TONNI TÄYNNÄ!

Juhlahetken kärhönä loistokärhö 'Rouge Cardinal'.

Niin siinä on vain päässyt ihan huomaamatta käymään, että nettiin on tämän postauksen myötä naputeltu tuhannen postauksen verran juttuja. Onhan tässä jokunen vuosi niitä tehtailtukin, alkuvuosina selvästi ahkerammin kuin nykyään. Hoitovapailta säännöllisempään työrytmiin siirtyminen näkyi selvästi postaustahdissa ja tämän vuoden aikana tietokoneaikaa on vähentänyt myös se, että olemme isännän kanssa ensimmäistä kertaa ikinä eläneet koko ajan samassa vuorokausi- ja viikkorytmissä. Enää ei ole tarvinnut viettää iltoja tai viikonloppuja tietokoneella odottamassa ihmiselle sopimattomiin aikoihin töistä palaavaa puoliskoa tai aamupäiviä odotellen toisen heräämistä yötöiden jälkeen. Nykyinen elämänrytmi on tehnyt koko perheelle hyvää, vaikka sen seurauksena blogielämä on suuresti kärsinyt. Asiat pitää laittaa kuitenkin tärkeysjärjestykseen. Myös töiden ohella opiskelu syö aikaa, vaikka toistaiseksi näyttääkin siltä, että kaikki on hyvin tasapainossa ja aikaa jää hyvin muuhunkin elämään.

Aikaa jää mm. kukkasipulihankintoihin.

Palataanpa takaisin puutarha-aiheeseen. Tätä postausta naputtelin pääasiassa sateisessa ja vähintäänkin koleassa säässä. Alkuviikosta lämpötila tipahti jo lähelle nollaa mutta onneksi vain lähelle. Kasveille ei käynyt kuinkaan ja jopa kurkku selvisi harson alla. Syksyn säät näyttävät ailahtelevan yhtä innokkaasti kuin keväänkin, sillä eilen ja tänään on ollut lähes 20 astetta lämmintä ja aurinkokin on paistanut vähintään hetkittäin. Ensi viikolla sateiden pitäisi kuitenkin taas palata ja sään muuttua kylmemmäksi. Kai se on alettava jo laittaa puutarhaa talvikuntoon ja istuttelemaan kukkasipuleita. Muistakaa muuten viritellä hiirenloukkuja varastoihin! Täältä jo saatiin yksi iso myyränroikale hengiltä. En ole vielä tarkistanut, näkyykö aurinkopenkissä vesimyyrän multakasoja tai aidan takana mahdollisia tunneleita. Toivottavasti ei. Luultavasti en ole niin viitseliäs, että jaksaisin syyskylmillä kaivaa metalliverkkoa kukkasipuleiden suojaksi. Myyräriskialueella eivät siis sipulikukat loista ensi keväänäkään.

Tuolla Karon taustalla aidan luona se vesimyyrä välillä rellestää. Toivottavasti ei kuitenkaan ensi talvena.

Karo muuten täytti tällä viikolla 11 vuotta. Synttäreitä ei sen kummemmin juhlittu, mutta sai Karo ylimääräisen herkkupalasen, kunnon kävelylenkin ja aikaa nuuskia perusteellisesti koirakavereiden terveisiä sekä paljon rapsutuksia. Varsinkin aamulenkkien aikana Karon turkki menee aamupäivän kosteudessa pörheäksi. Se näyttää kuvassa melkein untuvaiselta.

Mustaluumun yli kymmenestä raakileesta kaksi kehittyi loppuun saakka.

Onko kellään tietoa mustaluumun hedelmistä? Eivät ne kai syötäväksi kelpaa mutta millainen kasvi siemenistä kehittyisi, jos ne saisi itämään? Kannattaako edes yrittää vai onko omajuurinen mustaluumu hillittömästi juurivesoja tehtaileva ja älyttömän arka tapaus? Joku syyhän sille on, miksi tuo omanikin on vartettu johonkin muuhun perusrunkoon. Huomaatteko muuten taas, kuinka alan talven lähestyessä haalia jotain uutta kokeiltavaa? Juuri kun olen päättänyt viskata afrikansinisarjan toisten riesaksi ja ehkä myös verenpisara kokee saman kohtalon, niin alkavat sormet syyhytä yksien luumunkivien takia!

Luumusta toiseen: kosmos käyttää tukenaan 'Laatokan Helmen' juurivesaa.

Puutarhakompostori on joutunut olemaan loppukesän täysin omillaan sinne pesiytyneiden ampiaisten takia. Viimeisimmällä kerralla, kun yritin viedä sinne kitkentäjätteitä, ampiaiset tulivat jo parin metrin päästä pörräämään kottikärryn ympärille. Toivottavasti yhdyskunta häipyy (=kuolee) pian, jotta pääsen vähän sekoittelemaan kompostia ennen talvea. Työkaverin talliltakin voisi hakea vielä säkillisen tai pari lantaa vauhdittamaan kompostoitumista.

Lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on... Koivunlehti riippui hämähäkinseitissä.

Ampiaisongelmaa on ollut myös sisällä. Olemme ihmetelleet pitkään, mistä isot, hyvin tummat ampiaiset löytävät tiensä sisätiloihin. Vihdoin isäntä ja lapset keksivät, että niiden täytyy tulla takan hormin pellin raosta. Ensiavuksi isäntä tunki raot täyteen mainospostia mutta parin päivän hiljaiselon jälkeen ampiaisia tuli sisälle peräti kaksi saman tunnin sisällä. Puuhellassa ja leivinuunissa oli jo poltettu ensimmäiset tulet viileiden säiden tultua, mutta ei auttanut muu kuin laittaa takkaankin tulet. Vähän jännitettiin, lähteekö takka edes vetämään vai tukkiiko pesä koko hormin. Helposti syttyi eikä tullut savua sisälle, mutta ongelmahan ei suinkaan loppunut siihen. Takan lämmityksen jälkeen on tullut kolme nokista ampparia sisälle. Ehkä ampparit olivatkin vain iloisia saamastaan savusaunasta.

Kuningatar (?) pysähtyi ikkunalle sukimaan itseään. Osa amppareista on ollut ihan mustia, mutta tällä sentään näkyi vähän keltaistakin noen alta.

Kunhan tulee kylmempää, loppuvat ampiaisongelmatkin. Joka vuosi niitä tulee jokunen silloin tällöin sisälle mutta tänä vuonna ampiaispesissä on kehittynyt ennätyksellisen tungettelevaa sakkia. Onkohan ensi kesänä normaalia enemmän pesiä? Päällimmäisenä mielessä on ehkä kuitenkin se, millainen syksy tästä kehkeytyy. Olisipa se kasvien kannalta viime vuotta suotuisampi.

Keväällä taimipäiviltä ostamani alppiwulfenia päätti kukkia. Etunurkassa kaukasianmaksaruohoa.

Iloista loppuviikkoa!