Ryhmäpoks ja tuholaisia

Kevätkukkakisan voittajakolmikko selvisi loppujen lopuksi helposti, mutta milläs otat selvän seuraavaksi tulleiden järjestyksestä? Olisi pitänyt varmaan juosta pihaa ympäri, jotta olisi voinut selvittää tarkasti, kuka seuraavista tuli neljänneksi. Koska sellaiseen ei ollut mahdollisuutta, julistan neljännen sijan tasapeliksi 2.5. ensimmäisellä kuvauskierroksella kolmen kukassa olleen kasvin kesken.

Etupihalla krookus 'Golden Yellow' oli yhtä aikaa auki kuin...

... varjokujan ensimmäinen avonainen posliinihyasintin kukka.

Takapihalla metsänreunapenkissä rusakoilta säästynyt krookus 'Vanguard' tuurasi kisassa pahoinpideltyjä lajitovereitansa ja ehti myös juuri ja juuri jakamaan neljättä sijaa.

Kolmanneksi tullut krookus 'Jeanne d'Arc' hurraa seuraavana maaliin tulleille kisailijoille.

Pihaprojektit olivat toissapäivänä muutaman tunnin tauolla, sillä tuli inspiraatio öljytä puutarhakalusteet. Viime kesänä patiolla olleiden kalusteiden öljyämisessä ei nyt ihmeellisempää ollut, mutta päätimme vihdoin tehdä jotain grillikatoksessa ympäri vuoden olleelle pöydälle. Ostimme sen 7-8 vuotta sitten parvekkeellemme eikä sille ole tehty sen jälkeen mitään. Ja oli se sen näköinenkin!

Tässä kuvassa on vasta enimmät roskat puhallettu pois. Perusteellinen pesu ei varmaan tekisi pahaa.

Pöytään imeytyneitä grilliöljyjen jäänteitä ei millään saanut kaikkia pois, mutta aika hyvä pöydästä silti tuli.

Illalla kun kävin nostelemassa ulkoilevia taimia eteiseen, tulin vilkaisseeksi varjokujan suuntaan. Ihmettelin, miksi kukkivaa posliinihyasinttia ei enää näykään. Hetki meni, ennen kuin tajusin, että sehän on sukeltanut maan sisään. Luulin jommankumman lapsista tehneen tihutöitä ja "istuttaneen" vahingossa katkenneen kukan takaisin. Kukasta vetämällä lähtikin koko sipuli mukana ja jäljelle jäi ammottava monttu. Nappasin käteeni järeän oksankarahkan ja aloin tutkia. Löysin reilun metrin mittaisen käytävän, joka kulki noin kymmenen sentin syvyydessä. Mitään multakasoja ei näkynyt, eikä myöskään ulostuloaukkoja kummastakaan päästä onkaloa.

Mitä ihmettä?

Onko tutunnäköistä tunnelia (punaisella merkitty)? Mikä myyrä tätä tekee? Onko puutarhaani eksynyt vesimyyrä?!

Varjokujalta löytyi myös ensimmäinen auennut esikon kukka.

Ehdin myös siirtää lasten leikkipaikalta kasvulaatikon uudelle kasvimaalle autotallin seinustalle. Laatikko piti ensin tyhjentää viimevuotisista mullista ja tomaatinjuurista. Tyhjennysoperaatiota aloitellessani piti ihan hieraista silmiä ja varmistaa, näinkö oikein. Kyllä, jäniksenpapanat nököttivät edelleen keskellä laatikkoa. Tiesin, että kissat voivat käyttää kukkapenkkejä käymälänään, mutta että rusakotkin!

Olisin halunnut saada kuvan tomaattilaatikossa kykkivästä rusakosta!

Näitä pullukoita ei taida edes hävettää. Siinä ne kyttäävät tilaisuutta tulla krookustarjoiluja katsastamaan.

Ilmaus "juosta kuin päättömät kanat" päivittyi puutarhassamme aivan uuteen uskoon, kun isäntä antoi rusakoille lähdöt. Yläkuvan vasemmanpuoleinen reagoi nopeammin kuin toinen sillä seurauksella, että törmäsi pakoon sännätessään kaverinsa kylkeen. Kun rusakot olivat pomppineet naapurin pihan kautta kauas metsään, lähdin varmuuden vuoksi tuhlaamaan valkosipulijauhetta.

Kukkaset taas hetkeksi pelastettu! Olen aivan ihastunut näihin kevätkurjenmiekkoihin, sillä niiden kukat pysyvät auki myös pilvisellä säällä ja vesisateessa toisin kuin krookukset.

Harmi, kun eilen oli sateinen päivä eikä puutarhassa edistynyt oikein mikään. Tai jospa siellä edes routa suli. Illalla saimme kuitenkin iloisen yllätyksen, sillä karvainen perheenjäsenemme harrasti taas vakioiltapuuhiaan sohvalla. Kyseessä on niinkin viatonta puuhastelua kuin ikkunasta ulos katselu. Aina kun Karo pomppaa ylös ja alkaa hyöriä ikkunan ääressä, tiedämme, että takapihalla on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Valmistauduin jo häätämään rusakon tiehensä, mutta nurmikolla kipittelikin siili. Kerrankin otus, joka ei tuhoa kasvejani! Karo sai tietenkin kehut hienosta havainnosta.

Aurinkoa toukokuun alkuun

Perinteistä poiketen vappu olikin meillä harvinaisen aurinkoinen ja lämmin. Yöllä toki oli pakkasta, mutta päivällä tarkeni hyvin puuhastella ilman toppavaatteita. Veinpä jopa ensimmäisiä taimiakin ulkoilemaan. Ja koska nyt on ennustettu seuraavan viikon ajaksi lämpimämpiä öitä, niin uskalsin viedä eteisestä useamman taimipurkin varastoon, josta ne pääsevät sopivalla säällä ulkoilemaan. Taimikaaos sisällä siis alkaa jo helpottaa. Lämpimät kelit vauhdittivat myös kevätkukkakisaa.

Krookus 'Jeanne d'Arc' sai sittenkin kunnian olla kisan kolmas kukkija, vaikka hetken aikaa näyttikin siltä, että posliinihyasintti vie siitä voiton.

Keltaisen nurkan krookus 'Golden Yellow' tulee ehkä neljänneksi.

Jos ei varjokujalta löytynyt kevättähti ehdi ensin. Kisassa on kuitenkin edelleen vahvasti mukana posliinihyasintti...

...sekä aurinkopenkin kevätkurjenmiekkojen kavereiksi nousevat pinkit kevättähdet.

Aurinkopenkkiin onkin muodostumassa pieni kevätkukkaniitty, sillä kevätkurjenmiekat tuntuvat viihtyvän siinä mainiosti. Aiemmin pelkäsin, etteivät kuki tänä vuonna, mutta ne vain miettivät normaalia pidempään. Nuppuja on ilmestynyt jo monta ja kolme kukkaakin on auennut. Samat sipulit kukkivat jo kolmatta kevättä ja varmaan viime syksynä istutetut kevättähdetkin runsastuvat nopeasti. Tähän kun löytäisi ensi syksynä vielä vaaleita kevätkurjenmiekkoja tai valkoisia kevättähtiä.

Pian etualan hyasintitkin kukkivat. Mitähän olen ajatellut näiden väliin vai enkö vain syksyllä muistanut, mistä kevätkurjenmiekat alkoivat ja istutin hyasintit sellaiseen kohtaan, missä ei ainakaan ole mitään.?

Lämpimät säät vauhdittivat myös kivikkorinteen heräilyä. Talvituhojakin on jo löytynyt; ainakin pari sinikatana 'Albaa' on heittänyt henkensä kivikkorinteestä ja pari lisää patiopenkistä. Patiopenkin talvituhot eivät yllättäneet, sillä en odottanutkaan, että melkein tasamaalla talvehtiminen onnistuisi noin märän syksyn ja talven takia. Jopa aurinkopenkistä on yksi sinikatana selvästi kuollut, mutta sieltä löytyi myös pari, jotka taitavat olla hengissä.

Kivikkorinteestä löytyi myös ensimmäisiä kukkanuppuja. Voisinpa syyttää rusakkoa kivien vierittelystä, mutta ehkä syypää olin tällä kertaa minä itse.

Eihän sitä syksyllä kiviä siirrellessä voi millään muistaa, mihin on keväällä siirtänyt kukkasipuleita!

Syksyllä kulkeutui useampi kottikärryllinen kiviä kivikkorinteeseen, nyt keväällä kiviä ilmestyy vähän joka puolelle. Uusi kukkapenkki pation viereen on taas edistynyt pikkuisen, minkä lisäksi aloitin myös uuden polun kiveämisen.

Nurmikon ja kivien väliin laitan kolminkertaisen muovin, joka vapautui toisesta paikasta.

Kärhökaaripenkin "kanttaus" valmistui vihdoin ja penkki leveni tästä päästä puolisen metriä. Kärräsin kaivantoon kolme kottikärryllistä multaa ja lisäsin rönsyakankaalia osalle alueesta. Loppupätkä on vielä mietintämyssyssä.

Ikuisuusprojekteja meillä riittää, tosin nyt yksi pieni osa tuli vihdoin valmiiksi. Kärhökaaren alittava polku on ollut kesken ainakin kolme, ellei neljä vuotta. Viimein sain aikaiseksi laittaa siihen viimeisen laatan ja luonnonkivet. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat seuraavasta kuvasta, että myös kasvimaalla on tapahtunut jotain.

Neljäs laatta kuvan etualalta laskettuna ja sitä ennen olevat luonnonkivet on laitettu paikoilleen eilen.

Työnjohto nautti auringosta ja nurmikolla kieeriskelystä.

Lisää tällaisia kelejä, kiitos! Kuinka teidän vappunne sujui?

Voittaja selvillä!

Huimaa etananvauhtia edenneen kevätkukkakisan voittaja on nyt selvillä. Toiseksi kiri todellinen yllättäjä, jolla olikin sitten oikeasti vauhtia. Puutarhaa kierrellessäni huvituin suuresti, kun silmiini osui myös kannatusjoukko. Sitä en tiedä, esiintyikö hän cheerleaderina vai heiluttiko kenties lippua voittajan kunniaksi.

Raparperin kevätasu vetää katseet puoleensa. Sopiihan kevätkukkakisan maaliviivalla vähän juhliakin, vaikka teknisesti ottaen ei kisan osallistujakaartiin kuuluisikaan.

Ja tässä hän on: nyt jouluruusun kukka on tarpeeksi auki kisan voittoon.

Kaksi päivää sitten kaikki tunnustelemani kevätkurjenmiekan piipot tuntuivat aivan tyhjiltä. Voinette kuvitella hämmästykseni, kun jo eilen ensimmäinen kukista oli melkein auki. Tänään nuppuja pilkotti kolmesta piiposta ja lisäksi eilen aloittanut kukka oli aamun aikana auennut aivan levälleen. Ylpeänä ojennan hänelle hopeamitalin ja kunniamaininnan erittäin vauhdikkaasta loppukiristä.

Huomenna näitä söpöliinejä on varmasti jo useampi availemassa kukkiaan. Tarkkaan jos katsotte, niin vasemmasta alanurkasta lehden läpi puskee pieni piippo.Kurkkiikohan sieltä jo ensimmäinenn espanjansinililja?

Pronssimitali on vielä jakamatta. Aurinkopenkin pinkkien kevättähtien vauhti hyytyi kylmässä, mutta varjokujalla posliinihyasintti on taas pistänyt vauhtia nuppuun. Onko hänellä kenties intervalliharjoitus menossa?

Tuleeko tässä kolmannen sijan voittaja vai ehtivätköhän kevättähdet sittenkin kiriä ohi?

Takapihan 'Jeanne d'Arc' -krookukset taisivat tipahtaa pronssitaistosta. Siitä olen iloinen, että sama penkki on nyt puskenut vauhdikkaasti vihreää ja piippoja löytyy suht tasaisin välein, vaikka penkki on myllätty syksyllä uuteen uskoon.

Kärkikahinat olisivat olleet paljon jännittävämmät, jos rusakonkutale ei olisi käynyt sabotoimassa kisaa syömällä juuri avautumassa olleet krookukset. Eilisen tarkka laskutoimitus kertoi, että kukkivan kokoisia krookuksen piippoja lähti reilu 20kpl ja sen lisäksi pieniä sivusipulien piippoja niin, että yhteislukema oli tasan 30. Kiitokseksi jäi yksi papana. Nyt ei mennyt minusta tasan tämä yhtälö! Yksi rypäs krookuksia oli jäänyt mokomalta hyppivältä suursyömäriltä huomaamatta, joten peittelin sen kuusenoksalla. Lisäksi tuhlasin puolikkaan purkin valkosipulijauhetta, jolla maustoin kaikki maasta pilkistelevät krookukset, tulppaanit, kevättähdet ja kevätkurjenmiekat. Voitte uskoa, miltä ulkona nyt tuoksahtaa!

Näitä nyt oli turha enää maustaa valkosipulilla, mutta ripsautinpahan terveiset rusakolle, jos se yrittää vielä tulla tarkistamaan, jäikö herkkuja jäljelle.

Samaisen penkin tästä päädystä rusakko kävi jo heti lumien sulaessa syömässä harjaneilikoita (nuo vihertävät oikeassa reunassa).

Jos pation vierestä ei löytynyt tarpeeksi kiviä, niin metsänreunapenkistä niitä löytyy. Ylläolevassa kuvassa kaikki kaivetun kohdan ympärillä olevat kivet on kerätty noin pieneltä alalta. Lähinnä kuusenoksaa maantasalla oleva kivi ei irtoa ilman kaivuria. Sen edessä oleva kivi sekä vasemmassa reunassa olevista kivistä isompi ovat lähdössä toiselle puolelle pihaa ja loput jäävät takapihalle uusien kivipolkujen materiaaliksi. Luulen myös, että perkaan tätä penkkiä auki isommalta alalta, jotta saan tarpeeksi kiviä takareunan pengerryksen jatkamiseen. Ja toki jokaiselle löytyvälle murikalle, jopa niille pienille on käyttöä, sillä uudelle pationvieruspenkille tarvitaan samanlainen reunus kuin pation vieressä oleville vanhoillekin penkeille.

Tästä kuvasta näkyy patiolla olevien kukkapenkkien reunuksen lisäksi vastaus kysymykseen, mistä tietää rastaiden saapuneen. Lehdet patiolla eivät siis ole lasten tekosia. Risu keskellä kuvaa suojaa nietospensasta rusakoilta.

Edellisen kuvan kolmiopenkissä kasvaa myös varjorikkoa, jonka punaiset lehtiruusukkeet ovat jo itsessään kuin kukkia.

Vappua taidetaan viettää koleassa säässä, mutta sehän ei estä puutarhapuuhia. Toppatakki ja -housut on vielä pesemättä, joten aion kaivaa niin paljon kuin sielu (ja kroppa) sietää. Tänäänkin niskaan tuli välillä lunta ja välillä pieniä rakeita, mutta sehän on juuri sopiva keli kangeta kivenlohkareita maasta, eikö? Kunnon vappuhulinat kivihullun puutarhurin tapaan!

Loppusuoralla!

Huikea kevätkukkakisa on kestänyt jo niin pitkään, että tässähän meinaa jo ratketa liitoksistaan odottaessaan, kuka kukkapenkin kaunottarista ylittää maaliviivan ensimmäisenä. Ennakkosuosikin voittoasema ei ole ollut hetkeäkään varma ja maaliviivan lähestyessä myös muut kisailijat ovat pistäneet vauhtia nuppuihinsa. Aivan kärkiporukkaan on vielä kirinyt uusiakin osallistujia.

Kevättähdet 'Rosea' tarvitsevat enää pienen hetken aurinkoa ja lämpöä, jotta ensimmäinen kukka aukeaa.

Takapihalla krookukset 'Jeanne d'Arc' ilmoittivat, että myös ne ovat tavoittelemassa voittopokaalia aivan tosissaan.

Minusta jouluruusu ei ole vieläkään aivan täysin auki. Lähellä, mutta ei ihan.

Onko siis metsänreunapenkin 'Vanguardeilla' vielä mahdollisuuksia kiilata voittoon? Nämä näyttävätkin aivan siltä kuin jo tanssisivat voitontanssia. Edit 28.4. Rauha 'Vanguardien' muistolle. Kisaa tuli yöllä häiriköimään röyhkeä rusakko, joka pupelsi nämä kaikki ja niiden lähimaastossa olleet kumppanit maan tasalle.

Kisa on jännittävä kuin mikä! Näyttää siltä, etteivät esikot ja hyasintit enää ehdi mukaan voittokahinoihin, mutta pitkään nupullaan odotellut lehtoimikkä saattaa yllättää viime sekunneilla. Kevätkurjenmiekkojen lehtien välit tuntuvat harmillisen tyhjiltä. Eikö tänä vuonna nähdäkään niiden kukintaa? Viikonlopun kolea ja pilvinen sää piti kukkakisan osallistujat ryömintävaihteella, mutta tänään ei jarruteltu vauhdissa. Vauhtia sai myös lapio. Eilen aloittelin lumisateessa "kanttaamaan" kärhökaaripenkin etureunaa.

Tässä lähtötilanne. Pitkällä sivulla on vähän turhan suora linja penkin alkuajoilta. Se on tarkoitus pyöristää, jotta se sopisi paremmin penkin muihin kaareviin linjoihin. Tuo valkoinen kuvan yläreunassa on lunta naapurin pihan takanurkassa. Onneksi meidän pihalla sitä ainetta on enää ainoastaan liiterin varjoisalla seinustalla pieni kumpare.

Tässä jälkeen: laatat sain poistettua ja vähän aloiteltua kanttaamistakin. Maa olikin vielä roudassa, joten tähän vaiheeseen jäätiin. Tältä reunalta lähtee vielä muutama sentti enemmän kunhan maa sulaa. Laatoillekin on muuta käyttöä.

Aloittelin eilen myös pation viereen tulevan uuden kukkapenkin kaivamista ja työ jatkui tänään. Nyt myllätty kohta nurmikosta oli melkein kokonaan voikukkaa ja ketohanhikkia, ja tuntui, että juuria vain löytyy ja löytyy. Yhdeltä neliömetrin alalta lähti kottikärryllinen pelkkää juurta! Onneksi multa oli jo sen verran kuivunut, että mureni mukavasti kaivellessa. Pulleita matoja löytyi runsain määrin, mutta kiviä harmillisen vähän. Viisi pientä murikkaa neliöltä on liian laiha saalis, kun ajattelee, että polkuja on tarkoitus tehdä useampi metri. Syyshortensia ja kärhö tulevat kyllä varmasti viihtymään hyvin noin paksussa ja kivettömässä multakerroksessa. Multakin tuntuu olevan tonttimme parhaasta päästä. Ilmankos ketohanhikkikin kasvoi (melkein) metrin viikossa tällä kohdalla.

Vasemmalla reunalla olisi vielä sulaa maata, mutta kivipolun vieressä tuivioiden edessä oli vielä sen verran roudassa, että voikukan juuria ei saanut kokonaan pois. Tässä on siis neljäs keskeneräinen kaivanto tälle keväälle.

Jos puutarhassa työt jäävät kesken, niin sisätiloissa alkavat taimienkasvatustilat käydä vähiin. Taimitetristä on pelattu pitkään ja tehokkaasti, ja nyt alkaa olla se tilanne, että pitäisi saada pian osa varastoon tai ulos, jotta lämpöisemmässä viihtyvät saavat tarpeeksi valoa.

Eteisessä on ahdasta. Verililjapuu ja pelargonit joutuvat sukeltelemaan toistensa lehtien seassa ja uhmaamaan jopa painovoimaa, ja pieniä taimipurkkeja on joka välissä, mihin vain auringonvalo edes hetkittäin osuu. Daaliaparka joutuu odottelemaan lattialla kenkien seassa.

Eteisen toinen puoli. Osa pienemmistä purkeista on isompien ruukkujen päällä pitämässä seuraa niistä kasvaville taimille.

Suihkun ikkunan ovat vallanneet pienimmät taimet lajistaan sekä sokeriherneet, jotka eivät saisi muualla kasvurauhaa. Toivon, että suihkun lämmin ja ajoittain kostea ilma sekä valoisa eteläikkuna vauhdittaisivat erityisesti sellerien ja keijunmekkojen kasvua.

Kodinhoitohuoneessa on tänä vuonna ennätysväljää, kun vanha silityslauta siirtyi eteiseen taimipöydäksi ja vierashuone toimittaa taimivauvalan virkaa. Täälläkin on näppärä ruukkuja ruukussa -systeemi. Lattialla vasta kylvetyt härkäpavut sekä ruusuliisa, joka ei taida herätä ollenkaan.

Vierashuoneeseen emme tällä kertaa kurkkaakaan, sillä sieltä olen näyttänyt kuvia jo monen monta kertaa. Taimipurkkeja on vain tullut lisää niin paljon, että pöytä on aivan täynnä. Viherkasvit joutuivat jo väistymään syrjemmälle ja loput sellerit sekä osa isommista ruukuista eteiseen. Eteisestä taas heivasin varaston puolelle kukkineet sipulikukat sekä kaikki leijonankidat, jotka eivät ole suostuneet näyttämään kasvun merkkiä. Kekseliäitä ratkaisuja tarvitaan pian, jos kylmät säät jatkuvat vielä pitkään enkä saa vietyä edes sellereitä ja ruusukaaleja varastoon. Koulittavia on vielä parissa purkissa ja kylvämistä odottavat kesäkurpitsat sekä pavut, joista ainakin osan aion tänä vuonna esikasvattaa. Loput kesäkukat kylvän suoraan maahan toukokuun alkupuolella. Voi lämpö ja aurinko, tule pian tänne!

Oppia moka kaikki

Tälle päivälle osunut hyytävä tuuli ja kolea ilma eivät oikein houkutelleet ulkopuuhiin. Päätin aamupäivällä miinanköynnösten koulimisen jälkeen kuitenkin sen verran ulkoilla, että kävin kaivamassa mansikat ruukkuihin saamaan varaston suojissa varaslähtöä kasvukauteen. Lapionhakumatkalla pysähdyin tarkistamaan kevätkukkarallin tilanteen. Ainoastaan hyasinteissa oli havaittavissa muutoksia toissapäivään verrattuna: kaikkiin kolmeen on ilmestynyt nuput ja yhteen on tulossa peräti kaksi kukkavanaa.

Söpöt hyasinttikaksoset kurkistelemassa.

Hyasinttien piipot eivät enää ole kirkkaan keltaisia. Toivottavasti eivät ole ottaneet viime yön napakasta pakkasesta nokkiinsa.

Laitoin mansikoiden jakamis- ja ruukutuspisteen takapihan seinän viereen, jossa oli pihan ainut tuulensuojainen kohta. Kasvimaasuunnitelmissa oli alunperin kuormalavoista rakennettu mansikkatarha seinän vieressä. Idea on kevään mittaan jalostunut seinälle kiinnitettäviksi altakastelulaatikoiksi, joita meillä oli kaksi vapaana. Ratkaisu vie vähemmän tilaa ja on nopeampi toteuttaa kuin kuormalavaistutus. Lisäksi mansikat saavat näin reilumman multatilan ja kosteuskin ehkä pysyy säiliön ansiosta tasaisempana. Ja onhan kaksi altakastelulaatikkoa paljon näppärämpi nostaa hallayön uhatessa varastoon kuin viritellä harsoa kuormalavaistutuksen suojaksi.

Kahteen 80cm pitkään altakastelulaatikkoon sopi yhteensä yhdeksän mansikantainta, joista kaksi ei välttämättä ole talven jäljiltä hengissä. Suurimmassa osassa oli kuitenkin jo näkyvillä pientä versonalkua.

Kun sain vietyä mansikat varastoon, jäin tutkailemaan varastossa olevien kasvien vointia. Syyskylvöruukuissa ei ensi silmäykseltä näyttänyt olevan vielä mitään elonmerkkiä, mutta tarkempaan kun tutkin, niin yhdestä purkista löytykin pari itämään lähtenyttä siementä. Numerokoodi kertoo, että ne ovat juuri sitä valkokukkaista kurjenpolvea, jota tarvitsen uuteen pationvieruspenkkiini. Oi tätä onnea!

Melkein tarvitsee suurennuslasia, mutta siellä ne ovat! Ja jos kaksi itää, niin tokihan niitä nousee vielä lisääkin, eikö? Isompi verso vasemmassa laidassa on todennäköisemmin vaahteran taimi kuin monsterikokoinen kurjenpolvi.

Sakset kun kerta sattuivat olemaan taskussa, niin leikkelin hortensiasta kuivaneet latvat pois ja sitten siirryin siistimään loistokärhö 'Kaiseria'. Ja arvaatteko, mitä minä tuhannen taalan tupeltaja menin tekemään? Katkaisin vahingossa juuri sen verson, josta kasvoi avautumassa ollut kukkanuppu!

Siinä meni yhteensä kolme nuppua, kun piti lähteä ainoastaan  kymmenen sentin pätkä kuollutta versoa. Tämä sitten meni maastoutumaan juuri sen taakse niin hyvin, että lähti mukana.

Kärhö kyllä siistiytyi, kun vanhat lehdet ja pari kuollutta versoa (sekä yksi elävä) lähtivät pois. Korkeudestakin lähti parikymmentä senttiä, kun korkeimmasta latvasta katkesi samalla pieni pätkä.

Ei mahda mitään. Onneksi naapureita ei ollut juuri silloin ulkona, niin ei tarvinnut hävetä eräitä painokkaita sanoja. Myöhemmin päivällä lasten kanssa ulkoillessa oli lähellä tulla päivän toinen moka. Haravoin takapihalta myyrän talvitunnelit matalaksi ja rapsuttelin enimpiä kuivaneita heiniä nurmikoltakin. Suuntasin haravan kanssa kukkapenkkeihin ajatuksena pöyhiä paksumpia lehtikasoja, jotta maa pääsee sulamaan niidenkin alta. Etupihalla aurinkopenkissä olikin pari oikein paksua, muhkeaa lehtikasaa. Ihmettelin, olinko kenties syksyllä unohtanut levitellä lehdet laajemmalle alueelle, kun eihän niiden kohdalla edes ollut mitään kasvamassa. Läheltä piti, etten riipinyt haravallani ensimmäisiä piippoja irti, kun lamppu vihdoin syttyi päässäni.

Lehtikasojen allehan hautasin alelaarista löytyneitä ukkolaukkoja 31.10. Sää oli mitä mainioin, mitä nyt lumi vähän hidasti istutuspuuhia (Istutussää kohdillaan -postaus).

Huh! Likeltä liippasi, mutta ohi meni onneksi tällä kertaa. Mitähän sitä huomenna tuhoaisi?