Syksy on saapunut

Päivät seuraavat taas toistaan hirmuista vauhtia ja loppukesäkin on jossain vaiheessa kääntynyt syksyksi. Enää ei lähdetä illalla viemään kompostiroskia ilman lisävaloa ja takkikin pitää kiskaista päälle. Kasveissa näkyy selviä tuleentumisen merkkejä, vaikka moni puuvartinen pysyttelee vielä sitkeästi vihreänä. Sitten on joitain myöhäisherännäisiä, jotka ovat vasta innostuneet kukkimaan.

Ruusunätkelmä.

Päivänpesän Katjalta muutama vuosi sitten saamani ruusunätkelmä on sinnitellyt tähän saakka hengissä kasvamatta juurikaan kokoa. Harkitsin jo sille paikanvaihdosta, mutta ehkä se vain tarvitsi enemmän aikaa. Tänä kesänä se nimittäin vihdoin teki kaksi versoa, jotka myös kiipesivät ennätyksellisen korkealle, peräti silmien tasalle. Nyt kummassakin versossa on yksi kukinto ja ehkä lisääkin on luvassa, jos säät vain pysyvät leutoina. Jokohan ensi kesänä nousee kolmas verso?

Patiopenkki on päässyt villiintymään. Samoin viimeiset remonttijätteet, joita lapset keräsivät leikkeihinsä.

Patiopenkki on ollut tänä kesänä varsin surkea ilmestys, kun kahdesta isosta kärhöstä vain toinen heräsi talven jäljiltä ja sekin jäi alle puolimetriseksi. Ruukuissaan valeeseen istutetut kärhöt eivät myöskään kovin kookkaiksi kasvaneet, pieniä toki olivat alun pitäenkin. Vanhoista myskimalvoista vain muutama selvisi kasvuun ja kivikkosuopayrteistä ei yksikään. Talvetettu syyssyrikkäkään ei jostain syystä enää osannut lähteä kunnolla kasvuun, vaikka olikin kummallisen talven yli kellarin suojissa. Onneksi viime kesänä istutetut sammalleimut kasvoivat hyvin ja kukkivatkin ihan kivasti alkukesällä. Kylvin syrikänraadon kylkeen kesäkukkaseosta, joka onneksi lähti vihertämään nopeasti, ja kun ei liikaa myllää mulloksia, siemenpankista nousi yhtä sun toista kaveriksi. Myskimalvojen lisäksi sekaan on ilmestynyt päivänkakkaraa ja muutama jättiverbenakin. Ne sitten jaksavat kylväytyä vuodesta toiseen, vaikka ehtivät kukkia vasta syksyllä. Krassi paljastui keltaiseksi, vaikka siinä ei juuri nyt kukkia näykään. Onneksi, sillä muuten värimaailma olisi aika räväkkä.

Syysleimu 'Starfire' on vallannut istumakiven.

Juuri kun luulin vapaa-ajan lisääntyvän remontin valmistumisen ja muun kiireilyn loppumisen myötä, aikasyöpöksi tuli ylimääräinen projekti sukulaistytön synttärilahjan muodossa. Intohimoinen heppaharrastaja toki tarvitsi Schleich-hevosilleen kiesit ja kun kyseessä on vielä neiti, joka on väkerrellyt jäätelötikuista, vanerista, kivistä, yms. puolen huoneen täyttävät tallit sun muut asiaan kuuluvat jutut, päätin tehdä kulkupelistä itse kasattavan version. Koska kärryjen piti vielä olla kevyttä leikkimistä kestävät, materiaalina piti käyttää perus askartelukartonkia vahvempaa tavaraa, mikä toi kieltämättä omat haasteensa. Onneksi isännän varastoissa oli pienoisporakone isolla valikoimalla pikkutarkkaan näpertelyyn sopivia kärkiä, hiontalaikkoja sun muita härpäkkeitä. Monen mutkan ja epäonnistuneen yrityksen jälkeen pakettiin saatiin kuin saatiinkin ala-asteikäisen kasattavaksi sopivat kiesit ja niihin kuvalliset kasausohjeet. Sen verran työläs projekti se kuitenkin oli, että laitoin itselleni tarkat ohjeet muistiin, jos vaikka joskus tulee tarvetta tehdä samantapainen setti uudelleen. Jos kieseistä ei olisi tullut mitään, varasuunnitelmana oli surauttaa ompelukoneella jämäkankaista heposille muutama loimi. Sen verran oli vilskettä synttäreillä, että kiesien kasaus jäi odottamaan rauhallisempaa hetkeä. Ilmeestä päätellen taisi kuitenkin olla mieluisa lahja eikä vastaavaa varmasti tule missään vastaan.

Yhden kasvimaareissun saldo ja kun nämä on syöty, saa hakea toisen samanlaisen lastin.

Ihmeellisen lämpiminä pysytelleet yöt ovat tehneet hyvää hyötykasveille. Harsoja ei ole tarvinnut viritellä vielä kertaakaan ja pian saa viskata ensimmäiset koko satonsa kypsytelleet tomaatit kompostiin. Chilissä ei ole enää montaa raakiletta jäljellä ja 'Lombardo'-paprikassakin vain muutama enemmän. Enpä muista, että yksikään tomaatti tai paprikansukuinen olisi ennen saanut kypsyttää koko satonsa ulkona. Kurkut eivät lähestyvää syksyä ole säikähtäneet, mutta kesäkurpitsa ei jostain syystä osaa kasvattaa raakileitaan peukaloa paksummiksi. Ehkä säät eivät ole suosineet kukkien pölyttymistä?

Vajaan kahden vuorokauden sateet. Tänään on satanut vielä vähän lisää, tosin tyhjennettyyn mittariin.

Syyskuu alkoi lupaavasti poutaisena ja lämpimänä, mutta nyt on sitten satanut senkin edestä ja ensi yöksi pitää varmuuden vuoksi vetäistä harsojakin kasvimaalle. Viiteen asteeseen painuva ennuste tuskin vielä näin kostealla säällä tietää hallayötä meille, mutta kauaksi ei välttämättä jäädä. Kasvimaan sadevesitynnyriä tosin hallayö tai pari ei haittaisi, mutta sen verran runsasta sadetta nyt oli, että tyhjentäminen tuli tarpeeseen. Ylivuotosaavikin tulvi jo yli. En ollut huomannut aiemmin kesällä, että tynnyrin alaosan hanaan käy ihan tavallinen puutarhaletku, kun sen vain pujottaa tarpeeksi tiukasti kiinni. Silläpä oli kätevä hoitaa tyhjennys, kun veti vain letkun toisen pään jorpakkoon ja avasi hanan. Pitää muistaa ensi kesänä laittaa letku kiinni jo siinä vaiheessa kun kasvimaalla on jotain kasteltavaa. Saattaisihan se kasvimaan kastelukin olla ensi kesänä kätevämpää hoitaa letkulla kuin kastelukannulla.

Letku kiinni ja hana auki.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ja keltatörmänkukka muodostavat veikeän parivaljakon.

Ei nuo kasvien paikkavalinnat näytä osuvan kohdilleen välillä edes toisella kertaa. Patricia kasvoi aurinkopenkin etulaidassa ollessaan korkeaksi ja kaatuili muiden kasvien päälle. Nyt, kun se on toista kesäänsä vähän taaempana penkin takareunassa ja aitakin olisi nojailutukena, se on hädin tuskin 60cm:n korkuinen. Ei sitä sitten hirveästi parin pienen pionin ja punahatun takaa keittiön ikkunaan näykään. Pitänee ensi kesänä poistaa kotiloita houkuttelevat isotähtiputket penkin keskivaiheilta ja siirtää Patricia niiden tilalle, jos se sitten vaikka näkyisi paremmin ikkunoihin juuri siihen vuodenaikaan, kun mieli tekee pysyä neljän seinän sisällä.

Päivän kärhönä on Princess Kate ('Zoprika'), joka myöhäisestä heräämisestään huolimatta ehti näin komeaksi.

Joko teillä on tullut syksy?

Monoa syreeneille!

Auringonlasku eräänä iltana.

Tänä vuonna syreenikeijukkaat vaivasivat puistosyreeneitäni jo kolmatta vuotta peräjälkeen ja minähän en tuholaisten riivaamia kasveja jaksa vuosikausia katsella. Lähialueilla on niin paljon syreeneitä, että keijukkaat tulisivat joka tapauksessa, vaikka ruiskuttaisinkin puskat pyretriinillä alkukesällä. Syreenit alkoivat myös olla jo aika kookkaita, joten nyt oli niiden aika lähteä. Melkein kymmenvuotiaat puskat olivat kasvattaneet sen verran isot juuristotkin, että niiden kaivaminen ei ollut ihan yksinkertainen homma. Ähelsin aikani ja sahasin paksuimpia juuria poikki, mutta niin siinä vaan kävi, että lopulta piti kutsua isäntä nykäisemään kaksi vastahakoisinta puskaa maasta (kolmannen sain ihan itse). Ihme ja kumma, mutta se tiukka, sininen savijankko, mihin ne aikoinaan istutettiin, oli ainakin lapionpiston syvyydelle asti hävinnyt. Toki pensaiden juureen on tuotu kompostia ja puunlehtiä monet kerrat pitämään rikkaruohoja kurissa ja useamman vuoden ajan siinä on kasvanut myös kevätkaihonkukkaa, mutta sen kummempia maanparannustoimia syreenien eteen ei ole tehty. Luonnon maanmuokkauskoneisto selvästi toimii.

Kolme pikkujasmiketta eri puolilta pihaa. Hyväkuntoisia nämäkin, kuten näkyy...

Yhden syreenin tilalle siirsin tuijan takapihalta. Vaikka se oli kasvanut paikoillaan vain pari vuotta lyhyemmän ajan kuin syreenit, oli sen kaivaminen paljon helpompi urakka. Toiselta puolelta ja osittain alapuoleltakin sen juuristo rajautui isoon kiveen ja toisella puolella oli vain pehmeää maata. Juurista yksikään ei ollut sahattavan paksu eivätkä ne edes yltäneet kovin kauas. Varasin siirtoon kottikärryn, mutta hyvin olisi koko tuija siirtynyt ihan kantamallakin. Kantamalla olisivat siirtyneet pikkujasmikkeen rääpäleetkin. Kyllästyin niiden surkeaan ulkonäköön ja päätin kerätä eri puolille pihaa ripotellut puskat samaan monttuun. Kasvuolosuhteista melkein täysvarjo rinteen yläosassa onkin vielä kokeilematta. Muualla jasmikkeet eivät ole tällä tontilla viihtyneet.

Jospa tuija ei panisi pahakseen siirtoa. Jasmikkeita hädin tuskin näkyy sen vasemmalla puolella.

Sahatut syreeninrungot jäivät vielä läjään metsän puolelle, pitää ne siirtää sieltä pois vaikka ensi viikonloppuna. Siinäpä saavat nyt keijukkaat hetken aikaa ihmetellä, mitä tapahtui, ja sitten siirtää majansa jonkun muun syreenipuskiin. Aika paljon maisemat avartuivat syreenien poistolla, vaikka katse ei tiheän metsän takia tavoitakaan taivaanrantaa.

Violetilla katkoviivalla poistettujen syreenien latvusten raja. Pinkki puolipallo oikealla on alppiruusu 'Mikkeli'. Sininen kartio keskellä on siirretty tuija ja valkoinen pallo merkkaa jasmikkeita.

Pikkujasmikepuskasta vasemmalle olisi tarkoitus siirtää ensi keväänä niitä siemenestä kasvatettuja alppiruusuja, jos lopullista paikkaa etsivät ovat vielä silloin hengissä. Tilaahan siinä on vielä metrin verran kuvan reunan ulkopuolellakin, sillä syreenit oli istutettu reilun parin metrin välein ja niiden aluskasvina ollut kevätkaihonkukka on pitänyt aika hyvin rikkaruohot kurissa. Tuijasta oikealle alppiruusuaidan takana on myös yksi polvenkorkuinen tuijanrääpäle odottamassa parempaa paikkaa. Periaatteessa senkin voisi siirtää johonkin tuonne ja leikata vaikka pallomaiseksi, jos tuo isompi saisi kasvaa enemmän kartion mallisena. Kuunliljoja poistamalla saisi vielä lisää tilaa uusille kasveille, jos sellainen inspiraatio joskus sattuisi tulemaan. Kuunliljat maistuvat hyvin kotiloille, joten ehkä ei olisikaan huono idea vähentää niitä...

Syysasteri kukkii ja kimalaisetkin ovat sen jo löytäneet. Kuvassa taitaa olla kivikkokimalaiskoiras (punainen pylly ja keltaista etuvartalossa).

Viikonlopun urakointiin kuului myös kitkemistä. Vähän joka paikka on päässyt rehottamaan, mutta luumutarhaa on kitketty viimeksi varmaan keväällä. Niinpä työnsin kottikärryt sinne ja aloitin kadonneiden kasvien etsimisen. Isorikot löytyivät suht helposti isotähtiputken ja lemmikkien siementaimien seasta. Muutama isompi mätäs piti nostaa ylös, jotta sai voikukat niiden keskeltä pois. Samalla sain jaettua niitä taas pikkuisen isommalle alalle. Ovat viihtyneet aika hyvin luumupuun kevyessä varjossa polun vieressä. Viime kesänä tosin kukintoja oli enemmän, tänä vuonna vain yksi. Pidän kuitenkin niiden ulkonäöstä juuri tuossa, joten saavat lisätilaa.

Polkukin löytyi, vaikka sitä onkin kosteana vähän vaikea kuvasta erottaa.

Sama paikka mutta edellisen kuvan oikeasta reunasta kuvattuna. Levitin isorikkoaluetta komeamaksaruohon tänne puolelle.

Isorikkoryhmästä nuotiopaikan suuntaan astinkivipolun ja pienemmistä kivistä tehdyn polun kulmauksessa kivikkomehitähdissä oli käynyt vähän katoa. Tai ehkä ne kuitenkin olivat pikkuisen lisääntyneet sitten viime talven, mutta joka tapauksessa ne eivät täytä läheskään kokonaan aluettaan. Saa nähdä, levitänkö isorikkoa niidenkin paikalle vielä joskus vai innostuvatko mehitähdet kuitenkin vielä kasvamaan. Nyt saivat kuitenkin mahdollisuuden. Keväällä toinen mehitähtien vieressä olevista rantalaukkaneilikoista oli varmuudella kuollut ja toinenkin melkein henkihieverissä. Kesällä se hädin tuskin hengissä sinnittelevä yksilö näytti jo kuolleen mutta nyt löysin ilokseni siitä yhden vihreän tupsun. Toivottavasti se vahvistuu syksyn mittaan niin paljon, että jaksaa talvehtia hyvin.

Mehitähtien harva kasvusto ja merkkitikusta takavasemmalle iloinen yllätys.

Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' ei ole sittenkään heittänyt henkeään.

Iloinen yllätys löytyi myös keskemmältä samaa penkkiä. Keväällä puistoatsalea 'Satomi' oli hyvin surkea näky. Siitä paleltui talven aikana suurin osa ja vain puskan tyvellä oli muutama vihreä silmu ja elävää oksaa. Ilmeisesti melko kostea kesä tuuhean lemmikki- ja myskimalvakasvuston keskellä sopi sille hyvin, sillä nyt pensas on oikein virkeän näköinen. Korkeudeltaan se on hädin tuskin 30-senttinen, mutta tuuheutta on vaikka muille jakaa. Jännä nähdä, jaksaako se tehdä kukka-aiheita ensi kevääksi. Laitoin tänä vuonna kaikille kärhöille ja puuvartisille, myös 'Satomille', syyslannoitetta jo heinäkuun loppupuolella, jotta ne aloittaisivat tuleentumisen tarpeeksi ajoissa. Aina parempi olisi, jos myös syksy viilenisi tasaisesti ja hallaöitä tulisi sopivaan aikaan muistuttamaan kasveja talven tulosta. Ei kuitenkaan ihan vielä, tykkään tästä lämmöstä ja auringosta.

'Satomi' lähti uuteen nousuun entistäkin ehompana.

Kitkemisen ja kasvien siirtelyn lisäksi myös kukkasipulien hamstraus on jo aloitettu. Saksalaisesta mukaan tarttui tulppaaneja ja kevätkurjenmiekkaa. En ole hankkinut muutamaan vuoteen juurikaan tulppaaneja mutta tänä vuonna ne jostain syystä houkuttelivat erityisen kovasti. Mikä lie tulppaanipuutos minuun iskenyt, kun mukaan lähti pikkutulppaanien sijaan isokukallisia ripsureunoja, liljatulppaaneita ja sekoituspussi. Liljatulppaani 'Doll's Minuet' tosin oli minulle jo ennestään tuttu, sillä niitä hankin kolme vuotta sitten pensasryhmään. Ne ovat osoittautuneet kestäviksi ja myös hyvin kauniiksi, joten niiden valinta oli helppo. Sekoituspussin 'Spring Green' ja 'Elegant Lady (liljatulppaani kai sekin) viehättivät ulkonäöllään ja valkoista 'White Princea' nyt voi tunkea ihan mihin vain. Ei tosin aurinkopenkkiin vesimyyräriskialueelle. Punaraitainen 'Happy Generation' sopinee hyvin 'Doll's Minuetin' seuralaiseksi ja ehkä ripsureunaiset 'Queensland'-tulput myös. Muissa kukkasipulimyymälöissä en ole vielä käynyt tutkimassa valikoimia.

Tulppaanit ja 'Purple Hill'/'Blue Hill' -kevätkurjenmiekat maksaruoho 'Jose Auberinen' ympäröimänä.

Pitäisi ihan kaivaa esille keväiset muistiinpanot kukkasipulipuutteista, jotta ei tulisi ihan houkutusten perässä juostua. Narsisseja tekisi mieli hankkia, jos tulisi kivoja lajikkeita vastaan, mutta ehkä pidän muutaman vuoden taukoa niistä narsissikärpäsen takia. Olen tässä pohdiskellut, tuliko kärpänen meille jostain lähialueilta vai kenties jonain syksynä ostosipulien mukana. Jos käteen tarttuu jostain oikein houkuttelevia narsisseja, taidan käyttää varmuuden vuoksi sipulit kuumassa kylvyssä ennen maahan istuttamista. Sen pitäisi tuhota sipuleissa mahdollisesti piileskelevät munat ja toukat. Lähialueilta keväällä lenteleville kärpäsille en mahda mitään.

Päivän kärhönä on loistokärhö 'Voluceau', joka pitkän viivyttelyn jälkeen lähti kuitenkin suht hyvään kasvuun.

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Syyskuuta hellesäässä

Kerrannainen kosmos on intoutunut kukkimaan.

Nytpä on ollut harvinainen elo-syyskuun vaihde; ei ole tarvinnut hallaöitä pelätä. Parina yönä on käynyt yhdeksässä asteessa mutta kurkuillekaan ei ole käynyt hassusti. Päivisin taas on saanut nauttia melkein hellelukemista ja mikäli sääennusteita on uskominen, lämpöä riittää vielä ainakin viikoksi.

Kasvimaalla hauskanväriset borlotto-pavut pullistuvat.

Kun on lämmintä, hyötykasvitkin kasvavat vielä kohisten. Salkopavut eivät jostain syystä jaksaneet enää kasvaa, vaan kertasadon tehtyään kuivettuivat kaikki. Borlotot sen sijaan kukkivat vielä täyttä päätä ja työntävät papua sen minkä kerkiävät. Olen kerännyt keskenkasvuisina syötäviksi sellaiset palot, joihin on tulossa alle viisi papua. Kaikki sitä isommat palot olen jättänyt pullistumaan. Niistä oli tarkoitus kerätä pavut kuivumaan, sillä pakastintila alkaa olla jo hyvin vähissä. Vanhemmillani on tänä vuonna tulossa aivan järjetön omenasato ja mehua on meidänkin pakastimessa jo monta kymmentä litraa, heillä litramäärä on varmasti kolminumeroinen. Omenasosetta on myös tullut meille pari ämpärillistä ja lisää varmasti tulee syksyn mittaan monen vuoden tarpeiksi. Onneksi oman puutarhan sadosta menee pakastimeen enää pari rasiaa timjamia ja ehkä pikkuisen rosmariinia. Tomaatit ja paprikat tulee syötyä tuoreeltaan. Näyttäisi lupaavasti siltä, että ainakin muutama puska ehtii kypsytellä hyvin koko satonsa ennen pakkasia. Parempia tomaateistakin tulee, kun saavat kypsyä ulkona.

Viipurin punaluumun yllätyssato.

Luumupuumme kärsivät todella pahasti viime talvesta ja luulimme, että tänä vuonna ei tule yhtäkään luumua. Hämmästys olikin melkoinen, kun 'Viipurin punaluumun' alaoksasta osittain tuivion oksien seasta löytyi viisi kypsyvää luumua. Olipa hyvä, etten leikannut kyseistä, hyvin matalalla kasvavaa oksaa viime kesänä pois. Se oli nimittäin ainut puun oksista, joka selvisi talvesta ilman isompia vaurioita. Hyvähän sillä oli köllötellä pakkasten yli syvällä hangen uumenissa. Koko muu puu näyttää kuivaneen pystyyn, mutta sai kuitenkin armonaikaa ensi kesään. Jos kuivilta näyttävät oksat eivät tule ensi vuonnakaan lehteen, luultavasti pitää kaataa sekin puu pois. Uusi lupaavan näköinen juurivesa onkin jo kasvamassa.

Loistokärhö 'The President' kukkii sittenkin ihan kivasti tänä kesänä. Tarhaviinikärhö 'Justa' kantaa myös kortensa kekoon.

Viime aikoina en ole joutanut blogeja katselemaan tai muutenkaan puutarha-asioita puuhailemaan. Remontti on vienyt edelleen kaiken ylimääräisen ajan mutta nyt se on vihdoin luullakseni tältä erää taputeltu. Viikonloppuna ja nyt alkuviikosta urakoimme ulkoeteisen, mikä olikin vähän mielenkiintoisempi projekti. Ilmankosteus kun nousi lauantain sateen takia melkein kahdeksaankymmeneen prosenttiin. Piti ihan laittaa ilmalämpöpumppu kuivattamaan huoneilmaa, jotta maalatut seinät kuivuisivat. Irrotimme myös sisemmät ikkunalasit, sillä talvella kovemmilla pakkasilla niihin kertynyt jää oli sulaessaan lahottanut karmeja. Onneksi pahimmissakin paikoissa oli vain parin millin syvyydelle pehmennyttä puuta ja suurimpaan osaan riitti pelkkä pinnan siistiminen. Tulipahan opeteltua kittaamista ja samalla tietysti karmit maalattiin valkoisiksi. Lisäsimme myös tiivisteitä ulkoruutuihin, jos vaikka jäätymisongelmaa saisi sillä pikkuisen hillittyä ja lämmitystarvetta vähennettyä. Lopuksi pesin tietysti kaikki kolme ikkunaa. Pienen vessan ikkunan pesu jäi vielä jollekin toiselle päivälle (tai ensi keväälle tai johonkin hamaan tulevaisuuteen), mutta nyt on kukkaeteinen valmis talvetettaville kasveille. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse pitkään aikaan tuoda niitä suojaan kylmältä. Eteinen on nimittäin ihanan avara nyt, kun osa kengistäkin on unohtunut ties minne.

Vasemmalla maalaus juuri aloitettu ja oikealla valmis ulkoeteinen (tai suurin osa siitä).

Seuraava isompi urakka onkin sitten siivota kaikki remonttisotkut pois. Vaikka suojapahveja ja teippejä onkin laitettu aika hyvää tahtia roskiin sitä mukaa kun niitä on otettu pois, on kaikenlaista muuta remonttitarviketta jäänyt lojumaan "sopivasti käden ulottuville". Samalla on hankaloitunut muiden tavaroiden omille paikoilleen laitto, kun siirrettyjä huonekaluja sun muuta on aina tiellä. Ketjureaktio on seurannut toistaan hyvin lahjakkaasti, mutta vähän siellä sun täällä on ilme raikastunut ja uudistunut. Lisäksi pääsin vihdoin eroon eräästä edellisen asukkaan keräilykohteesta. Ette arvaa, kuinka paljon muovisia seinäkoukkuja voikaan piilottaa yhteen huusholliin! Vessan seinät oli suunnilleen päällystetty koukuilla ja paljon niitä oli keittiössäkin. Vessasta ylimääräiset (=kaikki) koukut saatiin pois jo vuosia sitten vessaremontin yhteydessä mutta keittiössä piilotteli vielä muutamia. Tässä mylläyksessä nekin revittiin vihdoin pois.

Viimeiset. Ei tule ikävä!

Lopulliseksi maalattujen pintojen saldoksi tuli laipiot kuudesta huoneesta, seiniä kolmessa huoneessa, leivinuuni-puuhella-takka-muuri-kokonaisuuden värinvaihdos possunpinkistä valkoiseksi ja saman uunikompleksin kaakelit niin luukkujen ympäristössä kuin tulisijojen edustalla lattialla sekä keittiön välitilan ja pikkueteisen lattian kaakelit samalla sävyllä. Maalia sudittiin myös ulkoeteisen sisäpuolen ikkunanpuitteisiin sekä avainkaappiin ja ulkoeteisen hanska-heijastin-koiranhihna-yms.-lokeroon. Tällä hetkellä ehkä eniten tulee katseltua keittiötä ja täytyy sanoa, että jos ei ole koukkuja ikävä, niin ei ole epämääräisen beigejä kaakeleitakaan. Nyt, kun niiden väri vaihtui, koko keittiö näyttää ryhdikkäämmältä ja jotenkin myös vanhat kaapin ovet aivan kuin kirkastuivat, kun välitilassa on selvästi vahvempi sävy tuomassa kontrastia. Työskentelytaso tosin on edelleen pilaantuneen taikinan värinen, mutta se nyt saa luvan kelvata siihen saakka, että koko keittiö menee uusiksi.

Ylhäällä keittiön välitilan ilme ennen, alhaalla jälkeen. Kaakelit eivät kyllä luonnossa ole ihan noin siniset kuin kuvassa.

Remontti lopetettu, koulu aloitettu, tosin jälkimmäinen vähän hämmentynein mielin. Aiemmista opinnoista ja työkokemuksesta saa hyväksiluettua hyvällä tuurilla jopa yli puolet kursseista ja jäljelle jää pääasiassa vain niitä kivoja, uusia juttuja. Tosin juuri se osa-alue, jota eniten odotin, lykkääntyy opettajan puuttumisen takia. Työn alla onkin nyt ollut opintosisältöjen tutkimista ja selvittelyä, mitkä vanhoista opinnoistani korvaavat minkäkin nykyisen opetussuunnitelman kurssin. Lisäksi kymmenessä vuodessa pakollisten englannin ja ruotsin kurssien opintopisteiden määrä on noussut kolmesta viiteen, joten kieliopinnoista en päässyt ihan kokonaan luistelemaan pois. Onneksi ainakin englannin opettajalle riittää, että teen itsenäisesti kahden opintopisteen edestä kirjallisia töitä ja yhden videon. Toivon, että kevätlukukaudella alkavan ruotsin kanssa selviää samantapaisella projektilla.

Luumutarhassa kukkivat syysleimu 'Starfire', syysasteri sekä loistokärhöt 'Polish Spirit' ja 'Ville de Lyon'.

Että sellaista tänne hetkeksi mykistyneiden linjojen päähän kuuluu. Viikonloppuna olisi tarkoitus vihdoin ja viimein tehdä puutarhassakin jotain. Saa nähdä, mitä se 'jotain' sitten on. Ehkä todennäköisimmin kitkemistä ja kuihtuneiden kukkien leikkelyä. Kumpaistakin puuhaa tuntuu riittävän aina.

Päivän kärhönä 'Polish Spirit'.

Nauttikaahan kesäisen lämpimistä ja aurinkoisista syyssäistä!