lauantai 17. joulukuuta 2022

Alkukesällä Fuksinpuistossa

Nyt on kunnon väriterapiaa ja aurinkoisia kuvia tiedossa keskelle pimeintä vuodenaikaa, sillä sain vihdoin valmiiksi ensimmäisen postauksen kesäkuisen lomareissumme puistovierailuista. Kuvakansioon kertyi niin valtava määrä kuvia, että parhaiden otosten valikoiminen ja tarvittaessa kuvien käsittely on ollut suorastaan mammuttimainen projekti.
Atsaleojen kukinta oli matkamme aikana parhaimmillaan ja ne loistivat lukuisissa eri sävyissä. Näiden keskellä kasvava pensas oli jokin hortensia.
Kotkassa sijaitseva Fuksinpuisto ei ollut matkamme ensimmäinen kohde, mutta aurinkoiset kuvat hehkuvan värisistä atsaleoista olivat juuri sitä, mitä nyt kaipasin. Fuksinpuisto toimii Helsingin yliopiston atsalealajikkeiden koekenttäistutusalueena. Istutukset ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1996 ja siltä atsaleat totisesti näyttivätkin. Isoimmat niistä olivat ainakin kolmen metrin korkuisia ja aivan täynnä kukkia.
Näiden kukinta näkyi kauas. Oksilla kiipeilee myös alppikärhö.
Tässä lähempää.
Hieman vaaleamman keltainen etualalla, taustalla tummempi.
Muutama vaaleanpunainenkin oli kasvanut melkoisen kookkaaksi.
Oranssit olivat selvästi matalampia.
Lisää kookkaita keltaisia atsaleoja. Alkuillan matalalta paistava aurinko sai värit oikein hehkumaan.
Vaikka puistossa oli avoimempiakin näkymiä, pidin itse eniten metsäisestä osasta, jossa mm. atsaleat ja hortensiat kasvoivat puiden alla kaarevamuotoisina ryhminä. Istutusten välissä kulkiessa ei tiennyt, mitä mutkan takaa löytyisi, mikä teki tutkimusmatkasta mieleenpainuvan. Atsaleojen makea tuoksu leijaili ympärillä ja puut vaimensivat kaupungin ääniä. Lapset ja miesväki olivat Fuksinpuiston viereisessä leikkipuistossa pitämässä hauskaa sillä aikaa kun minä tutkin istutuksia äitini kanssa.
Samuli Alosen teos "Siivekkäät" löytyi puiden ja pensaiden keskeltä piilottelemasta.
Pensaiden väleissä kukki jotain valkoista maanpeitekasvia. Osa oli mielestäni tuoksumataraa.
Hempeän vaaleanpunainen atsalea.
Sama lähempää.
Puistossa oli myös paljon muita kasveja. Yksi ryhmä alppiruusuja oli heti sen sisäänkäynnin luona, mistä itse tulimme puistoon, mutta se hävisi selvästi näyttävyydessään puiston atsaleoille. Pioneissa oli vasta pieniä nuppuja ja moni muukin perenna oli vasta kasvunsa alussa. Muutama hedelmäpuukin oli vielä kukassa. Puiston avoimemmassa osassa oli iso ryhmä kukkivia iiriksiä, joita äitini kanssa ihailimme kovasti. Meistä kumpikaan ei ole onnistunut koskaan kunnolla siperiankurjenmiekkojen kukittamisessa ja hienoisesti kateellisina tutkimme reheviä ja täynnä kukkia ja nuppuja pullistelevia kurjenmiekkakasvustoja.
Kurjenmiekat kukkivat sinisen ja valkoisen sävyissä. Kaikki puiston istutukset oli rajattu muutaman kiven levyisillä reunuksilla.
Tässä kohdassa suurin osa oli vasta nupullaan. Talon seinustalla kukkivat tädykkeet (?) sointuivat hienosti iiristen sävyihin.
Olisin nauttinut puistokierroksesta vielä enemmän, jos kasveilla olisi ollut nimikyltit. Joillakin niitä olikin (esim. ylläolevan kuvan iiriksistä mainittiin lajikkeet), mutta monelta vierailumme aikaan kukkivalta kasvilta ei nimiä löytynyt. On aika hankala lähteä taimistolta etsimään kasvia, johon puistossa ihastui, jos ei tiedä sen lajiketta lajista puhumattakaan. Harva puutarhaharrastaja kuitenkaan tunnistaa ihan jokaista vastaantulevaa kasvia.
Tässä on reunuskasvina isorikkoa (?). Omani voisivat ottaa näistä mallia.
Sipulikukista kukassa olivat enää kaksi tulppaania ja nuokkutähdikit (?). Alarivissä kukintaa aloitteleva maariankämmekkä (?) sekä kotakuusama (?).
Suloinen vaaleanpunainen magnolia kukki puiden siimeksessä.
Loppuun vielä kuva pääkulkuväylältä näkyvästä mahtavan kokoisesta atsalea-aidanteesta.
Toivottavasti nautitte näistä lämpimän ja aurinkoisen kesäkuun alkuillan kuvista!

16 kommenttia:

  1. No mutta aah, todellakin nautin - kiitos!
    Minusta lajimäärityksesi menivät oikein, mutta joku ekspertimpi voi sanoa toisin. Voisiko valkokukkainen maanpeitekasvi olla myös alaskankleitoniaa tms?
    Jos sinä olit kade iiriksistä, niin minä olen noista atsaleoista. Voi kunpa ne minun tontillani kasvaisivat ja kukkisivat noin! Kun eivät edes suostu kasvamaan, kuten alppiruusukaan. Luin juuri, että pihaorjanlaakeri on myös happaman maan kasvi, ja sekin on sitten varmaan samaa kastia, kun ei kymmenessä vuodessa ole kasvanut vieläkään 30 senttimetriä korkeammaksi. Tuntuu, että happaman maan kasvit vain eivät kasva, eivät sitten millään. Osa tuntuu päinvastoin pienenevän. Ostin kyllä syksyllä havu-rodolannoitetta ja meinaan sillä kuorruttaa niiden kasvupaikat keväällä. Perhana.
    Kiitos tästä väri-aurinko-kasvukausiterapiasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että nautit kierroksesta! Nautin itsekin näiden kuvien selailusta ja postauksen tekemisestä.
      Alaskankleitoniaahan siellä saattoi tosiaan olla seassa. Sitä ei ole itsellä, joten en tunnistanut eikä tullut nimikään mieleen, kun googlesta yritin etsiä varmistusta.
      No en panisi pahakseni minäkään, jos atsaleat kukkisivat meilläkin noin komeasti. Yleensä ovat kukkineet ihan hyvin mutta viime kesänä vain muutamalla kukalla. Laitetaan se edellisen syksyn piikkiin ja toivotaan parempaa kukintaa ensi kesälle. Teillä varmaan maaperän kalkkipitoisuus vaikuttaa noihin happaman maan kasveihin eivätkä pääsääntöisesti kuivat kesätkään auta asiaa. Toivottavasti havu-rodolannoite auttaa edes vähän.

      Poista
  2. No, ehdottomasti nautin, kiitos esittelystä. Tuolla pitäisi itsekin päästä käymään atsaleojen kukkiessa. Olisi kiva nähdä eri lajikkeita (nimilaput auttaisivat) suureksi kasvaneina, helpottaisi omaa päätöksentekoa, kun miettii itselle mieleisiä lajikkeita.
    Tänään on pilvinen päivä, joten väriterapia tuli oikein tarpeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Oli kiva selailla näitä kuvia ja tehdä postausta. Pilvistä on ollut täälläkin.
      En tainnut löytää yhdestäkään atsaleasta nimikylttejä. On niillä varmaan ollut istuttaessa laput juurella mutta ovat jääneet ajan myötä pensaiden sisään.

      Poista
  3. Kerrassaan upea väripläjäys hämärtyvän lauantaipäivän ratoksi. Komeita rhodoja ja atsaleoja. Muista herkuista puhumattakaan. Magnolia saattaa jäädä huomaamatta, kun se piiloutuu noin hyvin muiden kasvien lomaan. Kiitos, tuli ihan lämmin keltaisia atsaleoja katsellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Atsaleat olivat valtavan suuria. En edes tiennyt, että ne voivat kasvaa noin valtaviksi. Magnoliallakin oli ilmeisesti hyvät oltavat muiden kasvien kainalossa. Nuo lämpimän keltaiset atsaleat tuntuivat oikein hehkuvan lämpöä ympärilleen.

      Poista
  4. Aah, ihanaa! Tällaistako se on, kun on kesä :D Upean näköinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista se kai kesällä oli. Nyt on niin pimeää ja kylmää, että tiukkaa tekee muistaa noita aikoja :D

      Poista
  5. Voi miten upean kokoisia atsalea-puskia. Toivottavasti omanikin kasvaisivat edes puoleen tuosta:)

    VastaaPoista
  6. Ihanaa väri-iloittelua. Kurjenmiekat ovat jänniä; aikoinaan mökillä kukkivat hienosti surkeassa paikassa ilman hoitoa, kun uudistin penkin, ne eivät tykänneet. Saapi nähdä miten käy nykyisessä pihassa. Ilmeisesti tarvitsevat läpäisevän paikan auringossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenmiekat tuntuvat olevan kranttuja eivätkä edes kerro, mitä pitäisi tehdä toisin. Ohjeissa sanotaan, että pitäisi olla aurinkoisempaa tai varjoisampaa, pitää lannoittaa enemmän tai sitten vähentää lannoitusta, jakaa kasvustoja tai antaa kasvurauha, istuttaa syvempään tai nostaa ylemmäs, kalkita tai sitten päinvastoin. Aika monta vuotta menee kaikkia ohjeita testatessa, jos lähtee kokeilemaan muutosten tekemistä "väärästä" päästä :D Toivottavasti saat omasi menestymään hyvin. Minä kokeilen ensi kesänä lannoittaa ronskimmin niitä vähiä iiriksiä, mitä jätin jäljelle.

      Poista
  7. Suuri nautinto tällainen väripaletti tähän harmauteen🌈 Olisiko tuo valkokukkainen maanpeittokasvi alaskankleitonia? Ostin kerran taimen mutta laitoinkin sen sitten pois. Pelkäsin että se leviää tuohon meidän lehtoon kun on Mustilassakin levinnyt ihan joka paikkaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on harmaan sijaan aivan valkoista, mutta kyllä nämä värikkäät ja aurinkoiset kuvat tulevat tarpeeseen täälläkin. Niin lyhyt on päivän valoisa hetki, että hyvä jos ehtii sitä edes huomata.
      Valkokukkainen kasvi voisi hyvinkin olla alaskankleitonia. Sailakin sitä jo tuossa aiemmin ehdotti, joten nyt tuli asialle tuplavarmistus. Minäkin olen kuullut, että se on innokas leviäjä, joten ihan hyvä, ettet antanut sille tilaisuutta vallata lehtoasi.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!