Nestorin jännittävä loppuvuosi

Vihjaisin edellisessä postauksessa Nestorin mökin mieltä hykerryttävistä tapahtumista. Joudun jättämään ne postauksen loppuun, sillä näin tärkeä asia vaatii kronologista etenemistä. Nestorin kesäkuulumisista on jäänyt esittelemättä vielä loppukesän ja syksyn tapahtumat, joten käydään samalla ne läpi. Oman puutarhan puuhien ja sadonkorjuun lisäksi syksyyn mahtui pieni kyläily blogimaailmasta tutussa puutarhassa.

Kuukausimansikoita sai keräillä pitkin kesää myöhään syksyyn saakka. Yksi marja riitti Nestorille hyvin välipalaksi.

Puutarhahetki-blogin Tiiun puutarhassa Nestori ihaili terassin kupeessa somasti pulputtelevaa allasta. Tekiköhän hänen mieli pulahtaa uimasille?

Provencessako Nestori ja Minni reissaavat? Ei sentään, Tiiun luona edelleen ollaan. Nappasikohan Nestori samalla muutaman laventelin kukan liinavaatekaappiin?

Nestori ehti oman kasvimaansa sadon säilömisen lisäksi auttelemaan minuakin sadonkorjuussa. Jotkut kasvikset aiheuttivat Nestorille hämmennystä ulkonäöllään. Hän kun ei ollut ihan joka hetki mukana kylvöissä, niin oli tainnut jäädä huomaamatta, että ripottelin kirjavien porkkanoiden siemeniä keväällä maahan.

"Pomppivat porkkanat sentään! Joko ne syyshallat ehtivät puraista näin pahasti, että porkkanatkin ovat muuttuneet violeteiksi?"

Tämä on jo paremman värinen, kokokin on sopiva tämän kokoiselle tarhurille.

Luumujen sadonkorjuu näyttää minusta vähän vaaralliselta puuhalta mutta Nestori ilmeisesti tietää mitä tekee.

'Vanille Fraisen' kukinnoilla oli kokoa. Ensimmäisen hallayön jälkeen niissä oli vain hienoinen rusketus.

Karpaattienkellot kukkivat myöhään syksyyn saakka. Kooltaan ne sopisivat hyvin Nestorin hatuksi.

Kesän jälkeen Nestori on viettänyt hiljaiseloa kotosalla. Kukapa sitä nyt kylmässä ja märässä viitsisi ulkoillakaan? Ihan toimettomana Nestori ei kuitenkaan ole ollut, sillä hänellä on ollut varsin vilkasta kirjeenvaihtoa tuttaviensa kanssa. Aika usein postilaatikkoon on tipahtanut myös vaaleanpunainen kirjekuori, jonka sisällä on ollut paperin täydeltä tekstiä.

Niin on Nestori syventynyt kirjeisiinsä, että on jäänyt olohuoneen lattiakin lakaisematta!

Joulun lähestyessä Nestorinkin kotiin alkoi ilmestyä joulukoristeita ja joulukukkia. Viime vuodelta tutut jouluvalmistelut toistuivat taas tänä vuonna: Nestori siivosi, leipoi, laittoi jouluruokia, haki kuusen ja koristeli sen. Postissa tuli joulukortteja ja aattona Nestorin kotiin ilmestyi muutama joululahjakin. Siispä Nestori on ollut ainakin joulupukin mielestä kilttinä tänä vuonna.

Makuukammarin hyllyille Nestori laittoi tontun ja pari punaista kynttilää. Niitä on pituudesta (tai siis lyhyydestä) päätellen poltettu ahkerasti.

Joulun alla Nestorilla käväisi vieras torttukahveilla. Aioin laittaa tähän väliin jonkun pikkutuhman sutkauksen pipareista mutta hillitsin itseni.

Minni taitaa haluta vieraan siliteltäväksi vai ihmetteleeköhän se vaaleanpunaista kynsilakkaa? Nestorilla kun ei moisia hömpötyksiä ole näkynyt.

Aattona pöytä oli kuitenkin katettu vain yhdelle.

Nestorin puuhaillessa keittiössä Minni tutki lahjapaketteja. Ei kai tuossa yhdessä paketissa ole aikuisten juomaa? Ja mitä lukeekaan raidallisessa paketissa?

Lahjojen aukaisu toi taas mukavan lisän Nestorin ja Minnin talouteen. Minni sai uuden lelun ja Nestori tuiki tarpeellisen termospullon hiihtoretkilleen. Raidallisesta paketista paljastui sekä mieltä että kehoa lämmittävää täydennystä. Kieltämättä Nestorin lookki kaipasikin jo vähän päivitystä, sillä vanha paidanriepu ei istunut päälle ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Onkohan neuleliivi joulun alla Nestorin luona käväisseen daamin käsialaa? Taisi olla mieluisa lahja.

Ulkona lyhdyssä palaa kynttilä. Vuodentakaisissa kuvissa sitä ei erottunut mutta huomasin kännykän osaavan säätää valotusta kameraani fiksummin.

Näin jännittäviä juttuja on Nestorin luona tapahtunut loppuvuoden mittaan. Kuinkahan tarina jatkuu?

Joulu ohi

Blogin joululoma taitaa olla nyt ainakin suunnilleen ohi. Tänä vuonna meillä olikin vähän erilainen joulu, sillä suunnitelmissa ollut sukulaisreissu peruuntui lasten flunssien takia ja järkkäsimme kotijoulun viime tipassa. Tarjouksesta joitakin päiviä aiemmin napattu joulukinkku olisi ollut pakastimessa mutta eihän sitä tähän hätään otettu sulamaan. Joulupöydän menu oli siis sitä mitä sattui kaapista löytymään ja kaupan tarjouslaatikoita lisäksi. Joulutorttuja, pipareita, suklaata ja glögiä sentään oli tarjolla. Kävimme myös joulusaunassa, poltimme kynttilöitä ja avasimme lahjat, jotka joulupukki osasi kuitenkin tuoda meille muuttuneista suunnitelmista huolimatta. Jouluperinteistä poiketen katsoimme aattona koko perheen elokuvan pikkunaposteltavineen. Illalla pelasimme yhdessä lasten lahjaksi saamaa lautapeliä. Muut joulunpyhät olen rakentanut lasten kanssa legoilla. Oikeasti. Alan epäillä, että joulupukki toi vahingossa kolmen perheen lapsille tarkoitetut legot meille. Onpahan vietetty perusteellisesti laatuaikaa lasten kanssa!

Ensimmäinen itse valettu kynttilä.

Muutama päivä ennen joulua kokeilimme kynttilöiden valamista. Se on kiinnostanut jo pitkään ja nyt vihdoin päätin sulattaa viime joulun kynttilänjämät uusiksi kynttilöiksi. Ostin jo alkukuusta 5-10-senttisille kynttilöille tarkoitettua sydänlankaa, jotta inspiraation tullessa olisi tarvikkeet valmiina. Kynttilöiden muottina käytimme maitopurkkien pohjia. Kynttilänjämistä tuli kaksi noin 10cm korkeaa kynttilää ja sen verran kauniisti ne paloivat, jotta taidanpa jatkaa kynttilännysien keräämistä. Tuleepahan aikanaan kierrätettyä nekin. Vanha ruuanlaittokäytöstä poistettu kattila oli säästetty juuri tällaisia tarkoituksia varten. Sitä on käytetty muuten myös uutena vuonna mehiläisvahatinojen sulatukseen (sivupalkissa on linkki viime vuoden uudenvuoden juttuun).

Kaksi lahjaksi saatua amaryllistä ovat alkaneet kukkia. Kumpikin ihania mutta yhdessä vielä kauniimmat.

Siemenkirje palautui toiselta kierrokseltaan juuri sopivasti 23.12. Aika paljon siellä oli vieläkin siemeniä jäljellä mutta täytyy myöntää, että hyvin saitte kirjettä tyhjennettyä. Pusseja oli jäljellä "enää" 39 kappaletta ja muutamassa oli siemeniä vain ripaus pohjalla. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pusseja oli 68 kappaletta, joten vähennys oli huomattava. Osan siemenistä aion polttaa leivinuunissa, jotta niistä ei jää itselle päänvaivaa. Niihin kuuluvat esimerkiksi lajit, joita itselläni on ja jotka tuottavat 200-prosenttisesti itävää siementä yltiöpäisiä määriä. Nopeasti itämiskykynsä menettävät siemenet ja ne lajit, jotka eivät välttämättä muutenkaan itäisi niin hyvin, kippaan lämpökompostoriin. Joukossa oli kuitenkin sellaisiakin kasveja, joita otin jo ensimmäiseltä kierrokselta itselleni kylvettäväksi. Yhdistän ne samoihin pusseihin ja kylvän tulevina keväinä. Uusista kasveista on aina hyvä olla varastossa ylimääräisiä siemeniä, jotta saa kylvettyä lisää, jos talvi tappaa ensimmäiset taimet. Toivottavasti me kaikki kirjeeseen osallistuneet saamme siemenistä riittävästi taimia ja ihanaa täydennystä puutarhoihimme!

Hyasinttikoppa komeimmillaan. Pieni sivusipulikin jaksoi puskea kukinnon.

Siinäpä oli meidän perheen joulunvietosta tiivistetysti. Nestorin mökissä on muuten tapahtunut tässä loppuvuoden mittaan hyvin jännittäviä juttuja, joten seuraavaan postaukseen tulee terveisiä sieltä. Oikein hykerryttää! Millainen joulu teillä oli?

Joulukukkia

Kerrottukukkainen tulilatva ei tämän kummempia koristuksia kaivannut.

Jouluasetelmien teko on minulla aina useamman tunnin mittainen projekti. Ensin kerään varastoista kaikki korit ja suojaruukut, joille arvelen olevan käyttöä. Sitten otan kaapin kätköistä joulu- ja käpyboksit, joihin olen jemmannut vuosien mittaan kaiken jouluasetelmissa mahdollisesti tarvittavan pikkusälän. Kolmas laatikko on tietysti nauhalaatikko, josta löytyy pakettinarun lisäksi erilaisia joulukuosisia kangasnauhoja, rusetteja ja ruusukkeita. Sanomalehtien levittelyn jälkeen levittelen joulukukat, mahdolliset sammalet, heinät ja havut käden ulottuville ja alan hommiin.

Kuvan ottaminen tuli mieleen vasta kun osa kasveista oli jo päässyt lopullisiin astioihinsa ja enimmät sotkut siivottu. Edellisen postauksen tonttuoksa nojailee seinään vielä käsittelemättömänä oikeassa nurkassa.

Tein aiemmin asetelmat kylppärissä, josta sotkujen siivoaminen oli helppoa. Viereisessä kodinhoitohuoneessa kun on pölynimurin säilytyspiste. Robotti-imuri Nuu-Nuun tulon jälkeen olen tehnyt kukkahommat vierashuoneessa, jossa on Nuu-Nuun tukikohta. Yleensä olen kyllä rullannut maton pois alta mutta tällä kertaa päätin (yrittää) olla siisti ja pitää multahommat sanomalehden päällä. Melkein onnistuinkin. Muu perhe kävi välillä vilkaisemassa ja kauhistelemassa sotkua, jota olikin jossain vaiheessa melkein koko huoneen alalla. Pöydän alle ja ovensuuhun en levittäytynyt mutta varsinkin edellisen postauksen tonttuoksan sommitteluvaiheessa tavaraa ja roskaa oli melkoisesti.

Boksit ja yksi kori täynnä tilpehööriä.

Amaryllis 'Harlequin' otti vähän osumaa pakkausvaiheessa. Ylimpään kukkavarteen jäi vain yksi nuppu, joka on nyt auki.

Ostin tänä vuonna melkein kaikki joulukukkani Prismasta. Oli vain niin näppärä napata jouluostoksia tehdessä samalla muutama kukka sieltä. Alun perin oli tarkoitus ostaa sieltä valkoinen amaryllis mutta ihastuin kerrannaiskukkaiseen 'Harlequiniin' ja vaihdoin suunnitelmia. Melkein valkoinen sekin oli. Ostohetkellä oli reilu -10 astetta pakkasta, joten olin varustautunut kylmälaukulla, lämpöpusseilla ja muilla peitteillä. Kasvien kun piti selvitä lyhyen työpäiväni ajan autossa (ja ne selvisivätkin oikein hyvin). Vaikka otin lyhyimmässä varressa olevan amarylliksen, se oli liian korkea kylmälaukkuun ja latvaa lämpöpussiin pakatessani onnistuin tietysti katkaisemaan siitä viisi nuppua. Lisäksi asetelmia tehdessäni huomasin, että amarylliksessä ei ollut kuin kolme parin sentin mittaista juurta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että loput toisen kukkavarren nupuista eivät jaksa edes avautua, mikä varmaan johtuu huonosta juuristosta. Sain siis kaiken vaivannäön palkkioksi yhteensä kolme avonaista kukkaa. Jos sipuli jaksaa kasvattaa lehdet, kokeilen säästää sen ja saada kukkimaan paremmin ensi vuonna. Toistaiseksi en ole onnistunut amaryllisten uudelleenkukituksessa mutta nyt olen kokeillut niin monta toimimatonta tapaa, että joskushan sen onnistumisenkin on tapahduttava.

HalpaHallista löytyi jättipotti: pöydällinen kerrannaisia jouluruusuja.

Edellisessä postauksessa vihjailemani kukkayllätys löytyi HalpaHallin sisääntulosta, johon oli tuotu pöydän täydeltä kerrannaiskukkaisia jouluruusuja eikä kympin hinta ollut minusta liian tyyris 12cm:n ruukkuihin istutetuille helleboruksille. Pari 'Double Ellen Whitea' oli avannut malliksi muutaman kukankin mutta muut olivat vielä nupullaan. Joistakin olivat nimilaput menneet sekaisin, joten vähän tuurin varassa valikoin itselleni yhden idänjouluruusu Hello Amberin (lieneekö lajikenimi vai kauppanimi?). Tällä hetkellä avautuva kukka näyttää paljon vaaleammalta kuin kuvassa mutta voihan se vielä muuttua kukinnan edetessä. Supernätti se minusta kuitenkin on ja muuten oikein hyväkuntoinen yksilö, joka jaksaa varmasti eteisen viileydessä odotella kevättä. Aion istuttaa sen keväällä todennäköisesti vaaleajouluruusun lähistölle ja kokeilla jonain vuonna niiden risteyttämistä.

Valmiit asetelmat: ylhäällä vasemmalla jouluruusu, oikealla amaryllis 'Harlequin' ja vanha sirovuoripalmu. Alhaalla vasemmalla hyasinttikori ja valkoinen amaryllis punaisessa suojaruukussa.

Jouluruusun laitoin ruukussaan punottuun koriin ja täytin välin katajanoksilla. Pari kultaista männynkäpyä tuovat riittävästi koristusta siihen saakka, että nuput alkavat aueta. Jouluruusukori on ulkoeteisen pöydällä, jossa sen pitäisi pärjäillä hyvinkin kevääseen saakka. 'Harlequinin' kaveriksi laitoin omassa ruukussaan muutama vuosi sitten ostetun sirovuoripalmun, jonka onnistuin melkein tappamaan eräänä kesänä kuivuuteen. Palmu heräsi kuitenkin henkiin ja tuplannut kokonsa kuluneen puolen vuoden sisällä. Niiden juurelle laitoin naavaa, katajanoksia ja sekalaista härpäkettä. Kaikki kolme hyasinttia tungin samaan koriin naavan ja jäkäläisten oksien kanssa. Pari punaista koristepalloa peittävät aukkopaikkoja. Koska vaihdoin tonttuoksan kohdalla suunnitelmia enkä tullut tänä vuonna keränneeksi sammaltakaan, minulla ei ollut tarpeeksi materiaalia täyttämään mullan pintaa. Niinpä toinen amaryllis sai juurelleen kaikki jämät, eli reilusti lehtikuusen käpyjä, pari pientä jäkälätupsua, muovisia puolukanvarpuja ja kaksi kanelitankoa. Yhden lehtikuusen käpyoksan upotin pystyyn, jotta kukkavarsi ei näyttäisi niin orvolta. Mieli tekisi vielä sujauttaa punainen kangasrusetti sekaan mutta katsotaan nyt...

Kultaköynnös sai patterivalosarjan koristeeksi. Tämä näkyy uloskin ja korvaa samalla kausivalojen vähyyttä.

Valkoinen amaryllis alkaa aueta juuri sopivasti jouluksi. Kuva on otettu hetki sitten.

Hyasintit näyttävät nyt tältä. Ostin tarkoituksella eri kasvuvaiheissa olevat yksilöt.

Jouluruusukin on pikkuisen edistynyt kolmessa päivässä. Tästä riittää iloa vähintään kuukausiksi, toivon mukaan vuosiksi!

Nyt jään pienelle joulutauolle ainakin postauksien värkkäämisestä. Käyn kuitenkin vielä ainakin tänään ja ehkä myös huomenna lukemassa teidän juttujanne.

Iloista, rauhaisaa ja hyvää joulua teille kaikille!

Tonttuoksaa kerralla vähän enemmän

Ihastuin Tuplasti terapiaa -blogissa tonttuoksaan ja päätin vanhempieni luona käydessä etsiä sopivaa karahkaa sen tekemiseen. Viikonloppuna kävimmekin siellä jouluvisiitillä ja kuusenhakureissulla oli hyvä samalla katsastaa oksatarjontaa. Monenmoista käkkyrää tutkailin ja viimein otin mukaan lehtikuusen oksan, jossa oli sopivasti naavaa ja jäkälää jo valmiiksi koristeena. Tai oikeastaan pikkuisen liikaakin, mutta ylimääräiset oli tarkoitus käyttää joulukukka-asetelmiin.

Muhkeat naavaparrat ja jäkälät olivat oksassa jo valmiiksi, pari käpytonttua ja paperinauhakukkanen vain piti liimata tuomaan lisäväriä.

Ja toki toinen kukkanen sekä tonttu myös kiinnitysnauhan toiseen päähän. Täältä löytyy vähän vaaleampaa naavaa ja jäkäläisiä käpyjäkin.

Lisää jäkälöityneitä käpyjä. Liimasin mukaan myös muutaman kultamaalilla maalatun lehtikuusen kävyn.

Ja lisää tonttuja.

Ja koko 1,5-metrinen oksa.

Alun perin oli tarkoitus tehdä vain puolimetrinen tonttuoksa eteiseen kuivakukkakranssin tilalle, mutta en osannut päättää, minkä osan oksasta katkaisisin. Niinpä otin olohuoneesta taulun pois seinältä ja mallailin oksaa sen tilalle. Perheeltäkään ei tullut saman tien kieltäviä kommentteja, joten tulkitsin saaneeni vapaat kädet. Jonkun verran piti ohuempia oksia lyhentää tai katkoa kokonaan pois, jotta oksa ei häiritse alla olevalla sohvalla istumista (tai oikeastaan sohvalla hyppiviä lapsia). Nauhakaan ei ole ihan keskellä, sillä muuten oksa ei olisi pysynyt vaakatasossa. Ihan kiva tuosta kuitenkin minusta tuli ja jos koossa kilpaillaan, niin taitaapa tuo ainakin lähellä kärkisijoja killua. Vai tunnustaako joku tehneensä isomman?

Samalla oksanhakureissulla haimme joulukuusen.

Sain ylipuhuttua perheen kokeilemaan suuren joulukuusen sijaan lipaston päälle mahtuvaa mallia. Lapset oli yllättävän helppo käännyttää näyttämällä netistä kuvia erilaisista jouluasetelmista ja pienoismaisemista. Toistaiseksi kuusen alla on vasta vanua lumena ja pari legoukkelia "nuotiolla", mutta tarkoitus olisi laittaa sinne käpyjä ja muuta somistetta sekä askarrella metsän eläimiä. Vanhoista joulukoristeista löytyi muutama tarpeeksi pieni pallo, punaisia huopakoristeita ja 40 ledin valosarja koristamaan kuusta. Purin myös jonkun joulukukan koristeena olleesta pallo-tähti-helmiketjusta hopeanväriset pallot erilleen ja pätkin niiden kiinnityksessä olleen hopealangan ripustuslenkeiksi. Lapset keksivät askarrella vielä paperista muutaman lumihiutaleen kuusen oksia koristamaan.

Päivänvalossa otettu kuva.

Latvatähti puuttui, mutta esikoinen tekaisi tähden kultaisesta piipurassista.

Ja ne legoukkelit nuotiolla.

Seuraava kuva on otettu viime viikolla, jolloin oli selkeämpää peräti kahtena päivänä. Kalenterimerkintöjen mukaan aurinko on näkynyt meillä edellisen kerran 31.10. Puolitoista kuukautta pilvistä säätä tai lumisadetta on todella pitkä aika minusta. Tällä viikolla maanantaina oli myös valoisampi päivä mutta muuten on ollut joko pilvistä tai satanut lunta, kuten varmaan tuosta kuvastakin huomaa. Huomenna kai pitäisi olla plussakeliä ja sen jälkeen taas lisää lunta ja pakkasta. Valkea joulu siis tiedossa ja jos ei ole, lupaan syödä hatullisen kuravelliä! Päivän pituus on näillä korkeuksilla tänään 4 tuntia 38 minuuttia. Vuoden lyhin päivä on saavutettu ja hengissä ollaan. Tästä eteenpäin valoisa aika alkaakin taas pidentyä ja kuukauden päästä eron päivän pituudessa jo huomaa.

Sieltä se aurinko ihan pikkuisen kurkisti puiden läpi ennen kuin painui takaisin piiloon.

Seuraavaan postaukseen on muuten tulossa joulukukista kuvia. Melkein hyppäsin erään kaupan katosta läpi, kun näin siellä jotain erittäin houkuttelevaa. Olin jo muutama päivä aiemmin ostanut toisesta paikasta joulukukkani enkä ajatellut enempää hankkia, mutta niinpä vain pyörsin päätökseni enkä yhtään kadu asiaa. Viimeistelen vielä asetelmat ennen kuin naputtelen niistä postauksen. Nyt onkin paremmin aikaa kaikenlaiselle näpertelylle ja blogijutuille, sillä minulla alkoi juuri joululoma. Blogi jää lyhyelle joulutauolle vasta seuraavan postauksen jälkeen mutta toivottelen jo nyt oikein hyvää joulua niille, jotka suuntaavat muihin puuhiin sitä ennen.

Alkukesällä Fuksinpuistossa

Nyt on kunnon väriterapiaa ja aurinkoisia kuvia tiedossa keskelle pimeintä vuodenaikaa, sillä sain vihdoin valmiiksi ensimmäisen postauksen kesäkuisen lomareissumme puistovierailuista. Kuvakansioon kertyi niin valtava määrä kuvia, että parhaiden otosten valikoiminen ja tarvittaessa kuvien käsittely on ollut suorastaan mammuttimainen projekti.

Atsaleojen kukinta oli matkamme aikana parhaimmillaan ja ne loistivat lukuisissa eri sävyissä. Näiden keskellä kasvava pensas oli jokin hortensia.

Kotkassa sijaitseva Fuksinpuisto ei ollut matkamme ensimmäinen kohde, mutta aurinkoiset kuvat hehkuvan värisistä atsaleoista olivat juuri sitä, mitä nyt kaipasin. Fuksinpuisto toimii Helsingin yliopiston atsalealajikkeiden koekenttäistutusalueena. Istutukset ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1996 ja siltä atsaleat totisesti näyttivätkin. Isoimmat niistä olivat ainakin kolmen metrin korkuisia ja aivan täynnä kukkia.

Näiden kukinta näkyi kauas. Oksilla kiipeilee myös alppikärhö.

Tässä lähempää.

Hieman vaaleamman keltainen etualalla, taustalla tummempi.

Muutama vaaleanpunainenkin oli kasvanut melkoisen kookkaaksi.

Oranssit olivat selvästi matalampia.

Lisää kookkaita keltaisia atsaleoja. Alkuillan matalalta paistava aurinko sai värit oikein hehkumaan.

Vaikka puistossa oli avoimempiakin näkymiä, pidin itse eniten metsäisestä osasta, jossa mm. atsaleat ja hortensiat kasvoivat puiden alla kaarevamuotoisina ryhminä. Istutusten välissä kulkiessa ei tiennyt, mitä mutkan takaa löytyisi, mikä teki tutkimusmatkasta mieleenpainuvan. Atsaleojen makea tuoksu leijaili ympärillä ja puut vaimensivat kaupungin ääniä. Lapset ja miesväki olivat Fuksinpuiston viereisessä leikkipuistossa pitämässä hauskaa sillä aikaa kun minä tutkin istutuksia äitini kanssa.

Samuli Alosen teos "Siivekkäät" löytyi puiden ja pensaiden keskeltä piilottelemasta.

Pensaiden väleissä kukki jotain valkoista maanpeitekasvia. Osa oli mielestäni tuoksumataraa.

Hempeän vaaleanpunainen atsalea.

Sama lähempää.

Puistossa oli myös paljon muita kasveja. Yksi ryhmä alppiruusuja oli heti sen sisäänkäynnin luona, mistä itse tulimme puistoon, mutta se hävisi selvästi näyttävyydessään puiston atsaleoille. Pioneissa oli vasta pieniä nuppuja ja moni muukin perenna oli vasta kasvunsa alussa. Muutama hedelmäpuukin oli vielä kukassa. Puiston avoimemmassa osassa oli iso ryhmä kukkivia iiriksiä, joita äitini kanssa ihailimme kovasti. Meistä kumpikaan ei ole onnistunut koskaan kunnolla siperiankurjenmiekkojen kukittamisessa ja hienoisesti kateellisina tutkimme reheviä ja täynnä kukkia ja nuppuja pullistelevia kurjenmiekkakasvustoja.

Kurjenmiekat kukkivat sinisen ja valkoisen sävyissä. Kaikki puiston istutukset oli rajattu muutaman kiven levyisillä reunuksilla.

Tässä kohdassa suurin osa oli vasta nupullaan. Talon seinustalla kukkivat tädykkeet (?) sointuivat hienosti iiristen sävyihin.

Olisin nauttinut puistokierroksesta vielä enemmän, jos kasveilla olisi ollut nimikyltit. Joillakin niitä olikin (esim. ylläolevan kuvan iiriksistä mainittiin lajikkeet), mutta monelta vierailumme aikaan kukkivalta kasvilta ei nimiä löytynyt. On aika hankala lähteä taimistolta etsimään kasvia, johon puistossa ihastui, jos ei tiedä sen lajiketta lajista puhumattakaan. Harva puutarhaharrastaja kuitenkaan tunnistaa ihan jokaista vastaantulevaa kasvia.

Tässä on reunuskasvina isorikkoa (?). Omani voisivat ottaa näistä mallia.

Sipulikukista kukassa olivat enää kaksi tulppaania ja nuokkutähdikit (?). Alarivissä kukintaa aloitteleva maariankämmekkä (?) sekä kotakuusama (?).

Suloinen vaaleanpunainen magnolia kukki puiden siimeksessä.

Loppuun vielä kuva pääkulkuväylältä näkyvästä mahtavan kokoisesta atsalea-aidanteesta.

Toivottavasti nautitte näistä lämpimän ja aurinkoisen kesäkuun alkuillan kuvista!