunassa on kasvimaalta kaivettuja kiviä ja luonnonkasveja. Rönsyleinikkiä on vielä turhan paljon, mutta ne saavat pikku hiljaa väistyä mukavampien kasvien tieltä.

Valkovuokot ovat suloisia kivien väleissä.

Seuraavana vuorossa on lasten leikkipaikka ja pisara-penkki. Hiekka ei lapsilla koskaan pysy laatikossa, mutta eipä sen meillä tarvitsekaan. Kaivurileikeille on tilaa laatikon takana. Pisaran pyöreässä päässä on Kuntalan punaluumu, joka oli alunperin tarkoitettu luumutarhaan. Siitä oli kuitenkin latva paleltunut taimistolla talven aikana ja saimme uuden puun tilalle. Tälle keksittiin sitten paikka hiekkalaatikon varjostajana. Tosin lapset ehkä ehtivät kasvaa hiekkalaatikkoiän ohi ennen kuin tuosta risusta on varjostajaksi, mutta keksitään sitten muuta käyttöä alueelle.

Pari kivenmurikkaa ja etupihalta puretun aitaviritelmän osat odottavat käyttökohdetta.

Takapihalle siirryttäessä näkymät ovat vielä hmm... sanoisinko että työn alla. Luumutarhaan on tulossa matalia kurjenpolvia ja grillikatoksen viereen tuivioiden keskelle purppuraheisiangervoa. Happaman maan penkki (katso pihakartta) laajenee jossain vaiheessa keskemmälle pihaa niin, että sen ja luumutarhan väliin jää loivasti kaartuva nurmikäytävä. Myös kasvivalintoja pitää vielä pohdiskella, sillä kaipaan penkkiin lisää korkeutta.

Gillikatoksen edestä kuvattuna näyttää tältä.

Varjopenkki on takapihan alueista pisimmälle suunniteltu ja toteutettu. Sen takana on matalaoksainen pihlaja, jonka oksien alle jää mukava majan paikka lapsille, kun varjopenkin takalaidalla olevat töyhtöangervo, varjolilja, sormivaleangervo sekä kotkansiipisaniainen kasvavat. Penkin keskellä on maanpeittäjinä esikoita ja kevätkaihonkukkaa, jotka saavat levitä peittämään koko penkin.

2015 kaadetun vaahteran kanto penkin reunassa piiloutuu syksyyn mennessä kuunliljojen ja rantakukan sekaan.

Takapihan uusin kukkapenkki on takanurkka, joka syntyi tarpeesta saada kolme keltaista pensashanhikkia johonkin kasvamaan ja toisaalta suojella ruohonleikkuria nurmikolta pilkistäviltä kiviltä. Tetenarsissit ovat vielä hetken aikaa kukassa. Tämäkin penkki on rajattu kaivaessa löytyneillä kivillä.

Takanurkka on aamupäivän varjossa, loppupäivän auringonpaisteessa. Etualalla oleva sileäpintainen kivi odottaa siirtoa muualle.

Takapihalla olohuoneen ikkunan alla on myös kukkapenkki (kartassa valkea varjopenkki), johon olen kerännyt valkoisena kukkivia kasveja. Esikoisen mielestä tulppaaneja oli ilmeisesti liikaa, sillä kolme aukeamassa ollutta nuppua kokivat pienten käsien voiman. Jäi niitä onneksi vielä pari äidinkin iloksi. Tätä penkkiä on tarkoitus pikkuhiljaa jatkaa koko talon mittaiseksi.

Penkki piteni eilen metrillä, kun siirsin siihen väärässä paikassa kasvaneen sulkavaleangervon.

Tältä meillä näyttää nyt. Selkeästi nuori ja monilta osin keskeneräinen puutarha, mutta siitä se vanhenee.