maanantai 24. helmikuuta 2025

Haaste: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin

Pauliina Kukka & Kaali -blogista kehitti alistuskonjunktioista kivan haasteen, jossa on tarkoituksena on jatkaa lauseita. Pauliina haastoi mukaan heidät, joiden kodissa on kukkatapetti. Meillä ei sellaista ole, tosin askartelutarvikkeiden seasta löytyi kyllä joitakin kukkakuvioisen tapetin palasia. Onneksi Kottikärryn kääntöpiirin Päivi haastoi mukaan he, jotka tykkäävät itsekasvatetuista tomaateista. Siihen oli helppo tarttua, sillä mikäpä voittaisi suoraan puskasta nyppäistyä, auringon ja kesän lämmön kypsentämää herkkutomaattia.

Pidän siitä, että kevät on ihan kohta. Vihreyden lisääntyminen, valo ja kevään äänet tuovat energiaa ja virkeyttä.

Kerrannaiset valkovuokot.
En olisi arvannut, että syksyn ja talven pimeimmät kuukaudet voivat mennä hujauksessa ohi. Elämä on ollut viimeisen puolen vuoden ajan niin kiireistä, että aikakin on kulunut kuin siivillä.

Et ehkä tiennyt, että en pidä tuulesta. Tuuli saa kylmän sään tuntumaan jäätävältä joka vuodenaikaan. Kesällä tuuli saattaa joissain harvinaisissa poikkeustilanteissa ollakin virkistävää, mutta muuten en yhtään pidä vaatteiden läpi puskevasta viimasta. Talvella kylmän saa pidettyä paksuilla vaatteilla loitolla, mutta ei ole keksitty sellaisia vaatteita, joissa tarkenisin tuulisella talvikelillä.

Olen valmis ahertamaan, jotta tavoitan haluamani. Olipa kyse puutarhasta, työstä tai opinnoista, niin minulla on tapana saavuttaa tavoitteeni (se on sitten ihan eri kysymys, mihin sen rimani missäkin tapauksessa laitan...).

Koska haluan puutarhaani paljon kärhöjä, tutkin aina huolellisesti puutarhamyymälöiden hyllyt.

Mantsuriankärhö kukki runsaasti viime kesänä.
Minun kesäni alkaa siitä, kun aurinko paistaa, on edes 15 astetta lämmintä ja puutarhassa alkaa olla enemmän vihreää kuin ruskean eri sävyjä.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, nautin lämpimästä kesäsäästä.

Jos toiveeni toteutuu, kaikki kärhöt heräävät tänä keväänä hyvävointisina ja kasvavat komeampina kuin koskaan.

Vaikka en pidä kivien saumojen kitkemisestä, teen sitä silti. Kun on mennyt kivipolkuja ja kivikkoja tekemään, on ne pidettävä siisteinä, vaikka puuha olisi miten tympeää tahansa.

Viimeiset pari metriä vielä kitkettävänä tästä polusta.
Puutarhurina olen kuin orava; eksyn usein puuhasta toiseen fiiliksen mukaan. Ulkopuolisesta katsojasta saattaa näyttää siltä, että hommassa ei ole minkäänlaista logiikkaa. Kasvejakin tulee jemmattua vähän sinne tänne enkä aina heti muista, mihin niitä "talvivarastoja" on tullut kätkettyä.

Kunhan lumet sulavat, alkaa vimmattu piippojahti ja kuopsuttelu. Sitä mukaa kun kukkapenkkiä sulaa, sinne pitää päästä näpräämään ja vähintäänkin tutkimaan, mitä on talven jäljiltä hengissä.

Ellei minulla olisi puutarhaani, varmaan askartelisin, piirtäisin, lukisin tai tekisin käsitöitä enemmän.

Loistokärhö 'Ville de Lyon'.
Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä puutarhapuuhat jatkuvat aivan samankaltaisina kuin ennenkin.

Haastan mukaan sinut, jonka sydämessä on erityinen paikka köynnöksille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!