Itämisen ihmeistä lumitöihin

Helmikuu hujahti ohi nopeasti, aivan kuten lyhyen kuukauden kuuluukin. Kalenterin saa kääntää huomenna maaliskuulle ja siitähän se alkaa se vimmattu kevään odotus. Ulkona liikkuessa kuulee selvästi, että ainakin linnut ovat jo aloittaneet kevätpuuhansa. Tintit sirkuttavat sen minkä ehtivät ja käpytikkojen reviiritaistojen lisäksi myös harmaapäätikka on taas alkanut ilmoitella itsestään. Eilen se pysähtyikin hetkeksi tontin laidan koivun latvaan ennen kuin lähti huutelemaan kauemmas.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' iti ensin, 'Lombardo' pari päivää sen jälkeen.

Taimipöydällä on alkanut vihdoin näkyä kevään ensimmäisiä itämisen ihmeitä. Chileistä ja paprikoista ensimmäiset alkoivat itää vasta kun vein kylvöksen saunaan ottamaan lämpöhoitoa. Ihme kyllä, muistin jopa käydä kastelemassa niitä ja tuoda kasvilampun alle heti kun ensimmäiset siemenet olivat itäneet. Viime viikonloppuna versotettavaksi kylvämilleni vesikrasseille ja lehtikaaleille ei käynyt yhtä onnellisesti, sillä unohdin ne työviikon kiireissä ihan totaalisesti ja lapsetkin olivat huomaavaisesti nostaneet kylvöksen saunan lämpimimpään nurkkaan. Tarkoitus toki oli erinomainen, sillä he halusivat pelata lautapeliä saunan lauteilla ja olivat siksi nostaneet kylvöksen turvaan. Heti saunan oven vieressä alemmalla lauteella siemenillä olisi vain ehkä ollut hitusen suurempi mahdollisuus selvitä kuin ylälauteella saunan takaseinällä, jonka takana on leivinuuni. Ei auta kuin kylvää uudet siemenet ja pitää kylvös keittiön ikkunalla.

Ehkä mukulasellerin taimia.

Onneksi toisessakin purkissa näkyy elämää. Luultavasti kaikki taimet ovat mukulasellereitä. Kylvin jo tammikuussa samaan purkkiin kaikki vanhat lobeliansiemenet ja kun niissä ei alkanut näkyä itämisen merkkejä, ripottelin vanhat sellerinsiemenet samoihin multiin. Siemeniä oli reilusti mutta toistaiseksi taimia on vasta kuusi. Oikeastaan en edes tarvitsisi niitä enempää, niin mahtuu kasvimaalle jotain muutakin kuin selleriä. Taimipöydälläkään ei ole hirveästi ylimääräistä tilaa ja kun kesäkukkia pitää ehdottomasti kasvattaa, tomaateista ja basilikoista puhumattakaan, niin ei sinne sekaan kovin montaa selleriä mahdu. En ole vielä ehtinyt tehdä lopullista kasvimaasuunnitelmaa mutta mielessäni olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja. Ehkäpä tässä talviloman aikana ehtii laittaa jotain paperillekin.

Tässäpä se narsissikärpäsen vaivaama ritarinkukka, jolle tein testimielessä vaikka mitä käsittelyitä.

Vaikuttaa siltä, että narsissikärpästen toukkien mussuttamasta ritarinkukasta ei selvinnyt riittävän isoa osaa hengissä. Pohjaan ilmestyneet pienet sivusipulin (tai juurien) alut ovat kahta lukuun ottamatta kuivettuneet ja se toinenkin on hyvin pieni. Toisesta on kasvanut puolentoista sentin kokoinen pikkusipuli, jolla ei ole yhtään omia juuria. Hyvin todennäköisesti viskaan testikappaleen piakkoin kokonaan kompostiin viemästä tilaa taimipöydällä. Jatkossa taidan suosiolla pitää ritarinkukkani tiukasti sisätiloissa suojassa mokomilta kärpäsiltä tai jos sattuu vahinkoepäilys käymään, niin annan sipulille kuumakäsittelyn jo heti syksyn alkajaisiksi ennen kuin mahdolliset toukat ovat kasvaneet isoiksi ja syöneet sipulia liikaa. Kompostoriinkaan saastuneita sipuleita ei uskalla viskata, etteivät kärpäsen toukat koteloidu sinne viettämään talvea. Ainakaan meidän kompostorissa ei nouse lämmöt niin korkealle, että mokomat belsebuubit siellä kuolisivat.

Kompostori on taas käynnissä.

Kompostorillamme kesti harvinaisen pitkään hyrähtää käyntiin. Massa oli kyllä vähintään puoliväliin asti sulaa mutta lämmöt eivät vain lähteneet nousemaan kuumavesikanisterinkaan avulla. Kovempien pakkasten lauhduttua kaivoin tyhjennysluukusta sen verran puolivalmista, jäätynyttä massaa pois, että sain pari kuumalla vedellä täytettyä limsapulloa tungettua alaosaa sulattamaan. En halunnut kaivaa kaikkea jäätynyttä tavaraa pois, sillä se ei ollut vielä ehtinyt maatua riittävän pitkälle ja olisi varmaankin houkutellut hiiriä, jos sen olisi nostellut jälkikompostoriin. Kerran vaihdoin pulloihin uudet kuumat vedet ja sitten lähti kompostori lämpiämään. Nyt kompostori toivon mukaan pysyykin käynnissä kevääseen saakka, sillä lunta on riittävästi suojaamaan, jos tulee vielä kovempia pakkasia.

Kellarin pelakuut ovat hädin tuskin hengissä.

Vähäinen lumimäärä yhdistettynä koviin pakkasiin ei ollut hyvä yhdistelmä kellarinkaan talvetuksille. Korkean sähkön hinnan takia en raskinut laittaa lämpövahtia päälle ja toivoin vain parasta. Kävin leudompana päivänä (17.2.) kurkkaamassa, miltä kellarissa näyttää. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä kellarin luukun laidoilla kellarin sisäpuolella oli useamman sentin paksuinen jääkuurakerros. Mittari näytti pelargonien vieressä vain yhtä astetta lämmintä. Lattialla olevassa kastelukannussa ei sentään ollut vielä jäätä pinnassa mutta hyvin kylmältä vesikin tuntui. Pelargoneissa oli niin paljon pehmenneitä varsia, ettei hyvältä näyttänyt. Saksia ei ollut silloin mukana mutta laitoin lämpövahdin päälle. Viime viikonloppuna kävin tarkistamassa tilanteen uudelleen ja saksin pelargoneista pehmeät osat pois. Yksi 'Appleblossom' oli sen verran hyväkuntoinen, että pelastin sen jo ulkoeteiseen. Peruspelakuista löytyi napakkaa runkoa, vaikka suurin osa niidenkin versoista piti leikellä pois. Pari pelakuuta oli pehmennyt ihan tyveä myöten. Lämpövahdin ansiosta kellarissa oli seitsemän astetta lämmintä, mikä taas oli liikaa puuvartisille ja kärhöille. Nyt lämpövahti on taas pois päältä.

Luonto teki taideteoksia aidantolppien päälle. Onko tässä Ressu-koira rinkka selässään?

Nyt ei tarvitse ulkonakaan palella, nastakengät kannattaa vain laittaa jalkaan, jos meinaa pysyä pystyssä. Viime viikonloppuna satoi ensin parikymmentä senttiä pakkaslunta. Sen kolaaminen kävikin kevyesti, kun lahjoi lapset tekemään lumityöt vastineeksi pleikkariajasta. Toissayönä sataneet lumet jouduin sen sijaan kolaamaan itse, kun jälkikasvu lähti kouluun ja isäntä töihin. Vaikka ryntäsin hommiin heti aamusta, oli lämpötila jo ehtinyt nousta plussan puolelle ja lumi muuttua painavaksi. Tulipahan kuntoiltua. Lumitöitä ei olekaan tänä talvena tarvinnut kovin montaa kertaa tehdä.

Lunta oli yön aikana satanut melkein 20cm.

Nyt meilläkin on lunta sen verran, ettei tarvitse päivitellä, miten poikkeuksellien vähän sitä on. Vieläkin ollaan kaukana normaalitalven lumimääristä mutta nyt on jo sentään vaarana saada matalavartisesta kengästä lunta sukkaan. Lunta on ehkä suunnilleen 35cm. Joutuvat jäniksetkin jo vähän kaivamaan, jos meinasivat saada puutarhasta evästä. Nyt lähden käyttämään Neiti Karoliinan "lukemassa" toisten koirien terveiset. Iloista pian alkavaa maaliskuuta! Olkoon se oikein aurinkoinen.