lauantai 12. lokakuuta 2019

Itse tehty Hiidenkiven malliin

Yksivuotissynttäripostaukseeni tulleista postausaiheista on vielä viimeinen käsittelemättä. Riiti kysyi,

Teetkö paljon DIY-projekteja puutarhassa? Jos vastaus on kyllä, niin niistä olisi kiva lukea.

En voi sanoa, että tekisin paljon DIY-, eli Tee se itse, -projekteja, mutta jokunen meillä kuitenkin on. Olen kertonut yksittäisistä jutuista aiemminkin, mutta kerään tähän postaukseen lyhyesti kaikki ja laitan linkit niistä tarkemmin kertoviin postauksiin. 

Ehkä hauskin projekteista on ollut toissa keväänä kuormalavoista rakentamamme hyönteishotelli, jonka katolle tuli paikka kukkalaatikolle. Hotellia rakennettiin koko perheen voimin, mikä oli myös mahtava tapa viettää yhteistä laatuaikaa. Rakentamisen alkuvaiheista löytyy juttua täältä, klik. Pääset lukemaan hyönteishotellin rakentamisesta myös klikkaamalla blogin oikeassa reunassa blogiarkiston yläpuolella olevaa kuvaa (ei näy mobiiliversiossa).
Viime kesänä hyönteishotellin katolla kukki kääpiösamettikukkia, lobeliaa ja tuoksupielusta.
Ensimmäisten kesien tee se itse -projekteja taisi olla ainoastaan tuoksuvatukan varsien punominen erilaisiksi puutarhan rakenteiksi. Jos kiinnostaa lukea enemmän tuoksuvattupunonnasta, niin klikkaa tästä. Viime kesänä kokeilin punontaa myös koivunoksilla: tein risulinnun ja "pesän" murateille. Kuvia löytyy Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta, klik.
Tuoksuvatukkakomposti. Oikeassa reunassa näkyy myös tuoksuvatukan oksista punottua kevyttä aidannetta.
Risulintu kesti ainakin yhden kesän hyvin ehjänä, vaikka on 100-prosenttisesti koivunoksista tehty. Taustalla kantopuutarhan maisemallisesti kunnalta lainattua osaa.
Betonista olen tehnyt pari lintuallasta, raparperilaattoja ja pieniä kynttilänalusia. Lintuallas oli selvästi huono valinta lapsiperheen pihalle, sillä ne ovat olleet käytännössä koko kesän täynnä hiekkaa, kiviä, risuja ja muuta roskaa. Silloinkin kun niissä on ollut puhdasta vettä, niin lintuja ei ole käynyt. Muutama metri tonttimme rajasta on syvä ja leveä oja, jossa riittää paikoittain vettä melkein koko kesäksi. Linnut taitavatkin käydä mieluummin siellä juomassa ja kylpemässä. Koska altailla ei ole ollut kävijöitä, tein toisen pohjaan reiän ja istutin siihen kivikkokasveja kasvamaan kokoa. Siihen tarkoitukseen allas sopikin mainiosti. Lasten takia myös kynttilänaluset eivät ole vielä päässeet käyttöön patiolle, vaan ovat olleet varastossa odottamassa lasten kasvamista. Betonitöiden tekemisestä löytyy juttua postauksesta Spa Hiidenkivi eli betonitöitä.
Lintuallas kivikkokasvien kotina. Seitti- ja kattomehitähdet, valko- ja lyydianmaksaruohot sekä kangasajuruoho täyttivät syksyllä melkein koko altaan. Niillä sai täytettyä monta kolosta kivikkorinteessä. Kuva otettu kesäkuussa.
Isoin raparperilaatta päätyi köynnösportin alle tulevan kiveyksen koristeeksi. Vähän tuo on vielä kesken... Parissa välissä kasvaa jo lyydianmaksaruohoa, jonka olisi tarkoitus levitä reilusti kivien välejä vehreyttämään.
Tänä kesänä isäntä on nikkaroinut yhtä sun toista. Kasvimaan taakse valmistui puutarhakomposti kuormalavoista.
Toki puutarhakompostikin pitää koristella kukkasin! Kesän säätilat eivät tosin olleet ahkeraliisoille kovin mieluisima, joten ne jäivät vähän reppanan kokoisiksi.
Kukat ja kesäkupitsa on otettu ajat sitten pois. Vielä tämä on vähän kesken, sillä oikealta puolelta puuttuvat etulaudat kokonaan. Vasemmalla puolella on vuoden vanhaa puutarhakompostia, oikealla tämän vuoden tavaraa.
Patiolle isäntä rakensi kärhöseinäkkeen raudoitusverkosta ja puutavarasta sekä varjokujalle samoista materiaaleista köynnösportin. Niistä löytyy kesäisiä kuvia myös sieltä samaisesta Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta. Köynnösportti ei ehtinyt vielä ensimmäisenä kesänä vehreytyä kovin paljoa, mutta alku on hyvä. Varsinkin aidan puolella kasvava tuoksuköynnöskuusama kiipesi ja tuuhettui yllättävän hyvin. Pitää suojata se jäniksiltä ja myyriltä talveksi ja ehkä se saa kunnon kasan puunlehtiäkin suojakseen. Kuusaman kaverina kasvavan 'Pink Flamingo' -tarha-alppikärhön pistokastaimen kohtalo on vaakalaudalla, sillä elokuussa kuopus tallasi sen tyven päälle ja sen ainokainen verso murtui osittain. Se on edelleen hengissä, mutta keväällä nähdään, oliko koettelemus pienelle taimelle liikaa.
Köynnösportti on nyt entistäkin paljaampi, kun siirsin talon puolelta ruukussa kasvaneen loistokärhö 'Kaiserin' kellariin. Maahan kaivetussa ruukussa kasvatus ei ollut sille sopiva ratkaisu, sillä se ei kukkinut enää kevään jälkeen. Ensi keväänä kaivan sen suosiolla kokonaan maahan. Onneksi tuoksuherneet vehreyttivät porttia vauhtiin päästyään ja kukkivatkin kivasti ennen pakkasia.
Kiitos Riitille kysymyksestä! Tätä postausta kootessa aloin jo miettimään, mitä kivaa ensi vuodeksi keksisi. Hauskaa viikonloppua!

torstai 10. lokakuuta 2019

Pakkasaamun pihakierros

Flunssa kiusaa minua edelleen, mutta nyt taudista on saatu sen verran kuristusotetta, että pääsin ulkoiluttamaan hetkeksi kameraa pakkasaamussa. Kauhukseni totesin, että puut ja pensaat ovat alkaneet jo karistaa lehtiään!
Puistoatsalea 'Illusia' on todellakin suosikkini syksyn ruskapensaista. Tässä kuvassa on pensasryhmän oranssimpi 'Illusia'...
... ja tässä aurinkopenkin syvemmän punainen 'Illusia' hennolla lumikuorrutuksella. Toivottavasti ette kyllästy näihin atsaleakuviin!
Pihalla käy säännöllisesti eläinvieraita, joista osa näyttäytyy päiväsaikaan ja osa käy pimeän suojissa tekemässä tuhojaan. Lintujen ja rusakoiden lisäksi pihallamme on liikkunut ainakin yksi supikoira, sillä takapihan nurmikolle oli ilmestynyt lapiollinen sitä itseään (ei kuvaa todistusaineistoksi).
Talitiaiset ovat löytäneet kääpiöauringonkukat. Niiden taiturointia on hauska seurata ikkunasta.
Maahan jääneiden punajuurien (oikealla) ja mangoldien lehdet oli käyty napostelemassa. Mangoldeissa ei tosin ollutkaan kuin tuollaisia pieniä lehtiä jäljellä, sillä ehdin kerätä kaikki isot ennen flunssaa.
Pakkasyöt karsivat koko ajan puutarhan kukkavalikoimaa, mutta vielä löytyi onneksi muutamia sitkeitä sinnittelijöitä.
Syysasteri ei välitä pakkasesta. Nyt kun pihlaja-angervoryteikkö on revitty pois, niin metsänreunakin on mukavan avara.
Varjokujalta löytyi koruköynnöksen veikeitä siemenkotia. Itse köynnöksessä oli vain pari latvalehteä enää vihreinä.
Vaikka varjokujalla näyttää pääosin aika kurjalta nyt, niin ojakellukka jaksaa kukkia ahkerasti. Muutaman vuoden päästä myös sinne siirtämäni jouluruusun siementaimi on kasvanut sen kokoiseksi, että piristää ankeita näkymiä.
Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' kukkii iloisesti aina vaan.
Nyt toivon tyyntä säätä, ettei tuuli puhalla puista värikkäitä lehtiä tiehensä ennen aikojaan. Toivon myös auringonpaistetta ja viikonlopulle täydellistä puutarhasäätä. Eiköhän flunssakin ole siihen mennessä jo parantunut sen verran, että pääsen pitkästä aikaa viimeistelemään kesken jääneitä puutarhan syystöitä. Mukavaa loppuviikkoa!

maanantai 7. lokakuuta 2019

Ruskaa ja uudet voittajat

Raivostuttavan sitkeä flunssa kaikilla mahdollisilla lisämausteilla on estänyt tehokkaasti puutarhapuuhat, joten puutarhaa on pitänyt ihastella lähinnä ikkunasta käsin. Nyt kun lumet ovat taas sulaneet, niin ruskan sävytkin paljastuivat uudelleen. Olen sijoitellut luotettavimmin komeaa ruskaa tarjoilevia kasveja niin, että ne näkyvät hyvin sisälle. Tässäpä kuvasarja ikkunoista katsottuna.
Pensasryhmän puistoatsalea 'Illusia' tarjoilee loistavanpunaista ruskaa.
Aurinkopenkin 'Illusia' on aina ollut tummemman punainen. Johtuisiko kuivemmasta kasvupaikasta? Siperiankurjenmiekka ei välittänyt pakkasista, ja on oikein komea pari atsalealle. Aivan vasemmassa reunassa näkyy hieman komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' kukintaa.
Aurinkopenkin ritarinkannukset ovat kellastuneet. Taustalla naapurin punainen aronia-aita.
Pieni pätkä naapurin aronia-aitaa. Hieno väri ja linnutkin tykkäävät!
Keittiön ikkunasta tulee katseltua alas kadulle päin. Tarkennus on missä sattuu, mutta tämä värisuora on oikein mainio näky.
Takkahuoneesta näkyy pensasmustikoiden puna. Oli oikea ratkaisu istuttaa rönsyakankaalia niiden aluskasviksi. Kontrasti olisi tosin vieläkin hienompi, jos olisin päässyt kitkemään kaikki nuo voikukat pois.
Olohuoneen ikkunasta näkyy kauneimmillaan kukkivat syysasterit. Kuunliljat ovat jo pahasti rupsahtaneet, mutta onneksi alppiruusu ja jouluruusu ovat ryhdikkäämpiä. Alppiruusussa näyttäisi muuten olevan ainakin yksi nuppukin.
Punainen ja sininen setti on nyt arvottu uudelleen, sillä en saanut aikaisempia voittajia tavoitettua. Punainen setti lähtee Maalaiskaupungin pihan Tuulalle. Sinisen setin onnetar valitsi Ullalle, Rannanpihassa-blogista. Laitatteko sähköpostiini (hiidenkivella@gmail.com) yhteystietonne, niin pistän siemenet postiin. Jos oikein nopeita olette, niin siemenet lähtevät jo tämän päivän aikana, kuoret ovat osoitetietoja vaille valmiina odottamassa.

Värikästä viikkoa, pysykää terveinä!

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Talvikausi alkoi

Kyllästyin eteisen tungokseen siinä määrin, että päätin kantaa osan talvetettavista kesäkukista jo nyt kellariin. Aiempina vuosina meillä on aloitettu kellarikausi vasta lokakuun loppupuolella, mutta toisaalta kasvit ovat pärjänneet säiden puolesta pidempään ulkona. Siirsin myös ulkovarastosta kasvit pari metriä alaspäin kellarin puolelle, sillä meille on ennustettu pidempää kylmää jaksoa, enkä luota siihen, että varasto jaksaisi pysyä kovin pitkään enää plussan puolella.
Purppurarevonhännän talvetuskokeilu siirtyikin kellarin sijasta eteiseen pelargonien kaveriksi. Sain vinkin, että valoisa talvetuspaikka saattaisi olla sille parempi.
Eteinen olikin hyvä saada tyhjemmäksi, sillä kasvit olivat siellä niin tiiviisti, että kuihtuneet lehdet olivat alkaneet homehtua. Siistin sinne jääneistä kasveista kaikki kuihtuneet lehdet ja kukat pois, jotta ilma pääsisi paremmin kiertämään. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen eteinen näyttää tilavalta tähän aikaan vuodesta. Kasveja siellä on varmaan suunnilleen sama määrä kuin aina ennenkin, mutta enää ei ole vauvanvaunuja tai rattaita viemässä neljäsosaa eteisen tilavuudesta.
Eteisessä on nyt suorastaan ruhtinaallisesti tilaa ja aavistus Babylonin riippuvista puutarhoista. Nyt testataan, kuinka hopeaputoukset talvehtivat. Valkoisen verbenan pikkujakkaran päältä laitan roikkumaan kunhan löydän sille ehjän ripustimen. Pienin jättiverbena viettää myös talven täällä, jos vaikka kellarissa olevat päättävät kuukahtaa talven aikana.
Varastosta löysin viime vuoden jouluhyasintit näin nätisti piipottamassa. Istutin ne uuteen multaan ja toin eteiseen.
Mietin aiemmin verililjapuulle sopivinta talvetuspaikkaa ja eräältä blogini lukijalta sähköpostiini saamani vinkin perusteella päätin talvettaa sen yhdessä makuuhuoneistamme. Sinne pidetään lasten takia ovi lukossa, minkä vuoksi se on muuta taloa vähän viileämpi. Tällä hetkellä verililjapuulla on chilit ja paprikat siellä seurana, mutta ne viskaan todennäköisesti heti pois kun viimeinen raakile on kypsynyt.
T'ämä huone ei ole ihan niin valoisa kuin eteinen, mutta jospa verililjapuu pärjäisi talven yli. Lisää valoa tulee sitten kun chilit ja paprikat lähtevät kompostiin.
Jos eteinen näyttää nyt tilavalta, niin kellarin tilanne on aivan toinen: siellä on eniten kasveja viiteen vuoteen! Vähän jo mietin parin leijonankidan viskaamista ulos, mutta en sitten lopulta raskinut. Päätin leikata yhden reilusti matalammaksi, jotta se sopisi toisen puolen hyllylle ja pienensin muita kasveja sen verran, että sain ruukut lähemmäs toisiaan. Nostin myös pari kasvia nurinpäin olevien purkkien avulla ylemmäs, jotta välttäisin eteisessä tapahtuneen homehtumisongelman.
Aiempina vuosina suunnilleen kaikki kasvit ovat mahtuneet lattialle ja takaseinän hyllylle, nyt joka paikka on täynnä. Yksi pelargonilaatikkokin pääsi hyllylle. Kellarin valo saa kasvit näyttämään keltaisemmalta, mitä ne todellisuudessa ovat.
Sopu sijaa antaa ja kaikki kasvit mahtuivat viimein kellariin. Tosin yhden jättiverbenan jätin maahan, talvehtikoon siellä jos talvehtii. Vien sille lehtiä ja havuja suojaksi ja toivon parasta. Kevään esikasvatuksia ajatellen tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun salaa toivon kellariin muutamaa kasvivainajaa kevääseen mennessä... Tietysti niin, että vainajalta jäisi samaa lajia tai väriä oleva sisarus henkiin.
Verenpisaroissa on vielä muutamia kukkia ja nuppuja. Niiden välissä matalaksi leikattu jättiverbena. Korkeita ja matalia kasveja sekaisin, niin ilma kiertää... ehkä!
Ja jotta taimet eivät taas keväällä loppuisi kesken, tein pari perennojen syyskylvöä. Kylvin lisää silmäkatanaa, pikkutöyhtöangervoa, loistosädekukkaa, karpaattienkelloa, kaunopunahattua, isorikkoa, purppurapunalatvaa, valkoista tarhakylmänkukkaa  ja syyshohdekukkaa sekä uusina lajeina turkestanintulppaania, metsäkatkeroa, tähtililjaa (viime syksyn kylvös ei itänyt) ja valkokukkaista matalaa kurjenpolvea, jonka tarkempi lajinimi ei ole tiedossa. Pitäähän sitä keväällä jotain tekemistä olla, eikö vain! Loppuun pari kuvaa eiliseltä, yön aikana puolet lumesta oli onneksi sulanut
Puistoatsalea 'Illusia' punertaa lumen seasta.
Kivikkorinne näyttää mielenkiintoiselta, sillä siellä on niin eri muotoisia kasveja sekaisin ja kivet tuovat lisävaihtelua. Rusakoilta huomaamatta jäänyt silmäkatana kuvan etualalla on erityisen hauskan näköinen korkealla huojuvine lumipalloineen.
Lumi ei vielä pysynyt patiolla tai kivipolulla, mutta muuten eilen näytti jo aika talviselle.
Pakasteluumu maistui yllättävän hyvältä.
Ja sitten pieni tiedotus: Hiisukas ja Minttu47, käykääpä vilkaisemassa sähköpostianne, kaipailen yhteystietojanne, sillä olette voittaneet perennasiemenarvonnassani. Muuten punainen ja sininen setti arvotaan huomenna uudelleen.

Joko olette vieneet kasveja talvetuspaikkoihinsa? Mukavaa sunnuntaita, käykäähän ihastelemassa ruskaa!

perjantai 4. lokakuuta 2019

Joko se nyt tuli?!

Kukkaisan arvonnan voittajat ovat nyt selvillä. Tosin ne nähdäksesi joudut ensin käymään läpi tämänaamuisen järkytykseni. En ollut uskoa silmiäni kun heräsin ja näin ikkunasta pihalle. Meillä sataa lunta! Daalia ja jättiverbenat ovat edelleen maassa, syystyöt aivan kesken ja luumupuuhunkin jäi viimeinen luumu vielä "kypsymään"!
Kuvassa ei lumisade erotu, mutta kyllä sitä hiljalleen sataa. Tai ehkä se on ennemminkin räntää, kun on reilun asteen lämmintä.
Kyllä, maksaruoho 'Stardust' kukkii valkoisena!
Tosin valkoisena kukkii 'Herbstfreudekin' tänään.
Ja sitten siihen arvontaan. Arvontaan jätettiin yhteensä 25 kommenttia, joiden joukossa oli myös ilahduttavan monta anonyymiä ja sellaisia, jotka eivät ole ennen jättäneet kommenttia käynnistään. Oli kiva nähdä, että blogillani on näin mukavasti myös rekisteröitymättömiä lukijoita. Valkoista settiä tavoitteli 20 osallistujaa, punaista 14 ja sinistä 13. Voittajat arpoi tällä kertaa random.org. Tein siis osallistujista listat kommentointijärjestyksessä ja jokainen osallistuja sai oman numeron. Valkoisen setin voitti numero 12, eli OLI AIKA -blogin Titta.

Punaisen setin arvonnassa onni suosi numerolla viisi kilpaillutta Hiisukasta.

Ja sinisisen setin siemeniä pääsee kylvämään Minttu47.
Onnea kaikille voittajille! Laitan teille kohta sähköpostia ja kyselen yhteystietojanne, niin pääsette kylvöpuuhiin. Jos en saa vastausta maanantaihin 7.10. klo 12.00 mennessä, arvon kyseisen setin voittajan uudelleen.
Puissa ja pensaissa on vielä lehdet.
Onko teillä jo nähty lumista maata tänä syksynä? Ehdittekö saada kaikki syystyöt tehtyä vai jäikö pahasti vaiheeseen?

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Arvontamuistutus

Vielä on muutama tunti aikaa osallistua kukkaisaan arvontaan, jossa on palkintoina eri värisiä perennansiemensettejä itse askartelemissani siemenpusseissa. Arvonta päättyy huomenna, eli torstaina 3.10. klo 12.00.
Valkoiset, punaiset ja siniset setit odottelevat onnellisia voittajia.
Julkaisen voittajat näillä näkymin perjantaina. Huomisesta näyttää tulevan niin kiireinen päivä, että tuskin ehdin tietokoneelle sitäkään vähää kuin tänään. Käykäähän kurkkaamassa, mitä aarteita siemenpussit sisältävät (klikkaa tästä itsesi suoraan arvontapostaukseen) ja osallistukaa, jos puutarhasta (tai ystävän puutarhasta) löytyy vielä tyhjää maata :) Minä lähden hetkeksi tutkailemaan, mitä teidän puutarhoissanne on taas tapahtunut. Hyvää yötä!

tiistai 1. lokakuuta 2019

Syyskuun viimeiset

Suunnitelmissa oli tehdä tänään postaus lokakuun ensimmäisen päivän kukkijoista, mutta koko päivän olleen kaatosateen ja flunssaisten perheenjäsenten takia ulkoilut on siirretty hamaan tulevaisuuteen. Katsotaan siis syyskuun viimeisten päivien kukkijoita ja ruskavärejä.
Tiukukärhö 'Arabella' kurkkii komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' kukkien seasta. Maksaruoho suojasi muutamaa kukkaa ja nuppua pakkasöiltä, muut 'Arabellan' kukat ovat paleltuneet.
'Herbstfreude' kestää yllättävän hyvin pakkasta, joten ilokseni kukat ovat jatkaneet kauniisti punertumistaan.
Älkää katsoko noita kaikkia voikukkia, vaan pensasmustikoiden punerrusta. Eri lajikkeet erottaa myös ruskan sävyistä: kuvan etualalla 'Northblue', oikealla kaksi 'Alvaria' ja vasemmalla tummanpunainen 'Aino'. Toinen 'Aino' on yläreunassa komeamaksaruohojen vieressä, mutta jostain syystä se on alkanut ruskaantua paljon myöhemmin kuin kaverinsa.
Ensimmäisen hallayön jälkeen osa tuoksuherneen kukista ja nupuista mustui, mutta osa säilyi. Seuraavat pakkasyöt tuhosivat loput kukat.
Pikkuampiaisyrtti ei pakkasia säikähtänyt. Ainoastaan tämä yksi innostui ensimmäisenä kesänään kukkimisesta. Toivottavasti nämä talvehtivat hyvin, sillä pakkasenkestäviä syyskukkijoita ei ole koskaan liikaa.
Pensashanhikki 'Goldfinger' on myös takuuvarma syyskukkija.
Luumutarhassa bellikset kukkivat. Taustalla näkyvät edellisen kuvan pensashanhikit.
Belliksiä on myös kärhökaaripenkissä. Muutama kukka oli päätynyt halailemaan 'Halcyon'-kuunliljan ja tarhakurjenpolven lehtien kanssa.
Melkein kaikki tämän postauksen kukat ovat edelleen kukassa ja ainakin syysasteri näiden lisäksi. Kunhan ummistaa silmänsä pakkasista kärsineiden kohdalla ja keskittyy näihin harvoihin väripilkkuihin, niin eiköhän tästäkin lokakuusta selvitä ja marraskuuta ei tarvitse edes ajatella vielä. Lempeää lokakuuta kaikille!