Ruskaa ja sipuleita

Pensasmustikka 'Ainon' ruska on leiskuvan punainen. Ja kukat valkoisia.

Ruska-aika alkaa lähestyä huippuaan täällä meillä päin. Viime viikon hetkittäin rajut tuulet eivät onneksi vetäneet kaikkia puita ja pensaita lehdettömiksi, vaikka suurin osa pihlajista onkin nyt kaljuja. Pihlaja on punaisen syysvärinsä takia yksi suosikkipuitani. Onneksi muutakin punaista löytyy puutarhasta. Pensasmustikoista 'Aino' saa joka vuosi ensimmäisenä leiskuvan punaisen ruskan. Tänä vuonna toinen 'Ainoista' on päättänyt myös kukkia, mikä ei ole laisinkaan hyvä asia kevään kukinnan ja marjojen kannalta. Onneksi kukkia oli vain parissa latvassa. Pitää toivoa, että pensas ymmärtää pitää loput nuput tiukasti silmujen suojissa kevääseen saakka. 

Keittiön ikkunasta näkyi myrskytuulten alkaessa jo melko punaiseksi ehtinyt naapurin pihlaja.

Keittiönäkymän pihlaja ja sen vierellä keltaisena koreileva puu ovat nyt tosiaan lehdettömiä mutta toisen naapurin marja-aronia-aita on aivan pian upean punainen. Samassa näkymässä leiskuu sitten myös oman kukkapenkin puistoatsalea 'Illusia', joka on tällä hetkellä vihertävän ja korallinpunaisen kirjava. Sitä en nyt kuvannut, sillä  muitakin väriläiskiä löytyi. Nyt kun pihlajat ovat lehdettömiä myös tonttimme vieressä, pääsevät muut kasvit paremmin esiin. Kadulta päin tullessa katse löytää tontin ulkopuolella keltaisena hehkuvan haavan ja heti aidan vieressä kasvavan purppuraheisiangervon. Keltaisen ja tumman yhdistelmä on oikein komea ja kunhan purppuraheisiangervon viereen tänä kesänä siirretty keltaheisiangervo kasvaa, se tuo lisää väriä näille kulmille. 

Aidan takana keltainen haapa ja omalla tontilla purppuraheisiangervo sopivat hienosti yhteen.

Takapihallakin on ruskavärejä, vaikka siellä värien kehittyminen on selvästi monta päivää jäljessä etupihaan verrattuna. Metsä ja talo suojaavat hyvin sekä kylmältä että tuulilta. Lämpötilaeroa voi olla tyynenä hallayönä jopa parin asteen verran, mikä on hyvä silloin, jos ensimmäiset pakkasyöt tulevat kovin aikaisin tai pakkasta on kovinkin paljon kertarysäyksellä. Leudompana syksynä, kun tarvittaisiin juuri niitä pieniäkin hallan nipistyksiä kasvien tuleentumisen varmistamiseksi, se ei välttämättä sitten olekaan niin hyvä juttu. Tänä vuonna pakkasöistä on kuitenkin riittänyt pikkuisia maistiaisia takapihallekin, joten tuleentuminen on päässyt hyvään vauhtiin.

Koivuangervorivi on kyllä muotoonleikattu kesällä, mutta oksat ovat ehtineet sen jälkeen päästä taas hapsottamaan.

Etupihan puolella osa kuunliljoista on lähmääntynyt ruskeankirjavaksi möhnäksi. Takapihalla ne sen sijaan loistavat kirkkaankeltaisina. Liian kovan pakkasen raja on selvästi hiuksenhieno. Pikkutöyhtöangervot ovat ehkä astetta kestävämpiä ruskaperennoja. Ne saavat kirkkaan oranssin syysvärin. En ole ihan varma, sattuuko silmiini liikaa niiden ja kanandanatsalea 'Violettan' samansävyinen oranssi yhdistettynä komeamaksaruohojen vaaleanpunaiseen ja syysasterin violettiin väriin. Vieressä kun on vielä keltaista kuunliljaakin. Ehkä kuitenkin kestän tämän hetkellisen väripläjäyksen. Vihreä kuusikko taustalla rauhoittaa kummasti näkymää ja pianhan ne ylimääräiset lehdet karisevat ja tilalle astuu myöhäissyksyn värittömyys.

Väriä on melkein liikaakin. Oikeassa etunurkassa siemenkasvatettu keijunkukka tuo vielä oman lisänsä.

Juuri tuossa yllä olevan kuvan alueella haastetta kasvivalintoihin tuo istutusalueen alla melko pinnassa olevat kivet. Atsaleat on istutettu kivien väleihin vähän syvempimultaisiin kohtiin mutta niiden väleissä saattaa tulla kivi vastaan jopa kymmenen sentin syvyydellä. Siispä on vain kokeiltava, mikä kasvi siellä pärjäisi. Pinnassa "kasvavat" kivet tuovat myös haastetta kukkasipulien istutukseen. Nyt en istuttanut muuta kuin pari pientä pussillista tulppaaneita juuri tälle alueelle. Kanadanatsalea 'Violettan' viereen päätyi 'Elegant Lady', jonka viileä liila voisi sopia kauniisti 'Violettan' sävyyn. Puhtaan valkoiset 'White Princet' istutin istumakiven taakse syysleimujen viereen. Siitä niiden pitäisi näkyä hyvin myös olohuoneen ikkunaan.

Kesällä muun kaivelun yhteydessä nousseet 'Doll's Minuetit' olivat alkaneet heräillä ulkovarastossa.

Aika usein krookukset ja helmililjat ovat lähteneet kasvuun jo kaupassa. Sen sijaan tulppaaneiden aikainen herääminen taitaa olla harvinaisempaa. Kesällä pensasryhmän päässä kasveja siirrellessäni tulin vahingossa nostaneeksi myös useampia tulppaaninsipuleita ylös. Päätin ottaa lepotilaiset sipulit suosiolla pimeään kaappiin ulkovarastoon ja istutella vasta syksyllä takaisin. Hieman yllätyin, kun sipulit olivat päättäneet jo heräillä omatoimisesti, vaikka ulkovarastossa on varmasti lämpötila pysynyt plussan puolella koko ajan. Juuria sipuleissa ei vielä näkynyt, ainoastaan vihreää piippoa. Istutin kaikki kesällä nostetut sipulit eri kohtaan kuin maahan jääneet, jotta näen keväällä, onko aikaisella heräämisellä ollut vaikutusta niiden kasvuun tai kukintaan. Vaikka sipulit olivat pienempiä kuin tänä syksynä ostetut, on niissä kuitenkin sen verran kokoa, että niiden pitäisi jaksaa kukkia ensi keväänäkin. Pienet sipulit isompien rinnalla kasvavat ensi vuoden kokoa ja kukkivat jonain tulevana vuonna. Ennen istuttamista erottelin kaikki sipulit toisistaan, jotta niillä riittäisi tilaa pullistella.

Valkosipuleissa taas omat (vasemmalla) olivat selvästi kookkaampia kuin puutarhaliikkeestä ostetut 'Messidorit' oikealla.

Valkosipulien istutus on vaihdellut meillä syyskuun lopusta lokakuun loppupuolelle. Olin vähän kahden vaiheilla, istuttaako valkosipuleita nyt vai odottelisiko vielä vähän aikaa säiden kylmenemistä. Päätin hoitaa homman nyt kun kerta oli aikaa ja inspiraatiota. Parin viikon päästä on kuitenkin jo melkein marraskuu ja väkisinkin sää alkaa kylmetä, vaikka nyt olisikin vielä poikkeuksellisen lämmin jakso tulossa. Maa ei ole myöskään läpimärkää eikä ennusteissa näy rankkasateita, joten liiasta kosteudestakaan ei pitäisi olla haittaa. Olen ollut tyytyväinen omien valkosipulien makuun ja satoon, mutta vaihtelu virkistää. Koska eteen tuli tarjoushintaista 'Messidoria', päätin kokeilla, kuinka ne meillä kasvavat ja onko niissä makueroa näihin vanhoihin verrattuna. Kovin olivat pieniä nuo 'Messidorin' kynnet, vaikka yritin valikoida istutettaviksi isoimmat. Olisikohan siinä syy tarjoushintaan...?

Tässä on tulossa salaattitarpeita keväälle.

Kaivoin aiemmin syksyllä ylös myös kohdan, johon kippasin pari vuotta sitten kasan valkosipulien skeippejä. Nehän eivät siis kuihdu, vaan jatkavat kehittymistään siihen asti, että itusilmut ovat itämiskykyisiä. Tämän opin ihan kantapään kautta. Tänä kesänä meillä syötiin melkein kaikki skeipit, joten valkosipulien maailmanvalloitus jatkuu vain hallitusti. Takaisin asiaan palatakseni, otin kaikki pikkuruiset valkosipulinalut samaan ulkovaraston kaappiin tulppaaninsipulien kanssa. Muutamia isoimpia istutin kasvimaalle mutta kaikki pienet ja ne tänä kesänä kehittyneet itusilmut istutin pariin ruukkuun. Ne saavat olla ulkona tai ulkovarastossa niin pitkään kuin vain pysyvät suurin piirtein sulina. Pakkasen laskettua liian alas siirrän valkosipuliruukut kellariin. Jossain vaiheessa niissä alkaa oletettavasti näkyä kasvun merkkejä, jolloin ne voikin tuoda ulkoeteiseen kasvamaan. Siitä on sitten helppo napsia valkosipulinversoja ruuanlaittoon. Minun on pitänyt kokeilla tätä konstia jo monena vuonna mutta aina se on unohtunut.

Tämä on ilmeisesti Päivänpesän Katjalta pari vuotta sitten saatu mysteeriesikko, joka kukkii nyt ensimmäistä kertaa.

Valkosipuleista takaisin kukkasipuleihin. Kaikki tänä syksynä hankitut sipulit ovat nyt maassa. Oikeastaan jäi vielä sellainen olo, että jotain voisi hankkia lisääkin. Nyt saa siis luvan kanssa pitää silmät auki ja kierrellä alelaareja. Kukkasipuleita istuttaessa tuli samalla vähän kitkettyäkin. Seuraavana työn alla olisi viritellä jänisverkot ja tyhjentää jälkikompostori, jossa kasvoi tänä kesänä kesäkurpitsaa ja kurkkua. Jos aikaa ja inspiraatiota jää, niin kukkapenkkien reunusten kanttaaminen voisi olla ihan hyödyllinen toimenpide.

Päivän kärhöjä ei enää oikein löydy, joten tilalle tuli siemenestä kasvatettu kellukka.

Hyvää syyslomaviikkoa!