Myöhäiset

Joskus kasvien aikataulu ei täsmää ihan siihen, mitä puutarhuri on suunnitellut tai mikä olisi luonnollista. Perennojen siemenkylvösten kanssa käy joskus niin, että siemenet eivät lähdekään itämään heti kylmäkäsittelyn jälkeen, vaan saattavat itää kesken kesän sattuneen kylmemmän jakson jälkeen tai vasta syksyllä. Sitten taimet voivat olla liian pieniä selvitäkseen talvesta, niin kuin kävi suurimmalle osalle viime kesänä itäneistä tarhakylmänkukan taimistani. Tänä vuonna tarhakylmänkukat itivät myös vasta kesäkuun lopulla mutta on siinäkin jo kuukauden pidempi kasvukausi kuin viime kesänä. Sipuleiden, mukuloiden ja juurakoiden sentään olettaisi lähtevän kasvuun melko pian istuttamisen jälkeen mutta eipä sekään luulo näytä pitävän enää kutiaan. Vai mitä tuumitte seuraavista mattimyöhäisistäni?

Kalla 29.7.2026.

Suurin odotuksin ostin keväällä saksalaismarketista vaaleanpunaisen kallan mukuloita ja ruukutin ne mielessäni Kruunuvuokon ihanat kallaruukut. Sittenpä odottelin, enkä vain ikuisuudelta tuntuvaa aikaa, vaan ihan oikeastikin ikuisuuden. Pari kertaa kaivelin varovasti mukuloita esiin ja peittelin uudelleen, kun pinnassa näytti olevan minimaallisia idun alkuja. Lopulta kaivoin koko mukulat ylös, kun eivät ne sittenkään lähteneet kasvuun. Toinen oli alkanut mädäntyä, joten viskasin sen jo menemään. Toisen huuhtelin varmuuden vuoksi puhtaaksi ja laitoin siltään jäätelörasiaan kevyesti muovilla peiteltynä. Suihkuttelin sen pinnalle parin päivän välein pikkuisen vettä ja odotus jatkui. Viimein kesäkuun lopulla siihen ilmestyi selkeästi vihreitä ituja. Olin lähdössä viikoksi reissuun, joten istutin mukulan kukkapenkkiin, sillä kukapa sitä olisi reissuni aikana käynyt joka toinen päivä suihkuttelemassa. Heinäkuun puolivälissä en vielä nähnyt istutuskohdassa mitään ja sittemmin unohdin koko mukulan olemassaolon, kunnes heinäkuun viimeisinä päivinä silmiin osui jo melko isot versot. Se elää sittenkin!

Kolme nerineä 30.7.2026.

Toinen litukan kovin odotuksin hankituista sipuleista oli valkokukkainen nerine. Se antoi odottaa itseään vielä pidempään kuin kalla, tosin sille ei tarvinnut tehdä sen kummempia toimenpiteitä. Kävin kyllä niitäkin kurkkimassa pari kertaa, kun ei mitään alkanut tapahtua maan pinnalla. Lopetin tarkistelun siinä vaiheessa kun huomasin ensimmäisessä sipulissa pienet juurenalut. Tiesin toki nerinen kasvattavan kukkansa vasta syksyllä mutta kuvittelin toki lehtien tulevan jo kasvukauden alkupuolella, kun olin kuitenkin pitänyt sipuliruukkua valoisassa ja lämpimässä paikassa koko kesän. Saas nähdä, mitä niistä nyt tulee mutta ainakin sipulit ovat hengissä.

Ritarinkukka 3.8.2026.

Kolmas myöhäisherännäinen on viime joululta jatkokasvatukseen otettu valkoinen kerrannainen ritarinkukka. Sivusipuli teki kyllä lehden jo keväällä mutta emosipuli on viettänyt hiljaiseloa melkein koko kesän. Nyt sekin vihdoin tajusi, että voisi kai sitä edes muutaman lehden kasvattaa ennen syksyä. Minulla vain on nyt isompi ongelma, sillä istutin kaikki ritarinkukat alkukesällä samaan laatikkoon kastelun helpottamiseksi. Nyt vierekkäin ovat vasta kasvuun lähtenyt sipuli ja komeasti koko kevään ja kesän lehtiä kasvattanut 'Magic Green', joka minusta näyttää osoittavan hiljalleen lepäilyhaluja. Ehkäpä kastelen muita ritareita vielä lannoitevedellä mutta nostan 'Magic Greenin' piakkoin erilleen lepokautta viettämään. Aikaisempina vuosina olen todennut, että ihan turha on yrittää laittaa ritareita pakkolevolle. Niillä on ihan omat aikataulunsa ja tahtonsa, joten nyt vain seuraillaan, missä aikataulussa itse kukin elelee ja mennään sen mukaan.

Ja vielä kärhökin kaiken kukkuraksi.

Ja löytyihän vielä puutarhastakin joku myöhästelijä. Kaksi vuotta unten mailla viettänyt tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' on tainnut vihdoin herätä. Luulin aikaisemmin kesällä, että se olisi lähtenyt kasvuun mutta kaikki maasta nousevat versot johtavat vain samassa tuessa kasvavan PERNILLEN kukkiin. Nyt tämä yksinäinen uusi verso on selvästi erillään kaikista muista, joten uskottelen itselleni sen olevan kauan kaivattu 'Etoile Violette'. Hip, hip ja hurraa!

Loistokärhö 'Hagley Hybrid'

Päivän kärhöksi valitsin tällä hetkellä hieman vaatimattoman 'Hagley Hybridin' mutta se sopii teemaan kuin... no, kärhö postauksen loppuun. Hagley on nimittäin se toissa kesän unten mailla viettänyt kärhö, jonka valtavaakin valtavamman juuripaakun nostin viime kesänä ylös ja pistin kappaleiksi. Kuvassa kukkiva kärhö oli se lupaavimman näköinen jakopala ja vaikka se ei ehtinyt juurikaan aiemman kuvan kärhönversoa suuremmaksi viime kesänä, niin näin hienosti se on tänä vuonna lähtenyt kasvuun ja kiivennyt vähän yli metrin korkeudelle kukkimaan. Myöhään heränneistä ja vitkuttelijoistakin voi siis joskus tulla jotain, kun vain malttaa odotella riittävän pitkään.