Vuoden viimeisten päivien tilannekatsaus

Vaikka tapana on usein tehdä "tilinpäätös" kuluneesta vuodesta, jätän sen sujuvasti väliin. Viime kesänä tehdyistä puutarhapuuhista löytyy kooste Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018 -postauksesta, eikä minua innosta palata viime talven superlumisiin tunnelmiin. Syksy on vielä tuoreessa muistissa (ja kuka sitä haluaisi muutenkaan muistella?), joten kurkataan talvehtivia kasveja ja tarkistetaan, tuliko 100 lintua -haaste voitettua. Eiköhän kuluneen vuoden saa näinkin taputeltua pakettiin :)

Kellarissa näyttää pääsääntöisesti sille, mitä normaalistikin. Uusia kellarikokeilujani ovat pelargoni, verenpisara ja leijonankidat. Verenpisara näyttää aivan samalta kuin eteisessäkin talvehtivat kaverinsa: kuivan näköisiä risuja, mutta oksankärkiä taivuttamalla ne eivät napsahtele poikki, joten elossa ovat. Pelargoneissakin on vielä jokunen vihreä lehti. Leijonankidat sen sijaan näyttävät siltä kuin eivät olisi pimeässä olleet hetkeäkään.

Joku ei-puutarhaihminen viskaisi nämä "kuolleet raaskut" kompostiin. 

Leijonankidat yllättivät vehreydellään. Myös tuo punertavalehtinen ja -versoinen yksilö, jota ihmettelin kesällä, on terhakan näköinen.

Vuoden viimeiset piipot? Vai pian kevään ensimmäiset? Sipulialesta löytämäni hyasintit (?) ovat nämä aikaiset kasvuunlähtijät.

Daalian ja karjalanneidon juurakot ovat myös ensimmäistä kertaa kokeilussa. Toistaiseksi niidenkin tilanne vaikuttaa lupaavalta: ovat napakan ja kiinteän tuntuisia, eivät kurttuisiksi kuivuneita tai pehmenneitä. Kärhöjä olen talvettanut joka vuosi ja aina ennen tähän aikaan vuodesta ne ovat näyttäneet tällaisilta:

'Multi Blue' on hyvän näköinen. 'Hagley Hybridissä on samanlaiset silmut.

Olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos kaikki kärhöt näyttäisivät tuolta, mutta mihinkäs törmäsinkään? 'Voluceau' oli tehnyt kaksi parin sentin mittaista verson alkua ja 'Kaiser' pikalaskemalla 17!

Hänen Keisarillinen Korkeutensa on pelottavan pitkällä kasvuun lähdössään.

Eteisessä talvehtivat kasvit näyttävät pärjäävän normaalisti. Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' on tehnyt pari pikkuista silmua ja pelargonit ovat edelleen vihreitä. Pelargonien juurella leikatut lobeliat puskevat uutta versoa. Loppusyksyllä löysin 0,5 eurolla jättiverbenan taimen ja ajattelin kokeilla sen talvetusta. Lehdet ovat kuivettuneet ajat sitten, mutta varret ovat edelleen vihreät.

'Pink Flamingo' pinkissä ruukussaan.

Kylmässä pelargonienkin kukat kestävät pitkään. Osan olen katkonut maljakkoon sisälle, mutta tuskinpa muutamasta kukinnosta on talvehtimiselle haittaa.

Rosmariinia olen yrittänyt talvettaa joka vuosi, mutta kertaakaan en ole siinä onnistunut. Kellarissa en ole vielä kokeillut, kun kaikki ohjeet käskevät talvettaa sen valoisassa ja viileässä tilassa. Tänä vuonna laitoin rosmariinin samaan diy-minikasvariin jouluasetelman pikkuhavun ja muratin kanssa. Siellä se on paremmin suojassa ulko-oven aukaisusta tulevalta pakkasilmalta ja toisaalta ilmankosteuskin pysyy vähän parempana kuin eteisessä muuten. Toistaiseksi rosmariini on hengissä, mutta ehkä vähän kituliaan näköisesti kuitenkin. Onko teillä antaa lisävinkkejä sen talvetukseen?

Muratti ja mikä lie havu viihtyvät muovihupun alla mainiosti, rosmariini kituuttelee vähän niin ja näin.

Osallistuin myös Birdlifen 100 lintua vuonna 2018 -haasteeseen. Kuinkas sille kävi? Lopputulos minulla on 68 tunnistettua lintua. Pikkuisen jäi harmittamaan, etten saanut yrityksistä huolimatta edes 70 lintua täyteen. Viime vuosi vaikutti minusta aika huonolta lintujen suhteen, sillä monta tuttuakin siivekästä jäi bongaamatta. Esimerkiksi puukiipijä on aiempina vuosina viihtynyt sivupihan mäntyjen rungoilla kiipeilemässä, tänä vuonna en nähnyt siitä vilaustakaan. Muita tänä vuonna näkemättä jääneitä minulle tuttuja tirppoja ovat helmipöllö, hernekerttu, huuhkaja, käenpiika, metsäkirvinen, pyrstötiainen, pyy, rautiainen, sirittäjä, taivaanvuohi, varpuspöllö sekä viirupöllö.

Tämä tuntematon siivekäs kävi ensin altaassa kylpemässä ja otti sitten hiekkakylvyt perään. Tunnistaako kukaan häntä näin epäselvästä kuvasta? Harmaasieppoko?

Harakka kuivatteli kylvyn jälkeen kuusen oksalla.

Pari kertaa kävin läheisellä lintutornillakin kiikaroimassa vesilintuja ja kahlaajia, mutta ajoitus oli ilmeisesti huono, sillä paikalla ei ollut kummallakaan kerralla kuin kourallinen lokkeja ja muutama sorsalintu. Kahlaajia en saanut koko kesän aikana listalle kuin pari.

Tummemmat linnut keskellä ovat mielestäni kaikki haapanoita.

Tässä on ilmeisesti tavipariskunta.

Birdlifella on taas vuonna 2019 lintujen tunnistushaaste. Haasteeseen on lisätty normaalisarjan lisäksi ekosarja, jossa on tarkoituksena havaita sata lintulajia käyttämättä mitään moottoriajoneuvoja. Lisää haasteesta ja muuta lintutietoa voit lukea Birdlife Suomen sivuilta. Aion itse yrittää taas sadan linnun bongaamista. Katsotaan, kuinka käy. Ainakin myyriä on nyt enemmän kuin viime talvena, mikä tietää parempaa pöllöjen soidinta. Viime kesäkin oli parempi lintujen pesinnän kannalta kuin kylmä ja märkä kesä vuonna 2017.

Tällaisia kuulumisia oli minulla vuoden viimeisinä päivinä. Ensi vuoden suunnitelmista sitten seuraavassa postauksessa. Iloista vuodenvaihdetta!

Tunnelmia joululta

Meillä vietettiin joulunaluspäivät aika napakoissa pakkaslukemissa, alimmillaan oli -22 astetta. Kylmältä tuntui, mutta saimme ainakin nauttia auringosta... tavallaan. Ja hyvin lyhyen aikaa päivittäin. Seuraava kuvapari kertoo paremmin kuin mitkään sanat, miksi huonekasvit eivät viihdy meillä talvella.

23.12. klo 11.30 aurinko on juuri ilmestynyt pilkottamaan puiden välistä. Kuva on otettu kotimme ainoalta etelänpuoleiselta ikkunalta.

Sama ikkuna klo 12.20: sinne se on jo painumassa takaisin taivaanrannan taakse. Ei montaa auringonsädettä ikkunaan osunut.

Kaunista oli, sen hetken kun sitä kesti. Heti joulupäivänä pakkanen laski ja alkoivat kunnon lumisateet. Lunta oli jo ennestään parikymmentä senttiä ja puut sekä pensaat alkoivat notkua lumen painosta. Kävinkin ravistelemassa enimpiä pois, etteivät oksat repeile. Takapihan luumupuu oli kieltämättä todella kaunis lumisessa asussaan, kun valosarjan laittoi päälle.

Reilu viikko sitten luumupuu oli ehkä kauneimmillaan. Jänisverkkokin kaunistuu kummasti, kun lunta kertyy sen pintaan.

Jouluna lunta alkoi olla jo aika paksulti eivätkä pienet leditkään enää jaksaneet valaista lumen läpi kovin kirkkaasti.

Näkymä olohuoneen ikkunasta päivänvalossa. Kaikki talventörröttäjät, kuten etualan kuunliljat, ovat nyt todella kauniita. Tämä on yksi syistä, jonka
 vuoksi jätän perennojen varret syksyisin leikkaamatta.

Meillä poltetaan kynttilöitä harvemmin lasten hereilläoloaikaan, mutta jouluna teimme poikkeuksen ja laitoimme "muutaman" kynttilän ruokapöytää koristamaan. Ruokapöytämme on sen verran pitkä, että kynttilät ja kaitaliinan sai laitettua pöydän toiseen päähän ja lapset toiseen. Syksyllä sisälle tuomani liuskekivi pääsi taas käyttöön kynttilöiden alustana. Asetelmasta tuli niin painava, ettei hievahtanutkaan, vaikka pieni käsi vähän kävi nykäisemässä liinan reunasta.

Joulupäivällinen syötiin kynttilänvalossa. Osa kynttilöistä on edellisvuosilta kesken jääneitä, osa uusia. Ei haitannut, vaikka uudet olivat tummemman punaisia kuin vanhat.

Lasten mentyä nukkumaan siirsin liuskekiven ja kynttilät olohuoneeseen tv-tasolle. Taustalla näkyy himmeästi joulukuusen valot.

Sain tehdä vielä yhden jouluasetelman, sillä jouluvieraat toivat hyasintteja ja amarylliksen. Ne pääsivät samaan koriin heinän, jäkäläisten oksien sekä lehtikuusen käpyjen kanssa. Amaryllis on vielä nupullaan, mutta sen pitäisi olla punavalkea. Koska kukkavarret ovat sen verran pitkiä, laitoin tummanpunaisia koristepalloja ja tonttutytön tuomaan punaista väriä myös asetelman alaosaan.

Pystyssä olevien lehtikuusen oksien tarkoitus on yhdistää korkeat amarylliksen kukkavarret paremmin muuhun asetelmaan.
Oksat, heinät ja naava saavat törröttää melko luonnollisesti korin reunojen yli.

Etunurkkaa kohti kurottelee luonnon mestariteos: kahdeksan käpyä samassa oksassa 15cm:n matkalla.

Joulu sujui meillä mukavissa tunnelmissa, vaikka rauha, hiljaisuus ja pitkät yöunet ovat pikkulapsiperheessä aika tuntematon käsite. Lapset olivat innoissaan kuusen koristelusta, tosin jostain syystä alaoksat notkuivat aluksi koristeiden määrästä. Siirtelin osan ylemmäs turvaan kuopuksen hampailta. Esikoinen neuvoi avuliaasti, mihin oksaan mikäkin koriste pitää laittaa. Kaksi pientä koristepalloa piti viskata roskiin, kun kuopus testasi niiden kestävyyttä ja sai kuin saikin ne hajalle. Ihme, ettei useampia palloja hajonnut; niin paljon lapset niitä heittelivät ympäriinsä.

Koristeissa väreinä kulta, hopea ja tummanpunainen. Kuusen kävimme itse etsimässä lumettomaan aikaan vanhempieni metsästä.

Tästäpä pikku hiljaa palaillaan takaisin arkeen ja katsotaan, mitä vuoden viimeiset päivät tuovat tullessaan. Ainakin minulla on paljon mukavaa luettavaa tiedossa, kun käyn läpi teidän kaikkien joulun aikaan julkaisemat postaukset. Iloista loppuviikkoa!

Rauhallista joulunaikaa!

Seuraavien sävelten ja jouluisten kuvien myötä toivotan kaikille lukijoilleni hyvää, rauhallista ja onnellista joulua!

Käväisen oman blogini kommentteihin välillä vastaamassa, mutta muuten pidän some-maailmasta pienen joululoman. Nauttikaa stressittömistä ja kiireettömistä joulunpyhistä, syökää hyvin ja viettäkää aikaa läheistenne kanssa! Sellaisia suunnitelmia on meilläkin :) Tervetuloa myös uusille lukijoilleni, toivottavasti viihdytte! Hyvää joulua kaikille!

P.S. Kertokaa, jos video ei toimi. Sen kanssa oli joitain (=useita) teknisiä ongelmia... :D

Joulunpunaista

Värisarja jatkuu punaisilla kukkijoilla. Väri sopiikin täydellisesti näin joulun alle, vaikka kuvat ovat muuten niin kesäisiä. Vaikka pidän myös tästä punaisen sävystä, on se silti selvästi vähemmistönä puutarhassani. Mutta ehkä kaikkea kaunista ei voi hamstrata. Talomme ja piharakennukset ovat punaisia, samoin koko naapurusto, joten punaiset kukat eivät oikein edes erottuisi joka puolella näkyvistä samanvärisistä seinistä. Muutama punainen kasvi minulla kuitenkin on.

Korallikeijunkukka.

Takapihalle punaista väriä tuo korallikeijunkukka, jota on yhden luumupuumme aluskasvina. Sen kukkiessa olen hyvilläni, että laitoin sen juuri siihen, sillä olohuoneen sohvalta katsottaessa ilmava, punainen kukkapilvi hehkuu valkokirjavien kuunliljojen edessä.

Korallikeijunkukan pikkuruiset kukat ovat suloisia. Taustalla kuunliljoja.

Hieman hillitympää punaista on aurinkopenkissä, jossa on ryhmä 'Hans'-tarhakeijunkukkaa. Itsekseen se näyttää kuuluvan ennemminkin vaaleanpunaisen sävyihin, mutta esimerkiksi pikkusydämen rinnalla se on selvästi punaisempi.

Etualalla 'Hansin' kukkatupsuja, aivan vasemmassa reunassa näkyy pikkusydämen vaaleanpunaisia kukkia.

Jaloangervo 'Fanal' kuuluu mielestäni myös tähän postaukseen, vaikka senkin puna on tarhakeijunkukan tavoin vähän kategorioiden rajamailla. Se on kuitenkin selvästi punaisempi kuin yksikään muista jaloangervoistani.

'Fanalin' hehkua elokuun auringossa.

Näyttävin ja vahvimman värinen punaisista kukkijoistani on väriminttu.

Punaväriminttu on upean näköinen esimerkiksi valkoisten syysleimujen rinnalla.

Värisarja jatkuu ensi vuoden puolella violetilla. Kaikki aiemmat värisarjan postaukset löytyvät klikkaamalla tästä. Jännittäviä viimeisiä joulunaluspäiviä!

Tummanpinkkejä ihanuuksia

Edellisessä värisarjan postauksessa jo mainitsinkin vaaleanpunaisen olevan puutarhani perusväri. Sävyjä löytyy joka lähtöön ja joka hetki on jossakin päin kukassa jotain vaaleanpunaista. Viimeksi esittelin hempeimmät sävyt, tässä tulevat räväkämmät ja tummemman pinkit kukkijat.

Isotähtiputki loistaa alkukesästä pitkälle syksyyn.

Patjarikon pikkutaimi kukki yhdellä kukkavanalla ruukussa. Kuopus kävi vähän puutarhuroimassa tätä syksyllä. Toivottavasti silti talvehtii hyvin.

Ketoneilikka siirtyi loppukesällä kivikkorinteestä pikkuniitylle.

Kaukasianmaksaruoho on heinäkuun väripilkku.

Kuten on myös maksaruoho 'Strawberries and Cream'. Kukan värin perusteella tämä olisi sopinut myös edelliseen postaukseen,
mutta lehtien purppuraisen värin vuoksi pääsi sähäkämpään seuraan.

Samettisen tumma nimetön syysleimu, jonka kukanvärin kuvaaminen on osoittautunut todella haastavaksi. Tässä kuvassa on ehkä lähinnä oikea sävy.
Kiitos Marjatta tästä ihanuudesta!

Rantakukka loistaa loppukesällä.

Loistokärhö 'Voluceau' kukkii syksyllä. En malta odottaa, että tämä pikkutaimi pääsee näyttämään todellisen loistonsa.
Kukan viininpunainen väri on mielestäni todella upea.

Ja aivan viimeisimpänä ennen lumentuloa komeamaksaruoho 'Herbstfreude', jonka kukat ehtivät näillä korkeuksilla harvoin näin punaisiksi.

Seuraavaan värisarjan postaukseen olen valinnut joulunpunaisen, josta päästään ensi vuoden puolella violetin ja sinisen sävyihin. Aiemmat värisarjan postaukset löydät täältä, jos on joku jäänyt lukematta tai tarvitset ideoita ensi kesän istutussuunnitelmiin. Iloista viikonloppua!

Talvipäivän puuhailuja

Viikonloppuna täällä satoi sen verran paljon lunta, että voidaan puhua jo kunnon talvesta. Lapset ovat laskeneet pulkkamäkeä ja itse pääsin aloittamaan lumenkolauskauden. Ihmettelen taas sitä, miksi lunta sataakin aina juuri silloin kun isäntä on töissä! No, pysynpähän talven ajan kukkapenkinkaivelukunnossa, kun kolailen lumia. Myös Karo on riemuissaan lumesta.

Lumen alta voi löytyä vaikka mitä herkkuja (=lähinnä jäniksenpapanoita), kun hetken aikaa nuuskuttaa ja penkoo kuonolla.

Ja tottakai lumihepulit kuuluvat talveen.

Nyt ei taida piski itsekään tietää, mihin suuntaan on menossa. Hypyn jälkeen suunta jatkui kärhökaaren alta kasvimaalle.

Teimme lasten kanssa toisena adventtisunnuntaina yhden lumilyhdyn ja tarkoitus oli tehdä niitä enemmänkin, mutta kuopus ei ollut yhteistyöhaluinen. Kävin sitten myöhemmin itsekseni tekemässä pari lisää. Illan hämärtäessä sytyttelin niihin ja kaikkiin takapihan lyhtyihin kynttilät.

Lumipallolyhtyjen kaverina on aiemmin syksyllä tekemäni jäälyhty, johon jäädytin pikkutalvion versoja ja syysastereita.

Julkisivu sai valot marraskuun lopulla. Ensi vuonna pitää varmaan laittaa kodinhoitohuoneen ikkunan alle oma valosarjansa, ettei tarvitsisi vetää
 valoja vesipostin ja letkutelineen kautta ikkunalta toiselle.

Kadun päässä oleva katuvalo saa lumen näyttämään kuvassa  kummallisesti vaaleanpunaiselta.

Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa havukranssin tekoa. Pohjaksi kiepautin sähkökaapelia rinkulaksi. Havut kävin parturoimassa etupihan siperianpihdasta, jonka pehmeäneulasisia oksia oli oikein miellyttävää käsitellä. Kranssi pääsi ulko-oven viereen, sillä se oli ainut kohta, mihin sen sai ripustettua.

Enpä muistanut kranssia tehdessäni, että kävyt menevät suppuun kosteassa. Pari on tainnut tipahtaakin jo välistä. Ehkä tästä tuli myös pikkuisen liian iso tähän kohtaan...

Lasten joulukalenterista paljastui tänään pieni tarina tonttujen asumuksista. Meille oli ilmestynyt myös yön aikana pieni tonttuovi. Lattianrajan sijaan meidän tonttuovemme sijaitsee melkein 170cm:n korkeudessa seinällä. Siellä se onkin turvassa pieniltä sormilta.

Tontut olivat yöllä taikoneet ovensa näkyväksi. Tiedustelureissuille pääsee solmuköyttä pitkin. Myös postitonttu käyttää sitä tuodessaan postin.

Loppukevennyksenä laitan hieman krouvimman näköisen väkerryksen. Se on jokaisen pikkulapsen (tai toimiessaan ainakin äidin) joulunalusajan unelmien täyttymys: lelupiilo. Se valmistetaan teippaamalla pahvilaatikko umpeen ja laittamalla sen yläosaan halutun mittainen ja muotoinen putkilo liukumäeksi leluille. Meidän lapsista oli hurjan hauskaa laittaa leluja liukumaan putkea pitkin laatikkoon. Ne saa kaivettua pois pienestä luukusta, jonka tein laatikon kylkeen. Lähempänä joulua luukun voisi ehkä teipata umpeen ja toivoa, että lapset innostuksissaan eivät huomaisi sitä ennen kuin on laatikko kerätty täyteen leluja :D

Koristeluun on nähty aikaa ja vaivaa (=ei ole, jätän sen lasten huoleksi).

Legot liukuivat vauhdilla ja kolisivat kivasti laatikossa. Lelujen tuojillakin oli hirmuinen kiire.

Unihauva ei ihan sopinut putkesta.

Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun laatikko oli täynnä leluja. Harvoin saa lapsia siivoamaan tavaransa näin nopeasti pois lattioilta. Hauskaa viikkoa!